Näin korona-aikana saamme olla kiitollisia maamme korkeasta terveydenhuollon tasosta. Kuulumme maailman kärkimaiden joukkoon.
Kyllä monessa muussakin maassa tehdään kovasti töitä hoidon tason saamiseksi koko ajan ylöspäin.
Kamerunissa tekemäämme lähetystyöhön kuului myös vierailu sairaaloihin eri puolilla maata sairaita tapaamassa. Kuvassa yksi niistä. Täällä kävimme katsomassa yhtä potilasta.
Vanhastaan rukoussunnuntai aloitti keväisen esirukouskierroksen, missä papisto kulki kylästä kylään, talosta taloon siunaamaan kevään kylvön ja rukoilemaan siunausta kesän sadolle.
Näin korona-aikana saamme siunata toisiamme ja rukoilla Jumalan apua ja varjelusta niin meidän omalle kansallemme kuin kaikille maailman kansoille.
SUNNUNTAI 17.5.2020
5. sunnuntai pääsiäisestä eli Rukoussunnuntai, latinaksi Rogate
Sydämen puhetta Jumalan kanssa
Ensimmäinen lukukappale: Dan. 9: 17-20
Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat valitelleet, etteivät he voi olla uskovia, koska heillä ei ole kykyä elää niin hyvää elämää kuin uskovana pitäisi olla. Ei ole voimia mitat täyttävään elämään. Tähän olen sanonut, että usko Jumalaan ei perustu omaan kelvollisuuteen, vaan yksistään Jumalan armoon. Hän rakastaa meitä ja on meille armollinen. Tähän armoon saamme turvautua. Usko on armosta autuutta. Synnittömyyteen pääsemme vasta taivaaseen tultuamme. Synti seuraa meitä koko tämän maailmanajan elämämmme läpi.
Omaan vanhurskauteen ei voi turvata
Jokainen tietää, ettei Hangosta kannata lähteä uimalla Saksaan, vaan sinne päästäkseen pitää mennä isolla veneellä tai laivalla. Samaalla tavalla meidän on mahdotonta tulla Jumalalle kelvollisiksi omin voimin ja omin yrittelyin. Ne eivät vie perille.
Kunnollisella elämäntavalla on suuri merkitys meidän yhteiskunnassa, toisten ihmisten seurassa ja muutoinkin elämämme kasassa pitämisessä meidän arkipäivän askareissamme. Tämä ei kuitenkaan riitä Jumalan taivaaseen pääsemisen perusteeksi. Siihen se on liian voimaton. Se ei vie perille, eikä se voikaan.
Ei edes suuresta pyhyydestä kuuluisa Daniel voinut rukoillessaan kerskua omista ansioistaan, kun hän rukoili Jumalan apua eri asioiden hoitoa varten. Niinpä hän Nebukadnessar II:n aikaina hävitetyn Jerusalemin puolesta rukoillessakaan ei voinut kehua itseään, vaan hänen ainoa turvansa oli Jumalan suuri rakkaus, rajaton rakkaus, ehdoton rakkaus, rakkaus ilman ehtoja, Jumalan armo.
Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.”
Armoa kaikki on, armoa vaan, jos mitä täällä mä toimehen saan
Danielia kuvataan toimen miehenä. Hän oli oppivainen. Omaksui nopeasti vaikeitakin asioita ja hallitsi aikansa kirjallisen sivistyksen. Hyvin nopeasti hän myös nousi maan johtavien henkilöiden joukkoon.
Danielin kirjan alkuosa kertoo tästä reippaan toiminnan miehestä. Hänen kokemastaan menestyksestä, mutta myös kateuden ja kaunaisuuden mukanaan tuomasta vainosta ja vaikeuksista. Kautta linjan kirjassa kuvataan, miten kaikki Danielin saama hyvä oli Jumalan lahjaa. Myös vainojen läpi selviytymisessä kuvataan Jumalan apu.
