Näin korona-aikana saamme olla kiitollisia maamme korkeasta terveydenhuollon tasosta. Kuulumme maailman kärkimaiden joukkoon.
Kyllä monessa muussakin maassa tehdään kovasti töitä hoidon tason saamiseksi koko ajan ylöspäin.
Kamerunissa tekemäämme lähetystyöhön kuului myös vierailu sairaaloihin eri puolilla maata sairaita tapaamassa. Kuvassa yksi niistä. Täällä kävimme katsomassa yhtä potilasta.
Vanhastaan rukoussunnuntai aloitti keväisen esirukouskierroksen, missä papisto kulki kylästä kylään, talosta taloon siunaamaan kevään kylvön ja rukoilemaan siunausta kesän sadolle.
Näin korona-aikana saamme siunata toisiamme ja rukoilla Jumalan apua ja varjelusta niin meidän omalle kansallemme kuin kaikille maailman kansoille.
SUNNUNTAI 17.5.2020
5. sunnuntai pääsiäisestä eli Rukoussunnuntai, latinaksi Rogate
Sydämen puhetta Jumalan kanssa
Ensimmäinen lukukappale: Dan. 9: 17-20
Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat valitelleet, etteivät he voi olla uskovia, koska heillä ei ole kykyä elää niin hyvää elämää kuin uskovana pitäisi olla. Ei ole voimia mitat täyttävään elämään. Tähän olen sanonut, että usko Jumalaan ei perustu omaan kelvollisuuteen, vaan yksistään Jumalan armoon. Hän rakastaa meitä ja on meille armollinen. Tähän armoon saamme turvautua. Usko on armosta autuutta. Synnittömyyteen pääsemme vasta taivaaseen tultuamme. Synti seuraa meitä koko tämän maailmanajan elämämmme läpi.
Omaan vanhurskauteen ei voi turvata
Jokainen tietää, ettei Hangosta kannata lähteä uimalla Saksaan, vaan sinne päästäkseen pitää mennä isolla veneellä tai laivalla. Samaalla tavalla meidän on mahdotonta tulla Jumalalle kelvollisiksi omin voimin ja omin yrittelyin. Ne eivät vie perille.
Kunnollisella elämäntavalla on suuri merkitys meidän yhteiskunnassa, toisten ihmisten seurassa ja muutoinkin elämämme kasassa pitämisessä meidän arkipäivän askareissamme. Tämä ei kuitenkaan riitä Jumalan taivaaseen pääsemisen perusteeksi. Siihen se on liian voimaton. Se ei vie perille, eikä se voikaan.
Ei edes suuresta pyhyydestä kuuluisa Daniel voinut rukoillessaan kerskua omista ansioistaan, kun hän rukoili Jumalan apua eri asioiden hoitoa varten. Niinpä hän Nebukadnessar II:n aikaina hävitetyn Jerusalemin puolesta rukoillessakaan ei voinut kehua itseään, vaan hänen ainoa turvansa oli Jumalan suuri rakkaus, rajaton rakkaus, ehdoton rakkaus, rakkaus ilman ehtoja, Jumalan armo.
Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.”
Armoa kaikki on, armoa vaan, jos mitä täällä mä toimehen saan
Danielia kuvataan toimen miehenä. Hän oli oppivainen. Omaksui nopeasti vaikeitakin asioita ja hallitsi aikansa kirjallisen sivistyksen. Hyvin nopeasti hän myös nousi maan johtavien henkilöiden joukkoon.
Danielin kirjan alkuosa kertoo tästä reippaan toiminnan miehestä. Hänen kokemastaan menestyksestä, mutta myös kateuden ja kaunaisuuden mukanaan tuomasta vainosta ja vaikeuksista. Kautta linjan kirjassa kuvataan, miten kaikki Danielin saama hyvä oli Jumalan lahjaa. Myös vainojen läpi selviytymisessä kuvataan Jumalan apu.
Voimme siis todeta, että kaikki se hyvä, minkä hän oli saanut osakseen oli yksistään Jumalan antamaa armoa.
Myös kirjan loppupuolella, missä siirrytään toisiin kysymyksiin ja Danielin saamia hengellisiä kokemuksia, tulee edelleenkin näkyviin tuo tuorvautuminen yksistään Jumalan armoon eli rajattomaan ja ilman ehtoja antamaan rakkauteen. Tämän hän tuo esille selkeästi silloinkin kun hän rukoilee Jumalan apua omalle kansalleen.
Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Kansa ja Jumalan pyhäkkö kuuluvat yhteen
Pyhän kansan yhteen kokoava Jerusalemin temppeli oli hävitetty, mutta sen paikka oli yhä edelleen juutalaisten rukoussuunta. Niinpä Danielkin rukoili kolmesti päivässä aina Jerusalemin temppelin paikkaa Siionin vuorta kohti. Vaikka pyhäkkö oli hävitetty niin silti hän kuintenkin jatkoi rukoilemista tuon paikan puolesta.
Rukouksiin sisältyi tietenkin myös ajatus siitä, että kerran vielä Jumala armahtaa kansaansa ja antaa mahdollisuuden rakentaa uuden temppelin Siioniin. Danielin rukous oman kansan puolesta ja hänen rukouksensa temppelin jälleenrakentamisen puolesta menivät käsi kädessä. Kansaa ja en yhteistä kokoontumista yhteiseen temppeliin kuuluivat yhteen.
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.
Näin jälkeenpäin voimme todeta pari historian tapausta:
Ensinnäkin. Viitaten Danielin rukoukseen Jerusalemin puolesta.
Jerusalemin temppelin hävityksestä 587 eKr. oli jäänyt pieni osa ehjäksi. Kun uusi temppeli rakennettiin samaan paikkaan, niin pala tuota vanhaa jäi sellaisenaan uuden osaksi. Tuota kohtaa nimitettiin Salomonin pylväskäytäväksi aikaisemman temppelin rakentajan muistoksi. Tässä osassa temppeliä Jeesus antoi opetusta siihen elämänsä aikaan, kun hän toimi temppelissä opettajana.
Toiseksi. Danielin rukoussuuntaan liittyen.
Rukoussuunnan merkitys sille, mihin uskontoon kuului, on ollut merkittävää Orientissa vuosisatojen jopa yli vuusituhansien yli. Voidaampa yhtenä esimerkkinä sanoa, että islam muuttui omaksi uskonnokseen siinä vaiheessa, kun syyrialaisesta ja arabialaisesta kristinuskosta vaikutteita saanut Muhammed vaihtoi aikaisemman Jerusalemiin suuntautuneen rukoilemisen kasvot Mekkaan päin käännettäviksi.
Tässä Rukoussunnuntain ensimmäinen lukukappale kokonaisuudessaan.
Dan. 9: 17-20
Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.
Korostan tässä että kaikki Matias Roton kirjoitukset ja käsitykset perustuvat meidän tavallisten ihmisten käsityksiin ja kirjoituksiin ajan saatossa. Esim. Hän kykenee antamaan meille ihmisille uuden ruumiin taivaaseen paratiisiin jumalansa Pyhän Hengen kautta poistuessamme tästä maailmasta.
Joka usjoo tähän niin ok.
Reino
Tämähän on aivan perusopetusta kristillisestä uskosta.
Jo Martti Lutherin Vähä Katekismus sanoo näistä asioista, mistä puhut seuraavaa. (Korostus numeroin minun.)
Usko
niin kuin perheenisän on se väelleen mahdollisimman yksinkertaisesti opetettava
Kolmas uskonkohta
Pyhitys
Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan
että Pyhä Henki on
1) kutsunut minut evankeliumin välityksellä,
2) valaissut minut lahjoillaan,
3) pyhittänyt
4) ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.
Samalla tavalla hän maailmassa
5) kutsuu,
6) kokoaa,
7) valaisee,
8) pyhittää
9) ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee
koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa.
Tässä kristikunnassa hän joka päivä
10) antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi,
11) herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä
12) sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa.
Tämä on varmasti totta.
Näin siis kirkkomme opettaa sen virallisiin tunnustuskirjoihin kuuluvassa Martti Lutherin Vähän Katekismuksen toisessa pääkappaleessa.
matias Roto:
””Tämä on varmasti totta.
Näin siis kirkkomme opettaa sen virallisiin tunnustuskirjoihin kuuluvassa Martti Lutherin Vähän Katekismuksen toisessa pääkappaleessa.””
”” Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois.”” (http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html)
Siis tuokin on totta mitä Luther kirjoittaa eli eiku niskuroivat nuoret paastolle ja maasta pois?
Ari
Aloitappas tuo ulkoa oppiminen itsestäsi.
Kerro sitten minulle kun olet tullut valmiiksi.
