On ruotsalaisita feministeiltä kaunis ajatus tunnustaa Palestiinan valtio. Sen tunnustaminen rakentuu suoraan Oslon sopimuksiin, jotka legitimoivat PLO:n palestiinalaisten viralliseksi edustajaksi. Oslo jakoi Länsirannan kolmeen alueeseen, jolloin sovittiin, että Israel hoitaa alueen C siviili- ja turvallisuushallinnon. Israel ei miehitä Länsirantaa. Se on täysin legitiimi toimija kyseisellä alueella. Se ei toimi aina oikein, ja se kyllä osaa pelata korttinsa laintulkinnassa vahvasti, mutta legitiimi se on. Hienoa, jos tässä edetään lopulta kahden valtion malliin. ”Puolueettoman” Ruotsin uuden feministihallituksen aikeet todella ovat kauniit.
Kun Palestiinan valtio tunnustetaan, yhtenä tärkeänä seurauksena on, että vihdoin PA:n ja Hamasin ihmisoikeusrikolliset saadaan kansainväliseen rikostuomioistuimeen Haagiin. Nythän Hamasia suojaa sen terrorismileima, joten siltä ei odoteta mitään, ja toisaalta kun Palestinian National Authority ei nauti valtiolegitimiteettiä, sitäkään ei saada vastuuseen ihmisoikeusrikoksista.
Puna-viher-akseli usein tuntee sympatiaa sorrettuja kohtaan. Se on kaunista. Olen täysin palestiinalaisten puolella: he ansaitsevat jo vapauden. Sorron on loputtava. Abbasin sortohallinto on kukistettava! Tavallisesti puna-viher-akseli ei ajattele näin. Suomessa ja Ruotsissa vasemmisto ja vihreät ajavat entusiastisesti seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia, he suosivat sukupuolimoraalin alueella vapaamielisiä näkemyksiä, he ovat usein aggressiivisia feministejä, ja heidän mielestään päihdelainsäädäntö saattaa olla liian ankara.
Palestiinassa toimiva salafistijärjestö Islamilainen vastarintaliike, tunnettu nimellä Hamas, vastustaa kaikkea sitä, mitä vasemmisto ja vihreät edistävät. Siksi minä en ymmärrä, miksi vasemmisto ja vihreät tukevat Hamasia, joka dokumentoidusti vaikeuttaa satojentuhansien tavallisten muslimien elämää. Kun islam on rauhan uskonto, se ilmenee siten, että Israelin äänivaltaiset muslimikansalaiset, joilla on demokraattisesti valittu edustus parlamentissa, eivät pyri nakertamaan maan demokraattista perustaa. Mutta Länsirannalla ja Gazassa tilanne on toinen. Tämä ei todellisuudessa mene aina ihan näin, mutta kirjoitan oikeasti harkiten tämän. Tämän voimme kuitenkin todeta vaikka Suomessa: maamme muslimiväestö palvelee isänmaallisesti Suomea, ja puolustusvoimien kirkollinen työ on puolustusvoimissa tärkein toimija, joka puolustaa muslimien uskonnonvapautta.