Voimme siis todeta, että kaikki se hyvä, minkä hän oli saanut osakseen oli yksistään Jumalan antamaa armoa.
Myös kirjan loppupuolella, missä siirrytään toisiin kysymyksiin ja Danielin saamia hengellisiä kokemuksia, tulee edelleenkin näkyviin tuo tuorvautuminen yksistään Jumalan armoon eli rajattomaan ja ilman ehtoja antamaan rakkauteen. Tämän hän tuo esille selkeästi silloinkin kun hän rukoilee Jumalan apua omalle kansalleen.
Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Kansa ja Jumalan pyhäkkö kuuluvat yhteen
Pyhän kansan yhteen kokoava Jerusalemin temppeli oli hävitetty, mutta sen paikka oli yhä edelleen juutalaisten rukoussuunta. Niinpä Danielkin rukoili kolmesti päivässä aina Jerusalemin temppelin paikkaa Siionin vuorta kohti. Vaikka pyhäkkö oli hävitetty niin silti hän kuintenkin jatkoi rukoilemista tuon paikan puolesta.
Rukouksiin sisältyi tietenkin myös ajatus siitä, että kerran vielä Jumala armahtaa kansaansa ja antaa mahdollisuuden rakentaa uuden temppelin Siioniin. Danielin rukous oman kansan puolesta ja hänen rukouksensa temppelin jälleenrakentamisen puolesta menivät käsi kädessä. Kansaa ja en yhteistä kokoontumista yhteiseen temppeliin kuuluivat yhteen.
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.
Näin jälkeenpäin voimme todeta pari historian tapausta:
Ensinnäkin. Viitaten Danielin rukoukseen Jerusalemin puolesta.
Jerusalemin temppelin hävityksestä 587 eKr. oli jäänyt pieni osa ehjäksi. Kun uusi temppeli rakennettiin samaan paikkaan, niin pala tuota vanhaa jäi sellaisenaan uuden osaksi. Tuota kohtaa nimitettiin Salomonin pylväskäytäväksi aikaisemman temppelin rakentajan muistoksi. Tässä osassa temppeliä Jeesus antoi opetusta siihen elämänsä aikaan, kun hän toimi temppelissä opettajana.
Toiseksi. Danielin rukoussuuntaan liittyen.
Rukoussuunnan merkitys sille, mihin uskontoon kuului, on ollut merkittävää Orientissa vuosisatojen jopa yli vuusituhansien yli. Voidaampa yhtenä esimerkkinä sanoa, että islam muuttui omaksi uskonnokseen siinä vaiheessa, kun syyrialaisesta ja arabialaisesta kristinuskosta vaikutteita saanut Muhammed vaihtoi aikaisemman Jerusalemiin suuntautuneen rukoilemisen kasvot Mekkaan päin käännettäviksi.
Tässä Rukoussunnuntain ensimmäinen lukukappale kokonaisuudessaan.
Dan. 9: 17-20
Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.
Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa on huikean yksinkertainen asia. Se on niin yksinkertainen, ettei sitä millään haluta käsittää sellaiseksi kuin se on. Vasta armon vastaanottaminen aikaansaa sen että syntyy halu toteuttaa Jumalan tahtoa. Nämä kaksi asiaa sotkeutuvat jatkuvasti keskenään. Aletaan vaatia jotain, jotta Jumala sitten voisi antaa armonsa. Jolloin ollaankin tekemässä kuppaa Jumalan kanssa, eikä enää armoa anomassa. Samaan sotkuun sotkeutuu jokainen joskus. Silloin uskosta tulee vaikea kivireki. Taakka jota kantamaan kukaan ei pysty. Vaatimuksia vaatimusten jälkeen. Armo sen sijaan vapauttaa kaikesta painolastista ja antaa ilon ja rauhan. Tämä on evankeliumi.
