Juud.. 1:5
”Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet.”
Juudaan kirjeessä muistutetaan ammoisen esimerkin kanssa, että Jumalan lahja on iankaikkinen elämä. Lahja täytyy ottaa vastaan ja säilyttää se sydämessä, sisällisesti.
Jeesuksen lunastustyön ansiosta tämä lahja on jokaista ihmistä varten. Sen vastaanottamisen seuraukset on kaikkien tiedossa. Lahja ei hyödytä, ellei sitä oteta vastaan. Vastaanotettuaankin ihminen voi siitä luopua, vaikkei se ole yhtä “helppoa” kuin sen vastaanottaminen. Ainoa vaikeus vastaanottamisessa on ihmisen oma ylpeys, saada muka synnit anteeksi armosta, luopua kaikesta, jotta saisi enemmän. Tämän takia rikas nuorukainenkaan ei edes alottanut matkaa taivaaseen, tullut uskoon. Ehkä hän viipyili Ahtaan Portin edustalla ja jopa liittyi portin katveeseen perustettuun muotojumalisuuteen.
Tämän blogini ydin on, että koko ihmiskunnan ajan on Jumala tarjonnut pelastusta. Ei hebrealaisen kansan jäsenyys taannut enempää kuin tänäänkään, mitä vanhurskautukseen tulee, eli kelvollisuuteen Jumalan edessä, kelvollisuuteen iankaikkiseen elämään Taivaassa.
Ensimmäisiä hylkäyksiä oli kieltäytyminen pelastuksen arkista, jonka Nooa rakensi ja samalla saarnasi tulevasta maanpiiriä kohtaavasta tuhosta.
Israelin kansan matka Egyptin orjuudesta tuotti vain kahdelle pääsyn perille ynnä alle kaksikymmenvuotiaina lähteneet.
On mielestäni tärkeätä muistuttaa, että kadotukseen joutuu, jos ei ota tarjottua Armoa vastaan tai sen hylkää sen jälkeen. Uskoontulo ei ole tietämättömyydessä tapahtunut asia eikä uskosta luopuminen ole vahinko.
Vaikka olin 10-vuotias, kun otin Armon vastaan, tulin uskoon, niin tein sen sydämen halusta ja tarpeesta. Sitten yli kahdenkymmenn vuoden jälkeen tuli elämässäni vaihe, jolloin näkymät näkymättömyyteen, taivaallisiin alkoivat himmentyä katoavien asioiden nostattaman sumun vaikutuksesta. Sumun tiheneminen oli asteittaista ja omasta tahdostani tapahtuvaa.
Tiedän, etten ole ainoa tapaus, mitä uskoontulemisen ikään tulee ja mitä uskonelämän kylmenemiseen tulee. Sitä mukaa kun, ulkoinen menestys kasvoi, kasvoi myös sisäinen tyhjyys. Aloin haluta takaisiin Alkuperäiseen Menestykseen. Jumalan armosta sain kokea vaimoni kanssa uskossamme uudistumisen.
Ei mihinkään kuulumalla, edes Israelin kansaan, olla Jumalan lapsia, vaan siihen syntymällä Pyhästä Hengestä. Lapsioikeuden voi menettää sitä haluamalla ja sen voi saada uudistettua takaisin, siihen alkuperäiseen haluamalla.
Seppo Heinola
31.08.2020 13:30
“Vastaanottaminen perustuu ihmisen vapaaseen tahtoon,”
Vapaata tahtoa ei todellisuudessa ole, ratkaisuvalta on sidottu yksilön deterministisiin vaikuttajin ja takautuu niin pienea lapsen valintoihin, että hän on ollut niihin nähden syyntakeeton.
——————————
Ihminen on täysin oman onnensa ja onnettomuutensa seppä.
Tämä lausumani on lyhyt, mutta perustuu koko Raamatun ilmoitukseen.
Jo ensimmäisessä perheessä oltiin tilanteessa, että viha ja kateus, synti, väijyi Kainin sydämen ovella.
Jumala tuolloin ohjeisti, varoitti Kainia,
1Moos.4:7 Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!”
Ei ollut mitään etukäteisohjelmointia, koska Jumala loi ihmiseen vapaan tahdon, jotta ihminen palvelisi Jumalaa vapaaehtoisesti, omasta halusta. Eli olemme niinkuin Jumala, mitä tahtomiseen tulee.
On totta, että tässä ajallisessa ajassa on omat ajalliset lait, syyt ja seuraamukset. Jos syöt ja juot epäterveellisesti, voit pahoin, jos rikot lakia, saat rangaistuksen jne.
Ihmiskunta oli niin turmeltunut, että sen synti nousi ‘taivaisiin’. Sodoma-Gomorran synti, vt. Juud. 1:7, tuhoutui synnin seuraamuksena. Synti tuhoaa ajallisesti ja iankaikkisesti.
Kaikki nämä edellämainitut tuhot ovat ihmisen haluamisen tulos, seuraamus. Tänäänkin samat asiat tuhoavat ensin yksilöt, perheet, yhteisöt, kansat ja koko maapallon. Kaikki on tulelle talletettu.
