Blogi on kaikessa lyhyydessään moniselitteinen, sen voi lukea niin kuin näkee tai haluaa. Näin pitkäperjantaina sen voisi lukea myös näin: Jos Maria on jumalansynnyttäjä, theotokos, niin oliko Jeesuksen tappaja jumalantappaja? Kuoliko jumala/Jumala kristillisen käsityksen mukaan ristillä??
Olen saanut sen kuvan, että monet uskovat Raamatun Jumalan olleen kuolleena kolmisen päivää. Ja sitten uskotaan ihan sanatarkasti Raamattua siteeraten, että ”Jumala herätti hänet kolmantena päivänä”. (Näyttää olevan todettu Apt:ssa kuusi kertaa.)
Olisikohan kenelläkään ajatusta siitä, kuka oli maailmankaikkeuden ykköspaikalla nuo kolme päivää, jolloin Jumala oli kuolleena tuonelassa? Eikö Jumala ollutkaan kuolematon ja ikuisesti olemassa oleva, kuten Raamattu toisaalla opettaa?
Anteeksi jos kysymykseni käy joidenkin syvien tuntojen kimppuun, rienaus ei ole tarkoituksenani. Mutta kyllä tuo sinunkin ajatuksesi jumalantappajasta varmasti herättää miettimään, mihin johdonmukainen ajattelu Raamattua lukiessa joskus johtaa. Varsinkin, jos tunnustukselliset silmälasit on päässä.
Kaikkihan me olemme jostakin raamattuopetuksemme ammentaneet.
Rauli Toivonen, Jumala on kuollut ristillä. Ristillä ei ollut arkkienkeli Miikael kuten jehovan todistajat uskovat, vaan Jumala. Voiko Jumala kuolla? Kuka on silloin ykköspaikalla, jos Jeesus on matkalla tuonelassa?Kuka oli silloin ykköspaikalla kun Jeesus oli maan päällä? > jehovan todistajat vastaavat Isä, koska Isä on Jeesusta suurempi. Entä kuka oli silloin ykköspaikalla kun Jeesus oli Marian kohdussa.
Miten Jumala voi olla kuollut ja silti hallita? Miten Jeesus voi olla läsnä ehtollisen sakramentissa saman- aikaisesti ympäri maailmaa? Miten luomaton ja kuolematon voi kuolla ja herätä eloon? Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. > Rauli Toivonen kannattaa tutustua kolminaisuus oppiin, siitä tässä on kysymys.
Jeesus todistaa herättäneensä ihmisruumiinsa kuolleista. Eikä mikään ihme kun Hän on sisäiseltä olemukseltaan yksi ja sama kuolematon Jumala Isän kanssa.
Joh. 2:19. Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä”. 20. Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?” 21. Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. 22. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.
Joh. 10:17. Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. 18. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”
“Joka ei ole koskaan syntynyt, ei voi kuollakaan.” – Antero Syrjänen
Antero, jätät Raamatun ilmoituksen sivuun ja edustat omaa näkemystäsi, joka perustuu omaan uskoosi. Ihminen joka saanut syntinsä anteeksi Kristuksen kautta, ei ole uskonut satuun, vaan Jumalan ilmoitukseen. Oletko ajatellut, kuinka monet ihmiset maailman historiassa ovat saaneet Lohdun ja Armon elämäänsä juuri Raamatun ilmoituksen kautta? Jollei Jumalaa olisi, niin ihmiset eivät olisi saaneet syntejään anteeksi. Kristuksen piti tuleman, että ihminen saisi sielulleen pelastuksen.
Ilman Kristusta ei ole pelastusta, mutta koska Kristus on tullut, kuollut ja ylösnoussut, niin ihmisellä on elämä ja yltäkylläisyys Hänen kauttaan.
”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.
Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.
Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.
Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.
Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”.
Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. 1.Kor.15:1-26
Eivät ihmiset olekaan saaneet syntejään anteeksi, heillä on vain tunne syntien anteeksi saamisesta. Tämä tunne taas perustuu evoluution sivutuotteena tulleeseen uskon kulttuuriin, joka ilmenee länsimaissa useimmiten kristinuskona.
Kuten olen aikaisemminkin sanonut, minulla ei ole mitään sitä vastaan että osa ihmisistä kokee tarvitsevansa uskoa lohdutukseksi tai toivoa antamaan. Se, että joillain on tällainen tarve, ei kuitenkaan tee uskomuksista totta.