En pane sinua paastolle ennen kuin osaat Katekismuksen ulkoa, mutta moraalisesti paheksi ulkokullaista huulenheittoasi siihen asti kunnes olet tehtävän tehnyt. Kaksoisnormeilla nimittäin tätä maailmaa ei tehdä paremmaksi. Jos toisilta vaadit niin pyri myös itse toteuttamaan omalta puolestasi se sama. (Eri ihmisille paneva työnjako on aivan eri asia. Silloinhan yhden ihmisen työtaakkaa vähennetään jotta koko ryhmän yhteinen työteho kasvaisi.)
Jos et pysty itse sitä toteuttamaan niin olet vain surkea suunsoittaja, joka ei osaa pitää erillään kullekin historian ajalle tyypillisten erityistapojen esiintymisen ja niiden mukana kerrottavan ylisukupolvisen arvomaailman merkitystä kaikille ajoille.
On nimittäin aivan varmaa, että tulevat polvet tulevat sanomaan meistä tämän aikakauden ihmisistä että kyllä ne vuosituhannen vaihteen ihmiset oli täysin tyhmiä kun tekivät sitä ja sitä jne.
Matias Roto en nyt oikein päässyt jyvälle mitä halusit sanoa.
Minulle oikea usko on sydämen halu elää Jumalan tahdossa ei siinä voi olla mitään pakottamista eikä uhkailemista.
Ihmisellä on luonnostaan paatunut sydän ja tarvitsee Jeesuksen parantajakseen.
Ari
Tässä myönnät että ihminen on luonnostaan paatunut, mutta miksi kummassa sitten menet opillisesti väittämään, että muka kerran kääntymyksen kokenut ei enää voisi syntiä tehdä.
Tältä osin olet itsesi kanssa ristiriitainen.
Pyydän että jatkossa annat Jumalalle kunnian ja tämän tekstisi lopussa olevan lauseesi mukaisesti pysyt tuossa ajatuksessa että me kaikki olemme syntisiä ja tarvitsemme Vapahtajamme armoa ja anteeksiantoa.
Matias Roto toteat:
“”Ari
Tässä myönnät että ihminen on luonnostaan paatunut, mutta miksi kummassa sitten menet opillisesti väittämään, että muka kerran kääntymyksen kokenut ei enää voisi syntiä tehdä.
Tältä osin olet itsesi kanssa ristiriitainen.””(Matias Roto)
Yllä väität minun opettavan jotain mikä ei pidä paikkaansa ja sitten olet vielä poistanut vastaukseni, miksi, oliko se mielestäsi “asiaton”?
Ensinnäkin kun sanon luonnollisen ihmisen sydämen olevan paatunut niin en todellakaan tarkoita että uskovan olisi vaan että Jeesus parantaa paatuneen sydämen.
Matt. 13:15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Toiseksi en koskaan ole väittänyt että uudestisyntynyt EI VOISI tehdä syntiä (EI TEKISI) vaan että Jumala on antanut kaiken että voimme elää Hänen tahdossaan.
Matias on huipputyyppi ja hänen ajatuksensa kulkee joskus , niin korkeissa sfääreissä että me tavalliset tallaajat pudotaan kärryiltä. Matiaksen ehkä ainoa heikkous on siinä, ettei hän huomaa mikä meidät pudotti.
Tunne hyvin Matiaksen ja hänen ajatteluaan, mutta en ihmettele jos Ari et käsittänyt mitä Matias tarkoitti.
” En pane sinua paastolle ennen kuin osaat Katekismuksen ulkoa, ”
Miksi Katekismus pitäisi osata ulkoa, eikö se ole kymmenen käskyn selitys. Kymmenen käskyä kuuluvat lakiin, ja koska kristinuskossa ei tarvitse lakia noudattaa, miksi kymmenkäskyn selitykset pitäisi osata ulkoa ?
Tarja
Alkuperäisessä Lutherin ajatuksessa tuo tarkoitti, että osasi luetella kymmenen käskyä, osasi ulkoa uskontunnustuksen ja Isä meidän rukouksen. Selitykset olivat vain selityksiä, että se joka osasi katekismuksensa ulko, voisi myös vähän ymmärtää mistä näissä katekismuksen kolmen kohdan ulkoa osaamisessa on kysymys.