Tätä evankeliumia vastaan hyökätään sanoen: ”kyllä sinun pitää tehdä parannus ensin ja sitten vasta voit saada armon. ”
Kiitos Pekka selkeästä sanastasi kommentissasi
Jokainen vastuullinen, aikuinen, normaali ihminen vastaa itse omista teoistaan.
Eri asia tietysti on kehitysvammaisten, alaikäisten ja muiden holhouksen alaisten kohdalla, heistä vastaa vanhemmat tai holhooja.
Tarja
Nämä ovat hyviä periaatteita yhteiskuntamme arkielämään.
Kiitos
Useinkin olen maininnut, kuinka kehitysvammaiset ovat kuuluneet minun seurakuntaelämään.
60-luvun alkupuolella yhteyteni oli Pohjois-Suomessa, lähinnä Kemissä ja Oulussa. Kumpaisessakin paikallisessa helluntaiseurakunnassa oli monia henkisesti jälkeenjäänneitä. Oulussa, jossa armeijankin kävin, oli tavallista enemmän henkisesti vajaita. Seurakunnan saarnaajankin vanhin poika, Peppe, oli 2 vuotiaan tasolla, nk. down-sairas.
Kävin juuri mielessäni läpi 10 inhimillisesti vajaata, joista jokainen oli kirkkasti uskossa. Heidän henkilökohtainen uskonsa oli ilmeinen, jonka Jeesus oli heihin henkensä kautta vuodattanut.
Olen ollut niin monessa rukouskokouksessa heidän lähellään ja kuullut suhinaa, mikä paljastui sanoiksi ”kiitos Jeesus, kiitos Jeesus”. Sain kokea Hengen yhteyttä heidän kanssaan, mikä usein oli yhdessä itkua, joskus ilosta joskus surusta. Mm. Tuomo oli niin onnellinen tästä yhteydestä välillämme, että kokouksen jälkeen tuli rukoushuoneen pihalla eteeni ja seisoi ja katsoi minun kasvoihin, ja yritti ikäänkuin sanoa jotain. Sitten kerran, hän taas aikansa edessäni seisottuaan veti syvään henkeä ja sanoi, ”minulla on uudet kengännauhat”. Niitä sitten ihastelimme ja tuntui taivaalliselta.
Usko Jumalaan on aina henkilökohtainen asia, jonka Hän sen haluavalle lahjoittaa. On niitäkin, jotka kuolevat samassa tilassa kuin syntyivät, eli heidän kohdallaan toteutuu Jeesuksen sanat, ”Älkää estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Taivasten Valtakunta.”
Tämä Taivaan Tie on niin selkeä ja suora, ettei siltä tyhä, edes hulluksi määritelty, voi eksyä. Sama julistus kohdistetaan kaikkein älykkäimmillekin, jotka hekin voivat ottaa vastaan tämän yksinkertaisen sanoman.
Vanhempien usko ei siirry lapseen, eikä siitä ole kukaan muu vastuussa, kuin tuo yksinkertainen, jälkeenjäännyt, jopa hullu. Jumala puhuu Henkensä kautta jokaiselle hänen kieltään, niinkuin jo v. 33 Helluntaina, kun uskovat , n. 120, saivat Pyhän Hengen kasteen ja kielet Hengen lahjana.
Reijo
Kiitos että nostat esille kehitysvammaisten asian.
Kangasniemessä 1970 -luvulla pidimme kehitysvammaisten leirejä rinnakkain lasten leirin kanssa. Kumpikin leiri toimi omana leirinään omine kohderyhmiensä ohjelmineen, mutta kuitenkin niin yhteen sovittaen että yhteisissä osioissa oli mahdollista auttaa lapsia ymmärtämään kehitysvammaisia ja arvostamaan heitä täysiarvoisina yhteiskuntamme ja kirkkomme jäseninä.