Täällä yllättäen konservatiiviset voimat ovat siis muslimien puolella, jos ei joku ole huomannut. He puolustavat sitä tyttöä, jonka ulkoiset genitaalit leikataan partaterällä irti Jemenissä. He puolustavat sitä palestiinalaista, jonka jalkaan Hamasin huppupää on ampunut luodin varmistukseksi, ettei henkilö pääse karkuun kotiarestista vaan jää loukkuun ihmiskilveksi. He puolustavat sitä maltillista, ellei liberaalia, joka omassa yhteisössään ehkä herättää pahennusta tarttumalla kaljapulloon. Konservatiivi ja liberaali tässä kirjoituksessa eivät ole samoja käsitteitä kuin talouselämässä, varmaankaan – minä en ole koskaan ymmärtänyt näiden käsitteiden sisältöjä. Mutta punaniskat ovat punaniskoja, sininiskat ovat sininiskoja. Vasemmisto on varsinaista punaniskakansaa, se on niin tietämätön ja juntti, että se tukee jihadismia samalla kun ajaa homojen oikeuksia. Ei ole mitään mieltä siinä, että hollantilainen kansanedustaja suu vaahdossa heiluttelee lippua kulkueessa, jossa huudetaan ”Joden aan het gas”. Se on sairasta. Viime kesänä vasemmisto huusi Euroopan kaduilla ”from the river to the sea Palestine will be free”, ja Ruotsin uusi asuntoministeri vertasi kesällä Isis-joukkoihin värväytyneitä jihadisteja niihin ruotsalaisiin, jotka 1939 tulivat vapaaehtoisena Suomen turvaksi talvisodassa. Kesän mielenosoituksissa Hamasin ja Hizbollahin lippuja heiluteltiin iloisesti, ja aina siellä Isisin nyt tunnetummaksi tekemä jihadin musta lippukin vilahti. Joten miten se on, vasemmisto: Hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden asialla, sorretun köyhän puolella?
Menen vähän isompiin teemoihin. Muuan viisas puhui Bonnhoefferistä, jonka kerrotaan olettaneen niin sanotun uskonnottoman kristinuskon, joka siis on tulossa tai tullut. Uskonto muotomenoina menettää maallistumisen myötä merkityksensä, mutta juuri muotomenot ovatkin aidon uskon esteenä. Myös Tillich sanoi, että ”every supper is the Lord’s Supper”, eli jokainen iltapuuro on Herran ehtoollinen. Friedrich Gogarten kuuluu tältä osin samaan kerhoon, hänenkin mielestään evankeliumi itse puhdistaa ja sekularisoi luonnon. Vähän tässä on henkeä, että vanha maaginen huntu, jollaiseksi roomalaiskatolinen sakramenttiteologia reformaation hengessä leimataan, vetäistään metsien ja järvien yltä, ja siten tehdään tilaa totuudelliselle eksistenssille, jossa ihminen kasvaa aikuiseksi, ikään kuin jumalallistuu, kun ”itse uskossa Kristus on läsnä”, niin kuin luterilaisuudessa 30 vuotta sitten suosittua ilmaisua voitaneen lainata.
Olen kuulevinani näissä painotuksissa valistuksen hengen, ja vaikutelma tulee yksinkertaisesti optimismista. Yksilö ei selviä ilman optimismia, ja nyt kun ei muuta ole kuin yksilö, optimismi on yksi uuden ajan uskonto, josta Cheek räppää ja josta Akateemisen kirjakaupan henkisyyshyllyssä kaupitellaan eri muodoissaan. Panisivat sinne Bonnhoefferit samaan laariin.
Optimistisella teologialla on Amerikassakin vastineita, joihin joskus sisällytetään oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta. Oikeastaan kaikki Amerikan teologit Jonathan Edwardsista alkaen ja 1900-luvulle asti ovat joutuneet ottaman siihen kantaa. Varsinkin postmillennialismi oli suosittua vasemmistolaisen sosiaalisen evankeliumin julistajien keskuudessa. Siinä ihmiskunta, niin kuin Walter Rauschenbusch neuvoi, kulkee kohti täyteyttä, joka vähitellen ja pienin askelin saavuttaa kliimaksinsa tuhatvuotisessa valtakunnassa. Ehkä joidenkin mukaan nyt jo eletään tuhatvuotista valtakuntaa. Lopputulos on jo tietenkin kovin erilainen Bonhoefferiin nähden. Näissä eri malleissa voi olla kaikuja saksalaisesta idealismistakin, mikä erityisesti Tillichin tapauksessa oli äärimmilleen viritetty. Tillich arveli, että Kristus-symboli saattaa menettää merkityksensä, ja että lopulta ihmiskuntaa yhdistää yksi suuri Hengen Uskonto. Lukihäiriöiset lukivat aivan oikein: Hegelin uskonto.