Ihmisen liha on sielunvihollisen tartuntapinta, mutta se ei ole perisynti. Jokainen tekee synnin ensin sisäisesti ja sitten hedelmät kertovat mitä sisällä on.
”Ihmisen liha on sielunvihollisen tartuntapinta, mutta se ei ole perisynti.” Vierastat näköjään tuota sanaa. Oletko ymmärtänyt sen oikein? Sehän ei viittaa perinnollisyyteen vaan perimmäisyyteen. Sama etulite on sanoissa periaate tai perivihollinen. Kuvaat mielestäni hyvin perisynnin olemusta: ”Jokainen tekee synnin ensin sisäisesti ja sitten hedelmät kertovat mitä sisällä on.”
Martti,
”ei ole täytyy lainata”.
Kun ei asiaa ymärrä, niin täytyy mennä kielitieteen puolelle ja sieltäkin löytyy vain asian vierestä.
Itsekin laitan sinulle kapula ja pyydän ettei jankutus ala.
Toisekseen tämä oli viesti Sepolle. Älä puutuu kaikkeen!
”Kuvaat mielestäni hyvin perisynnin olemusta: ’Jokainen tekee synnin ensin sisäisesti ja sitten hedelmät kertovat mitä sisällä on.’” Eivätkö edes kehut kelpaa, Reijo Mänttäri.
Martti,
Kiitos jos kehuit!
Ei ole ”perisyntiä”!
Rakensit siitä uskottavan kielitieteeseen piuhotuksella. Seuraava kohta pelkästään viittaa siihen, että Jumala ei pyhitä eikä pelasta lihaa, sitä mitä ihminen ilman uskoontuloa on.
Ihmisen liha on kokonaan paha, vt. Saarn. 3: 18, ”.. Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.”
Tätä ihmisen ”eläintä” eikä vilieläimiä (niinkuin sanan ’behemah’ merkityssisältö on) Jumala ei pyhitä eikä pelasta. Niinkauan kuin kuin tämä luotu maailmankaikkeus on olemassa luomakunta toimii ja lihallinen ’kotelomme’ toimii.
Jos uskot, että ihminen on ilman uskoontuloa pelkästään lihallinen ja paha, eikö se juuri ole uskoa perisyntiin? En todellakaan pysy mukana ajatuksenjuoksussasi. Miten ymmärrät sen ’perisynnin’, jota mielestäsi ei ole, Reijo Mänttäri?
Martti Pentti
02.09.2020 12:21
”Jos uskot, että ihminen on ilman uskoontuloa pelkästään lihallinen ja paha, eikö se juuri ole uskoa perisyntiin? En todellakaan pysy mukana ajatuksenjuoksussasi. Miten ymmärrät sen ‘perisynnin’, jota mielestäsi ei ole, Reijo Mänttäri”
Raamattu kertoo, että Jumala loi ihmisen maan tomusta.
Jumala puhalsi ihmiseen oman h(H)enkensä, eli sellaisen osan, joka elää ikuisesti, joko Taivaassa tai Helvetissä. Kummassakaan paikassa ei luotu selviä.
Ihminen oli luotuna, Adam ja Eeva, täydellinen. Kävi kuitenkin samoin kuin Lucifer-enkeliruhtinaalle, jolle oli myös luotu vapaa tahto, että halusi tulla niinkuin Jumala. Luotuna Jumalan yhteydessä, taivaassa, olisi Lucifer voinut olla olemassa täydellisenä. Samoin ihminen olisi elänyt luotuna Paratiisissa, täydellisenä. Kummatkin halusivat enemmän, olla, tietää niinkuin Jumala.
Koska Jumala ei tee luomakunnassa mitään minkään elävän tahtoa vastaan, vaan antaa kaikkien ’kukkien’ kukkia. Syntiinlankeemus oli ihmisen oma päätös sanoutua irti Jumalan yhteydestä, olosuhteista, jolle Jumalalla oli paremmat suunitelmat kuin kaiken elollisen hukuttaminen tai Sodoma-Gomorran tulikivisade, tai suuren osan nimelleen ottaman kansakunnan hukuttaminen.
Ei tätä Jumalan yhteydestä poistumista voida peruuttaa, kuin Kristuksessa ja sekin on vapaaehtoista, ei vauvana kastamista. Lapsen osa on monin tavoin tehty selväksi Raamatussa, mikä ei muutu ihmisen itseymmärryksellä. Totta kait voidaan julistaa sakramentaalinen autuutusoppi ja pitää näin kirkot olemassa. Ilman uskoa ei kukaan ole Jumalalle otollinen, eli se on henkilökohtainen suhde, jonka aluksi Jumala on vuodattanut sitä haluaviin ihmisiin, Jumalan Pojan uskon, mikä on yhtäkuin Jumalan agape-rakkaus, mikä kasvaa ihmisen yhteistyöllä, muttei ihmisen voimasta.
Tämä Hyvä ei periydy eikä liha poistu. Uudestisyntymisen lahja tuo mukanaan Voiman hallita, alistaa jopa kuolettaa ihminen, eläimen-kaltaisuus.
