Kirkko Suomessa -facebook-sivulla julkaistaan syitä kuulua kirkkoon. 101 syytä kaiken kaikkiaan. Pidän sen luomasta laajasta kristinuskon kuvasta ja siksi tykkäilen niistä helposti. Pari päivää sitten siellä luki ”Jotta usko eläisi”.
Se jäi vaivaamaan minua. En oikein muistanut sanamuotoakaan, kun yritin mutustella ajatusta. Että usko eläisi? Että usko voisi elää? Jotta usko eläisi. Välitön reaktio oli, että mihin siihen kirkkoa tarvitaan. Toinen, kiusaavampi on nimenomaan se ”uskon elävyys”.
Mitä muuta se on kuin kristitty ihminen elämässään? Voiko sen edes erottaa omaksi jutukseen: Kirkossa olisin uskovainen ja kadulla maallikko?
Päivitys vaivasi muitakin. Sen alla käydään hyvää keskustelua, ja ”kirkko” vastaa siellä oikeasti ihmisten kysymyksiin ja ajatuksiin. Hienoa!
Kristinuskon ydin on rakkaus, vapaus ja ilo. Silloin, kun kirkossa muistutetaan siitä, usko elää, sielläkin. Ja sieltä hyvä elämä valuu kaikkialle, kaikille, niin kuin oikein on. Sellaiseen kirkkoon onkin hyvä syy kuulua.
No, okei. Peukutetaan nyt sitten tätäkin päivitystä, vaikka se vaatikin poikkeuksellisen laajan ajatuskierroksen. Vaan onhan aihekin isompi kuin vaikka ”kuorot”, mikä on yksi, ihan loistava syy, niiden 101 joukossa miksi kuulua kirkkoon. Ja joissa myös monen usko elää.