Yksi asia yhdistää näitä kaikkia: länsikeskeinen imperialismi. Joku sanoisi, ettei, sillä hehän ovat Kristus-keskeisiä. Kristinusko kuitenkin suurelta osin on Kristus-imperialismia. Karismaattiset kalvinismin perilliset 70-luvulla yhdistivät Calvinin, uusitestamentillisen ja itämaisvaikutteisen hippipuheen ja sanoivat niin kuin käännynnäinen Bob Dylan, että ”kristinusko ei ole uskonto vaan tie”. Tästä voidaan jatkaa, kuinka itämainen tämä Kristus on. Mutta yllättävän länsimaalaisittain tämä Kristus näyttäisi silti suhtautuvan markkinatalouteen, avioliittoon, omistusoikeuteen, lainsäädäntöön, demokratiaan ja valtion rooliin.
Tähän kohtaan kiinnostavaa onkin, kun aloin lukea elokuussa lainaamaani Samuel P. Huntingtonin Kulttuurien kamppailua. Hänen käsityksensä on se, että markkinatalouskaan ei kykene luomaan harmoniaa. Huntington on kiinnostava siksi, että hän ei pyri länsimaalaistamaan väkisin sellaista, mikä ei ole länsimaista, eli hän ei niin sanotusti ”valkopese” eri kulttuureja markkinakapitalismille otolliseksi. Hän huomauttaa, että itämaisissa kulttuureissa populaatio kyllä ostaa lännen elektroniikkaa ja haluaa siten nykyaikaistua, mutta se ei ole sama kuin länsimaalaistuminen. Ei pidä mennä siis halpaan, kun Isis on Twitterissä. Isis ei leikkaa päitä irti leikisti videolla, se ei ole netti-ilmiö.
Kirja kyllä on kesken pahasti, ja se on aika laaja omaksuttavaksi, ihmettelen vain, miten joku on edes voinut kirjoittaa sellaisen kirjan. Läntisten arvojen leviämiseen rauhanomaisesti kaikkeen maailmaan uskoi myös metodisti George W. Bush, joka ei kuulunut fundamentalisteihin vaan oli saman kirkon jäsen kuin Hillary Clinton. Bush luultavasti uskoi postmillennialistisesti, että muun muassa hänen hallintonsa edesauttaa tuhatvuotisen valtakunnan toteutumista. Huntington selittää, että osa muslimeista ei inhoa länttä siksi, että se on infidel, vääräuskoinen. Ongelma on uskonnon puute, sekularisaatio tai sekularismi. Näin Huntington tuo mieleen Bonnhoefferin.
Kiinnostavaa on tämäkin: Tillich aina sanoi, että kulttuuri on uskonnon muoto, ja uskonto on kulttuurin substanssi. Millainen uskonto, sellainen kulttuuri. Millainen peräsin, sellainen suunta, millainen potkuri, sellainen vauhti. Yksi kysymys, miten, jos todella ei ole mitään uskontoa. Ennen uskontona olivat kansa ja rotu, kuten kansallissosialismissa, väliin on ehdotettu uskonnoksi rahaa, ja toisinaan syytetty, että ihminen on tehnyt itsestään uskonnollisen palvonnan kohteen, jumalan. Minua se syytös vähän loukkaa. Mietiskelen nimittäin, että kulttuureiden muodot joutuvat usein konflikteihin. Niiden pohjalla on siis ehkä erilaiset uskonnot, jotka eivät sulaudu yhteen. Kaikki uskonnot todellakaan eivät ole samaa. Tillichin suuri Hengen Uskonto on kyllä kaunis ajatus sekin. Mutta se on eurooppalaisamerikkalaisessa ylemmyydentunteessa ja Harvardin ja Chicagon hienostopiireissä kehittynyttä vanhuudenhöperöä haihattelua. Mutta entäs ihminen? Ihmiset, me olemme samaa. No matter the color, the race, the faith, the non-faith. Who feels it, knows it.