”Eivät ihmiset olekaan saaneet syntejään anteeksi, heillä on vain tunne syntien anteeksi saamisesta.” Antero Syrjänen
Anteeksi vain Antero, mutta nyt et taida tietää mistä kirjoitat.
Kiitos kommentistasi. Itse asiassa tiedän oikein hyvin mistä kirjoitan. Löytyyhän paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa olleet ”palavasti uskossa” ja kuvitelleet että joku on antanut heille ”syntinsä” anteeksi, mutta jotka ovat sittemmin ymmärtäneet ettei (kristinuskon) Jumalaa todennäköisesti ole. Tällaiset ihmiset ovat jälkeenpäin ymmärtäneet myös että kyse on ollut psykologisesta ilmiöstä, kollektiivisestia ajatusharhasta, ei Jumalasta.
Ihmisen omat jumalat kuolevat päivittäin. Tästä yhdestä en tiedä, kun en tunne. Hänestä on vain ihmisen ”todistus” , joka on yhtä epäpätevä kuin ihminen itse.
Selvillesaaminen on hyvin yksinkertaista. Olettaen, että ihminen ylipäänsä pystyy puhumaan totta. Monet vaikeuksiin joutuneet veljet ja sisaret ovat kokeneet vastauksen, kun ovat rukoilleet sellaisen epäuskoisen rukouksen: Jumala/Jeesus, jos olet olemassa niin auta minua nyt! Jumala ei itseään kieltää saata, siksi Hän on vastannut jo hyvin monille. Hän vastaa sinullekkin, jos laitat itsesi alttiiksi tarpeen takia. Leikkimään ei kannata ruveta näiden asioiden kanssa.
Charlotta päättelet, että ”tästä yhdestä (Jumalasta en tiedä), kun en tunne.” Perustelet asian siten että: ”Hänestä on vain ihmisen “todistus” ja että se on – ”yhtä epäpätevä kuin ihminen itse.” Tästä loogisesti seuraa, että jokainen tähän asti ”havaittu” ihminen on epäpätevä antamaan tuon ”todistuksen”. Siis kaikki ihmiset ovat epäpäteviä. Jätät kuitenkin ottamatta huomioon ”Humen ongelmaa” tehdessäsi yleistyksen. Mikään ei todista, etteikö menneisyydessä olisi ollut yksi pätevä ihminen antamaan tuon todistuksen, joka on pätevä.
Jumala, Jeesus Kristus kuoli ja haudattiin. Jeesus Kristus nousi kolmantena päivänä kuolleista. Pääsiäisenä hauta oli tyhjä. Jumalan Poika on kaikkivaltias Jumala, hän elää ikuisesti.
Blogista jotakin vaikken ole sopivin ja tietävä kirjoittamaan asiasta.
Kyllähän kirkkomme todistaa Jumalan tulleen Kristuksessa tänne. Oliko Jeesuslapsi alun alkaen Kristus kasvaakseen miehuuteen opiskelussa.
Voiko edellinen tarkoittaa Jumalan olleen kahdessa paikkaa yhtäaikaa mutta kuitenkin olisi hoitanut päätointaan maailmamme kaitsennassa.
Edellistä katsoen vaihtoehto Jumalan ottaneen Jeesuslapsen omaksi pojakseen näyttäisi hyvältä vaihtoehdolta Jumalan mahdollisuuksiakin katsoen.
Edellinen taas ei sovi siihen kirkkomme ymmärrykseen missä adoptionaalista dokmia ei hyväksytä vaan halutaan todistaa asiasta olleen koskaan epäselvyyttä vaikka adoptionaalisuudesta luovuttiin Jeesuksen seuraajien tullessa Rooman Valtakunnan uskonnon harjoittajiksi vuoden kuluessa. Näin dokmi vaihtui toiseksi dokmiksi, ja nyt Jeesus Kristuksena ja Jumalana olivat yhtä.
Näin blogin otsikkoon katsoen, Jumala ei ole kuollut.
Tämä oli kiinnosta tulokulma. ”hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” Niin, jos tällainen jumaluus on olemassa ja hän lakkaisi olemasta, myös kaikkeus katoaisi.
Jumala, joka ”antaisi” todistaa itsensä, ei ole Jumala, vaan jumala. Jumala ei tarvitse ihmisen todistusta ollakseen olemassa.
Nietzsche on kuollut.
”Joka ei ole koskaan syntynyt, ei voi kuollakaan.” – Antero Syrjänen
Olemattomassa ei siis ole mitään sellaista, joka voisi kuolla.
