Jouluriimitys pienestä enkelistä

Kurkisti pieni enkeli

Pilvien ikkunasta.

Talvista maata tutkaili

Satoi lunta taivahasta.

 

Katseli pieni enkeli

Valkeutta puhdasta

Säveltä uutta hyräili

Hiutaleen havinasta.

 

Muisteli, pieni enkeli

Pyhää pilttiä, seimen lasta,

Joka tallissa elämän aloitti –

Ei tunnettu kuningasta.

 

Niin lauloi pieni enkeli

Joulun suuresta lahjasta

Ja taivaan holvi helisi

Riemusta korkeimmasta.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Ennakkotietojen mukaan Horisontissa on mukana myös katolisen kirkon eläkkeellä oleva kardinaali Monsignore Vello Salo, joka viime sodissa oli mukana virolaisessa ”Soomipoisid”-jalkaväkirykmentti 200:ssa ja osallistui Suomen puolella mm. Viipurinlahden puolustustaisteluihin.

    Miksi Lähetyshiippakunnan pappien erottamiset eivät ole mukana tärkeiden uskontouutisten joukossa? Mielestäni ne kuuluvat ilman muuta kirkon kannalta merkityksellisimpiin asioihin.

    • ”Miksi Lähetyshiippakunnan pappien erottamiset eivät ole mukana tärkeiden uskontouutisten joukossa? Mielestäni ne kuuluvat ilman muuta kirkon kannalta merkityksellisimpiin asioihin.”

      Voisiko olla, että ko. erottamiset ovat yhtenä syynä lisäämässä kirkosta eroamisia ja siten se olisi kirkon kannalta negatiivinen uutinen, jota ei haluta pitää esillä?

    • Itselläni on ollut sellainen käsitys, että nämä niin sanotut kirkon konservatiivit ovat ryhmä, joka ei juurikaan eroa kirkosta. Muistelen lukeneeni jostain, että heidän joukossaan kirkosta eroaminen on poikkeuksellisen pientä eikä eri ihmisten (esim. Päivi Räsänen tai arkkipiispa Mäkinen) julkisuudessa antamat lausunnot juuri vaikuta eroihin.

      Eroaminen tapahtuu siinä joukossa, jossa suhde Jumalaan on hyvin etäinen tai puuttuu kokonaan. Tähän ryhmään kuuluu tietysti paljon liberaalisti ajattelevia, mutta myös arvokysymyksissä konservatiivisia kuten arkkipiispan ”homorummutuksesta” johtuneet erot osoittavat. Arvioitiin, että Jumalaan uskovat eivät juurikaan eronneet arkkipiispan kommenttien takia vaan eroajat olivat pääasiassa konservatiivisesti ajattelevia ”ateisteja”.

      Lähetyshiippakunnan kohdalla kirkosta eroamista hillitsee voimakkaasti se, että lähetyshiippakunta ei ole oma uskontokuntansa vaan usein lähetyshiippakunnan toimintaan ja tilaisuuksiin osallistuvat ovat evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Niin kauan kun tilanne on tämä, en usko, että lähetyshiippakunnassa toimivien erottaminen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirasta johtaa merkittäviin kirkosta eroamisiin.

      Jumalaan uskovat ihmiset harvoin eroavat kirkosta sen takia, mitä joku toinen ihminen tekee tai sanoo.

    • Salme Kaikusalo,

      Kun tilanne on se, että kirkko on jakautumassa, niin ihmetellä täytyy, miksi Lähetyshiippakunta ja ”toisinajattelevat” lähetysjärjestöt halutaan karkottaa kirkosta. Kun kirkoissa järjestetään jo nyt kaikenlaisia messuja, niin miksi ”kyriakonissa” ei ole mahdollista järjestää myös ”lähetyshiippakuntamessuja” sille ”ekklesian” osalle, joka kokee asian omakseen?

    • Tuula Hölttä,

      Kyllä, minun mielestäni kirkossa voitaisiin oikein hyvin järjestää myös ”lähetyshiippakuntamessuja”. Se olisi todellista tasa-arvoa ja suvaitsvaisuutta.

