Jumalan armoon turvaten

Näin korona-aikana saamme olla kiitollisia maamme korkeasta terveydenhuollon tasosta. Kuulumme maailman kärkimaiden joukkoon.
Kyllä monessa muussakin maassa tehdään kovasti töitä hoidon tason saamiseksi koko ajan ylöspäin.

Kamerunissa tekemäämme lähetystyöhön kuului myös vierailu sairaaloihin eri puolilla maata sairaita tapaamassa. Kuvassa yksi niistä. Täällä kävimme katsomassa yhtä potilasta.

Vanhastaan rukoussunnuntai aloitti keväisen esirukouskierroksen, missä papisto kulki kylästä kylään, talosta taloon siunaamaan kevään kylvön ja rukoilemaan siunausta kesän sadolle.

Näin korona-aikana saamme siunata toisiamme ja rukoilla Jumalan apua ja varjelusta niin meidän omalle kansallemme kuin kaikille maailman kansoille.

SUNNUNTAI 17.5.2020
5. sunnuntai pääsiäisestä eli Rukoussunnuntai, latinaksi Rogate
Sydämen puhetta Jumalan kanssa
Ensimmäinen lukukappale: Dan. 9: 17-20

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat valitelleet, etteivät he voi olla uskovia, koska heillä ei ole kykyä elää niin hyvää elämää kuin uskovana pitäisi olla. Ei ole voimia mitat täyttävään elämään. Tähän olen sanonut, että usko Jumalaan ei perustu omaan kelvollisuuteen, vaan yksistään Jumalan armoon. Hän rakastaa meitä ja on meille armollinen. Tähän armoon saamme turvautua. Usko on armosta autuutta. Synnittömyyteen pääsemme vasta taivaaseen tultuamme. Synti seuraa meitä koko tämän maailmanajan elämämmme läpi.

Omaan vanhurskauteen ei voi turvata

Jokainen tietää, ettei Hangosta kannata lähteä uimalla Saksaan, vaan sinne päästäkseen pitää mennä isolla veneellä tai laivalla. Samaalla tavalla meidän on mahdotonta tulla Jumalalle kelvollisiksi omin voimin ja omin yrittelyin. Ne eivät vie perille.

Kunnollisella elämäntavalla on suuri merkitys meidän yhteiskunnassa, toisten ihmisten seurassa ja muutoinkin elämämme kasassa pitämisessä meidän arkipäivän askareissamme. Tämä ei kuitenkaan riitä Jumalan taivaaseen pääsemisen perusteeksi. Siihen se on liian voimaton. Se ei vie perille, eikä se voikaan.

Ei edes suuresta pyhyydestä kuuluisa Daniel voinut rukoillessaan kerskua omista ansioistaan, kun hän rukoili Jumalan apua eri asioiden hoitoa varten. Niinpä hän Nebukadnessar II:n aikaina hävitetyn Jerusalemin puolesta rukoillessakaan ei voinut kehua itseään, vaan hänen ainoa turvansa oli Jumalan suuri rakkaus, rajaton rakkaus, ehdoton rakkaus, rakkaus ilman ehtoja, Jumalan armo.

Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen.”

Armoa kaikki on, armoa vaan, jos mitä täällä mä toimehen saan

Danielia kuvataan toimen miehenä. Hän oli oppivainen. Omaksui nopeasti vaikeitakin asioita ja hallitsi aikansa kirjallisen sivistyksen. Hyvin nopeasti hän myös nousi maan johtavien henkilöiden joukkoon.

Danielin kirjan alkuosa kertoo tästä reippaan toiminnan miehestä. Hänen kokemastaan menestyksestä, mutta myös kateuden ja kaunaisuuden mukanaan tuomasta vainosta ja vaikeuksista. Kautta linjan kirjassa kuvataan, miten kaikki Danielin saama hyvä oli Jumalan lahjaa. Myös vainojen läpi selviytymisessä kuvataan Jumalan apu.

Voimme siis todeta, että kaikki se hyvä, minkä hän oli saanut osakseen oli yksistään Jumalan antamaa armoa.