Eli perisyntiä ei siinä mielessä ole kuin esim evlut ja RKK opeissaan opettaa, on vain Saatanan tartuntapinta, liha, mikä voidaan hallita vain Jumalan, Jeesuksessa lahjoittaman uskon, pelastuksen voiman kautta.
”Perisynti siinä mielessä kuin kuin – – – opettaa…” Nyt ymmärrän paremmin ajatuksesi, Reijo Mänttäri. Et halua kutsua helluntailaisten perisyntioppia samalla nimellä vaikka se selvästi oppi ihmisen perimmäisestä jumalattomuudesta onkin. Syntihän on jumalattomuutta, joka ilmenee ajatuksina, sanoina, tekoina ja laiminlyönteinä.
Evankelisuus, kuten helluntalaiset, eivät käytä tunnustuskirjojen määrittelyjä ei edes tunnustuskirjojen vastaisella, eli evankeelisuuden ymmärryksen kannalta oikealla sisällöllä, koska ne kertovat oikean ohittamisesta.
Muutama vuosi sitten yksi helluntaiseurakunnan paimen, kun oli suorittanut TM-tutkinnon piispa Huovisen katveessa alkoi kirjoittuksissaan Ristin Voittoon käyttämään ”klassisen kristinuskon” ilmaisuja, lähinnä Lutherin suomeksi käännettyjä muotoja. Eli haluttiin viestittää ”laajemmasta” ymmärtämisestä.
Sinulla on vähän sama ”vaiva”. Se mitä ihminen on, on kerrottu hyvin laajasti, vaikka yksiselitteisesti. Kuitenkaan tähän Raamatun laajuuteen ei käsite ’periytyvä perisynti’ ei sisälly. Kumoutuu jo Vanhan Testamentin puolella, lapset ei ole vastuussa, eivät peri, isiensä syntejä eikä lapset vastaa ’peri’ vanhempiensa syntejä.
Selvitä mitä liha, näkyvä ja näkymätön on ja aiheuttaa ja mitä sille tapahtuu kuolemassa.
Kuten jo kerroin, perisynti ei periydy, eivät periaatteet eivätkä perivihollisetkaan.
Vastaisen varalle ja tästedes:
Yritä tuoda esille, että olet perehtynyt aiheeseen, mikä tokaisujesi takana on. Pyrimme siihen, että rakentuisimme yhteisestä uskosta, mikä vaikutus nousee esille, kun perustelet: ”Kuten jo kerroin, perisynti ei periydy, eivät periaatteet eivätkä perivihollisetkaan.”
Vaikka olisit, mielestäsi jo sen sanonut. Eli viittaa enemmän. Ellei, niin taas alan poistelemaan.
Perintönä siirtyvä synti olisi suomeksi ’syntiperimä’ tai jotain sen tapaista. Sen kummempaa perehtymistä ei tämän ymmärtämiseen tarvita.
”Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?
Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä;
saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!” Job.25:4-5
Alkusynti, jonka seurauksesta ihmisestä tuli kuolevainen ja sidottu syntiin, sillä tavoin, ettei ihminen voi saavuttaa sitä täydellisyyttä, mikä Jumalalla on, eli Vanhurskautta.
Ihminen ei siis ole ”puhdas” synnistä syntyessään. Näin Raamattu monipaikoin asian ilmaisee.
Tätä ihmis-suvun lankeemusta kutsutaan teologiassa perisynniksi tai alkusynniksi, tästä synnistä johtuen on Jumala lähettänyt maailmaan Poikansa Evankeliumin, jotta synnin harhassa elävä ihminen saisi Hänen kauttaan lahjaksi, sen Vanhurskauden, joka maksetaan lunastukseksi, kun orja ostetaan vapaaksi.
Orja ei voi ostaa itseään vapaaksi, vaikka kuinka tahtoisi tai tekisi oikeita valintoja. Näin ollen, ihmnen on siis orja ja sidottu, tahtoa on, mutta voima puuttuu.
Millainen on sellainen vapaa tahto, joka ei tee aina mitä tahtoo? Jos ihminen ei tee aina ainoastaan hyvää ja puhdasta, niin silloinhan ihminen osoittaa olevansa kapinassa Jumalaa vastaan, koska tietää mikä on hyvää. On eri asia tietää mikä on hyvää, kun aina tehdä sitä.
On tavallaan hengellistä puoskarointia sanoa orjalle: Olet vapaa, kunhan vain haluat ja tahdot. Jos et tahdo, niin olet kelvoton, sillä vain ne, jotka tahtovat ovat kelvolliset.
Armoa taas on se, kun kelvottomat Vapautetaan Evankeliumin Voimasta.
Ainoastaan Evankeliumissa on Voima vapauttaa ihminen. Ihminen ei siis myötä vaikuta omaa vapautumistaan, vaan Vapaus tulee YKSIN Jumalan vapauttavan sanoman tähden. Ihmisen tahto on vain syntiin nähden vapaa, eli orjuuden sisällä, mutta orjuutta ihminen ei voi tahdollaan tehdä tyhjäksi.
Reijo, kaikella kunnioituksella asiani esitin, toivotaan, että oli selkeä.
Syntiin langennut Aatami on ihmisen perikuva. Siitä kai perisynnissä on kysymys.
