Kaikella on rajansa, kirkkohistorian professori Jouko Talosen mukaan myös lestadiolaisuutisoinnilla. Viimeisten vuosien näkyvä, Suomen suurinta herätysliikettä koskeva uutisointi olisi hänen mukaansa voinut olla monipuolisempaa.
Professorin mukaan vaarana on tietyn ihmisryhmän leimaaminen.
– Kielteiset aiheet, kuten pedofilia, ovat korostuneet ja liikkeeseen kriittisesti suhtautuvat tuntuvat saaneen paljon enemmän tilaa eri medioissa kuin myötämielisesti suhtautuvat, Talonen selventää.
– Pitkään jatkuessaan tällainen voi vääristää kuvaa ihmisten mielissä, hän lisää.
Esimerkiksi liikkeen uudet kansainväliset avaukset ovat Talosen mielestä jääneet vähemmälle huomiolle.
Tuohan on ihan totta, mitä Talonen törisee. Mutta miksi tilanne on sellainen kuin on?
Vanhoillislestadiolainen herätysliike ei ole koskaan halunnut paljoa huudella itsestään. Ei hyvässä eikä pahassa. Se on sulkeutunut liike, joka pääsääntöisesti tähtää pitämään omaa laumaa kurissa ja herrojen nuhteessa.
Kun olin itse liikkeessä vielä mukana, usein häpesin taustaani, puhumattakaan siitä, että olisin uskaltanut hehkutella oikein millään asioilla. Yksittäisiä keskusteluja kävin aina silloin tällöin aika avoimesti, mutta ainakaan mihinkään lehtiin en olisi uskaltautunut esiintymään ihan minkään asian kanssa. Varmaan moni vl-ihminen kokee asian samalla tavalla.
Tiedän, että moni mediassa vl-liikettä koskeva ohjelma tai uutinen on jäänyt kokonaan ilman myönteistä puolta asiasta, koska liikkeestä myötämielisesti ajattelevat eivät ole pyydettäessäkään lähteneet ohjelmiin ja haastatteluihin mukaan.
Se, miksi ylipäätään julkisuuteen on noussut esille asioita, johtuu liikkeen kyvyttömyydestä kohdata epäkohtia ja kuunnella uhrien hätähuutoja. Media on auttanut syntyneeseen tilanteeseen sillä tavalla, että joihinkin asioihin liikkeessä on ollut yksinkertaisesti pakko tarttua. Julkisuudenpelossa joihinkin toimintamalleihin on ollut pakko tehdä muutoksia. Tietty jos muutos pohjautuu pelkoon, se ei lähde sydämestä, mutta ainakin se hillitsee ”käsiä”.
Jotta käsitys liikkeestä muuttuu ihmisten mielissä, siihen voi vaikuttaa vain liikkeen ihmiset itse sanomallaan ja toiminnallaan. Jos hätähuutoja kuuluu edelleenkin ja uhreja syntyy, eikä niihin vastata liikkeen sisällä, ne asiat ovat ennenpitkää median pyörityksissä.
Vähän sama asia kuin lasten kasvatuksen kanssa. Jos et itse huolehdi lapsestasi, anna sille rakkautta ja rajoja, niin kohta sen tekee joku muu. Huolehdi siis. Se on tehtäväsi, jos et itse kykene, pyydä apua. Turha sinun on nurista, jos sinun omasta toiminnastasi tai sen puutteesta johtuen lapsellesi ei kuulu hyvää aikuisena. Sitten pitää vaan kestää seuraamukset, hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti. Sitä saa, mitä tilaa. Kasvattajana joudun itsekin näitten asioitten kanssa välillä peilitysten; mistä tämä tilanne lapseni kanssa johtuu, onko kenties itsessäni vikaa. Väliin vikaa löytyy itsestä, väliin jostakin muusta asiasta, mutta joka tapauksessa asiaan pitää aina tarttua.
Välinpitämättömyys epäkohtien ja hätähuutojen edessä on pahinta. Tapahtunut, mikä tapahtunut, sille ei voi enää mitään, mutta jälkihoidolle voi ja paljon voikin. Siihen tarvitaan vain sydäntä.
Nyt olisi vielä mahdollisuus kohdata käsi sydämellä vl-vanhempien uupumus ja siitä juontuva lasten pahoinvointi, ennen kuin homma hyppää silmille median kautta. Tosin kunnollinen asioitten käsittely esimerkiksi hoitokokoustenkin tiimoilta on liikkeessä käymättä, eli jälkipyykkiä riittää.