Juhani, viimeistään 60-luvun lopulla tutkimus osoitti, että Bonhoefferin pitäminen länsimaisen sekularismin profeettana on jokseenkin täydellistä hänen väärin ymmärtämistään. Siksi häneltä – ”ensimmäiseltä globaalilta teologilta – on voitu hengellisesti ammentaa ympäri maailman niin katolisessa, ortodoksisessa, reformoidussa, luterilaisessa, anglikaanisessa, evankelikaalisessa kuin vaikkapa baptistisessakin perinteessä. Toinen asia on, että hänen ajattelussaan spiritualiteetti ja etiikka – usko ja rakkaus – ovat samalla jatkumolla, koska hän liittää uskoon Jumalan armoon Kristuksessa myös yksinkertaisen kuuliaisuuden Kutsujan kutsulle eli Kristuksen seuraamisen. Tähän tosin liittyi ajatus älyllisestä rehellisyydestä, perusteellisesta perehtymisestä käsillä olevaan tilanteeseen ja vastuun kantamisesta seurauksista myös silloin, kun joudutaan tekemään tilanteen edellyttämiä vaikeita eettisiä päätöksiä ilman kykyä nähdä kaikkia asian puolia. Väärät tulkinnat Bonhoefferin ajattelusta kytkeytyvät usein siihen, että ei nähdä hänen ajattelunsa paradoksaalista luonnetta, joka taas perustuu paljolti Khalkedonin kristologiseen paradoksiin.
Tuo on aivan oikea pointti tuosta Palestiinan valtion tunnustamisesta ja siten vastuunkannon edellyttämisestä. Jotta voidaan olettaa palestiinalaishallinnon kantavan saman tason vastuuta kuin Israel (ja tätähän tietenkin odotetaan, pitäisi tasavertaisesti neuvotella ja tasavertaisesti tehdä aselepoja) pitää tarjota samat edellytykset toimia kansainvälisessä yhteisössä (ja omassa, tietenkin).
Mutta yksinhän se ei riitä. Ongelmaksi muodostuu sellainen kuvio, että jos maailmanhistoriaa katselee, voi aika hyvällä onnistumisprosentilla todeta, että radikalismia, sotaisuutta, sortoa tms. vähentää kaikkein tehokkaimmin mahdollisimman tasaisesti jakautunut hyvinvointi. Esimerkiksi pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa ei olla kovin sotaisia, vaikka osa kansasta vähän ärtyykin kun iskee lama. Ehkä syystäkin. Palestiina on kuitenkin täysin paskana, sodan ja Hamasin terrorin runtelema. Se ei oikein ole mielekäs pohja rakentaa hyvinvointivaltiota. Aikamoinen SoTe-uudistus on edessä, kun sairaalasta puuttuu seinä. Tarkoitan sanoa, että jeesustelu on kaikin puolin kovin helppoa, kun voi mennä kauppaan kun tulee nälkä ja lääkäriin kun on nuhakuume ja tarvitsee saikkua.
Ja markkinatalous. Se ei tosiaan onnistu luomaan harmoniaa. Se ei nykymuodossaan edes halua. (Tai ei joku talous kai voi haluta mitään, tai jos voi, pitää taloustiede liittää osaksi teologista tiedekuntaa, ja vaikka siinä taloudessa kaikki uskonnon tunnusmerkit täyttyvätkin niin se on kuitenkin toinen asia.) Nykytalous (ja etenkin ”lännen” hissukseen hiipuva hegemonia) perustuu globaalisti siihen, että ihmiset, valtiot ja alueet ovat eriarvoisessa ja -tasoisessa asemassa.