Myös kirjan loppupuolella, missä siirrytään toisiin kysymyksiin ja Danielin saamia hengellisiä kokemuksia, tulee edelleenkin näkyviin tuo tuorvautuminen yksistään Jumalan armoon eli rajattomaan ja ilman ehtoja antamaan rakkauteen. Tämän hän tuo esille selkeästi silloinkin kun hän rukoilee Jumalan apua omalle kansalleen.

Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”

Kansa ja Jumalan pyhäkkö kuuluvat yhteen

Pyhän kansan yhteen kokoava Jerusalemin temppeli oli hävitetty, mutta sen paikka oli yhä edelleen juutalaisten rukoussuunta. Niinpä Danielkin rukoili kolmesti päivässä aina Jerusalemin temppelin paikkaa Siionin vuorta kohti. Vaikka pyhäkkö oli hävitetty niin silti hän kuintenkin jatkoi rukoilemista tuon paikan puolesta.

Rukouksiin sisältyi tietenkin myös ajatus siitä, että kerran vielä Jumala armahtaa kansaansa ja antaa mahdollisuuden rakentaa uuden temppelin Siioniin. Danielin rukous oman kansan puolesta ja hänen rukouksensa temppelin jälleenrakentamisen puolesta menivät käsi kädessä. Kansaa ja en yhteistä kokoontumista yhteiseen temppeliin kuuluivat yhteen.

Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.

Näin jälkeenpäin voimme todeta pari historian tapausta:

Ensinnäkin. Viitaten Danielin rukoukseen Jerusalemin puolesta.
Jerusalemin temppelin hävityksestä 587 eKr. oli jäänyt pieni osa ehjäksi. Kun uusi temppeli rakennettiin samaan paikkaan, niin pala tuota vanhaa jäi sellaisenaan uuden osaksi. Tuota kohtaa nimitettiin Salomonin pylväskäytäväksi aikaisemman temppelin rakentajan muistoksi. Tässä osassa temppeliä Jeesus antoi opetusta siihen elämänsä aikaan, kun hän toimi temppelissä opettajana.

Toiseksi. Danielin rukoussuuntaan liittyen.
Rukoussuunnan merkitys sille, mihin uskontoon kuului, on ollut merkittävää Orientissa vuosisatojen jopa yli vuusituhansien yli. Voidaampa yhtenä esimerkkinä sanoa, että islam muuttui omaksi uskonnokseen siinä vaiheessa, kun syyrialaisesta ja arabialaisesta kristinuskosta vaikutteita saanut Muhammed vaihtoi aikaisemman Jerusalemiin suuntautuneen rukoilemisen kasvot Mekkaan päin käännettäviksi.

Tässä Rukoussunnuntain ensimmäinen lukukappale kokonaisuudessaan.

Dan. 9: 17-20

Daniel rukoili ja sanoi:
”Kuule nyt palvelijasi rukous ja nöyrä pyyntö, Jumalamme, ja anna armosi loistaa hävitetylle temppelillesi, Herra, kunniaksi itsellesi. Kallista korvasi, Jumalani, ja kuule. Avaa silmäsi ja katso autioita raunioitamme ja kaupunkia, joka on omistettu nimellesi! Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule! Herra, anna anteeksi! Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme! Auta pian, kunniasi tähden, Jumalani! Se kaupunki on sinun nimellesi omistettu, ja sinun kansaasi kutsutaan sinun nimelläsi.”
Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja toin Herran, Jumalani, eteen nöyrän pyyntöni hänen pyhän vuorensa Siionin puolesta.

  1. Matias Roto mitä tarkoitat ”Jumalan armoon turvaten”?

    Mitä se käytännössä tarkoittaa?

    Ajatellaamp nyt luterilaista kastettua joka murhaa kastamattoman, kuinka näiden käy, pelastuuko toinen vai molemmat vai ei kumpikaan?

    Siis eikö murhaajalla ole vielä ”eläessään mahdollista tehdä jotain pelastuakseen, mutta murhatulla ei.