    • Kommenttini koskien dosentti Myllykosken mielipidettä kuuluisi olla tässä, mutta se lensi tuonne kauas taaksepäin. Miksiköhän?

    • Salme @ Tuula
      Suomen evlut kirkossa ei järjestetä “lähetyshiippakuntamessuja”, koska niitä järjestää lähetyshiippakunta, joka in erillinen kirkollinen rakenne.
      Kuten varmasti molemmat teidätte, kirkomme piirissä toki järjestetään messuja myös ns. vanhan virkakannan mukaisesti. Kirkollisen yhteden kannalta olennainen ero ilmenee esimerkiksi tilanteessa, kun vapaa vuorossa oleva kirkkomme naispuolinen pappi osallistuu virka-asussaan messuun. Kirkkomme herätysliikkeiden piirissä toimittaessa ko. henkilö osallistuu normaalisti yhteisen ehtoollinen viettoon, mutta lähetyshiippakunnassa hänet suljettaisiin ehtoollisen vieton ulkopuolelle.

    • Jukka Kivimäki :”Salme @ Tuula Suomen evlut kirkossa ei järjestetä “lähetyshiippakuntamessuja”, koska niitä järjestää lähetyshiippakunta, joka on erillinen kirkollinen rakenne.”

      Käsitykseni mukaan tuo ”erillinen kirkollinen rakenne” olisi neuvoteltavissa ja sovitettavissa muuhun kirkolliseen rakenteeseen, mikäli halua todelliseen tasa-arvoisuuteen ja kirkon jäsenten ihmisoikeuksien kunnioittamiseen löytyy.

      Lähetyshiippakunnan vuosikirjassa on lueteltu ne asiat, jotka ovat loukanneet lähetyshiippakuntaan kuuluvien omantunnonvapautta ja jotka vaativat ratkaisua: ”virkakiellot, pappisvihkimyssulku, kirkkotiloista sulkemiset, epäoikeudenmukaiset kurinpitorangaistukset ja kirkollisten kiistakysymysten siirtyminen maallisten oikeuksien ratkaistaviksi.”

    • Yhteiseen rakenteeseen palaaminen olisi mahdollista vasta, jos lähetyshiippakunnan piispa erottaisi hiippakuntansa pappisvirasta harhaoppisina kaikki ne pastorit, jotka opettavat naispapin jakaman ehtoollisen olevan pelkkää leipää ja viiniä. Kirkkomme herätysliikkeiden piirissä tälläistä opetusta ei julkisesti esiinny.

    • Kun minä oikein tarkkaan mietin, niin minun mielestäni vuoden 2014 tärkein uskontouutinen on: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo jotuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.”

    • Loukkaapas. Feministiteologia ei voi sulattaa sitä, että Jumalalla olisi poika. Ja helvettioppi ja sovitusuhri – ah, niin brutaalia…

    • Tämähän se varsinainen loukkaus onkin. ”Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, josta on kirjoitettu: — Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat, kallion, johon he loukkaavat itsensä. Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.”

    • Kivimäki syyttää Lähetyshiippakuntaa donatolaisuudesta. Donatolaisuua torjuttiin, koska papin hurskaus ei ratkaise sakramentin pätevyyttä. Mutta: kyseessä oli kuitenkin virkaansa oikein vihityt pastorit. Mutta entä jos papiksi vihittyä pidetään lähtökohtaisesti vastoin Kristuksen asetusta virkaan vihittynä, jonka virkaa ei tunnusteta. Onko tällaisen viran edustajan toimittama sakramentti pätevä? Tästä on kyse tuossa ”pelkkää leipää ja viiniä” -ajatuksessa. Ainakin piispa emer. Olavi Rimpiläinen sanoi, ettei hän tiedä, siunaako Jumala naispastorin toimittaman ehtoollisen. Siksi hän kehotti menemään sinne, missä varmasti toimitaan Kristuksen asetuksen mukaan.

    • 1. Kor. 11:17-34 antaa ohjeita Herran aterian viettoon, mutta ei puutu sen jakamiseen. Tärkeämpää näyttää olevan sen oikea vastaanottaminen. Aterialle tulevaa kehotaan tutkistelemaan itseään eikä muita.