Sitten vasta aivan uuden villityksen ilmestyessä kristikunnan keskelle, jollaista ei koskaan aiemmin koko kirkon historian aikana ollut aikaisemin nähty, että jotkut alkoivat opettaa ettei lapsikaste muka olisi oikea kaste ja että muka uskoon voisi tula muullakin tavalla kuin kasteen välityksellä ja tästä seuranneet heijastukset rippiin ja Herran pyhään ehtoolliseen, herättivät Lutherissa halun lisätä noiden kolmen perustavan katekismuksen kohdan lisäksi myös pienen esittelyn kasteesta, ripistä ja Heran pyhästä ehtoollisesta, jotta noiden nelisen vuotta aikaisemmin syntyneitten hurmahenkisten vääristymien tartunta saataisiin loppumaan alkuunsa.
Tuo heitto Arille oli pingispallon palauttaminen iskulyönnillä takaisin kun hän tahallaan tekeytyi tyhmemmäksi kuin mitä on ja sen varjolla yritti nälviä Lutherin pedagogista otetta, joka omana aikanaan oli poikkeuksellisen nasevaa, mutta ei ole nykyajan tyylin mukaista.
Kun täällä jatkuvastu hehkutetaan Lutherin kommentteja, käsityksiä, Jumalan sanana niin eikö silloin voitaisi kirkolliskokouksessa julistaa Luther jumalaksi. Siis Nikean 325 ja Konstantinopolin 381 esimerkin mukaisesti. Tällöin kirkon oppi olisi jumalallinen eikä erilaisten ihmisten kirjoituksiin perustuva.
Matias Roto olisi erittäin kyvykäs ihminen kirjoittamaan uuden ” Ausburgin tunnustuksen ” neliyhteisestä jumalasta. Luterilainen kirkko Jumalalliseksi kirkoksi.
Reino
Jumala on sama Jumala kautta aikojen. Hän oli kolmiyhteinen Jumala jo ennen kuin maailmankaikkeudessa oli ainoatakaan atomia. Hän on luonut kaiken, sekä näkyvän että näkymättömän maailma, tyhjästä.
Yhä edelleen hän ylläpitää koko maailmankaikkeutta aivan kaikessa jopa niin hyvässä järjestyksessä, että me voimme tehdä luonnossa olevista ilmiöistä matemaattisesti laskettavia luonnonlakeja. Samaan aikaan hän tuntee meidän ajatuksemmekin jopa paremmin kuin me itse. Hän pitää meistä huolen ja rakastaa meitä ja tässä suuressa rakkaudessaan hän on meidät pelastanut synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Hän on myös meidän luonamme koko ajan.
Myös tulevaisuudessa iankaikkisuuksien iankaikkisuuksiin hän on oleva sama kolmiyhteinen Jumala Isä, Poika ja Pyhä Henki sen jälkeenkin kun tämä nykyinen maailmankaikkeutemme vaihtuu uuteen maahan ja taivaisiin ja me saamme elää loputtomassa onnessa Jumalan kirkkauden asunnoissa, missä mikään paha ei enää vaivaa, joten siellä ei myöskään enää ole itkua eikä surua vaan kaikki on uudeksi luotu ja täydellistä vaila pienintäkään virheä.
Joten eipä ole kenenkään ihmisen vallassa kertoa Jumalasta muuta kuin se, mikä on ollut, nyt on ja tulevanakin maailmankautena tulee olemaan. On pitäydyttävä totuudessa, koska totuus ja rakkaus ovat hänen olemuksensa tuntomerkit.
Toiseksi
Luther on pitäytynyt Raamatun sanassa. Hänen julistuksensa tuo esille Raammatun sanan. Kristus on Raamatun keskus. Siksi kukaan muu ei voi siksi tulla. Ei Luther eikä Augustinus, ei Krysostomos eikä Hilarius, ei kukaan ihminen koskaan voi olla Jumala, vaan pysyy ihmisenä, tässä maailmassa ”Vanhurskaana ja syntisenä” koko ikänsä. Vasta kun hän Jumalan suuresta armosta pääsee täydellisyyteen taivaan kotiin kaikki tämän elämän vaivat ja puutteet jäävät taakse. Mutta silloinkin me olemme vain ihmisiä, vaikkakin ruumiimme onkin kirkastettu ruumis jossa ei enää ole tämän ajan kremppoja eikä muitakaan huolen aiheita.
