Historian lehdille on tallennettu suuria tarinoita, suurista johtajista. He saivat aikaan suuria asioita. Vaikkapa Hannibal, joka teki vaivalloisen matkan Alppien yli ja hyökkäsi Rooman valtakunnan kimppuun pohjoisesta, joka oli ihmisten mielissä turvallisin ilmansuunta. Siellä oli vuoristo ja sen ylittämisen ei ihmiset uskoneet olevan mahdollista vielpä suurella armeijalla. Armeijalla, jolla on merkitystä koko valtakuntaa ajatellen. Luottamus johtajaan on täytynyt olla suuri, että sellainen vaivannäkö oli mahdollinen.
Suomenkin historiassa on henkilöitä, joilla oli näky ja joita seurattiin. Oli Alkio, Tanner, Paasikivi ja sodan aikana Mannerheim. Heidän ymmärrykseensä luotettiin ja he olivat suunnan näyttäjiä. He eivät olleet perässäkulkijoita, jotka tarkkailisivat porukkaa takaa mihin se on menossa. Politiikassa on minua ihmetyttänyt se, että kenttää pitää niin tarkasti kuunnella. Siis nykyisin muodostetaan näky valtavirrasta. Niin taitaa olla hengelliselläkin alalla . Jotenkin asiat aina menevät, kun odotellaan ja tarkkaillaan mitä porukka haluaa. Kysymys kuuluu: Tarvitaanko siihen johtajuutta, jos vain tarkkaillaan mihin valtavirta vie. Jos ei ole Raamatun antamaa näkyä, niin se helposti korvautuu kansan tadon myötäilyllä. Luulisi, että kansan antama näky olisi sitten menekkitavaraa, mutta näyttää olevan toisin.
Olisiko tullut siihen tilaan, että katsellaan savolaisittain: Voihan se olla niinnii ja voihan se olla muutennii? Miten Mooses olisi tehtävässään selvinnyt, jos hän olisi aamulla laittanut gallupin, lähdemmekö tänään vai pysymmekö tässä. Jos lähdemme, niin mihin suuntaan porukka haluaisi mennä? Mooseksella oli auktoriteetti Jumalalta, vaikka kyllä sekin kyseenalaistettiin moniakin kertoja, mutta sillä oli aina seurauksensa. Ajatus oli, joka ilmeisesti on in tänäänkin: Koko kansa on pyhä, vain Moosekselleko Jumala puhuu?
”yhteiskunnalliset tehtävät”ovat kirkolle tekosyy rahastukseen.kun nämä tehtävät siirtyvät yhteiskunnalle tai kilpailutetaan.säästyy yhteiskunnalta paljon rahaa kun ei voidaan lopettaa kirkon rahoitus(suora ja välillinen)ahneuksissaan kirkko luonnollisesti yrittää pitää kiinni yhteiskunnan rahoituksesta eikä myönnä että yhteiskunnalta saadut rahat ovat moninkertaiset verrattuna”yhteiskunnallisten tehtävien”kustannuksiin.
Uskonpa, että jos tehtävät siirtyisivät kirkolta pois, niin niiden hoito huononisi tai jopa joutuisi retuperälle. Kirkko on hoitanut sille annetut tehtävät hyvin ja tietysti kirkko tarvitsee siihen rahaa, aivan kuten kaikki toimielimet. Kirkkokaan ei vielä onnistu tekemään käytännön työtä pelkän hengen avulla.
Nimimerkki ”ateisti” ei ehkä tiedä, että tänne saa kommentoida vain omalla nimellä esiintyen.
Seurakuntalainen.fi uutisoi tästä aiheesta seuraavaa http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/4253/ministerivaliokunta_esittaa_kirkon_yhteisoverotuksen_lakkauttamista
Onko ateistilla jokin erikoisoikeus esiintyä nimettömänä ja mainostaa mahdollisuutta olla vaikuttamasta siihen, että ”kirkko erotetaan valtiosta”?
Kiitos Lauri Lahtinen mielenkiintoisesta blogista. Se herätti paljon ajatuksia, jopa vastakkaisia.
Suomen historian johtajista Alkion, Tannerin, Paasikiven ja Mannerheimin joukosta puuttuivat mielestäni Kekkonen ja Koivisto. Ehkä joukkoon voidaan parin vuodenpäästä lisätä vielä Sauli Niinistö. Pienellä maalla voi myös olla taitavia johtajia, mutta eivät he voi tehdä ”suuria asioita” kuten Hannibal tai nykypäivänä Vladimir Putin. Toisaalta, ovatko onnistuneet sotaoperaatiot suuria tekoja oikeasti?