Blogi on kaikessa lyhyydessään moniselitteinen, sen voi lukea niin kuin näkee tai haluaa. Näin pitkäperjantaina sen voisi lukea myös näin: Jos Maria on jumalansynnyttäjä, theotokos, niin oliko Jeesuksen tappaja jumalantappaja? Kuoliko jumala/Jumala kristillisen käsityksen mukaan ristillä??
Olen saanut sen kuvan, että monet uskovat Raamatun Jumalan olleen kuolleena kolmisen päivää. Ja sitten uskotaan ihan sanatarkasti Raamattua siteeraten, että ”Jumala herätti hänet kolmantena päivänä”. (Näyttää olevan todettu Apt:ssa kuusi kertaa.)
Olisikohan kenelläkään ajatusta siitä, kuka oli maailmankaikkeuden ykköspaikalla nuo kolme päivää, jolloin Jumala oli kuolleena tuonelassa? Eikö Jumala ollutkaan kuolematon ja ikuisesti olemassa oleva, kuten Raamattu toisaalla opettaa?
Anteeksi jos kysymykseni käy joidenkin syvien tuntojen kimppuun, rienaus ei ole tarkoituksenani. Mutta kyllä tuo sinunkin ajatuksesi jumalantappajasta varmasti herättää miettimään, mihin johdonmukainen ajattelu Raamattua lukiessa joskus johtaa. Varsinkin, jos tunnustukselliset silmälasit on päässä.
Kaikkihan me olemme jostakin raamattuopetuksemme ammentaneet.
Rauli Toivonen, Jumala on kuollut ristillä. Ristillä ei ollut arkkienkeli Miikael kuten jehovan todistajat uskovat, vaan Jumala. Voiko Jumala kuolla? Kuka on silloin ykköspaikalla, jos Jeesus on matkalla tuonelassa?Kuka oli silloin ykköspaikalla kun Jeesus oli maan päällä? > jehovan todistajat vastaavat Isä, koska Isä on Jeesusta suurempi. Entä kuka oli silloin ykköspaikalla kun Jeesus oli Marian kohdussa.
Miten Jumala voi olla kuollut ja silti hallita? Miten Jeesus voi olla läsnä ehtollisen sakramentissa saman- aikaisesti ympäri maailmaa? Miten luomaton ja kuolematon voi kuolla ja herätä eloon? Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. > Rauli Toivonen kannattaa tutustua kolminaisuus oppiin, siitä tässä on kysymys.
Jeesus todistaa herättäneensä ihmisruumiinsa kuolleista. Eikä mikään ihme kun Hän on sisäiseltä olemukseltaan yksi ja sama kuolematon Jumala Isän kanssa.
Joh. 2:19. Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä”. 20. Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?” 21. Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. 22. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.
Joh. 10:17. Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. 18. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.”
“Joka ei ole koskaan syntynyt, ei voi kuollakaan.” – Antero Syrjänen
Olet siinä täysin oikeassa.
Antero, jätät Raamatun ilmoituksen sivuun ja edustat omaa näkemystäsi, joka perustuu omaan uskoosi. Ihminen joka saanut syntinsä anteeksi Kristuksen kautta, ei ole uskonut satuun, vaan Jumalan ilmoitukseen. Oletko ajatellut, kuinka monet ihmiset maailman historiassa ovat saaneet Lohdun ja Armon elämäänsä juuri Raamatun ilmoituksen kautta? Jollei Jumalaa olisi, niin ihmiset eivät olisi saaneet syntejään anteeksi. Kristuksen piti tuleman, että ihminen saisi sielulleen pelastuksen.
Ilman Kristusta ei ole pelastusta, mutta koska Kristus on tullut, kuollut ja ylösnoussut, niin ihmisellä on elämä ja yltäkylläisyys Hänen kauttaan.
”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.
Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.
Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois.
Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.
Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt.
Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.
Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.
Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut.
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”.
Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. 1.Kor.15:1-26
Eivät ihmiset olekaan saaneet syntejään anteeksi, heillä on vain tunne syntien anteeksi saamisesta. Tämä tunne taas perustuu evoluution sivutuotteena tulleeseen uskon kulttuuriin, joka ilmenee länsimaissa useimmiten kristinuskona.
Kuten olen aikaisemminkin sanonut, minulla ei ole mitään sitä vastaan että osa ihmisistä kokee tarvitsevansa uskoa lohdutukseksi tai toivoa antamaan. Se, että joillain on tällainen tarve, ei kuitenkaan tee uskomuksista totta.