Augsburgin tunnustuksesta
Augsburgin tunnustus on kirjoitettu tietyssä historian tilanteessa tuon ajan kysymysten keskellä. Siinä olevat teologiset linjaukset ovat kuitenkin sillä tavoin yleispäteviä, että se on kaikkien maailman luterilaisten kirkkojen yhteinen tunnustus. Tämän tunnustuksen varassa me luterilaiset pysymme yhdessä elimmepä sitten misä päin maailmaa ja minkäkinlaisen kulttuurin keskellä. Emme menetä keskinäistä yhteyttämme vaikka jokaisessa ympäristössä otammekin todesta juuri tuon kyseisen kulttuurin kunkinhetkiset haasteet.
Kaikenlaiset hössötykset muka uuden tunnustuksen laatimisesta eivät tuo mukanaan mitään muuta kuin täysin turhanpäiväistä hajaannusta, koska sellainen ei vie eteenpäin vaan voimien hajoittamisella vain jarruttaa Jumalan valtakunnan työtä.
Kirkosta
Kirkko on ja pysyy näkyvänä kirkkona, jossa Jumalan sana puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit ihmisten pelastumiseksi jaetaan. Mutta juuri tämä kirkko on samalla Jumalan kansa, Kristuksen ruumis, Pyhän Hengen lahja sekä työväline koko maailman kokoamiseksi kolmiyhteisen Jumalan kunnia esille tuovaksi Jumalan pyhien joukoksi, jotka uskon rohkeudessa saavat odottaa Kristuksen takaisin tulon riemullista koittamista.
Koska ikiaikojen Jumala elää kirkkonsa keskellä, niin jo nykyisellään kirkko on täynnä Jumalan läsnäoloa jopa enemmän kuin ehdottamassasi mallissa, missä käsitteitä vain sekotettaisiin, kun Jumala ja hänen kansansa rakkauden yhteys muuttuisi persoonattomaksi klöntiksi. Sekauskontojen lukumäärä maailmassamme on jo nykyisellään mielettömän suuri. Niden määrää on turha lisätä, koska niiden hedelmättömyys on verrattavissa roskan lentoon tuulen pyörteissä.
Ari
Kun haluat kirjoittaa
Niin malta mielesi
Ja hallitse kielesi.
Kun hyvää mieltä jaat
Niin palstatilaa saat.
Eli siis: Pyri rakentamaan yhteyttä äläkä hyökkää ketään vastaan.
(Olen poistanut muutaman Arin kommentin. Toivon parannusta tyyliin, jotta vältämme turhia kinaamisia ja jankutuksia.)
Matias Roto mitä ajattelet siitä kun joku selkeästi väittää etteivät toiset pelastu kun eivät kuulu samaan ”jengiin”, tuottaako tällainen väite ”hyvää mieltä” kaikissa?
Ari
Usko ei ole yksityisasia, vaan Kristus on yksi Herra kaikille yhteisesti. Samoin myös hänen yhteyteensä tulo yhden kasteen kautta on sama Jeesuksen kaste, joka siitä huolimatta että se toimitetaan jokaiselle erikseen vettä valamalla ja Jumalan sanaa esillä pitämällä, kuitenkin olemukseltaan on yksi ja sama kaste yhteen Kristukseen, kun se toimitataan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näin me pääseme yhden ja yhteisen uskon osallisuuteen.
”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.”
Tämän uskon yhteyden kanssa on johdonmukainen myös se vanhan kirkon opetus, että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, extra ecclesiam nulla salus, koska kirkko Kristuksen ruumiina juuri sisältää sen todellisuuden, että tämän uskonyhteisön jäseninä olemme myös Kristuksen jäseniä.
Matias Roto tuottaako tämä selityksesi nyt ”hyvää mieltä” niille jotka ovat ”kirkon” ulkopuolella?
Ari
Se kertoo heille, että on aihetta korjata tilanne niin että eksynyt lammas palaa takaisin Hyvän Paimenen laumaan.
Uskon todellisuushan on, että vain niillä Jumala on Isä, joille kirkko on äiti. Tämä on yhtenevä sen kanssa, että vain Jeesus pelastaa. Nimittäin yhä on voimassa se että Jeesus elää opetuslastensa kanssa ja lähetyskäskyn mukaisest opetuslapseksi tullaan kasteen välityksellä. Matt. 28:18-20.
Matiaksen erinomaisiin kirjoituksiin ei mitään lisäämistä.