Somerolla meillä on kehitysvammaisilla oma kuoronsa, joka säännöllisesti pitää konsertteja Someron seurakunnassa. Olen säännölisesti käynyt myös kehitysvammaisten asuntolassa kehitysvammaisten luona, vasta koronaviruksen aikana olen jättänyt käynnit väliin. Aikoinaan vielä virassa ollessani kävin myös heidän työpaikassaan toimintakeskuksessa sekä joskus Paimion isossa kehitysvammasairaalassa. Alueen kehitysvammapastori käy säännöllisesti seurakunnassamme pitämässä heidän kirkkopyhiään sekä myös toimintakeskuksessa vieraillen.
Olen koko virkaurani ajan pitänyt hyvin merkittävänä ja myös antoisana työtä näiden vähäisten veljiemme ja sisartemme keskuudessa toimimista.
Edellä kerroin virkaurani alun ja nyt eläkeläisenä toimistani, väliltä maitsen vain pari. Olen käynyt myös Lammin laitoksissa. Itä-karjalaan tekemässässämme avustusmatkassamme oli mukana myös käynti kehitysvammaisten laitoksessa, josta erityisen sydämellisenä muista erään vuoteen oman potilaan sydämellisen hymyn siitä onnesta että hän oli saanut vieraan käymään luonan.
Kiitos Reijo että nostit heidän asiansa esille, myös he ovat Jumalan edessä yhtä arvokkaita kirkkomme jäseniä kuin me muutkin. Heidän iloinen uskonsa jopa hyvin usein tulee aidommin ja välittömämmin esille kuin monen muun seurakuntalaisen .
Reijo Mänttäri
”Olen ollut niin monessa rukouskokouksessa heidän lähellään ja kuullut suhinaa, mikä paljastui sanoiksi “kiitos Jeesus, kiitos Jeesus”
Mistä heidän pitäisi kiittää? Jäi vähän epäselväksi.
Ette kai te ajattele, että he ovat tehneet syntiä ja siksi saaneet osan, joka heidän kohdalleen on sattunut. Ja siksi tarvitsevat Jeesuksen ristinkuolemaa, lunastusta.
Koraanista saa käsityksen heidän ajattelustaan, että jos kuurot ja sokeat eivät olisi tehneet syntiä, Jumala ei olisi luonut heitä kuuroiksi ja sokeiksi.
Julmaa ajattelua, aivan kuin ei olisi tarpeeksi kantamista jo siinä, että ei näe, tai kuule.
Kun sanoin kommentissa, että vanhemmat tai holhooja vastaavat alaikäisten ja kehitysvammaisten teoista, en tietenkään tarkoittanut, että kuoleman jälkeen joutuvat vastaamaan.
Yrittäkää nyt herätä todellisuuteen.
Tarja,
uskon todella, että jää kiitoksen syy epäselväksi, jos Pyhä Henki ei sitä kirkasta.
Itse yleensä nukahdan ”Kiitos Jeesus”- sanat mielessä, tai jopa huulilla. Jos tarpeen, niin selvitän omiakin tuntemuksia ja syitä taustalla, sinulle.
Raamattu kehottaa olemaan alituisessa rukouksessa. Rukous on ennenkaikkea sydämen, sisimmän olemuksemme tila, jossa kommunikoidaan Jumalan kanssa.
Roomalaiskirjeen 8. luku kertoo ymmärrettävästi mitä alituinen rukous on:
26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
Henki uskovassa rukoilee ja ohjaa oikeiden asioiden äärelle.
Tämä rukoileminen, tehokkaimmillaan ja raamatullisimmillaan on rukousta, jolloin ei osata itse sanoittaa oikein. Tulee korkeintaan ”kiitos Jeesus” toistoa tai rukousta vieraalla kielellä, jos on saanut sen lahjan Pyhän Hengen kasteessa. Näin ollen, inhimilliseti jälkeenjäännyt ja lähes ilmaisukyvytön sanallisesti, kykenee ”sanottamaan” rukouksensa.
Ei nämä rukoukset kuulosta inhimilliselle ymmärrykselle täydelliseltä, mutta jopa uskosta osatonkin saattaa ikäänkuin havaita tuntien, että nuo rukoukset nousee Ylös, ja saavuttaa Jumalan sydämen.