Hengelliset johtajat, joilla on ns. raamatullinen näky, ovat mielestäni harhaanjohtajia. Mooseksen rooli liittyi Israelin historiaan ja me emme edes tiedä ovatko tarinat hänestä totta. Hengelliyys on asia, jossa nykyisin on mahdonta päästä suureksi johtajaksi. Tämän ovat paavit ja piispat onneksi tajunneet.
”Suurelle johtajalle” Putinille pitäisi suorittaa eutanasia. Kaikki sotiin johtaneet ja sitten rauhan saavuttaneet eivät ole suuria johtajia, vaan pieniä. Ne, jotka vaikeina aikoina (miesten aiheuttamia) ovat hoitaneet arjen velvollisuudet (usein naisia) ovat sankareita.
Hengelliset ”johtajat” voivat kävellä suoraan helvettiin.
Ajankohtainen näkökulma tuo Laurin kirjoitus.
Charlotta, hyvä,
Itse en toivoisi johtajien tai kansanjoukkojen toteuttavan esittämiesi toimenpidteiden realisointeja. Voihan myös olla että esim. käsite ”hengelliset johtajat” jatkossa ymmärretään ”postmodernisti”, valtapoliittisesti uudella tavalla; silloin ei ole enää varma, kuka on ”listoilla” ja onko ”kävely” peräti ”avustettua”. Tuskimpa monikaan johtaja itse vapaaehtoisesti mainitsemaasi loppusijoitukseen menee, saati halajaa, jos todella tietävät, mistä on kyse. Jotkut eivät ehkä vielä tiedä, miten mainitsemasi ”loppusijoituksen” osaisivat välttää.
Jos pahat ihmiset on poistettava, kuka jää viimeiseksi poistettavaksi?
Miksi joku järkensä ja inhimillisyytensä menettänyt saa mennä toiseen valtioon tuhoamaan ihmisten koteja ja murhaamaan, eikä kukaan pysäytä. Sodat ovat näköjään pyhiä, taivaasta annettuja. Meidän on vain alistuttava pahuuden edessä. Pahuus saa loistaa, koska hyvyys ei pysty mihinkään. Ihmiselle on annettu valta valita.
Jokaisella on oma helvettinsä, ei se, mitä kristinusko markkinoi. Kullekin tekojensa mukaan.
Telkkarista tuli dokumentti suuresta hengellisestä johtajasta Billy Grahamista, iso komea mies kauniine vaimoineen. Keräsi valtavat ihmismassat stadioneille Yhdysvalloissa ja myös Euroopassa. Idoli viimeisen päälle.
Rikastui huimasti, pääsi seurapiireihin, presidenttien ja presidentiksi pyrkivien seuraan. Kaikki halusivat näyttätyä Billy Grahamin kanssa, se saattoi tietää massojen ääniä vaaleissa. Hurskas mies, entinen harjakauppias, joka sanoi, ettäJeesuksen markkinointi on yhtä helppoa, kuin harjojen myynti.
Jeesus oli hänelle todellinen elämän leipä, ei tullut enää nälkä.
Lisäys……..
Vai oliko se helpompaa kuin harjojen myynti, en muista varmaa, mutta ainakin sillä menestyi ja rikastui helpommin, ruhtinaallisemmin ja pääsi kuolemattomien joukkoon, pitämällä esillä jeesuksen nimeä.
Kukaan ei noussut sanomaan, että keisarilla ei ole vaatteita.
Oliko mitään myönteistä?
USA:ssa on paljonkin näitä saarnaajia, jotka lentelevät omilla yksityiskoneillaan kohteesta toiseen rahastamaan reppanoita. Hyvän saarnaajan merkki on tuhti pankkitili. Jumala on siunannut !
Isät lähtevät, tai heitetään pois perheistä. Lapset eivät saa hyvää miehenmallia kehityksensä ohjenuoraksi. Miehen mallit haetaan netistä ja elokuvista. Ne on joko suuria voittajia ,tai surkeita häviäjiä. Joskus samassa persoonassa. Miehet pakenevat omaa vastuutaan kodeissa ja politiikassa. Lapset imevät nuo väärät mallit itseensä ja käyttäytymiseensä. Vastuuta omista teoista ei oteta. Maskuliinisuutta, eli tervettä miehuutta ja vastuuntuntoa vastaan hyökätään. Samalla tavalla kuin maskuliinisuuden epäterveitäkin muotoja vastaan. Kasvavat pojat kadottavat oman miehisen olemuksensa ja vetäytyvät yhä enemmän vastulliisista tehtävistä. Joissa vain voi kasvaa vahvaksi johtajaksi. Ehkä osaksi näistä syistä meillä ei ole johtajia, jotka joihtaisivat maailmaa turvalliseen suuntaan.
Kansojen hallitseminen vaikeutuu koko ajan, kun mellakkaherkkyys on niin korkea. Voi kydä niin, että valtaan houkuttelee vain hyvät luontaisedut.