    • Tämä kommenttketju on kyllä melkoista sillisalaattia, koska se ei etene kronologisesti vaan kommentit ovat ihan sekaisin, eikä saa selvää, mikä kommentti liittyy mihinkin. Mistähän se johtuu?

    • Ihmistä ei toki pidä tuomita sillä perusteella jos hän ei jotain tiedä. Lähetyshiippakunnan piirissä on kuitenkin pappeja, jotka ovat vuosien varrellla mielestään tienneet asian..

      Tämä kertomasi ”en tiedä” on yksi tapa väistää kysymystä, joka on paljon laajempi, kuin pelästään sukupuoleen liittyvä virkakantakysymys. Luterilaisittain ajatellen ehtoolisen pätevyys ei edellytä ”pappien katkeamatonta ketjua”, vaan vihkimyksessä kyse on kirkollisesta järjestyksestä (Aug XIV).

    • “Virkakiellot, pappisvihkimyssulku, kirkkotiloista sulkemiset, epäoikeudenmukaiset kurinpitorangaistukset ja kirkollisten kiistakysymysten siirtyminen maallisten oikeuksien ratkaistaviksi.” Nämä voisi niputtaa toteamukseen, että lähetyshiippakunnan piirissä pidetään omantunnon asioina toimia, jotka muuten katsotaan käytännön laiminlyönneiksi tai rikkeiksi.

    • kyllä, tämähän on ilman muuta kirkon kannalta ikävä uutinen,
      koska nytkin meneillään olevan 5:n oikean papin ja paimenen varoittamis-asialle ei keksitä muuta perustetta kuin ovat harjoittaneet ekumeenista yhteyttä sellaisen yhteisön kanssa jonka kanssa ei voi eikä saa harjoittaa ekumeniaa, ei missään tapauksessa.

      mutta esim. budha yhteisössä ja islamin yhteisöissä sekä paavin helmoissa sitä voikin kernaasti harjoittaa ja siitä saa vieläpä kiitosta, jos heiluisi siellä ja olisi kovasti esillä ja vielä julkistaisi sen.

    • Olihan tuo Irja Askola innolla antamassa kirkkotilojakin muslimien moskeijakäyttöön.

      Kunhan ei vanhauskoisia luterilaisia, anything goes!

    • Edellinen kommentti yritti mennä siihen kommenttiin, missä ihmeteltiin, ettei lhpk voi toimia kirkon sateenvarjon alla.

      Kommentit tässä(kin) ketjussa menevät minne sattuu.

    • Ei tunnu oikein loogiselta. Onhan arkkipiispan möläytyskin aiheuttanut kirkosta eroamisia ja se uutisoidaan.

    • Anne-Mari Hirvonen:

      ”En voi kuin ihmetellä, miten paljon painoarvoa annetaan Johanna Korhosen näkemyksille?!”

      Ja minä puolestani en voi kuin ihmetellä, miksi kaikkien ihmisten tasa-arvoa on joidenkin niin vaikea hyväksyä. 🙁

    • Helsingin hiippakuntaneuvoston puheenjohtaja – vai mikä tämä Johanna Korhosen kirkollisen soluttautumisen huipentuma instanssi onkaan – antoi joulutervehdyksen, jollaista on vaikea kuvitella kirkolliseksi tiedonvälitykseksi.
      Miksi tällaista naista suvaitaan? Siksi, että kirkko on luopunut Jumalan sanasta eikä enää pidä yllä vanhurskautta. Suuri osa kirkon työntekijöitä on luopunut Raamatusta eikä kunnioita sen periaatteita. Luopumus on avoinna silmiemme edessä.

  2. Entäs jos joku pitäisikin samanmoista meteliä Lähetyshiippakunnan puolesta kuin Korhonen piti adventtitervehdyksessään ties minkä puolesta? Voisiko sillä muuttaa asenteita johonkin suuntaan? Mitä vaikuttaisikaan jos Iltapäivälehtien, YLE:n; HS:n ja kaikkien isoimpien uutiskanavien viesti olisikin toinen kuin nyt sateenkaarilipun alla ratsastavien homorummutus (Ruben Stillerin termi)?