Kovaa kritiikkiä saa usein se, että Palestiinaan virtaa ns. avustusrahoja, sekä valtioilta että yksityisemmiltä järjestöiltä, jotka sitten käytetäänkin kalasnikoveihin tai tunnelisementtiin (päinvastoin kuin missään muualla kriisialueilla näin ei tietenkään tapahdu). Samalla Israeliin ja sen sotakoneistoon virtaa ulkomailta valtavia rahamääriä, todennäköisesti monisatakertaisia suhteessa Palestiinaan, ja sen osoittaminen tai esiinnostaminen johdetaan helposti antisemitismiin saakka. Myös uskonsotureita menee Israelin armeijaan ihan Suomestakin, vuositasolla varmasti enemmän kuin islamistisiin terroristiryhmiin yhteensä, vaikka he pääsevätkin lähinnä pakkeja pesemään. Väitän, että heistä monet ottaisivat rynnäkkökiväärin käteen jos annettaisiin. Rehellisyyden nimissä on toki sanottava, että vaikka he ovatkin osa tappavaa ja tehokasta organisaatiota, he eivät leikkele ihmisten päitä irti twitterissä.
Äh, tuli turhan pitkä kommentti. Pahoitteluni, en jaksa lyhentää. Mutta lopuksi: jos täällä olisi sellaisia peukkuja, niin peukuttaisin tätä tekstiä kyllä.
Myös Paulin kommentti ansaitsee peukun. En viitsi omaa kommenttia kirjoittaa, koska se olisi sisällöltään suurinpiirtein sama, vaikkakin hiukan heikommin kirjoitettu.
Kristus oli ja on Jumalan rauhan lopullinen lähettiläs. Islam ja feminismi eivät ole rauhan (uskontoja). Niillä on sama herra kylläkin.
Sivuhuomiona, että Hegeliä tähdellisempi eksistentialismissa oli Heidegger. Hegel-kritiikkeineen. Heideggerillä myös oli radikaalia, juuriin menevää länsimaisen kulttuurin perustojen kritiikkiä. Vain kun tuossa Tillichiäkin sivuttiin.
Olen suunnilleen Tillichin linjoilla kulttuuri käsitteen ymmärtämisessä. Kulttuurien ytimessä ovat kuin ovatkin uskomukset, arvostukset ja usko, joka ei läheskään aina tarkoita uskonnollista uskoa vaan vaikkapa uskoa oman kansan erityiseen asemaan historiassa kuten meillä puhuttiin seitsemänkymmentä vuotta sitten.
Kulttuurikäsitteen mutkikkuudesta johtuu, että se helposti sivuutetaan ja kiinnitetään huomio artefakteihin. Niihinkin pitää kiinnittää huomiota varsinkin, jos ne ovat elämää tuhoavia ja toisia vaarantavia, mutta vain kulttuurinen muutos muuttaa pysyvästi käytöstäkin. Mutta miten muutat sellaista, joka on syvästi tiedostamattomasti ja sanoittamattomasti omaksuttua? Kulttuurien vuoropuhelussa on kuitenkin ainoa toivomme, mihin ymmärsin Sauli Niinistönkin viitanneen kommentoidessaan Palestiinan tunnustamista.
Hauska on Huttusen omaksuma puna-viher retoriikka. Minulla on nimittäin sellainen käsitys, että Suomessa erityisesti oikeisto etunenässään kokkarinuoret ”suosivat sukupuolimoraalin alueella vapaamielisiä näkemyksiä ja heidän mielestään päihdelainsäädäntö saattaa olla liian ankara” kuten ylipäätään mikään vapaan, rationaalisen ja autonomisen yksilön oikeuksien sääntely. Perinteistä ankaraa moraalia sitä vastoin edustavat erään kirjailijan termiä lainatakseni ”suuririntaiset työläisnaiset”. Ellei ole sellaisten kanssa kuitenkaan ollut tekemisissä, ei siitä voi mitään tietääkään.