Hurmahenkisyydestä sen, verran, että ne tunnistaa siitä, etteivät ne alistu Kirkon yhteiseen tunnustukseen, he omaavat mielestään jotain sellaista, mitä kaikilla Kristityillä ei ole. He ovat usein kiivaita ja väittelyyn alttiita, he keräävät ympärilleen uskossa heikkoja ja terveestä opetuksesta osattomia ihmisraukkoja, jotka ovat jääneet vaille yhteistä (katolista) Kristillistä kasvatusta. Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän…
Ajan henki on itsekeskeinen ja individualistinen ja Kristillisen Kirkonkin pahinmpia vihollisia on nykyisin dualismi, jossa ihmisen ajatellaan olevan jotenkin Jumalasta irrallinen olento, joka voi vapaudessaan olla kuin Jumala, joka ei tarvitse mitään yhteyttä oppeihin tai mihinkään jatkumoon, jota esim. Kirkko edustaa.
Ihmisestä on tullut itsensä pahin vihollinen ja suurinta eksytystä edustaa sellaiset, jotka suosittelevat omia harhaisia kuvitelmiaan muillekin ja itse eksyen, he eksyttävät, jos mahdollista valitutkin. (onneksi se ei ole mahdollista)
Jo Kirkon alkupäivinä oli eräitä, jotka eksyttivät sisällä olevia, eli he olivat uskovista lähteneitä valheveljiä, mutta he eivät olleet yhtä, vaan he perustivat omat joukkonsa, joihin liittyi paljon väkeä. He eivät pitäytyneet yhteisessä, vaan lähtivä rakentamaan omia henkilökohtaisia menojaan, parempia mielestään.
Vaikka usko on myös subjektiivinen, niin se ei koskaan ole yhteisestä uskosta irrallaan oleva, vaan aina siitä kasvava ja rakentuva. Luottamus Jumalaan on perheen ominaisuus, kaikki me olemme Jumalan lapsia. Joka on Kristuksessa, ei Häntä saata kieltää. (eli tehdä syntiä) Joka taas kieltää Kristuksen, hän ei ole koskaan Häntä edes tuntenut, mutta jokainen joka on Kristukseen kastettu on Hänet päällensä pukenut.
”Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.
Huomaa tuossa, tuo ”synnin tekeminen” on Jumalasta syntyneelle mahdotonta, sillä Jumalsta syntynyt ei saata kieltää Kristusta. (Kristuksen kieltäminen on ainoa kadottava synti) Synti Pyhää Henkeä vastaan on Kristuksen kieltäminen. Kristitty taas ei voi koskaan syyllistyä siihen. Tämä on hyvä muistaa.
(Vanhurskauden tekeminen= Kristillisessä uskossa elämistä) ja (synnin tekeminen = Kristuksen kieltämistä ja Hänestä erossa pysymistä)
Ismo
Kiitos komentistasi.
Matias
”Yksi herra, yksi usko, yksi kaste. ”
Jeesus ei kastanut ketään hän pesi jalkoja. Johannes kastoi Jeesuksen, Jeesus oli jo aikuinen, mutta silloin ei ollut vielä kristinuskoa, joten mihin hänet kastettiin ?
Hänet kastettiin juutalaisuuteen. Kaiken järjen mukaan näin.
Ulkopuolelta tulevia käännynnäisiä sanottiin proselyyteiksi, he eivät saaneet käännyttää ketään, eikä kastaa, mikä selittäisi sen, että hän ei kastanut ketään.
Mitä Jeesus oli sitä ennen, se on kiinnostavaa. Miksi hänet piti kastaa, eikö hän äidinpuolelta ollut luonnollisesti juutalainen.
Jos vielä lapsena opiskeli temppelissä ja sanoi; ”Minun pitää olla siellä missä minun isäni ovat.” Monikossa ovat. Eli hän piti opettajia isinään.
Tarja
1) Jeesuksen koko toiminta: ihmeiden tekeminen, synagogissa saarnaaminen, opettaminen ja muu julistus on JOhanneksen evankeliumissa kiteytetty yhteen ydinsanaan, johon kaikki nuo muut sisältyvät: Jeesus kastoi. Näin oleellinen on kastaminen ollut Jeesuksen elämässä. Yhteen aikaan hän jopa kastoi enemmän kuin Johannes.
Tässä raamatunkohta missä näkyy molempien kastaminen.