Jos joku ihminen on pääsääntöisesti hankala, hän ei muutu mukavaksi sillä, ettei häntä pidetä enää hankalana eikä häntä sanota enää hankalaksi, vaan sillä, että hän lakkaa olemasta hankala. Äkkiä tämmöinenkin muutos leviää ympäristön tietoon.
Minusta on hyvä, kun media on kuullut vl-liikkeen uhrien hätähuudot.
Jäädään odottelemaan hyviä uutisia vl-liikkeestä. Yksi hyvä, samalla kertaa vanha ja uusi Uutinen tuli heti tässä mieleeni: yksin uskosta, yksin armosta ja Kristuksen ansion tähden. Tätä Ilosanomaa julistetaan myös vl-liikkeessä.
Linkki Suomenmaahan ja Talosen haastatteluun: http://www.suomenmaa.fi/edoris?tem=sm_lsearchart&search_iddoc=6437410
Eija Moilnen:
Eija, olen samaa mieltä ja ihmettelen myös. Olettaisin kuitenkin olevan kysymys lähinnä siitä, että kirkon vl-pappien toiminta ”kaksin kasvoin” kirkossa hiertää kirkon johtoa ja luullakseni myös enemmistöä kirkon ev.lut papeista. Tällainen asetelma ei ainakaan edistä seurakuntien työilmapiiriä, joka tutkitusti on ollut todella huono.
Lisään vielä, että en missään tapauksessa kritisoi Vuokkoa mistään sellaisesta, jossa hän tuo esiin sellaisen ihmisen äänen, joka ei muuten pääsisi kuuluviin. Uskon, että Vuokolla on tämä tiedossa. Olen aina pyrkinyt häntä rohkaisemaan. Samaten olen huomannut, että Vuokko pyrkii tuomaan esiin myös toisenlaisia mielipiteitä.
Jussin ” Olettaisin kuitenkin olevan kysymys lähinnä siitä, että kirkon vl-pappien toiminta ”kaksin kasvoin” kirkossa hiertää kirkon johtoa ja luullakseni myös enemmistöä kirkon ev.lut papeista”
”Vuonna 2007 noin 63 prosenttia piti oppia Jeesuksesta Jumalan Poikana vähintään todennäköisenä, vuonna 2011 vastaava luku oli enää 41 prosenttia.” Seurakuntalainen
Veikkaan, että vl-liikkeen ihmiset kuuluvat tuohon 41 %.
Eija@
Epäilemättä. Mutta en ymmärrä miten kommenttisi liittyy minun kommenttiini. Oletan kyselyn koskeneen kaikkia seurakuntalaisia ja kirkkoon kuuluvia. Mutta jos mainitsemasi kysely koski vain kirkon papistoa, sitten ymmärrän.
Siis kyse oli Jussi keskustelun teemassa, johon sinäkin viittasit kirkon ongelmien johtuvan vl-pappien kaksinaamaisuudesta. Mun kulma keskustelussa, johon vastasit on ollut tuo Hannun kysymys.
Hannun ” Haluan lukea perustelut tällaiseen paimenen kaltoinkohteluun. Ja vakavasti kysyn, mitä näin ajatteleva itseriittoinen jengi tekee kirkossa?
Ote pöytäkirjasta:
Kertomus ja pöytäkirja, tehty kristittyjen suuressa kokouksessa Tornion ja Haaparannan kaupungeissa lokakuun 4:nä, 5:nä, 6:na ja 7:nä päivinä 1909…
Seuraava kysymys oli Hokkasen:
”Voipiko hyvällä omallatunnolla ottaa osaa valtiopäivämiesvaaleihin?”