    • Ari

      Kiitos kommentistasi ja kiitos kysymästä.

      Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sä itse et yritä millään omalla räpiköimiselläsi lisätä Jumalan tekoon yhtään mitään omaa työtä ikään kuin sillä vahvistettaisiin Jumalan kokonaista ja täydellistä pelastustyötä.

      Hänen työnsä on täydellisen kaunis taideteos, johon jonkun sitä katselevan ihmisen muka täydennys on lian roiskimista upean taideteoksen loukkaamiseksi.

      Kun siis jättää kaiken Jumalan huoleksi, niin vapautuu kiittämään Jumalaa kaikesta hänen hyvyydestään ilman että tarvitsee ruveta vikoilemaan toisten ihmisen elämää tai suremaan omaa vajavaisuuttaan. Vikoilujen ja toisista eristäymisen sijaan tulee toinen toisensa hyväksymisen ja toinen toisestaa välittämisen meininki. Samaten lahkolainen oman ahdasmielisen toisista piittaamattomuuden ja eristäytymisen sijaan tulee avoin ja vapaa yhdessä uskon kokemisen ja elämisen asenne. Kirkko on yhteinen kirkko ja usko on kirkon yhteinen usko ja näin myös uskon harjoitus on kaikkien yhteistä liturgiaan ja messuun liittymistä ja yhdessä toinen toisensa kanssa lahjaksi saadun Jumalan Jumalan lapseudesta ilakointia.

      Vikoiluun liittyen. Miksi aina uudelleen ja uudelleen aivan jankuttamiseen saakka toistat tuota samaa kysymystä. Etkö ole ottanut opiksesi aikaisempia vastauksia. Tuntuu nimittäin väsyttävältä kuunnella tuollaista ikään kuin uralle juuttunutta äänilevyn neulaa. Sellainen lukijasi väsyttäminen on kaikkea muuta kuin rakkaudellista.

      Vastaan kuitenkin vielä kerran tähän jotta asia tulisi sinulle selväksi.

      Mooseskin surmasi egyptiläisen miehen. Silti hänkin sai armon. Daavid surmautti heetiläisen sotaurhonsa rakkausjuttunsa takia. Silti hänkin sai armon. Uskon isä Abraham kokosi omasta palvelusväestään 318 miehen sotaosaston ja voitti vihollisensa. Hänkin sai Jumalan armon ja sanotaan vielä että hän uskoi Jumalaan ja tämä hänen uskonsa luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ei siis hänen tekonsa vaan hänen uskonsa.
      Kesarean ensimmäinen piispa Kornelius oli ammatiltaan upseeri, Roomalaisen sotaväen palveluksessa. Silti hänkin sai armon ja Pyhän Hengen erityinen puhuttelu antoi Pietarille varmistuksen että koko perheen palveluskuntineen ja näiden perheineen saattoi samalla kertaa kastaa syntien anteeksisaamiseksi vauvasta vaariin asti. Hänen uskoontulostaan eli koko perheen kasteesta kerrotaan Apostolien teoissa ja hänen piispuudestaan kirkkohistoriassa.

    • Ari

      Raamatun sanassa ainoa varsinaista uudestisyntymistä tarkoittava alkukielen sana on

      palingenesia, παλιγγενεσία, ας, ἡ.

      Se esiintyy Matteuksen luvussa 19 Jeesuksen tulemuksen yhteydessä tapahtuvaan koko maailman uudelleen luomiseen. Maailma syntyy uudelleen.
      Toinen kohta on Tiit. 3:5 ja siinä se esitetään kasteen antavana seurauksena yhdessä Pyhän Hengen uudistuksen kanssa. Elikä siinä puhutaan siitä kasteen pesosta, minkä välityksellä Jumala uudestisynnyttää ihmisen eli tekee hänestä Jumalan lapsen, ja siitä uudesta elämästä joka meissä on Pyhän Hengen työtä.