Matias
Asiasta toiseen mennäksemme, Matias on usein sanonut, että evankeliumi on VT: n jatkumo. Tai juutalaisuuden jatkumo.
Toiset sanovat, että evankeliumi on VT:n tai juutalaisuuden huipentuma.
Sanotaan myös: – kun evankeliumi on levitetty kaikkeen maailmaan, sitten tulee Loppu. Ei sanota, että se on evankeliumin huipentuma, toisin sanoen huippukohta, kohokohta, huipentuma. Vaan loppu.
Ja juutalaisuus onkin se huipentuma, kuten on sanottukin, ” juutalaisuuden huipentuma ”. Eli totuus nousee valheen kautta esille ja valheelle tulee loppu.
Kuten Paavali sanookin: ”Jos totuus tulee minun valheeni kautta paremmin esille, Jumalan kunniaksi, miksi sitten minutkin syntisenä tuomitaan. ”
”Mutta jos minun valheellisuuteni vain lisää Jumalan kirkkautta, kun sen ansiosta hänen totuutensa yhä korostuu, miksi minut sitten tuomitaan syntisenä? ”
Tarja
kulttuurihistorian kannalta kristinusko on suoraa jatkumoa, koska alkuaan Jeesuksen seuraajat ovat olleet juutalaisia ja heidän keskeltään liike sitten on levinnyt eteenpäin.
Jumalan pelastavan työn kannalta tarkasteltuna Jeesus on Jumalan aikaisempien profeetoille antamien lupausten täyttymys ja koko ihmiskunnan pelastuksen perusta. Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa ja hänen antamansa uhri kuolemassaan ja sitä seuraavan ylösnousemuksen voitossa hän on tuonut pelastuksen koko ihmiskunnalle.
Suomalaisen loppu -sanan merkitykseen kuuluu ajatus tyyliin ruoka loppui kesken tms.
Raamatun sanomassa lopu sanalla on myös muita ulottuvuuksia.
Hyvin usein se merkitsee jonkun asian valmiiksi tulemista. Keskeneräisyys eli jonkun asian tekeminen loppui, koska homma tuli reeraan.
Tämän mukaisesti myös voidan sanoa, että ”lopun aika” alkoi Jeesuksessa, joka tarkoittaa että hänessä tuli Jumalan rakkauden esiintulon täydellinen toteutuminen, kun Jumala itse tuli luoksemme meidät yhteyteensä ottamaan.
Mainitsemasi evankeliumin meneminen koko maailmaa tähtää siihen, että Jeesuksen antama lähetyskäsky mennä kaikken maailmaan ja tehdä kaikki kansat opetuslapsiksi kastamalla toteutuu eli siis tässä mielessä tulee valmiiksi, kun viimeisenkin kansan viimeinenkin jäsen tulee kirkon jäseneksi (kokonaisobjekti!).
Koko maailmankautemme täyttymys tapahtuu Jeesuksen takaisintulossa, kun hän tulee kirkkaudessaan ja kunniassaan koko maailmalle julki yhdellä kertaa. Tuohon liittyy tämän puutteellisuuden vallassa olevan maailmankauden päättyminen ja sen tilalle tulevan uuden maailmankauden alkaminen, josta Raamattu käyttää ilmausta ”uuden maan ja uusien taivaiden luominen”.
Jotakin tästä Jumalan antaman tulevaisuuden näköalasta Jeesus tarkoitti kun hän puhui siitä lopusta eli täyttymyksen ajasta, joka seuraa evankeliumin voittokulkua koko maailmassa.
Korkein, Jumala, on luonut ihmusen kaltaisekseen. Tämä ei tarkoita käsitykseni mukaan joka on samaa tasoa Jeesuksen kanssa fyysistä olemusta vaan lähimmäisen rakkauden mentaliteettia. Tässäkun asiassa gnostilaisuus on Jeesuksen ajattelutapaa kuten ihmisten, naisten ja miesten, tasa.arvoisuudesta, johon kirkon oppi ei vielä edes 2000 vuoden jälkeen ole täysin omistautunut.
