No voihan paavin patalakki! Kuvittelenko vain, mutta näenkö Jorge Mario Bergoglion kasvonpiirteissä jotain tuttua – jotain suomalaista?
Isäntämies, Jorkkahan se siinä. Helposti voin kuvitella hänet K-raudan hyllyjen lomassa, Supi Saunasuojaa ostelemassa. Istumassa Nesteen huoltoasemalla toisten isäntien kanssa parlamentissa. Kyselemässä että mistähän saisi uuden kampiakselin traktoriin (btw: tuota kysymystähän ei osoiteta kellekään piirissä istuvalle erityisesti; sillä osoitetaan vain että ollaan kartalla ja hengitetään samaa ilmaa.)
Kirkolta penätään usein kansanomaisuutta, lähellä oloa, tunnetta, että nuo korkeat hengenmiehet ja -naiset ovat kartalla ja ymmärtävät tavallisen kadun tallaajan elämää. Kun uuteen paaviin ladataan odotuksia, ne ovat aivan keskeisiä. Pilkahtaako sieltä inhimillinen ihminen, kaiken erehtymättömän dogmatiikan seasta?
Hän on Argentiinan miehiä siis – ja kypsään ikään ehtinyt. Eikö löytynyt yhtään vanhempaa, voi joku kysyä. Mutta Argentiinasta tulee laadukkaita viinejä ja Leo Messi. Miksei siis kelpo paavikin? Sitä paitsi, viinikin paranee vanhetessaan.
Ensimmäiset kommentit valinnasta ovat olleet varovaisen odottavaisia. Jorkka tuli kuitenkin hieman puskista, sieltä Pampaksen seuduilta . Hän ottaa paavilliseksi nimekseen Franciscus I. Köyhien ystävän ja rauhan miehen, Franciscus Assisilaisen muisto käy varjoksi hänen viittansa liepeeseen. Olkoon se hyvä kannustin kun hän käy pyörittämään tuota suurta kampiakselia ja johtamaan 1,2 miljardin ihmisen kirkkoa. Siunausta naapurikirkon uudelle johtajalle ja hyvää vointia! Käyköön kaikki parhain päin.
Lopuksi rohkenen yhtyä Jorkan sanoihin, hiukan mukaillen:
”Aloittakaamme nyt tämä tiemme yhdessä…se on keskellämme vallitsevan veljeyden, rakkauden ja luottamuksen tie. Rukoilkaamme aina toistemme puolesta. Rukoilkaamme koko maailman puolesta, jotta saavutettaisiin suuri veljeys.”
Ensimmäinen jesuiitta paavina, mikä on hienoa. Liberaalin protestanttisuuden toivomia muutoksia uusi paavi tuskin tekee, mutta saattaa painottaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta aiempaa enemmän.
Suomalainen kadunmies niputtanee samaan läjään jesuiitat, inkvisition ja Opus Dei-järjestön, jolle Dan Brown hankki maailmanlaajuisen tunnettavuuden;)
Timo Juntunen:
Timo, keitäs he ovat?
Kuinkahan kotoisaksi köyhä ja vaatimaton jesuiitta, ”isäntämies Jorkka” tuntee olonsa yltäkylläistä ja mahtailevaa rikkautta, loistoa, kultaa, kruusauksia, koristeita, kaapuja, jalokiviä ja muita kallisarvoisia tilpehöörejä pursuilevalla paavinistuimella??? Aattelee varmaan, että ihan kiva duuni, kun on näin komeet kamppeetkin.
Voihan paavin pannumyssy!
Tuon minäkin haluaisin tietää, mitä Jussi edellä kysyy???
Harmi ettei kommentteja voi muokata. Ehdin jo haukkua Kotimaan toimitusta vaalitulosten uutisoinnista, mutta nyt aletaan päästä asiaan. Oleellista olisi uutisoida valittujen herätysliiketaustat (mukaan luettuna Tulkaa Kaikki-liike). Puoluetaustoilla kun ei ole erityisempaa merkitystä.
Kristillisten perusarvojen puolesta-lista sai vähintään n. 200 valtuutettua yhteensä. Lisäksi vanhoillislestadiolaisia valittiin myös puolue- yms. listoilta.
Minusta on aivan luonnollista, että siellä missä asuu paljon lestadiolaisia niin siellä heitä on paljon myös kirkon elimissä mukana, koska lestadiolaiset ovat aktiivisia seurakunnan jäseniä.
Olisi hyvä olla täsmällinen käytettäessä muotoa ’aktiivisia seurakunnan jäseniä’. Kenellekään ei voi olla epäselvää se, etteikö ns. vanhoillislestadiolaisuudessa ole ’valmiiksi’ oman toiminnan järjestäytyminen viritetty jo erittäin korkealle – ja tosiasiassa osallistuminen paikallistasolla ev.lut. seurakuntien elämään voi olla äärettömän rajoittunutta, äärettömän – pois luettunan edustuksellinen hallinto.
Tunnen paljon VL porukkaa ja monissa kysymyksissä olemme 100% samaa mieltä, myös uskonkysymyksissä. Tunnetaankin sellaista nk. Hengen yhteyttä.
M U T T A
Sen voin omalta kokemuksestani sanoa, että samanlaisia pulliaisia hekin ovat jos vertaa heitä esimerkiksi seurakunta-aktiivisuudella: osa on todella aktiivisesti mukana, mutta osa ei. Riippuu varmasti paikkakunnasta missä mitataan.
Mainittakoon tässä, että Tulkaa Kaikki-liikkeen sivuilla olleista ehdokkaista pääsi läpi 184. Vuonna 2010 vastaava luku oli 239. Reipasta pudotusta siis. Nappasin tiedot Kirkon Kellarista, jonka suurin piirtein yhden miehen toimitus on vaaliraportoinnissa yltänyt parempaan kuin koko Kirkon Tiedotuskeskus.
Lestadiolaiset menivät eteenpäin näissä vaaleissa.
Varsinaisten omien listojensa ohella heitä on hyvin paljon myös Kepun listoilla.
Olisi mielenkiintoista tehdä tilastollinen analyysi miten suuri osa kaikista valituista on lestadiolaisia.
Tämän ei pitäisi olla vaikeaa, kun kerran vaalikoneessa on kysytty herätysliikesidonnaisuuksia.
Samalla ajolla voisi myös katsoa muihinkin herätysliikkeisiin kuuluvien osuus valituista.