Johanneksen evankeliumi:
3:22 Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. >> Jakeen lisätiedot
3:23 Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
Mitä kerrot Jeesuksen juutalaisuudesta pitää paikkansa siinä suhteessa, että Jeesus on yhä ylösnousseenakin juutalainen taivaan valtaistuimella Jumalana ja ihmisenä istuessaan. Mutta tämä juutalaisuus ei ole muita kansoja vastaan asettuvaa juutalaisuutta, vaan sitä että ollakseen todella ihmisnen hänen pitää myös olla jonkun konkreettisen kansan osa.
Toinen puoli sitten on se, että Johanneksen kastaessa Jeesuksen tämä kaste oli myös kristillinen kaste, koska kasteen tekee kristilliseksi se että Jeesus on siinä mukana. Kasteessa myös totetui se mikä sitten on toistettu kastekäskyssä, nimittäin että Jeesuksen kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tuossa Johanneksen toimittamassa Jeesuksen kasteessa Pyhä kolmiyhteinen Jumala oli läsnä: Isä taivaassa, Poika Jordan joen rannalla ja Pyhä Henki maan ja taivaan yhdistäjänä saapui Jeesuksen luo.
Aivan oikein on Kirkkojen Maailmanneuvoston eräissä dokumenteissa mainittu, että tässä kasteessa viitataan jo Jeesuksen Messiaan työhön Golgatan ristillä. Jeesuksen pelastustyöhön huipentui juuri ristin sovitustyössä ja meidänkin kasteemme yhdistää meidät juuri tuohon ratkaisevaan sovintotyöhön, missä koko maailma on tullut pelastuksen yhteyteen sovitetuksi ja minkä varassa meillä on syntien anteeksianto aina rauhaan ja vapauteen asti.
Näin tuossa kasteessa jo oli samaan aikaan sekä aidosti juutalainen kaste että täysi kristillinen kaste jo samassa tilanteessa, kumpikin täydessä voimassaan.
Palanen perinnehistoriaa
Olen jo aikaisemminkin yrittänyt tuoda esille, että useamman jopa noin puolentoistakymmentä eri juutalaisen suuntauksen keskeltä useimmat jäivät varjoon, heikkenivät tai miltei sammuivat muut paitsi se josta myöhemmin kehittyi meidän nykyaikainen juutalaisuutemme ja toisena se josta sitten on käytetty nimeä Messiaan eli kreikaksi Kristuksen omat eli siis kristikunta. Tämän jakaantumisen ulkonaisena syynä oli Jerusalemin temppelin hävitys vuonna 70 AD. Tämä hävitys teki lopun temppelin ylimmäisen papin mahdollisuuksista toimia juutalaisuuden yhdistäjänä.
Kun sitten nykyiseen synagogajuutalaisuuteen kehityksen johtanut ryhmä kokoontui yhteen juutalaisetn ylirabbin eli patriarkan eli paavin ympärille, niin nämä pystyivät pitämään voimansa kasassa ja nykyajan juutalaisuus on tästä elävä esimerkki, miten tuona aikana, jolloin suurin osa juutalaisista eri ryhmäkunnista vähitellen kuihtui pois , selkeä hallinnollinen yhteyden pito auttoi heitä kehittämään kulttuuriaan tulevaisuutta kohti aina parin vuosituhannen yli.
Tuon toisen liikkeen heprealaittain messiaanisten tai kreikkalaisittain kristittyjen joukko myös hyvin nopeasti otti käyttöönsä johtavien piispojen muita piispoja kokoon kutsuvien piispojen eli paavin virat Roomassa ja Aleksandriassa tai sama virka suorempana käännöksenä ylirabbi sanasta patriarkkojen virat Jerusalemissa, Syyrian Antiokiassa ja myöhemmin Konstantinopolissa.
Joten tuossa väitteessäsi Johanneksen toimittamassa Jeesuksen kasteessa toinen puoli ei seuraa tapahtumien historiallista kulkua siitä että kristinusko on yhtä lailla juutalaisuudesta noussut kansanliike kuin nykyisen synagogissa liturgian pitävien juutalaistenkin. Aatehistoriallisesti molemmat ovat saman perinnön suoria jatkajia.
Matias Roto.
Sinun ajatuksesi, käsityksesi ovat täyttä utopiaa, vakeellisuutta. Minun käsitykseni mukaan kukaan ihminen ei tiedä Korkeimman Jumalan ajatuksista lukuunottamatta lähimmäisen rakkauden merkitystä.