Kirkon oppi on edelleen, että Jumala on mies pippeleineen, Jeesus. joka istuu isänsä oikella puolella.
Ennen Jeesusta eläneillä ihmisillä ei ollut Jeesus jumalaa. Kolmiyhteinen jumala tuli 2000 vuotta sitten. Voi olle että seuraavan 2000 vuoden jälkeen kirkon opilla on viisiyhteinen jumala.
Reino
Annat kristinuskosta väärän kuvan.
En tiedä oletko heikosti informoitu vai onko pyrkimyksesi ärsyttää.
Jumala on ollut kolmiyhteinen ikuisuudesta asti, jo ennen kuin koko universumia on ollutkaan. Jumala loi maailman tyhjästä.
Tässä gnostilaisuuden ja kristinuskon välillä on suuri ero. Gnostilaisuudessa paha jumala loi aineellisen maailman ja pelastuminen on tämän aineellisuuden vallassa olemisesta vapautumista. ( Tämän yleislinjan sisällä eri gnostilaissa piireissä on suuriakin eroja yksityiskohdissa.)
Kristinuskossa puolestaan aineellisuus Jumalan luomiseen kuuluvana on hyvää ja siksi myös Jumala on ottanut ihmisyyden omaan luontoonsa Jeesuksessa ja näin Jumalana ja ihmisenä kalliilla lunastuksellaan yhdistänyt ihmiset Jumalan kanssa. Kirkkona eli Jumalan kansana meille koittaa taivaaseen pääsy kun Jumala antaa ruumiin ylösnousemuksen ( alkukielellä ”lihan ylösnousun”).
Tosiaan anna sinun käsityksesi mukaan n kirkon opista väärän kuvan kuten Jeesuskin.
Reino
Annat väärän todistuksen Jeesuksesta.
Jeesushan elää kirkkonsa keskellä alati jatkuvasti. Kirkkohan on hänen ruumiinsa, elävä organisaatio, jonka hän on itselleen kalliilla Golgatan sovintoverellään lunastanut.
Aivan erityisessä merkityksessä hän on läsnä jokaisessa messussa, missä hän antaa oman ruumiinsa ja verensä meidän syötäväksemme ja juotavaksemme ja jokaisessa saarnassa hän itse puhuu kansalleen. Me papithan olemme vain hänen äänensä ja hänen kätensä, kun hän itse suuressa armossaan puhuttelee meitä pyhällä sanallaan.
Joten väitteesi on täysin asiatotomia väitteitä lausuva.
Reino Suni
Yleinen käsitys aikoinaan on ollut, että kansoilla on omat jumalansa, ja jokainen kansa on ollut oman jumalansa valittu kansa. Kun sotia on käyty, se ei ollut kansa joka voitti, tai hävisi, vaan sen kansan jumala.
Raamatussa on tällainen lause, VT:n puolella: ” Kansat vaeltavat, jumalainsa nimessä kukin, mutta me vaellamme Herran meidän Jumalamme nimessä, aina ja iänkaikkisesti ”
Ei pitäisi vihata juutalaisia siksi, että he ovat oman Jumalansa valittu kansa, tai, että näin on aikoinaan ajateltu.
Ei se kiellä sitä, etteivätkö muutkin voi olla oman Jumalansa valittu kansa.
”Šema Israel! Adonai eloheinu Adonai eḥad.
Kuule Israel! Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi tai
Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. ” Wikipedia
Heille asia on ilmoitettu näin, se on uskontunnustus.
