Aivan, Jumala ei tarvitse kenenkään ihmisen todistusta ollakseen olemassa. Kuitenkin, jos joku erehtyisi todistusta vaatimaan, yksi todistajakin riittää mutta jos se ei riitä, niin sitten kaksi.
Nietzschen lausahdus kokonaisuudessaan kuuluu : ”Jumala on kuollut ja me tapoimme Hänet”.
Näinhän se on . Jumala on kuollut enemmän ja enemmän ainakin Länsi-maissa meidän rationalisminme takia. Olemme menettämässä kyvyn ottaa myyttisyys todesta. Evankeliumin kertomukset eivät tahdo elää sisällämme koska vaadimme niiltä että ne ovat historiallisesti totta ja sitä emme voi uskoa.
Jeesus ei ole meille joku jonka kanssa voisimme keskustella ja vaeltaa Palestiinan maastoissa, niin kuin joskus teemme lukiessamme hyvää historiallista romaania. Asiaa voisi auttaa jos lukee jonkun noista hyvistä historiallisista romaaneista niin kun Waltarin Valtakunnan Salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset.
Meille on vaikeata istua häntä vastapäätä ja odottaa miten hän avaisi keskustelun meidän kanssamme.
Tämä on kovin vaikea hahmottaa ? Miten tämä Jeesus eroaa mielikuvitusystävästä?
Tämä on se kysymysten kysymys. Miten Jeesus tulee eläväksi todellisuudeksi jollekin? Psykologinen vastaus on se , että kaikki epäsuora stimulus ,niin kuin evankeliumitekstit , tulevat eläväksi kun mielikuvat syntyvät. Meillähän on vain epäsuoraa tietoa hänestä kunnes hän alkaa elää meissä sisäisenä objektina , jolloin hänen on syntynyt suorana objektina meissä.
. Jeesus ei tietääkseni ilmesty tuleville uskovaisille ”lihassa” vaan sanojen , siis joko saarnan, seurapuheiden, kirjallisuuden tai evankeliumien lukemisen avulla. Se mielikuva on sitten ladattu tunteella niin kuin runo musiikilla. Lopputuloksena on kokemus elävästä läsnäolosta. Joten hän on psykologisena ilmiönä mielikuvitusystävä.
“Jumala on kuollut”
Nietzsche
”Nietzsche on kuollut”
Jumala
Nietzschen aatteessa kristinusko ei vapauta ihmisiä synnistä, vaan filosofia vapauttaa ihmiset kristinuskosta. Tuohon voi lisätä Rudolf Bultmannin myyteistä riisuminen, kun hän asettaa evankeliumien historiallisuuden kyseenalaiseksi. Nimenomaan ihmeet eivät sopineet Bultmannin ajattelun ytimeen. Hänen jälkeistä aikaa eletään myös teologisessa tiedekunnassa, eikä tietenkään pelkästään siellä.
Onko tuo sitten niin vaikeaa istua vastapäätä Jeesusta, kun meillä on Raamattu ja Jumalan sana, ettei sanaa ole koskaan ollut niin tarjolla kuin nykyään ja monilla eri kielillä. Tosin me joudumme näkemään senverran vaivaa, että otamme kirjan / kirjat käteemme, niin Jumala alkaa puhua. Tosin hän puhuu tänä pääsiäisenä meille kaikille varsin erikoisella tavalla, ettemme sitä osanneet odottaa.
Käsitys Jumalan kuolemasta on merkityksellinen vain silloin, kun oletetaan Jumala ihmimielen luomukseksi. Silloin Jumalan voi sanoa kuolleen, jos kukaan ei usko häneen. Mutta kristinuskon (samoin myös juutalaisuuden ja islamin) käsitys Jumalasta on, että hän on ollut olemassa ja vaikuttamassa ennen ensimmäistäkään ihmistä ja tulee olemaan sen jälkeen, kun ainuttakaan ihmistä ei ainakaan aineelliseesa hahmossa ole enää elossa. Siispä hän on, vaikkei kukaan häneen uskoisikaan. Jumala ei siis voi kuolla. Kuolevaisuus on tämän maailman elollisten, luotujen olentojen ominaisuus, ei Luojan.