”Ihminen ei siis ole “puhdas” synnistä syntyessään. Näin Raamattu monipaikoin asian ilmaisee”
Otetaan Jeesuksen sanat, koskien lapsen taivaaseen kelvollisuutta, synnittömyyttä, Mark.10:
13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”
16 Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.
Eli ei tarvi kattaa tai preparoida lasta siihen asti kunnes hän vastaanottaa henkilökohtaisesti pelastuksen, saa uskon.
Kun näitä Jeesuksen ohjeita, kieltoa ja käskyä, ei sellaisenaan noudateta, uskota, niin siirrytään rakennelmaan ”kirkko”, jonka merkitys on skaalalla maailma/pelto – seurakunta.
Kaikki mitä Raamattu opettaa ihmisen taivaskelpoisuudesta, pitää olla sama kuin tämä Jeesuksen käsky.
”Sen kaltaisten on Jumalan valtakunta…” Tuo Jeesuksen kehoitus on meille kaikille Esimerkiksi. Eikö juuri syntisten ole tarkoitus tulla Jeesuksen luo? Lapset ovat alttiita Jeesuksen sanomalle, siksi on turha kieltää heiltä kaikki Jumalan Lahjat. En ymmärrä miksi lapsia ei tulisi viedä alttarille heti syntymänsä jälkeen, kuten Jeesus itsekin vietiin 8 päivän vanhana.
Monet lukevat väärin nuo Jeesuksen sanat ja tekevät mielessään lapsista synnittömiä, kun Jeesus sanoo; ”joka ei ota Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”
Lapset tulee viedä kasteelle heti pienenä ja opettaa heille kaikki mitä Jeesus on sanonut.
Näistä perusteista olen kyllä tietoinen. On huomioitava, että jopa kirkko ja kirkkoja on näiden päälle rakennettu, koska Jeesuksen käsky, kielto ja kehoitus ei sellaisenaan miellytä. Myös ”jatkumo” on samaa johdonmukaisuutta, muttei Raamatusta.
Ismo, ” Lapset ovat alttiita Jeesuksen sanomalle, siksi on turha kieltää heiltä kaikki Jumalan Lahjat.”
Tuo edellinen lausumasi sisältää suuren sekavuuden jonka lähde on, mielestäni, epätoivoisuus.
Et ehkä ole huomioinnut sitä, että silloin tällöin olen maininnut, että minä, tyttäreni ja kaksi parasta ystävääni ovat vastaanottaneet Jeesuksen kutsun, Hänen seuraajakseen, kun he olivat kymmenvuotiaita ja vähän alle. Alarajaa suostua päivittäiseksi Jeesuksen seuraajaksi ei ole, mutta tajuamisen raja kyllä on. Ei tarvita kattaa sitä, minkä Jeesus on jo kattanut. Hänen sanansa lapsen vanhurskautus-statuksesta riittää.
Siksi esimerkiksi Valdolaisseurakunta, kun kastaa joskus lapsiaan mainitsee selkeästi, että tämä kaste ei autuuta, vaan tämä lapsi, kun tulee tajuavaan, ymmärtävään ikään ja tilaan, voi halutessaan ottaa vastaan pelastuksen.
Reijo, lapsi on mielestäsi puhdas Raamatun lainauksesi mukaan. Milloin synti tulee lapseen? Minkä ikäisenä ja minkä kautta? Tätä kysymystä olen koko 39 vuoden ajan miettinyt. Onko sinulla vastaus kysymykseeni? Kohdussa jo riideltiin eli Jaakob ja Eesau olivat synnin turmelemia jo ennen syntymää?
Jatkan vielä. Kun vedotaan Raamattuun eikä ”tunnustuksiin”, niin Raamattu antaa ymmärtää, että nämä kaksoset ovat olleet riidoissa jo kohdussa, sekä synnytyksen yhteydessä Jaakob piti kiinni Eesaun kantapäästä. Rebekka kärsi riidasta raskauden aikana ja Jumala ilmoitti hänelle, että kohdusta syntyy kaksi kansaa.
Johannes kastaja täytettiin Pyhällä Hengellä äitinsä kohdussa.
Uskon, että tulet miettimään tätä syntisyyden ikärajaa maailmanloppuusi asti.
Luen Raamattua koko ajan ja koko Raamattua. Raamatun lukeminen avaa ymmärryksen, muttei tunnustuskirjojen ja katekismuksen kautta. Siksi esimerkiksi katolinen kirkko suorastaan kieltää lukemasta Raamattua yksin. Samaan suosittava ilmapiiri on yleensä sakramentaaliseen vanhurskautukseen sidottu.
Lankeemuksen jälkeen on syntynyt vain syntisiä ihmisiä. ”Ei liha, eikä veri voi periä Jumalan valtakuntaa.” Siksi tarvittiin pyhä ja puhdas Kristuksen sovintoveri koko maailman autuudeksi. Jumala on koko ihmiskunnan historian ajan tarjonnut pelastusta ihmisille.
Kristus kehotti kastamaan ja opettamaan Jumalan valtakunnasta. Näin toimitaan. Kaikille ei kuitenkaan pelastus kelpaa. Jotkut valitettavasti luopuvat uskosta.