”Eivät ihmiset olekaan saaneet syntejään anteeksi, heillä on vain tunne syntien anteeksi saamisesta.” Antero Syrjänen
Anteeksi vain Antero, mutta nyt et taida tietää mistä kirjoitat.
Kiitos kommentistasi. Itse asiassa tiedän oikein hyvin mistä kirjoitan. Löytyyhän paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa olleet ”palavasti uskossa” ja kuvitelleet että joku on antanut heille ”syntinsä” anteeksi, mutta jotka ovat sittemmin ymmärtäneet ettei (kristinuskon) Jumalaa todennäköisesti ole. Tällaiset ihmiset ovat jälkeenpäin ymmärtäneet myös että kyse on ollut psykologisesta ilmiöstä, kollektiivisestia ajatusharhasta, ei Jumalasta.
Ihmisen omat jumalat kuolevat päivittäin. Tästä yhdestä en tiedä, kun en tunne. Hänestä on vain ihmisen ”todistus” , joka on yhtä epäpätevä kuin ihminen itse.
Selvillesaaminen on hyvin yksinkertaista. Olettaen, että ihminen ylipäänsä pystyy puhumaan totta. Monet vaikeuksiin joutuneet veljet ja sisaret ovat kokeneet vastauksen, kun ovat rukoilleet sellaisen epäuskoisen rukouksen: Jumala/Jeesus, jos olet olemassa niin auta minua nyt! Jumala ei itseään kieltää saata, siksi Hän on vastannut jo hyvin monille. Hän vastaa sinullekkin, jos laitat itsesi alttiiksi tarpeen takia. Leikkimään ei kannata ruveta näiden asioiden kanssa.
Charlotta päättelet, että ”tästä yhdestä (Jumalasta en tiedä), kun en tunne.” Perustelet asian siten että: ”Hänestä on vain ihmisen “todistus” ja että se on – ”yhtä epäpätevä kuin ihminen itse.” Tästä loogisesti seuraa, että jokainen tähän asti ”havaittu” ihminen on epäpätevä antamaan tuon ”todistuksen”. Siis kaikki ihmiset ovat epäpäteviä. Jätät kuitenkin ottamatta huomioon ”Humen ongelmaa” tehdessäsi yleistyksen. Mikään ei todista, etteikö menneisyydessä olisi ollut yksi pätevä ihminen antamaan tuon todistuksen, joka on pätevä.
Jumala, Jeesus Kristus kuoli ja haudattiin. Jeesus Kristus nousi kolmantena päivänä kuolleista. Pääsiäisenä hauta oli tyhjä. Jumalan Poika on kaikkivaltias Jumala, hän elää ikuisesti.
Blogista jotakin vaikken ole sopivin ja tietävä kirjoittamaan asiasta.
Kyllähän kirkkomme todistaa Jumalan tulleen Kristuksessa tänne. Oliko Jeesuslapsi alun alkaen Kristus kasvaakseen miehuuteen opiskelussa.
Voiko edellinen tarkoittaa Jumalan olleen kahdessa paikkaa yhtäaikaa mutta kuitenkin olisi hoitanut päätointaan maailmamme kaitsennassa.
Edellistä katsoen vaihtoehto Jumalan ottaneen Jeesuslapsen omaksi pojakseen näyttäisi hyvältä vaihtoehdolta Jumalan mahdollisuuksiakin katsoen.
Edellinen taas ei sovi siihen kirkkomme ymmärrykseen missä adoptionaalista dokmia ei hyväksytä vaan halutaan todistaa asiasta olleen koskaan epäselvyyttä vaikka adoptionaalisuudesta luovuttiin Jeesuksen seuraajien tullessa Rooman Valtakunnan uskonnon harjoittajiksi vuoden kuluessa. Näin dokmi vaihtui toiseksi dokmiksi, ja nyt Jeesus Kristuksena ja Jumalana olivat yhtä.
Näin blogin otsikkoon katsoen, Jumala ei ole kuollut.
Jos Jumala olisi kuollut, kaikki muutkin olisivat kuolleet ja elämä maapallolla olisi loppunut, koska myös luonto olisi kuollut.
Tämä oli kiinnosta tulokulma. ”hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” Niin, jos tällainen jumaluus on olemassa ja hän lakkaisi olemasta, myös kaikkeus katoaisi.
Jumala, joka ”antaisi” todistaa itsensä, ei ole Jumala, vaan jumala. Jumala ei tarvitse ihmisen todistusta ollakseen olemassa.