      Niinpä Ari

      Vääristelet pyhää evankeliumia todella törkeästi väittäessäsi ettei Jumalan armo muka olisi pelastuksen ainoa perusta myös kasteessa saadun uudestisyntymisen jälkeenkin.

      Uusi elämähän alkaa vasta kasteesta ja jatkuu sitten Jumalan voimasta aina taivaan ikuisuuteen asti. Mutta sillä että kiellät Jumalan armon kasteen jälkeen toimit kuin keskellä isoa valtamerta joku sanoisi toiselle että nyt minä ”kastan” sinut ja heittäisi tämän laivasta mereen itse räpiköimään loput tuhat tai pari tuhatta meripenikulmaa. Juuri näin julmaa on se sana mitä sinä väität, kun kiellät armon olevan uudestisyntymän jälkeisen elämän ainoan perustan, eli siis laivavertausta jatkaaksemme vain ja ainoastaan laivassa pysymällä eli siis ikivanhaa perinnettä seuraten kirkon yhteydessä pysymällä pääsee perille määräsatamaan.

      Kieltäessäsi armon kiellät myös Kristuksen työn. Tuolla tunnustuksellasi olet luopunut Vapahtajastamme, joka kuitenkin haluaisi sinutkin sulkea armonsa suojiin ja joka päivä ojentaa sinulle pyhän armonsa ja laupeutensa.

      Mikä on saanut sinut vieteltyä tallaamaan jalkoihisi Vapahtajamme kalliin sovintoveren, kun noin kamalia kirjoitat Jumalan Pojan sovintotyötä itsekeksityllä, sinut uskosta ulos heittäneellä oppilla.

      Luovu hyvä ystävä tästä Jumalan Pojan pelastusta halveksivasta harhastasi ja ota sinäkin turvaksesi meidän ainoa turvamme syntiä ja saastaisuutta vastaan eli Jeesuksen kallis sovintoveri ja siihen turvansa paneva armon oppi.

      Otetaanpa blogini alussa olevan Danieli kirjasta juuri lukukappaleen edellä ollut kohta, missä Vanhan testamentin hurskaudesta ja jumalisesta elämästään yhdessä Nooan ja Jobin kanssa kaikkein korkeimmalle arvostettu Daniel sanoo omasta tilastaan juuri tuossa tilanteessa

      Dan. 9 luvusta

      9:5 Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi
      9:6 emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle.
      9:7 Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä —–
      9:8 Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.
      9:9 Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset;
      9:10 me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissansa, jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta.
      9:11 Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi,

      Lueppas tästä hurskaudestaan poikkeuksellisen korkealla asetetun Danielin valitus omasta ja kansansa luopumuksesta.

      Huomaa että luopumus ei ole vain yksityisasia, vaan koko yhteisön yhteistä syyllisyyttä. Joten omahyväinen muista eristäytyvä haihattelu on kuin rikollisliigan jäsenen päänsä paneminen nurkan taakse ja uskottelua ettei poliisi muka huomaisi hänen kuuluvan samaan rikollisjengiin.

  2. Mielenkiintoista tässä on se, että jos Jerusalemiin hyökätään ja temppeli tuhotaan, se ei olekkaan vihollisen syy, vaan kansan syntien. Pitää pyydellä omia syntejä anteeksi, niikuin vihollista kiinnostaisi se, onko hyökkäyksen kohde ollut synnitön, tai noudattanut Mooseksen lakia prikulleen. Vihollinen tulee aina ryöstämään ja tappamaan ja alistamaan.

    Kun taas kristinuskossa, menee päinvastoin, eli vihollinen on syyllinen ja itse ollaan niin jumalisia. Ja katsotaan että meillä on oikeus vihata vihollista, kuten vaikka Venäjää.
    Emmehän me katso, että me olisimme olleet syyllisiä siihen, että oli sota isoa vihollista vastaan. Jolla kaikenlisäksi oli sama uskonto, kuin meillä.

    • Tarja

      Ensinnäkin

      Jumalan puhuttelun tasalla josta puhut aluksi siinä, että puhut omien syntien tunnustamisesta historilallisen tapauksen syväulottuvuutena.