Kari P.,
Hyväksyt ’riittävästi’ Raamatun ilmoituksen, mutta uskoontuloa ei tarvitse ”livauttaa” joukkoon, kun lainaat Raamattua. Tämä hieman häiritsevä heittomerkeissä oleva ilmaisuni viittaa siihen, ettet puhu pelastuksen tarjoamisesta ja sen vastaanottamisesta, tietoisesti, vaan laitat tähän ”johdonmukaiseen” ketjuusi ensin kasteen, etkä huomioi, kenelle se toimitettiin sitten Pietarin saarnattua, ”antakaa pelastaa itsenne….”. Tällaisiin ilmaisuihin johdattaudutaan, kun harrastetaan teologiaa, saatikka sitä opiskellaan, sen sijaan että luettaisiin Raamattua ja sillä ihmisten ilmaisut (itseymmärrykset) koeteltaisiin.
”Kristus kehotti kastamaan ja opettamaan Jumalan valtakunnasta. Näin toimitaan. Kaikille ei kuitenkaan pelastus kelpaa. Jotkut valitettavasti luopuvat uskosta.”
Hyvinkin ristiriitinen, joskin osittain kirkollinen päätelmä. Menisi riittävästi oikein, ellei olisi viimeistä lausetta, ”Jotkut valitettavasti luopuvat uskosta”. Eli onko kysymys niistä, jotka ovat sakramenttien vaikutuksesta tulleet uskoon ja sitten luopuvat siitä, kun todella olisi tultava uskoon, vai ….?
Pidän vääränä ja vahingollisena luokitella uskoa tuohon tapaan: ’todella tulleet uskoon’. On tärkeämpää tukea heikkoa uskoa kuin masentaa sitä määrittelemällä se vajavaiseksi ’tosiuskovaisten’ rinnalla.
”Eli onko kysymys niistä, jotka ovat sakramenttien vaikutuksesta tulleet uskoon ja sitten luopuvat siitä, kun todella olisi tultava uskoon, vai ….?”
Lapsesta saakka uskossa ollut voi luopua sekä aikuisena uskoon tullut ja aikuisena kastettu voi luopua uskosta. Joka on saanut maistaa Jumalan valtakunnan voimaa Jumalan sanan kautta ei halua luopua uskosta, vaan pitää Jumalan sanasta kiinni.
Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat aina olleet uskossa tulematta uskoon. Uskotko Reijo, että se voi olla mahdollista?
Martti Pentti
04.09.2020 10:36
Pidän vääränä ja vahingollisena luokitella uskoa tuohon tapaan: ’todella tulleet uskoon’.
/ On tärkeämpää tukea heikkoa uskoa kuin masentaa sitä määrittelemällä se vajavaiseksi ’tosiuskovaisten’ rinnalla./
Olet usein täysin ulkona. Nyt tässäkin, kun viittaan Raamattuun kontra kirkkojen sakramentaaliset oppiperusteet. Eikä ihme, koska olet ottanut tosissasi sen Trenton kokoontumisessa tehdyn opin, koskien ihmiskäskyjen ja Raamatun samanarvoisuutta. Eli: kirkon perinnäissäännöt, traditiot, ovat yhdenvertaisia Raamatun kanssa. kun ’itseymmärretty’, eli tunnustuskirjat poikkeavat Raamatusta, traditiot pätevät. Tämän olen mielestäni liiankin usein toistanut, perustellen, eli ei minään kapulana rattaisiin heittona. Sakramentaalinen perustelu ei halua tätä käsitellä. Siis keskustelu jatkuu, vaikka ei olla lähdetty edes Tielle, samalle tielle.
Ei-uskoontullutta ei ole tarvis ’masentaa’, vaan antaa Todellista Toivoa, eli ottaa todella vastaan pelastus, Armo Jeesuksessa Kristuksessa. Armon, todellisen uskoontulon, kokemisen-Evankeliumi, ei häiritse niitä, joilla on väärä rauha. Koska kirkot ovat väärän rauha pohjalla, ne seisovat herransa edessä ja ne kirkonkirjoissa olevat, jotka ovat uskoon tulleet seisovat Herransa edessä. Eli Jumalan Seurakunnan rajat kulkevat sydämeltä sydämelle, niin helluntaiseurakunnissa kuin sekalaisessa seurakunnassakin.
Vapaissa suunnissa tähdätään kokemuksen tuntemiseen. Uskoon tulon kokemus on monille äärettömän hieno ja siitä kerrotaan henkilökohtaisia todistuksia. Vaarana on se, että tunteen lakattua myös usko lakkaa. Tunteiden laimennuttua pitäisi vain uskoa ”paljaan sanan päälle.” Jumala on antanut sanansa, joka kestää iankaikkisesti, tunteet eivät pelasta, vaan Jumalan lupaukset, veren evankeliumi.
Kari P.,
”Vapaissa suunnissa tähdätään kokemuksen tuntemiseen.”
Tunteminen ei ole tunnetta vaikka tuntuukin. Tunteminen on tietämistä ja suomalaisissa kirkkoraamatuissa 33/38 ja 92 näistä on, ihme kyllä, monia kohtia, joissa tietäminen on muuttunut ymmärtämiseksi, josta sitten on muokattu kirkollinen ”itseymmärrys”. Otan vain yhden ja jonka kohdan olen ottanut esille juuri siksi, että ymmärtäminen ja tuntuminen ei ole uskon perusta vaan TIETÄMINEN.
