Jos kädessäsi on vasara, niin kaikki ongelmat ovat nauloja.

Sanonta kuvaa hyvin näitä keskusteluja. Käytämme sitä työkalua, jota osaamme ja näemme ongelmat sen läpi.
Äskettäin kunnioitettu kirkkoherra Jouni väitti, ettei oppini ole kirkon opetuksen mukaista. Onneksi oli tuo avioliittoleiri tuossa välissä. Joten ehdin kunnolla pähkäilemään väitettä. Ekana se otti päähän ihan rankasti. Olenhan vankka kirkon – ja M.L:n kannattaja. Ensi kertaa minut on raakattu koko kirkon ulkopuoliseksi kummajaiseksi. Sitten oivalsin; toinen puhui pellosta ja toinen pellon aidasta. Onhan näilläkin jotain yhteyttä keskenään. Kuitenkin pientä erimielisyyttä voi syntyä, jos aitaa ja peltoa yritetään pitää vertailukelpoisina.

Vastaava ero on opilla ja kristityn elämällä. Omat puheenvuoroni käytin siitä mitä on elämä. Kirkkoherra Jouni taasen alkoi puhua kristillisestä opista. On luonnollista, että Jouni on perehtynyt oppiin. Joten se on hänellä vasarana kädessä. Minun tekstini taasen täynnä nauloja. Niitä hän sitten alkoi innolla koputtelemaan opin vasaralla.

Palvellessani aviolliittoleirillä opin kerran jotain hyvin olennaista kristityn elämästä. Leirillä on useita tosi mielenkiintoisia luentoja. Jonkun saattaa ehtiä palvelutehtävien lomassa kuuntelemaan.
Niinpä eräs luento kiinnosti eritysiesti. Istuin mukavasti takana ja luento oli juuri alkamassa. Juuri silloin sain sanan, että toimistossa kaivataan.

Selvisi, että joku ei päässyt huoneeseensa. Avaimet oli jäänyt sisään. Huoneessa oli tietysti auton avaimet. Niinpä ei päässyt tulemaan luennolle. Minun oli siis lähdettävä tuonne, lähes seitsemän kilometrin päähän avaamaan ovea. Päätin siinä ajaessani, etten ilmaise harmistustani lainkaan. Palvelen vain iloisesti. Aivan kuin mitään harmistumista ei olisi.

Perillä sitten selvisi, ettei siellä enää apua tarvittu. Asia oli selvinnyt kymmenen sekuntia sen jälkeen, kun olin lähtenyt ajamaan. Kännykkä ei vain sattunut olemaan mukana. Mitäkö opin?
Opin se etten ole palvelemassa ensisijaisesti ihmisiä vaan Jumalaa.

Tuo näköala antaa koko elämälle aivan uuden motivaation. Palvelutyössäni olen jatkuvasti suuressa velassa avioparitoiminnalle, jonka ansiosta oma avioliitto toimii hienosti, ja vielä enemmän Herralle, joka on antanut meille kaiken.

Velkaani olin maksamassa taas leirillä. Saldo ei kuitenkaan pienentynyt lainkaan. Päin vastoin.
Velkaa tuli taas lisää, koska itse sai paljon. Niinpä kristittynä olemme jatkuvasti velassa kaikille.
Parastamme yritämme. Silti mitään palkkaa, tai ansiota palvelusta ei kannata edes odottaa.

Olemmehan velvollisia tekemään kaikkea hyvää kaikille. Mitä kiitosta velvollisuuden hoitamisesta voisi kuvitella. Emme selviä edes vähimmästä kunnialla. Joten jäämme kurjiksi maan matosiksi, kaiken yrityksen ja ponnistelun jälkeenkin. Ikinä emme täytä mittaa. Parempaa jälkeä silti aina syntyy.

Oppia tähän ei kannata sotkea.

  1. Matias Roto, et TAASKAAN vastannut siihen mitä kysyin vaan toistelet erikantilta omia oppiasi, SIIS MIKSI Johannes ei kastanut kaikkia jotka tulivat hänen luo kasteelle, entä MIKSI Jeesus ei kastanut lapsia joita tuotiin Hänen luo?

    Selittelyissäsi perustat KOKO teoriasi olettamukselle ja se mitä tuot esille ei ole EVANKELIUMIN SANAA (vaan Paavalin), kumpaa Jeesus käskee uskomaan, evankeliumia vai Paavalia?

  2. Ismo Malinen, kumpi on oikeaa uskoa:

    se että tekee mitä Jeesus Sanoo?

    vai

    Ei tee sitä mitä Jeesus Sanoo?

    Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, siis onko nyt väärin tehdä parannus ja uskoa evankeliumi?

    Kun Johannes kastoi niin hän kastoi ne jotka TUNNUSTIVAT SYNTINSÄ, siis nöyrtyivät tunnustamaan olevansa syntisiä, oliko tämä väärin?

    Parannuksessa on kaksi toimijaa, ihminen ja Jumala, siis ei Jumala yksin tee kenellekkään mitään tämän suostumatta eli Jumala kutsuu ja ihmisen on vastattava tähän kutsuun.

  3. Ari, ongelmana tuntuu olevan kokoajan sama kysymys eri muodoissa.

    Minulle riittää, että Jumala tuntee omansa ja lahjoittaa uskon kaikille, jotka kuulevat Jeesuksen sanat eli tekevät Jumalan tahdon.( Joh.6:40, 1.Joh.3:23)
    Kun Jeesus sanoo toisaalla: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” Niin Hän antaa ymmärtää, että juuri se, että uskomme Jeesuksen päälle, on Jumalan lahja ja parannus synnistä.
    Kaikki mikä on sen päälle on vain lisää Armoa armon päälle, mitään omaa ihminen ei voi antaa Jumalalle, koska Jumalan itse tehnyt meidät ja tietää mitä meissä on. Kristus on Parantaja. Hän on se totinen Parannus, joka on tullut maailmaan ja puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1.Joh.3:3) (Luuk.1:68-79)

    Sinun taas on saatava ehdottomasti pitää kiinni siitä, että ihminen omalla tahdollaan tai valinnallaan vaikuttaa siihen, että kuulee Jumalaa ja kääntyy teiltään ja aloittaa parannuksen ja menee kasteelle.

    Kysynkin mihin Kristusta tarvitaan, jos homma hoituu sillä, mitä ihminen itse tekee? Tottakai ihminen, joka kuulee Kristuksen sanat toimii Jumalan tahdon mukaan, kyse on kuitenkin siitä mistä usko tulee? Ilman uskoa on mahdotonta olla Jumalalle otollinen.

    On hyvä, että ihminen kastetaan Kristukseen ja hän tunnustaa Jeesuksen Herraksi, (tässä ei kasteen ajankohta merkkaa mitään) mutta usko on se, jonka Jumala lahjoittaa ihmiselle Sanassa, sitä ei voi ihminen itse ottaa. Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei Jumala anna taivaasta. (Joh.3:27)

    Kyse onkin siis lopulta uskosta, jonka Jumala vaikuttaa Kristuksen Sanan kautta niissä, jotka Hän on päättänyt pelastaa. Eivät kaikki usko vaikka kastettaisiin sata kertaa, vaikka yksi kaste Kristukseen poistaa koko synnin (huomaa yksikkö), niin että, sille joka uskoo on koko synti poistettu Kristuksessa ja tämä on loppuun asti saatettu työ, joka kestää ihmisen eliniän ja aina iankaikkisuuteen, kun hän uskoo. Jumalan ei kadu lahjojaan, vaan Lahjansa pysyy voimassa Kristuksessa.

    Minä luotan Jumalaan, Hän tietää kyllä ja näkee jokaisen ihmisen sydämmen, minun ei sen tähden tarvitse tietää kenet pelastaa, vaan julistan sanaansa kaikille ja luotan siihen, että Kristus tekee kyllä varmasti työnsä, minkä tähden Jumala Hänen Lähettikin.

    Tämän sanan levittämisen työn Jumala on jättänyt maailmaan Pyhän Henkensä ja ruumiinsa varaan, joka on seurakunta. Kristuksen kirkko.

    ”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä” Joh.9:4

  4. Ismo Malinen yrität sanoitta eroa joka meillä on seuraavasti:

    Minulle riittää, että Jumala tuntee omansa ja lahjoittaa uskon kaikille, jotka kuulevat Jeesuksen sanat eli tekevät Jumalan tahdon.

    Sinun taas on saatava ehdottomasti pitää kiinni siitä, että ihminen omalla tahdollaan tai valinnallaan vaikuttaa siihen, että kuulee Jumalaa ja kääntyy teiltään ja aloittaa parannuksen ja menee kasteelle.

    Yksinkertaistettuna siis mielestäsi tuntuu että riittää että pelkästään ”kuulee” Jeesuksen Sanat, siis kun joku julistaa evankeliumia ja joku nyt sitten kuulee niin näin tulla tupsahti usko ilman ihmisen omaa tekemistä. Olekko huomannu että toi toimii?

