Jos papit olisivat bussikuskeja, paljon suurempi osa heistä (kuin vain joku Salo tai Sadinmaa) olisi saanut potkut! – Bussilla täytyy nimittäin ajaa sekä liikennesääntöjen että reittiaikataulujen mukaan.
Suomalaisessa papistossa on sen sijaan (ainakin luterilaisella puolella) vallinnut jo usean vuoden ajan tilanne, jossa pastorit poikkeavat kirkkonsa virallisista tunnustuskirjoista ja sen perustana olevasta Raamatusta. Tätä voi verrata liikennesääntöjen rikkomiseen. – Bussikuskin täytyy noudattaa liikennesääntöjä, jotta sekä matkustajilla että muilla tiellä liikkujilla olisi turvallista. – Minusta on aika erikoista, ettei pappien ilmeisestikään tarvitse näin toimia, vaan jo vuosia on raportoitu kirkollisissa viroissa olevista teologeista, jotka kiistävät keskeisiä raamatullisia periaatteita ja uskonoppeja.
Toinen analogia bussiliikenteeseen liittyy sovittuihin reitteihin. Linjaliikenteessä bussilla täytyy ajaa mahdollisuuksien mukaan sekä sovittujen reittien että aikataulujen puitteissa. Muuten matkustajat eivät osaa tulla kyytiin, tai myöhästyvät koulusta ja työstä yms. Mikäli bussi ei saavu aikanaan oikealle pysäkille, joku pieni ihminen voi myös jäädä todelliseen pulaan. – Millaiseen pulaan jäävätkään pienet kristityt, kun papit sekoilevat viranhoidossaan! Normaali vastuullisuus olisi minusta aivan perusasia myös kristillisen kirkon työssä. Vastuullisuudella tarkoitan sen pitämistä, mitä on luvattu, ja sen mukaan toimiminen:
”Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.”
Kirjoitin, että tällainen vastuullisuus olisi minusta aivan normaali asia myös kristillisen kirkon työssä. Käytin sanamuotoa olisi, sillä se mikä on bussikuskille normaalia, ei ole ilmeisesti papeilla aivan samoin. Tästä muutama osoitus alla olevissa linkeissä:
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/puolet-kirkon-tyontekijoista-ottaa-helvetin-vakavasti/
Valtaosa papeista haluaisi siunata homoliitot (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002741647.html )
https://kellonkartano.fi/kirkko-on-unohtanut-jeesuksen/
Muun muassa yllä olevien asioiden äärellä ihmettelen, miksi papit eivät vain voisi toimia kuin bussikuskit, eli noudattaa oman ammattikuntansa periaatteita ja katsomusta. Jos bussikuskit päättäisivät säätää yhtä paljon ikiomia toimintamalleja, myös joukkoliikenteessä vallitsisi samanlainen kaaos kuin monissa läntisen protestanttisuuden kirkoissa. – Tätä edellä kuvaamaani pappien kummallista anarkistisuutta en ole oppinut ymmärtämään, vaikka kävin kuljettajakurssin lisäksi myös teologisen tiedekunnan!