    • Tapio, mikä vika sateenkaarilipussa on? Kauniit sateenkaaren värit symboloivat kaikkien Jumalan kuvaksi luotujen ihmisten keskinäistä tasa-arvoisuutta ihonväriin, kulttuuriin, uskontoon, sukupuoleen, ikään jne. katsomatta.

    • Raamatun mukaan sateenkaari asetettiin vedenpaisumuksen jälkeen merkiksi sovinnosta ihmisen ja Jumalan välillä. Pahuus ja iljetys oli huuhdottu pois ja Jumala antoi ihmiselle mahdollisuuden yrittää nyt uudelleen, paremmin. Lukekaa Vanhasta Testamentista,

      On surullista, että seksuaalisuutensa ympärille koko identiteettinsä rakentaneet, ja sen tärkeimmäksi asiaksi nostaneet ihmiset, ovat omineet tämän kauniin kristillisen symbolin poliittiseen valtapeliinsä. Vielä surullisempaa, että siihen sotketaan mukaan Jumalan Karitsa, ja osa papeista tukee tällaista poliitista peliä, missä kirkon symbolit alennetaan ihmisten valtapeliin.

    • 1. ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
      2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
      3. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
      4. Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
      5. Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä. ”

  3. Avioliitolain muutoksen luonnehdinta kirkolliseksi uutiseksi kuvastaa sitä kuinka syvälle Cuius regio, eius religio -periaate on iskostunut kultuuriimme. Nähdäkseni tämä historiallinen periaate ei niinkään perustu luterilaiseen oppiin, vaan on seurausta Schmalkaldenin sodan jälkeisen Augsburgin uskonrauhan ratkaisusta.
    SUomi on nykyään moniuskontoinen valtio, eikä yksittäisen uskonnon ja valiollisen lainsäädännön sopusointuisuus ole enää välttämätöntä.

    Kunkin uskonnon omassa itseymmärryksessä on säilyttää oppinsa lanmuutoksista riippumattomasti.

  4. Jukka Kivimäki :”Yhteiseen rakenteeseen palaaminen olisi mahdollista vasta, jos lähetyshiippakunnan piispa erottaisi hiippakuntansa pappisvirasta harhaoppisina kaikki ne pastorit, jotka opettavat naispapin jakaman ehtoollisen olevan pelkkää leipää ja viiniä.”

    Miksi pitäisi erottaa? Eikö riittäisi, jos he opettaisivat, että heidän jakamansa ehtoollinen ei ole pelkkää leipää ja viiniä?

    • Ei tarvitse erottaa jos palaavat luterilaiseen ehtoollisoppiin. Ehtoollisen pyhyys ei riipu sen toimittajasta, joka on kirkkokurikysymys.

    • Suurin osa kirkon jäsenistä tietää sekä mies- että naispappien jakaman ehtoollisen olevan pelkkää leipää ja viiniä (jos nyt öylättiä suostuu edes leiväksi kutsumaan). Kannattaako tällaisista asioista taistella kirkon sisällä? Ei kuulosta kovin kristilliseltä.

    • Esko Ruokonen

      Kannattaako kuulua uskontokuntaan, jonka oppeihin ei usko? Ei kuulosta kovinkaan järkevältä.

  5. Juha Heinilä
    Vanha virkakanta ei ole harhaoppi, mutta donatolaisuus on.
    On harhaoppia asettaa ehtoollisen pyhyyden ehdoksi papin virkaan liittyviä muotoseikkoja. Maallikkoehtoollisen välttäminen on kirkkokurikysymys.
    Ehtoolinen on itsensä Kristuksen asettama, eikä ehtoollisen pyhyyden esteeksi ei saa asettaa mitään, mikä lähtee ihmisestä. Ehtoollisen toimittava pappi vain toistaa ehtoolista viettävän seurakunnan keskuudessa omalla kielellään sen, mitä Kristus on jo sanonut.

Laurila Liisa
Laurila Liisahttp://sanataito.blogspot.fi
Sanat ovat uusiutuva, arvokas luonnonvara. Sanat ovat ajatusten peruskallio. Vaalitaan sanojen taitoa, vastuullisesti. Lisää luettavaa http://sanataito.blogspot.fi