    Tuo mitä sanot minun käsityksekseni on hiukan väärin eli ei ihminen itse voi ottaa mitään eli vain ja ainoastaan KUN JUMALA KUTSUU voi ihminen tehdä valinnan ottaako vastaan Jeesuksen Sanat vai ei, siis Jumala antaa mahdollisuuden tehdä parannus, ihmisen on vain itse nöyrryttävä siihen. Kuinka monta kertaa evankeliumeissa puhutaan kaikesta luopumisesta ja lähtemisestä Jeesusta seuraamaan VALINTANA, siis ihmisen tulee itse valita lähteekö vai ei KUN Jumala kutsuu.

  5. Pekka Pesonen, en lue itseäni opettajaksi, huomaatko kun kyselen niistä evankeliumin kohdista jotka ovat ”vaikeita” näille lapsikaste uskoville, ei tule yhtenäistä vastausta tai oikeastaan ei vastausta ollenkaan niihin kysymyksiin joita kysyn, näidenkö ”opettajien ja kirjanoppineiden” opetusten varaan voi joku perustaa iankaikkisen elämänsä?

  6. Pekka Pesonen, kuinka ihminen tulee uskoon, kuulemalla evankeliumin eli kun tuon esille esim tätä että Johannes ja Jeesus eivätkastaneet kaikkia niin sekin on evankeliumin Sanaa.
    Nyt jos Jumala kutsuu himistä ja ihminen ymmärtää että näin on ja saa piston sydämeen omasta tilastaan niin silloin tulee hätä ja mahdollisuus kääntyä parannukseen.

    Miksikö näin teen, koska itseolen löytänyt tien (Jeesus) pimeydestä valoon haluan sen näyttää toisillekkin, Jeesuksen Sanat ovat iankaikkisen elämän Sanat.

    Mietippä seuraavaa esille tuotua tässä ”keskustelussa”:

    ”Kastehan on se toimitus, jolla ihminen käännetään Jumalan puoleen: pakanasta tehdään uskova ja saatanan kakarasta Jumalan lapsi. Kasteen välityksellä ihmiselle ojennetaan parannus eli syntien anteeksiantamus ja tästä anteeksiantamuksesta avautuva elämän uudistuminen”

    JOS tuo pitäisi paikkaansa niin MIKSI Johannes ja Jeesus eivät kastaneet kaikkia, kun kerran mitään muuta ei tarvita?

  7. Ari, ymmärrän ajattelusi ja kyse on oikeastaan siitä, miten me käsitämme uskon ja teot.

    Minä ymmärrän, että Jumala YKSIN vaikuttaa minussa kaiken, kun kuulen Jumalan Sanan niin se vaikuttaa minussa kaiken. Tarvitaan vain Lähettäjä ja Lähetetty ja maa johon siemen kylvetään. (Ihmisen sydän on maa ja Sana on Siemen) Myös kuuleminen tulee Jumalalta.(Room.10:17)

    Ajattelen, ettei syntinen omasta voimassaan voi etsiä Jumalan Valtakuntaa, vaan Sana tekee tuon käännytystyön minussa. Sanon tätä Pyhän Hengen työksi. (Tuuli puhaltaa missä tahtoo)

    En siis itse ole aktiivinen, vaan Jumala, tekee kaiken Sanallaan, joka siis muuttaa sydämmeni ja kääntää sen Jumalan puoleen, Pojan Evankeliumin kautta.
    Kun tunnustan Kristuksen Herraksi, olen jo vaikutettu Jumalan teon kautta. (Myös kaste on Jumalan teko, sillä ilman Jumalan Lähetystyötä kukaan ei saisi kastetta Kristukseen. Jollei Kristusta olisi Lähetetty, minä en olisi saanut kastetta, enkä uskoa, nyt kuitenkin Kristus on Lähetetty ja minut pelastettu. Aamen.

    Kristittynä vaeltaminen on Jumalan työ, jonka Hän on aloittanut minussa Jumala, synnyttämällä minut uudelleen Hengen kautta.
    Olen siis nyt Kristuksessa, koska Jumala on niin tahtotunut. Itse olen kuollut ja syntinen, mutta Kristuksessa elävä ja toimelias. Jumalan Pojan Usko siis vaikuttaa, minussa kaiken. Liha on liha ja Henki on Henki

    Tämä on ihmeellistä ja autuaallista, ja tekisi mieli huutaa koko maailmalle: ”Katsokaa Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”

    En väheksy Ari sanojasi ja soisin kaikkien saavan Jumalan Lahjan, Kristuksessa.

    ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Ef.2:8-9

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.