Jumala antoi lupauksensa maasta ja kansasta Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille (Israelin esi-isät). Hän on luvannut ja siunannut Israelille sen maan (1Ms.1-4,7;17:7-9). Ismael, Iisakin velipuoli, on arabien esi-isä. Hänestä Herran enkeli antoi hänen äidilleen profetian: ”Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan ja kaikkien käsi on häntä vastaan. Ja hän on kaikkien veljiensä niskassa” (1Ms.16:12).
Israel on vedenjakaja yksilöiden ja kansojen kesken: ”Ja Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat. Ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1Ms.12:3). Tämä Jumalan laki on toiminut ja toimii edelleen niin yksilöiden kuin kansojenkin kohdalla. Ja Jumala antoi Jeesuksen, joka syntyi ihmiseksi juutalaisena, kaikkien ihmisten Vapahtajaksi, suureksi Siunaukseksi. Kannattaa valita Jeesus ja Hänessä Jumalan lupaukset, jos haluaa siunauksen elämäänsä!
Raimo Turunen, osa oikeistosta todella tukee tasa-arvoista avioliittolakia, päihdelainsäädäntöön tehtäviä tarkistuksia jne., ja se onkin täysin linjassa laissez faire -liberalismin kanssa, eikä mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että oikeiston piirissä salafijihadistiset terroristijärjestöt eivät ole kovin suosittuja.
Vihreiden poliittinen tavoiteohjelma 2015–2019 ottaa asiaan kantaa kuitenkin poikkeuksellisen suorasanaisesti:
”Kannabiksen käytön ja omaan käyttöön tapahtuvan hallussapidon sekä kasvatuksen rikosoikeudellisesta rangaistavuudesta on luovuttava.”
http://www.vihreat.fi/files/liitto/Poliittinen_ohjelma2014stilisoimaton.pdf
Juhanin blogitekstit ovat sellaisia ja varmaan sellaisiksi tarkoitettujakin, ettei niiden kanssa voi noin vain kätevästi argumentoiden keskustella.
Niinpä nyt vain kiitän. Olipahan ilotulitus, mutta oikeita asioita monin eri värein valaisten.
Juhanin Bonhoeffer-tulkinta tosin lienee väärä tai yksipuolinen. En ole itse Bonhoefferiin tutustunut, mutta olen antanut kertoa itselleni, että tuo ”sekulaari kristinusko” ei kuvaa oikein hänen ajatteluaan.
Heitän tähän vain ulkomuistista ja lisäkommenttina saksalaisessa keskustelussa liikkuvan lauseen, jonka mukaan ”demokratia ei luo omia edellytyksiään”. Se koskee myös sosiaalista markkinataloutta.
Tomi ja Martti! – I stand corrected. En edes yritä väittää, että tietäisin blogissa mainituista ukkeleista mitään. Showmielessä panin kaikki samaan nippuun puhumaan suurvaltapolitiikkaa, josta he eivät mitään puhu, luterilaisen sakramenttiteologian vinkkelistä. Yleisesti ottaen tekstin idea on yksinkertainen: koko liberaaliteologia käsityksessään uskosta itseydentunteena/riippuvuutena jne., sekä kaikki ”äärifideismi” mutta myös Martti Luther ensimmäisen käskyn selityksessään, olettaa, että jokaisella ihmisellä on ominaisuutena sama uskonnollisuus, jolloin usko on yksi ja sama; ”se mihin panet toivosi, on jumalasi”. Ajattelin herätyskristillis-piispallista ilmausta käyttääkseni sanoutua irti sellaisesta näkemyksestä.