Veli Heliste sanoi, että ei suinkaan kristityt hylkää yhteiskunnallisia ja valtiollisia asioita. Tuleehan kristittyin toki katsoa sitä, etteivät ulkonaisissakaan asioissa tukisi perkeleen asiaa, eivätkä auttaisi pimeyttä. On kannatettava sitä, mikä on Jumalan sanan jälkeen oikeata ja hyvää ulkonaisissakin. Ei Luteeruskaan hylännyt yhteiskunnallisia asioita, vaan otti osaa niihin. Kiittäkäämme Jumalaa, että saamme valtiollisestikin nauttia näin suurta rauhan aikaa. Esivallan miekka on puolellamme ja laki rankaisee, jos joku vaikka napin varastaisi Jumalan lapselta. Voi, voi Jumalan lapset näitä taivaallisen Isän lahjoja! Rukoillaan esivallan edestä, että Jumalan valtakunta saisi rauhassa kasvaa ja levitä. Katsokaamme, lapset, millainen oli apostolien aika tässä suhteessa. Apostoli sanoo: ”Meitä pidetään niin kuin teurastettavia lampaita”. Silloin olivat Jumalan lapset aukealla. Niin se voisi olla meidänkin aikanamme. Mutta nyt on Jumala säilyttänyt meitä, niin kuin linnunpoikia, kahden kuoren sisällä. Linnunpoikakin se kehittyy ja kasvaa kahden kuoren sisällä, niin mekin. Kristillinen esivalta on toinen kuori ja kristillinen kirkko on toinen. Jos nämä puhkaistaan, niinkuin pimeyden voimat nykyään siihen työtä tekevät, silloin tulee meillä, lapset, MARTTYYRIKUOLEMAN kautta paratiisiin lähtö.
Vuokko siteeraa kokouspöytäkirjaa vuodelta 1909.
Samanlaisia kokouksia, pienempiä ja suurempia, oli monia tuohon aikaan ja samasta aiheesta.
Vapaissa suunnissa tätä samaa valtiollisen osallistumisen asiaa puitiin vielä 2. Maailmansodan jälkeen ja 1960-luvulla.
Kirkkoon kuuluminen ei ole mikään SRK-periaate, vaan se on yleinen herätyskristillinen näkemys kautta pietistisen historian. Kun Laestadius oli 1860-luvulla kuollut, tuli tämä ajatus esille, ja Raattamaa korosti tätä kirkollisen yhteyden tärkeyttä. Oikeastaan Amerikassa tilanne vähän niin kuin karkasi käsistä, ja oma itsenäinen kirkko pykättiin pystyyn. Ymmärtääkseni se ei ollut Raattamaan tarkoitus.
—-
>>> monille kirkkoon ja sen opetukseen vahvasti sitoutuneille kristityiille olen havainnut sen olevan isokin ongelma.>>>>
Onkohan asia ihan näinkään!?
Missä niitä tällaisia kristittyjä on, ja miten heidät identifioidaan?
Taitavat ihan muut asiat olla huolenaiheena!!
Saarela kommentoi tekstiäni, vaikka ajatus ja sisältö ei ole vielä auennut..
Jorma hyvä! Pyydän ystävällisesti, että jos lainaat minun teksitiäni, et pilkkoisi lauseita ja irrottaisi niistä osasia reposteltavaksesi. Ja pyydän että esittäisit omat mielipiteesi selkeästi ilman joutavanpäiväisiä vihjailuja.
Itse asiasta, jos olisit lukenut muut viestini yhtä tarkasti kuin tämän, ehkä olisit oivaltanut pointtini. En pidä sinua siltikään tyhmänä. Maltoitko muuten lukea Hannun ensimmäisen kommentin lopuun asti?
Eija@:
En vieläkään tajua pointtiasi miten tuo lainaamasi kyselytutkimus liittyy tähän teemaan ja siihen mitä SRK:n pääsihteeri lausui Piispa Salmen taivaskelpoisuudesta. Anteeksi tyhmyyteni!
Minä todella toivoin, että oivallat. Mutta minun on kai otettava lusikka vähemmän kauniiseen käteeni ja selittää. Sinä viittasit kaksin kasvoin toimimiseen. Tuo porukka vielä luottaa Jeesukseen Jumalan poikaan minun Herraani, minun Jumalaani. Kuuluvat siis noihin 41 % suomalaisista, jotka mahdollisesti uskovat onko Jeesus Jumalan poika. Ja mahdollisesti eivät edes sitä epäile. Se on minulle tärkeämpi asia kuin oman uskoni hyväksyminen. Toivon sydämestäni, että piispa Salmi ajattelee tavallani.
Hannun ” Haluan lukea perustelut tällaiseen paimenen kaltoinkohteluun. Ja vakavasti kysyn, mitä näin ajatteleva itseriittoinen jengi tekee kirkossa?
Vuokko tuo oli ihana.
” Linnunpoikakin se kehittyy ja kasvaa kahden kuoren sisällä, niin mekin. Kristillinen esivalta on toinen kuori ja kristillinen kirkko on toinen.” –
http://www.youtube.com/watch?v=JLBanviNN9o