Matias Roto:””Mainitsemasi evankeliumin meneminen koko maailmaa tähtää siihen, että Jeesuksen antama lähetyskäsky mennä kaikken maailmaan ja tehdä kaikki kansat opetuslapsiksi kastamalla toteutuu eli siis tässä mielessä tulee valmiiksi, kun viimeisenkin kansan viimeinenkin jäsen tulee kirkon jäseneksi (kokonaisobjekti!).””
Entäpä jos/kun ei tule ”viimeisen kansan viimeinenkin jäsen” tule kirkon jäseneksi?
Siis ei minua saa enää kirkon jäseneksi millään sillä uskon evankeliumin ja näin pysyn pimeydestä poissa enkä palaa valheeseen.
Ari
Kirkon jäsenyyden kieltäminen on evankeliumin vastaanottamisesta kieltäytymistä. Silloin toimii kuin se nuori mies, joka poistui Jeesuksen luota, ja huomaa, samalla hän poistui opetuslasten luota eli siis kirkon yhteydestä. Jeesus on aina kansansa kanssa. Siksi hänen kansansa ulkopuolella oleminen on samalla Kristuksen ulkopuolella olemista.
Muista Jeesuksen viinipuu vertaus. Jeesus on koko puu, oksat mukaan lukien, me olemme oksia. Jos joku ei pysy tässä viinipuussa niin silloin hän on poissa muiden oksien yhteydestä mutta samalla myös Jeesuksesta, jolloin valitettavasti hänelle myös käy kuten Jeesus sanoo, että oksa kuihtuu ja kuolee.
Muista mitä Raamattu sanoo kirkon messuun kokoontumisesta
Hebrealaiskirje:
10:25 älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän
Aloituksesta
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.”
En ole kuitenkaan varma että temppeli olisi tuhottu ja maa raunioiksi saatettu sen takia , että koko kansa ei ollut vanhurskas.
Vihollista ei kiinnosta se onko kansa vanhurskas vai ei. Jos kansalla on jotain ryöstettävää ja sen maa-alue on kiinnostava ja siitä voi saada saalista, lisää verotuloja ja orjatyövoimaa. Silloin vihollinen tulee ja ottaa. varsinkin jos sillä on ylivoima sotilaallisesti, se on jopa helppoa.
Maallisesti ajatellen näin.
En tietenkään mitätöi Danielin rukousta, onhan se nöyrä rukous.
On suuri ilo lukea Matias, sinun viisaita kommenttejasi. Oikein nautiskelen varsinkin noista kohdista, joissa tuot esiin eri kielioppien erilaisuutta eri kielissä. Esim. sitä miten suomen kielessä vain töksäytetään jokin ilmaus. Kreikassa ja Hebreassa on tapoja ilmaista sama asia paljon yksityiskohtaisemmin ja selkeämmin. Kiitos, kun jaksat rikastuttaa lukijoittesi Raamatun sanan tuntemusta. Jollei ole tuntumaa kielien erilaisuuteen, niin herkästi tekee aivan vääriä johtopäätöksiä tekstin sisällöstä.
Tarja
Puhut aivan oikein poliittisten valloitusten arkirealismista. Suurvaltojen pyrkimys on kautta aikojen käyttää toisten aseellisesti heikompien valtojen varallisuutta omaan käyttöönsä ja lisätä valtaansa noiden pienten kustannuksella. Olet aivan oikein nähnyt tämän puolen asiasta.
Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole Danielin rukouksessa hänen tähtäyspisteensä. Hän menee tarkastelussaan syvemmälle kansan luopumukseen Jumalasta ja tästä seuranneisiin ongelmiin kansakunnan sisäisessä elämässä.
Tämä luopumus on tapahtumien tarkastelua Jumalan maailmanhistorian tapahtumien johdatuksen ja tai sallimuksen valossa.
Silloin kun erilaiset vääryydet ja muut keskinäiset kahinat heikontavat kansan yhtenäisyyttä se heikentää myös kansan päättäväisyyttä ja muita voimavaroja — joten mitä heikompi sisäinen yhteiselämä sitä helpompi pala isolle naapurille.