Sinä jopa tiedät jumalasi Pyhäm Hengen toiminnasta, kun hän vahvistaa sinun kasteessa antamasi uuden ruumiin ikuisuuden taivaan paratiisissa.
Myönnän olevani väärässä kun realistisesti perustelut käsityksesi, kirjjoituksesi.
Vielä. Kun tiedät näin tarkkaan isä Jumalan niin ystävällisesti kertonet minkäainen ihminen mies pipeleineen hän on.
Reino
Jumala on yli kaiken ymmärryksen suuri ja rajaton. Yksikään ihminen ei voi ymmärtää hänen olemuksensa rajatonta mittamattomuutta.
Sen sijaan kun ihminen on Jumalan kuva niin silloin kyseessä on koko ihminen: mies ja nainen yhdessä. Jumala on rakkaus, siksi myös rakkaus on Jumalan kuvan ilmaus.
Niinpä puhua Jumalasta vain yksitään miehenä ei tee oikeutta hänen persoonallsuutensa suureen salaisuuteen, että Jumala on Rakkaus.
Huomaappa tästä luomiskertomuksen sanamuodosta. Ei sanota että Jumala loi vain miehen Jumalan kuvaksi, eikä myöskään, että hän loi vain naisen kuvakseen, vaan kuvan täydelliseksi tekemiseksi koko ihmiskunta kuuluu mukaan sekä miehet että naiset.
1.Mooseksen kirja:
1:27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Matias
” koska kirkko Kristuksen ruumiina juuri sisältää sen todellisuuden, että tämän uskonyhteisön jäseninä olemme myös Kristuksen jäseniä.”
Niin mutta…. voiko olla sekä Kristyksen ruumis, Kristuksen morsian ja myös Äiti kirkko?
Itse itsensä morsian ja vielä äiti. Kuinka sekavaa sanomaa pitäisi ottaa todesta.
Kaikenlisäksi, äiti pojan ruumiin morsiamena menee kyllä liian pitkälle, jopa hengellisesti ajateltuna. Mikä filosovia siinä piilee ? Ehkä se on itesriittoisuuden ylistys.
Tarja
Eri ilmaukset eivät ole tarkoitettukaan pantaviksi samaan kaavaan, koska jokainen noista ilmauksista itsessään on täysi vertauskuva ja monessa vertauskuvassa ainoastaan yksi kärkenä oleva ajatus on koko vertauskuvan ainoa varsinainen sanoma, jota vertauskuvan muut yksityiskohdat vain täsmentävät ja kohdistavat.
Niinpä vertauskuva Kristuksen ruumiista sanoo, miten läheisesti kirkko eli koko pyhän kristikunnan yhteys on Vapahtajamme kanssa ja miten tämä yhteys myös tosiasialliseti yhdistää meitä kristittyjä toinen toiseemme. Olemme toinen toisestamme riippuvia ja yhden hätä koskettaa myös toista ja yhden ilo saa myös toiset iloisiksi.
Kristuksen morsian vertauskuvassa puolestaan tuodaan esille se miten Jumala rakastaa kirkkoaan ja pitää siitä hyvää huolta. Niin kuin hyvä sulhanen rakastaa morsiantaan ja pitää hänestä hyvää huolta, niin myös Kristus pitää huoltaan koko kirkostaan. Sama Jumalan kansa jota Vanhassa testamentissa sinutellaan, Herra siunatkoon sinua, on tässä sulhanen ynnä morsian vertauskuvassa yhtenä rakastavien parina. Koko kirkko on yksi sielu, yksi morsian, kokonaisena Kristuksen rakkauden osallisuudesta elävänä organismina.
Vertauskuva kirkosta äitinä puolestaan kertoo, että niin kuin Autuas neitsyt Maria neitseellisesti synnytti Jeesuksen, niin kirkko pyhän kasteen sakramentissa neitseellisesti synnyttää lapsensa eli siis ottaa meidät ihmiset Jumalan lapsiksi Jumalan perheeseen.
Koska näillä kaikilla eri vertauskuvilla on oma näkökulmansa asioiden tarkasteluun, niin niitä ei voi ajaa toisiaan vastaan vaan kaikkien näkökulmien yhteen sovittamisessa on luotava kokonaiskuva, johon kaikkien näiden eri osien kertoma kuvaus Jumalan suurten salaisuuksien paljastamisesta tuo oman panoksensa.
Muuten.
Kiitos Tarja että herätit tämän kysymyksen.