Viittaan 2.Kor.1:
KR38
13 Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän
Biblia 177
13 Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös TIEDÄTTE (kr. epiginosko); mutta minä toivon, että te myös loppuun asti TIEDÄTTE.
Tuo tietää-verbi on siis ’epi-ginosko’. Eli, ellemme me tiedä olevamme uskossa, niin että Henki yhdessä meidän henkemme kanssa todistaa, että olemme Jumalan lapsia, meillä ei ole mitään.
Ei se, että joku taho todistaa, että olemme autuutettu sakramenttien voimasta, ole tunnetta eikä tietoa. Se ei ole mitään.
Ei ole kysymys ”vapaista suunnista”, vaan sadoista miljoonista evankeelisesta, jotka tietävät olevansa Jumalan lapsia, Jeesuksen seuraajia joka päivä, opissa ja elämässä. Olen kiertänyt ympäri maapalloa ja tavannut esimerkiksi helluntalaisia evankeelisia, jotka elävät todeksi, tietävät olevansa uskossa.
”Eli, ellemme me tiedä olevamme uskossa, niin että Henki yhdessä meidän henkemme kanssa todistaa, että olemme Jumalan lapsia, meillä ei ole mitään. Ei se, että joku taho todistaa, että olemme autuutettu sakramenttien voimasta, ole tunnetta eikä tietoa. Se ei ole mitään.”
Kirjoittamaasi voi tulkita niin, että uskon perusta etsitään itsestä? ”ellemme me tiedä olevamme uskossa, niin että Henki yhdessä meidän henkemme kanssa todistaa, että olemme Jumalan lapsia, meillä ei ole mitään.”
Eli Hengen todistus pitää löytyä ”omasta itsestä”, jos sitä ei löydy, niin ei ole uskossa?
Kari,
Voi olla, että tuntuu tylsältä, kun mainitsen Raamatun, koko Raamatun lukemisesta koko ajan. Sellainen kuitenkin taatusti selvittäisi, mitä tarkoittaa:
”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” (Room. 8:16)
Myös voi tuntua vaikealta ymmärtää, että Jumalan Henki on yhtä Ylhäältä, Pyhän Hengen vaikutuksesta uudestisyntyneen henkemme kanssa. Tätä tarkoittaa pelastusvarmuus, eli tietää olevansa uskossa ja tietää, että heikko, pieni usko pelastaa siinä missä vahva uskokin, koska se on Jumalasta, vrt. vertaus sinapin siemenestä.
Niin, siis Hengen todistus todellakin on uskovassa sisimmässä, mutta ei ”omassa itsessä” eli tunteissa ja tuntemuksissa. Toisaalta uskossa olo kyllä tuntuukin ja vaikuttaa myönteisesti kaikissa ihmisen kolmessa ”kerroksessa”. Uskovan tietoisuus on hänen hengessään, minkä kanssa Jumala Henkensä kautta kommunikoi.
Eihän usko pelasta vaan yksin Jeesus Kristus.
Ei kuulosta tylsältä maininta koko Raamatun lukemisesta. Heikko usko pelastaa myös, jos uskon kohteena on Herra Jeesus Kristus.
”Aabraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut.” Ajattelen, että kokemuksia ei uskon isällä ollut, mutta hänellä oli Jumalalta saatu lupaus, joka täyttyi. Jumalan lapset uskovat lupauksiin, jotka täyttyvät, koska Jumala on lupaukset antanut.
”Uskovan tietoisuus on hänen hengessään, minkä kanssa Jumala Henkensä kautta kommunikoi.”
Ajattelen, että Jumala on kommunikoinut ihmiskunnan kanssa antamalla sanansa (Raamattu). ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”. Muu kommunikointi ohi Raamatun on aina kyseenalaista?
PS. Minä myös luen koko Raamattua.
Uudessa testamentissa kerrotaan Hengen asuvan kristityissä. Hengen sanotaan olevan yhdessä henkemme kanssa. Se ei sentään tarkoita, että Hän olisi henkemme kanssa yhtä.
Martti Pentti,
Jo pelkästään Asian merkittävyyden vuoksi haluan taas mainita, että olisi hyvä, että saisit näihin ilmaisullisiin luihisi jotain ainesta, lihaa ympärille. Eli kun puhut uskosta, niin irroitat sen Jeesuksesta tai kun oletat uskovassa olevan hengen olevan muuta, kuin Jumalan ihmiseen puhaltama (H)henki. Vai tarkoitatko, että Ylhäältä tulevan Voiman vaikutuksesta eloon herännyt henki, jonka Jumala on jokaiseen ihmiseen laittanut (puhaltanut) olisi sellaista, ettei Pyhä Henki, eli Jumalan henki voi olla sen kanssa yhtä. Vai sekoitatko ihmisen hengen, sielullisuuden eli henkisyydeksikin kutsutun katoavan katoamattomaan?