Pauli! Palestinian National Authority on yksi maailman suurimmista kehitysavun saajista per henkilö. Uutisissa on kerrottu mm., miten EU ei tiedä, mihin PA:n saama apu 2008-2012 meni. Khaled Mashaal elää Qatarissa mukavaa elämää yli kahden miljardin euron omaisuudellaan, ja miljonäärejä Gazassa on useita satoja, nykyisin ehkä peräti yli tuhat. Tästä yksi artikkeli:
http://www.economist.com/node/21560611
Tiedät toki, että Gazassa sairaalat ovat länsimaisen terveydenhuollon kannalta hieman poikkeavassa käytössä. Uutisten puolella kun Hannu Reime toistaa tyypillistä sosialistipropagandaa ”avovankilasta”, niin suosittelen seuraamaan Alan Dershowitzin ohjetta: laittakaapa Google Mapsiin Gaza Strip, niin näette, missä on peltoa ja missä asutusta. Uutiskuvaa ette näe pelloilta, ja se johtuu siitä, että ulkomaantoimittajien fikserinä on Hamas. (Olen aika vakuuttunut, että mikäli toimittajan maine muuten on sopivan vasemmistolaisesti Israel-vastainen, Gazaan olisi erittäin turvallista tehdä matka – kerran.) Joulukuun 2012 ja helmikuun 2013 välisenä aikana 128 ihmistä Yarmoukin palestiinalaispakolaisleirillä Syyriassa Damaskoksen lähellä kirjaimellisesti näännytettiin nälkäkuolemaan. Ei tämä Vasemmistoliiton ja Vihreiden ”pro Palestine”-liike ole kiinnostunut näistä palestiinalaisista.
Vertailu siitä, miten USA tukee Israelia taloudellisesti on vaikeaa. Iron Dome on israelilaista teknologiaa, ja Israel tuottaa jatkuvasti teknologiainnovaatioita lännelle. USA tukee myös Egyptiä, ja PA/Hamas taas saa aseita Iranista ja kultaharkkoja Qatarista. Miten nämä sitten painavat vaa’assa, se pitäisi mahdollisimman huolellisesti selvittää. Luultavasti USA tukee harvaa maata yhtä voimakkaasti kuin Israelia, mutta tästä lauseesta kokonaisuudessaan ei paljon voi päätellä. Israelin asema Lähi-idässä on äärimmäisen poikkeuksellinen, ja tässä pitää olla sentyyppistä suhteellisuudentajua.
Juhani H,
Kiitos kirjoituksesta, huutavan ääni erämaassa on tarpeen vaikka se hukkuukin usein valtavir[r]allisen median yhden totuuden toitotukseen
Sitä vain aina jaksan ihmetellä miksi juuri vasemmisto ja vihreät (vv) ovat usein juutalaisvastaisia. Olisiko syynä se, että juutalaiset niin sitkeästi riippuvat kiinni uskossaan, mikä loukkaa syvästi vasemmiston ja vihreiden läpeensä ateistis-sekulaaria, joskus kulttuurikristillistä, aatemaailmaa?
Muuten, olen sitä mieltä että joskus olisi hyvä purkaa yleisesti tavoiteltavina pidettyjä arvoja kuten ”oikeudenmukaisuus” tai ”tasa-arvo”.
Esim. vanhus Paisioksella (http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/uutiset/2014/05/08/vanhus-paisios-ja-joitain-muita-kanonisoidaan-lahiaikoina/) oli varsin raikas näkemys oikeudenmukaisuudesta: Hän puhui Jumalan oikeudenmukaisuudesta, joka eroaa täysin ihmisen oikeudenmukaisuudesta. Siis tyyliin ” Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin.” (Matt 5:40).
”Tasa-arvo” kuuluu samaan kategoriaan, onko ihmisen tasa-arvon tavoittelu ollenkaan kristillisen tien kulkemista?
Jari Haukalle tiedoksi, että Israelin valtion perustajana pidetty David Ben Gurion oli sosialistinen siionisti ja hyvin lähellä marxilaista ateismia. Rautalankamallit sopivat erityisen huonosti lähi-itään.