      Danielin kirja on myös kristillisen opin määrittelevä kirja. Joten et voi panna kristinuskoa ja Danielin kirjaa toistensa vastakohdiksi, vaan ne ovat yhteneviä. Danielin kirja siis ilmaisee mikä on meidän kristityjen uskomme.

      Toiseksi

      Ajallisen ja tämän maailman sisäisten voimavaikutusten ulottuvuudesssa pätee puolestaan tuo, että Stalin ja Hitler olivat sopineet keskenään Euroopan jakamisesta etualueisiinsa ja Suomen valtaus kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Mainilan laukauksia jäytettiin tekosyynä ja jatkon me kaikki tiedämme.

      Kolmanneksi

      Kristillisessä opissa on määritelty milloinsota on oikeutettua ja milloin ei. Oikeutettu sota on aina oman maan puolustamista. Kun väkivaltaisesti uhataan niin valitettavasti tämä myös vaatii väkivahvaa hanttiin panoa. Lisäksi on katsottava että käytetyt menetelmät eivät aiheuta suurempaa vahinkoa kuin se kokonaisvaara mikä uhkaukseen sisältyy.

  3. Ovatko juutalaiset olleet liiankin armollisia, kun he kantavat näin muiden syntejä, ja syyttävät itseään siitä, että heidän kimppuunsa hyökätään.
    ” Emme ole olleet tarpeeksi hyvä juutalaisia. ”

    Kuka siitä välittää oikeasti, eivät ihmiset sitä huomaa. Kukaan ei tule sanomaan, Ei se ole teidän syy jos vihollinen hyökkää, tai jos vihollinen haukkuu ja panettelee, se tekee sen vain omaksi edukseen, Haluaa viedä teiltä sen mikä on teidän omaa, tai haluaa saattaa teidät huonoon valoon, jopa valheen kaikella voimalla, koska on pahanilkinen rosvo ja julmuri.

    Minä tietysti voin sanoa, koska ajattelen näin.

    • Tarja

      Historiassa on tilanteita joissa näyttää siltä että uhrit ovat olleet liian kilttejä. Panhantekijä on vain yltynyt lisää pahaa tekemään.

      On myös paljon tapauksia, missä uhrilla ei ole ollut pienintäkään mahdollisuutta panna vastaan. Sellaisen yrittäminen olisi ollut suoraa itsemurhaa. Valitettavasti näin on myös käynyt monessa kansanmurhassa, missä enemmistö tai väkivaltainen valtakoneisto on ollut niin julma, että vain näennäisen alistuvasti käyttäytymällä on edes rahtusen verran elossa säilymisen mahdollisuutta. (Esim. joissakin juutalaisvainoissa, 1 – 1½ miljoonan armeenialaisen murha Turkissa, Viron miehitys 1939, somalipakolaisten lähtö Siad Barren hirmuhallinnon jaloista jne)

      Sitten on myös tilanteita missä on viisainta panna vastaan vaikka ennakko-odotukset olisivatkin vähäisiä. Toisinaan tämä pysäyttää näennäisesti kovinkin vahvan vihollisen. (Esim. talvisodan ”ihme”)

      Toisinaan vastauksen antajalla on täydet edellytykset panna vastaan. Silloin viisainta väkivallan minimointia on heti napauttaa terävästi vastaan niin että väkivaltaa uhannut heti tajuaa ettei kannata jatkaa.

      Tässä vain muutaman kohdan mainitakseni siitä, että joka tilanteeseen ei sovi sama ratkaisumalli.

  4. Matias on tosiaan keskusteleva rovasti, hän ei ole mikään pönttö saarnaaja, joka harrastaa vain yksinpuhelua.

    Keskustelua ei synny, jos ei ole keskuteltavaa, eli erilaisia näkökulmia. Hän jopa lukee kommentteja, mitä useimmat blogistit eivät uskalla tehdä, koska niissä voi olla ”kummallisia kysymyksiä, ”

  5. Jollei joku tunne Jumalan armoa, niin hän on vielä täysin oppimaton ja tietämätön siitä, mistä koko uskonasiassa on oikeasti kyse. Semmoisia pitää käsitellä silkkihansikkain ja yhtä varovasti, kuin raakoja munia. Jos näitä kovin ja tiukin sanoin alkaa käsittelemään, niin vetäytyvät vain tiukemmin kuoreensa, tai menevät ihan rikki.