Kari,
”Ajattelen, että Jumala on kommunikoinut ihmiskunnan kanssa antamalla sanansa (Raamattu). ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”. Muu kommunikointi ohi Raamatun on aina kyseenalaista?”
Vt. Job. 33:
14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata..
Jumalan Henki, Tuuli puhaltaa. Sitä ei ihminen, inhimillinen ymmärrä, mutta Pyhästä Hengestä syntynyt tuntee, tietää Hänen olemassaolonsa, vaikutuksensa. Mikään näkymätömään todellisuuteen liittyvä vaikutus ei ole ristiriidassa Kirjoitusten kanssa, koska ne ovat yhtä.
Epäluottamus, väheksyminen Jumalan puheeseen kumpuaa ihmisen lisäyksistä ja edustaa mm. sielullista Pyhän Hengen työn ”auttamista”. Tästä uskottavimmaksi on ymmärretty psykologia, mikä ei-uskovalle onkin ainoa näkymätön ’apu’, minkä oikea määritelmä on, parhaimmillaan, inhimillinen ystävyys ja lähes poikkeuksetta maksullinen.
Olen lapsuudestani saakka elänyt Pyhän Hengen voimavaikutusten keskellä, joihin ihminen yrittää sotkea inhimillisen innon, ei-hengellisen hurmoksen. Nämä kaikki tulee koetella Jumalan Sanalla, koska suuri äänekkyys voi olla Ylhäältä ja hiljaisuus voi olla alhaalta, (Taize’ -filosofia).
”Ohi Raamatun”-kommunikointi vahvistuu vääräksi jo lukemalla, mutta vaikuttaa epämukavuutta hengessä, Hengen vaikutuksesta. Nämä kaikki pitää olla samaa, ei toistaan kumoavaa tai väheksyvää.
”Suuri äänekkyys voi olla ylhäältä ja hiljaisuus voi olla alhaalta.” Tuo saattaa joskus pitää paikkaansa, mutta uskoakseni useimmiten ei kuitenkaan. ”Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.”
Martti,
Uskon, ettei ymmärryksessäsi ole vikaa. Ajattelin, että ainakin sinä ymmärrät viestini, mikä on:
Jumala ei ole äänekkyydessä eikä äänettömyydessä. Hakusanalla ”hiljaisuus” löytyy vain ”kapuloita” tai hakusanalla ”huutakaa täyttä kurkkua” löytyy sama ’vastaus’ kuin sanalla hiljaisuus. Eli Jumala ei ole kymmassakaan tai on kummassakin.
Eli pyri itse asiaan, äläkä näennäiseen asiaan.
Martti, sinun osallistumisesi tähän blokiini loppuu tässä.
Reijo, en minä väheksy ”Hengen voimavaikutuksia”. Olen vain nähnyt ja kuullut paljon sielullista profetoimista ja tikotiko kielillä puhumista, mutta vain alle kymmenen kertaa 38 vuoden aikana oikeata profetoimista. ”Oikeaa helluntailaisuutta” tavoitellaan usein sielullisen ponnistuksen kautta, mutta Jumalan Hengen totista työtä ilmenee harvoin. Enemmän ja tärkeämpää on pysyä kirjoitetussa sanassa (Raamatussa). Ehkä sinä aina olet saanut olla oikean hengellisyyden voimavaikutusten keskellä?
Uskon myös, että Jumala puhuu elämän kohtaloitten, sairauksien ja kriisien keskellä sekä maailman tapahtumien kautta. Jos joku on vähänkin Raamattua lukenut, niin huomaa, että olemme jo pitkällä ”yössä” ja pian, ”yösydännä” kuulemme huudon ”ylkä saapuu”.
Kari P.,
Arvostan näitä hyvähenkisiä viestejäsi. Tällä tunnustuksella en halua sitoa sinua olemasta kanssani eri mieltä, vaikka en väittelyitä kannatakkaan. Pyrkikäämme yksimielisyyteen Armosta ja sen vastaanottamisesta, vaikka vain vähän kerrallaan. Se on kaiken pohja.
Niinkutsutussa helluntalaisuudessa on aina esiintynyt moitittavaa, vt. Jeesuksen viestit Aasian seitsemälle seurakunnalle ja Paavalin opetus, ohjaus ja moite, Korinton seurakunnalle.
Kun Paavali antoi ohjeita korintolaisille Korintolaiskirjeen 14 luvussa, niin siinä tulee aivan yksi yhteen tilanteet etenkin rukouskokouksissamme, muunmuassa koskien jaetta 23,
”Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?”
Yleisissä kaikille tarkoitetuissa tilaisuuksissa on aina tullut Hengen sanomia. Joskus niitä on edeltänyt kielet ja Hengen sanoma on ollut selitys kielistä. Joskus profeetta on puhunut kielillä ennen varsinaista sanomaa, mutta sanoma ei ole ollut käännös. Jatkuvasti esiintyy profetaallinen sanoma saarnassa, joko niin, että se ikäänkuin eriintyy puheesta. Näitä ei eritellä, eikä niistä ilmoiteta ennen eikä jälkeen profetian. Kohde tietää sen.
Se mikä on sielullista on sellaisena huomioitava, joko asianomaisen kanssa keskustellen tai yleisessä opetuksessa seurakunnalle, jos tapauksia on useita.