Useinhan luonnossakin petoeläin valitsee lauman heikoimman yksilön saaliikseen päästäkseen vähemmällä.
Kannattako mennä kaikkeen maailmaan levittämään evankeliumin antisemitismia, kun sille kuitenkin tulee loppu.
Jo nyt sanotaan ” Vihapuhetta on kaikki ilmaisumuodot jotka levittävät, lietsovat edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa , ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismia, tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen ”
Vihapuhe siis kohdistuu yleensä ja ennenkaikkea vähemmistöihin ja pohjaa suvaitsemattomuuteen.
Matias
”Jumalan pelastavan työn kannalta tarkasteltuna Jeesus on Jumalan aikaisempien profeetoille antamien lupausten täyttymys ja koko ihmiskunnan pelastuksen perusta. ”
Minä en löydä sieltä Jeesusta, vaan ihan muita tarinoita. Ja pelastus juutalaisille on tietysti se, että antisemitismi loppuu. Jeesus ei voi sitä lopettaa, jos ei sitten takaisin tullessaan ole muuttanut mieltään.
Ja se jää nähtäväksi, kun ei tullut silloinkaan kun lupasi, eli omana aikanaan.
Tarja
Jeesus itse on juutalaista syntyperää. Niinpä antisemitismi ei ole seurausta hänen vaikutuksestaan, vaan hänen työtään on tehdä tyhjäksi kaikki saatanan vaikuttamat ongelmat, joihin myös antisemitismi ja muut rasistiset tai kulttuurirasistisen ilmiöt kuuluvat.
Evankeliumin julistaminen kaikille kansoille on juuri Jumalan rakkauden lisäämistä ja kaikkien saatanallisten ilmiöiden vastaista toimintaa.
Matias
Koskien sinun kommenttiasi:
13.05.2020 06:52
Tehdään paljon hyvää, mikä on yhteiskunnan velvollisuus, eikä sitä sinänsä tarvi kiitellä. Vanhukset, vammaiset ja lapset ovat muun yhteiskunnan vastuulla. Heistä täytyy pitää huolta.
Kommenttini Tarjalle koski pelkästään heidän asemaansa Jumalan edessä ja uskovien yhteisössä, veljinä ja sisarina.
Suorastaan ilahduin Matiaksen suhtautumisesta vammaisia ja toiista, meidän vähäisimpiä veljiä ja sisaria kohtaan. Paljon paasataan vähäisimpien ihmisten huomioonottamisesta. En kuitenkaan usko, että Matiaksen tai minun kertomukseni olisi ollut paasausta, toisten velvoittamista tekemään vähemmän innostavaa palvelua yhteisöissämme. Jokaiselle jäsenelle on varattu tehtävä tasauksen, Ruumin toiminnan vuoksi.
Mitä minuun tulee, niin minulla ei ole muuta esittää kuin tuota, mistä kerroin, eli omalta osaltani tasoittaa vammaisten ystävieni polku, ettei heidän jalkansa kompastuisi. Tällä viittaan ja tarkoitan juuri tuota yhdessä rukoilemista, kengännauhoista iloitsemista ja tervehtiä heitä silloin kuin muitakin.
Mitään mainittavaa ei seurakuntani ole tehnyt, muuta kuin, että inhimillisesti haurain, kyvyttömin kerros on elänyt kaikessa mukana vailla julkisen säälin kohteena olemista. Uskon, että kohdallani tämä suhde on ollut Jumalan avaama lähde siunauksiin ja nähdä näkymättömiä hengen silmin.
Reijo
Uskon että meillä molemmilla on sama kokemus siitä, miten niin kehitysvammaisten kun muidenkin yhteiskuntamme heikompiosaisten parissa tekemämme työ on antanut paljon myös meille itsellemme. Se palaute, mitä tuolloin saa, palkitsee työstä ja rohkaisee jatkamaan niin kauan kuin Herra voimia ja elonpäiviä suo.