    • Pekka ketähän tarkoitat ” vetäytyvät vain tiukemmin kuoreensa, tai menevät ihan rikki”, en minä vetäydy yhdestäkään ”keskustelusta” enkä mene ”rikki” vaikka kovastikkin valhetellen parjataan, rakkaudessa kun toimii niin aina on millä vastata Jumalan Sanan mukaan, ilman rakkautta ihminen on vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen, ääni on kaunis mutta mitään Totuutta siinä ei ole, luvataan armoa vaikka sitä ei ole, eletään olovinaan rakkaudessa mutta teot todistaa muuta.

    • Pekka

      Kiitos puheenvuorostasi.

      Mikäli mahdollista, niin on pyrittävä juuri tähän asialliseen keskusteluun, missä pyritään opettamaan sekä historiallisesti totuudenmukaista tosiasioiden myöntämistä että tätä syvemmällä tasolla myös oikeaa uskon tietä.

      Toisinaan kuitenkin tulee tilanteita, joissa joku näistä asiallisista huomautuksista huolimatta tahallaan jatkaa samojen virheiden toistamista, jopa vuosien mittaan yltyvällä vauhdilla ja yhä vakavammin asioita sotkien.

      Mikäli viittaat Arin puheenvuoroihin ja vastauksiini, niin totean että olen jo tässäkin keskustelusssa poistanut yhden hänen puheenvuoronsa mielestäni keskustelua sotkevana, ja olen vastannut niihin näkökohtiin joissa ongelmat ovat suurimpia, nimittäin sen tajuamisessa, että Kristusta ei voi erottaa hänen armostaan eikä armoa ole ilman Kristusta, ja että me tarvitsemme armoa koko elämämme ajan joka päivä aina siihen asti kunnes kerran pääsemme taivaan kirkkauteen, missä uudestiluomisessa eli koko maailman uudestiluomisessa eli uudestisyntymässä pääsemme vapaiksi meissä Aadamin perintöjä olevasta perisynnistä.

  6. Matias Roto kuinka seuraavan luet:

    Hepr. 10:26
    Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,

    On siis syntiä joka vieläpä uudestisyntyneet kadottaa eli nimi pyyhitään elämänkirjasta.

    Tuossa oli muuten ehto eli ensin tulee tulla totuuden tuntoon, siis niillä jotka eivät sitä vielä tunne on mahdollista tehdä parannus ja saada KAIKKI ennen tehdyt synnit anteeksi, olivatpa ne kuinka suuret tahansa, ARMOSTA.

    • Ari

      Valitettavasti omatekoiset virheelliset oikosulkusi ovat sinut johdattaneet täysin väärään suuntaan.

      Heprealaiskirje puhuu siitä, että aikaisemmin ihminen on uudestisyntynyt pyhän kasteen kautta. Sehän on kristinuskon peruslähtökohta eli alkeisoppi. Hepr. 5:12.

      Tähän oppiin kuuluu koko elämän pituinen Jumalan antaman ylipapin eli itsensä kertakaikkisesti koko maailman puolesta kaikkia aikakausia, kaikkia kansoja, jokaista ihmistä ja koko hänen elämäänsä koskevaksi ja jokaisen koko elämän pituisesti vaikuttavaksi eli siis kertakaikkiseksi uhriksi.

      Kun Heprealaiskirje sitten varoittaa lankeamasta tästä uskosta, niin kyseessä ei ole mikä tahansa hyvä tai paha teko, vaan nimenomaan koko tämän pelastusjärjestyksen ytimestä eli siis Vapahtajamme antamasta koko elämän jatkuvan armon osallisuudesta.