Vain muutamia ajatuksia tähän jatkoksi.
Kuvaamasi seurakunnan kokous kuulostaa tietysti hienolta, silloin kun järjestys on olemassa. Totuus kokoontumisista tänä päivänä ei ehkä ole noin ruusuinen ja ehyt? Ihmiset ovat tulleet ”aremmiksi” tai immuuneimmiksi Raamatun äärellä?
Suomessa kristillisyys ja siten myös helluntailaisuus ovat kääntyneet laskuun. Kristinuskolle kielteinen ilmapiiri on lisääntynyt. Luterilainen kirkko houkuttelee ihmisiä erilaisilla tempuilla seurakunnan tilaisuuksiin, mutta saman tapainen ihmisten tavoittaminen on tullut tutuksi myös helluntailaisuudessa?
Helluntaiseurakuntien kotimaantyön järjestö Hyvä Sanoma ry:n evankelionnin koordinaattorin Pekka Perhon mukaan:
– Pomppulinnat, hattarakoneet, pehmisten jako ja mukaansa tempaava musiikki tuovat perheitä paikalle kesäaikaan. Syksyllä ilmapallot, temppuradat ja muu hauskanpito toimii hienosti.
– Rekvisiitasta riippumatta, lähtökohtana tulisi aina olla Jumalan rakkauden osoittaminen paikalle tuleville. Kun armollinen ja rakkaudellinen kohtaaminen on kärkenä, avautuvat sydämet kuulemaan lisää Jeesuksesta ja uskosta, Pekka Perho kannustaa. (Lähde: seurakuntalainen.fi)
Ajattelen, että takavuosien luterilainen sekä helluntailainen kristitty voivat yhdessä ihmetellä ajan muutosta. Ennen painopiste oli Raamatun opettamisessa? Pomppulinna ja hattarakone löyvät myös tivolista.
Kari,
Vanha ja jo kulunutkin sanonta on, että ”kun Henki loppuu, niin konstit alkaa”.
Tämän ajan henki on maailman henki, mikä näyttää inhimilliseti, savisilmien katsoen, paremmalta kuin Jumalan Seurakunnan julistus, oli kysymys evlut uskovista tai helluntalaisista.
Kun Azusa-kadun Hengen vuodatukseksi kutsuttu herätys tapahtui, niin sen kanava ei ollut teologinen tietämys, vaan Pyhän Hengen voima, joka kastoi Pyhällä Hengellä ja tulella niin oppineita kuin oppimattomia. Sama ilmiö on ollut seurakunnassa johon kuuluin USA:ssa vuosituhannen vaihteessa. Meidän ja naapuriseurakunnan pastorit olivat tohtoreita tai eivät olleet. Seurakunnan jäsenet olivat iljettävyyksistä pelastuneita rikollisia, white- ja blue-collar’a, suurten kansallisten liikeyritysten johtajia ja omistajia.
Itse Asia ei tarvinnut ’pomppulinnoja’ tai muuta houkutinta kuin Pyhän Hengen läsnäolo.
Asuin vakituisesti viime vuosiin asti poissa Suomesta, 90-luvun alusta lähtien. Tunsin ja tunnen hyvin Suomen helluntalaisuuden. Niin Suomen kuin maailmanlaajuinen nk. helluntalaisuus on olemassa, koska on sakramentaalinen pelastusoppi, mikä ei ole missään ”toiminut”.
Kun palasimme vaimoni kanssa Suomeen, niin todella tunsin pettymystä, kun kohtasin psykologis-teologis-filosofisen oppineisuuden tulleen ”auttamaan” Pyhää Henkeä. Itseasiassa, se pieni alle kymmenen saarnaajamme ja pastoreiksi kouluttautuvien ryhmä otti ohjia käsiinsä, koska helluntaiherätyksen näkyvyys ja vaikutus yhteiskunnassa on saatava nousemaan. Näiden pyrkimysten myötä näkyvyyttä tuli ainoastaan Helluntaikirkon perustamisella ja sen vastustamisella. Ei ollut mitään tarvetta kirkottumiseen. Ei missään suhteessa.
Olen käynyt keskusteluja lähes kaikkien johtavien veljien kanssa. Niiden, jotka ajoivat kirkkoa ja jotka edustivat seurakuntien sisällä n. 15% jäsenistöstä. Myös kaikkien muiden. Kaikki ovat minulle henkilökohtaisesti sanoneet, että kirkoksi järjestäytyminen on ollut vähintään tarpeetonta. Yleensä siitä on vain haittaa, jos asian ottaa esille.
Nyt kuitenkin ollaan jätetty papinpaidoissa esiintymiset (toivottavasti) ja palattu nk. helluntalaisruotuun, mistä meidät tunnistetaan ja huomioidaan erinomaisen helposti.
Tämä kirjoitus on täällä blokini lopuilla, eikä ilmeisesti ole juuri lukijoita. Lähinnä halusin tämän kirjoittaa vain sinulle osoituksena, että olemme samalla Tiellä. Me emme kulje tätä tietä omassa voimassamme, vt 2.Kor. 3:4,5.