Aivan, Jumala ei tarvitse kenenkään ihmisen todistusta ollakseen olemassa. Kuitenkin, jos joku erehtyisi todistusta vaatimaan, yksi todistajakin riittää mutta jos se ei riitä, niin sitten kaksi.
Nietzschen lausahdus kokonaisuudessaan kuuluu : ”Jumala on kuollut ja me tapoimme Hänet”.
Näinhän se on . Jumala on kuollut enemmän ja enemmän ainakin Länsi-maissa meidän rationalisminme takia. Olemme menettämässä kyvyn ottaa myyttisyys todesta. Evankeliumin kertomukset eivät tahdo elää sisällämme koska vaadimme niiltä että ne ovat historiallisesti totta ja sitä emme voi uskoa.
Jeesus ei ole meille joku jonka kanssa voisimme keskustella ja vaeltaa Palestiinan maastoissa, niin kuin joskus teemme lukiessamme hyvää historiallista romaania. Asiaa voisi auttaa jos lukee jonkun noista hyvistä historiallisista romaaneista niin kun Waltarin Valtakunnan Salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset.
Meille on vaikeata istua häntä vastapäätä ja odottaa miten hän avaisi keskustelun meidän kanssamme.
Tämä on kovin vaikea hahmottaa ? Miten tämä Jeesus eroaa mielikuvitusystävästä?
Tämä on se kysymysten kysymys. Miten Jeesus tulee eläväksi todellisuudeksi jollekin? Psykologinen vastaus on se , että kaikki epäsuora stimulus ,niin kuin evankeliumitekstit , tulevat eläväksi kun mielikuvat syntyvät. Meillähän on vain epäsuoraa tietoa hänestä kunnes hän alkaa elää meissä sisäisenä objektina , jolloin hänen on syntynyt suorana objektina meissä.
. Jeesus ei tietääkseni ilmesty tuleville uskovaisille ”lihassa” vaan sanojen , siis joko saarnan, seurapuheiden, kirjallisuuden tai evankeliumien lukemisen avulla. Se mielikuva on sitten ladattu tunteella niin kuin runo musiikilla. Lopputuloksena on kokemus elävästä läsnäolosta. Joten hän on psykologisena ilmiönä mielikuvitusystävä.
“Jumala on kuollut”
Nietzsche
”Nietzsche on kuollut”
Jumala
Nietzschen aatteessa kristinusko ei vapauta ihmisiä synnistä, vaan filosofia vapauttaa ihmiset kristinuskosta. Tuohon voi lisätä Rudolf Bultmannin myyteistä riisuminen, kun hän asettaa evankeliumien historiallisuuden kyseenalaiseksi. Nimenomaan ihmeet eivät sopineet Bultmannin ajattelun ytimeen. Hänen jälkeistä aikaa eletään myös teologisessa tiedekunnassa, eikä tietenkään pelkästään siellä.
Onko tuo sitten niin vaikeaa istua vastapäätä Jeesusta, kun meillä on Raamattu ja Jumalan sana, ettei sanaa ole koskaan ollut niin tarjolla kuin nykyään ja monilla eri kielillä. Tosin me joudumme näkemään senverran vaivaa, että otamme kirjan / kirjat käteemme, niin Jumala alkaa puhua. Tosin hän puhuu tänä pääsiäisenä meille kaikille varsin erikoisella tavalla, ettemme sitä osanneet odottaa.
Käsitys Jumalan kuolemasta on merkityksellinen vain silloin, kun oletetaan Jumala ihmimielen luomukseksi. Silloin Jumalan voi sanoa kuolleen, jos kukaan ei usko häneen. Mutta kristinuskon (samoin myös juutalaisuuden ja islamin) käsitys Jumalasta on, että hän on ollut olemassa ja vaikuttamassa ennen ensimmäistäkään ihmistä ja tulee olemaan sen jälkeen, kun ainuttakaan ihmistä ei ainakaan aineelliseesa hahmossa ole enää elossa. Siispä hän on, vaikkei kukaan häneen uskoisikaan. Jumala ei siis voi kuolla. Kuolevaisuus on tämän maailman elollisten, luotujen olentojen ominaisuus, ei Luojan.