      Tämän lankeemuksen puolustapuhujana sinäkin näytät tässä keskustelussa esiintyvän, kun menet väittämään, ettei Vapahtajamme armo muka enää kuuluisi kääntymyksen jälkeen eli siis kasteen välityksellä pakanuudesta kristinuskoon kääntyneille.

      Sinulta on jäänyt näkemättä tai ymmärtämättä se, että Heprealaiskirjeen kuvaus Kristuksen kertakaikkisesta uhrista puhuu Jumalan lahjan kertakaikkisuudesta koko ilmisen elää varten riittävästä uhrista.

      Lueppas tämä uudelleen Heprealaiskirjeestä ja kiinnitä huomiosi tuohon sanaan ”ainiaaksi” eli siis koko ikää sekä ennen kastetta että jälkeen ulottuvaa eli siis uudestisyntyneen elämää koskevana opetuksena.

      Hebrealaiskirje:

      10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

      10:14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.

      Havahdu siis harhatulkinnoistasi ja palaa siihen kasteen armoon, jonka kasteen jo tietääkseni lapsena olet saanut.

      Tule siis eksyneen lampaan tavoin takaisin yhteiseen pyhään joukkoon, yhteiseen lammastarhaan, pyhän kirkon yhteyteen Vapahtajamme suuresta armosta elämään pelastettujen kanssa ja kerran vain armosta Kristuksen tähden taivaaseen pääsevien joukossa.

  7. Mikäli Ari tuntisit Jumala armon, niin et olisi näin innokas tuomitsemaan muiden uskoa. Annat selvästi meidän ymmärtää, että sinulla on oikea usko ja muilla väärä. Siinä ei ole mitään armollisuutta, että muut hylätään. Omalla tyylilläsi osoitat kaikille , ettei sinulla riitä armollisuutta muiden heikolle uskolle. Josta näkee selvästi ettet tiedä miten armollinen Jumala on kaikkia kohtaan. Niitäkin ,joilla ei ole samaa uskoa , kuin sinulla.

    • Pekka oliko Jeesuksella sitä armollisuutta jota ”kaipaat”?

      Kuinka oli, hyväksyikö Jeesus kaikki, ei vaan kutsui parannukseen ja sitä samaa tulee Hänen seuraajiensa julistaa, parannusta.

      Mitä tulee tuohon tuomitsenko muiden uskoa, siis mitä tarkoitat ”tuomitsemisella”, en ole kieltämässä ketään uskomasta mihinkään, jokainen saa uskoa mihin haluaa, en tuomitse vaikka julistatte mitä tahansa.

      Asia on toinen kun valhetellen puhutaan evankeliumia niin näytän tämän valheen juuri puhtaan evankeliumin kautta, toisaalta kun seurataan valhetta ja valhe opettajia niin näytän heidän teoistaan että se ei ole evankeliumin Sanan mukaista.

    • Ari

      Jos Jeesuksella ei olisi ollut tuota armahtavaa luonnetta eikä hän olisi ristin työllään valmistanut meille anteeksiantoa koko elämän ajaksi jatkuvana, niin eipä meistäkään kukaan alkuunkaan kelpaisi hänen edessään.

      Muista Matt. 7:1, jossa Jeesus puhuu vääjäämättömä totuutena, että se joka toista tuomitsee, se itse tulee tuomituksi.

      Muutoin ei ole korrektia nimittää vakavia asiavirheitäsi korjaavia valehtelijoiksi. Oikea menettely olisi opiskella näitä asioita eteenpäin ja korjata omat väärät väitteensä. Mutta jos et niin tee niin tuo Snl 3:35 huutaa sinua vastaan valitettavan pitkään.

      Muista ja ennen kaikkea ota opiksesi, mitä Sananlaskut sanovat:


      3:19 Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.

      3:35 Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä.

      4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.

      4:7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.

      4:11 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille.

      7:4 Sano viisaudelle: ”Sinä olet sisareni”, kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,

      8:1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?

      8:11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25