Kun Kuopion tuomiokapituli poisti sateenkaariparin vihkimisestä annetun varoituksen papilta mutta piti varoituksen perustelut voimassa, oli tässä kuviossa pohjimmaltaan jumalainen soundi. Jengi ei vaan heti hiffaa sitä.
Tämä tuomiotoimi on kuva taivaallisesta tuomiosta. Synnintekijä on kyllä syyllinen, sillä laki on voimassa. Pahan teon ajalliset seuraamukset pyyhitään kuitenkin pois, perutaan. Ei sittenkään kiirastulta, ei helvettiä. Syyllisyys pysyy, mutta seuraamus eli varoitus poistetaan.
Tai no, kyllä syyllinen on kiirastulensa läpi käynyt, riippunut löysähkössä hirressä pidemmänkin aikaa. Kolmisen vuotta tuomittavan teon ja tuomion välillä. Muutama kuukausi tuomion ja perumisen välillä. Tuomion kohdalla oli kyse ”ainoastaan määräysten noudattamisesta”. Vapauttavan tuomion kohdalla oli kyse taas siitä, että ”prosessi oli pitkittynyt” eli lopputulos oli kai jotenkin koko jutun kohtuullistamista syyllisen kannalta. Ja kapitulin kannalta ehkäpä imagosta ja jostain julkisuuden paineesta. Mistä minä tiedän. Mutta kapitulilta voisi joku kyllä kysyä, että ”Miten meni, noin niiku omasta mielestä?”.
Kävikö armo siis oikeudesta? Tai oikeudessa? No ei oikeastaan, kauempaa katsottuna näyttäisi vähän siltä, että kapituli tarjosi vähän niin kuin win-winniä:”Me tehtiin oikein (sinä väärin), mutta nyt on kaikki hyvin. Tai kohtuullisesti. Mene, äläkä enää syntiä tee!”
Ehkä kaikki ovat oppineet jotain: tuomittu, joka on vapautettu. Jos oppisi, ettei enää sitä syntiä tekisi. Ehkäpä työssään olevat papit ympäri hiippakuntaa ymmärtävät parhaansa, että eivät hekään tekisi samankaltaisia tekoja. Ja kapituli, ettei toista kertaa löisi imagopäätänsä Savon mäntyyn. Aamen.
[kuva: pixabay]
Piispallinen hoitokokous tai hoitokokouksen jälkeinen aika ei mennyt hyvin. Sekava kuva jää kaikesta tästä.
Samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen on evankelis-luterilaista kirkkoa jakava kysymys. Se ei jaa pelkästään seurakuntalaisia vaan myös pappeja, piispoja ja kirkolliskokousedustajia. Ratkaisua kysymykseen on etsitty sekä piispainkokouksessa että kirkolliskokouksessa, mutta riittävää tahtoa asian ratkaisemiseksi ei ole löytynyt.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan tuomiokapituleilla on oikeus rangaista sateenkaariparin vihkinyttä pappia. Toisaalta velvollisuutta rankaisemiseen ei ole ja esimerkiksi Helsingin hiippakunnassa on omaksuttu piispojen selonteossa mainittu kompromissiratkaisu numero kolme eli papeille on annettu omantunnonvapaus vihkiä samaa sukupuolta olevat parit.
Piispojen keskuudessa asia on nytkähtänyt sen verran eteenpäin, että tuntuu olevan suuri yhteisymmärrys siitä, ettei rankaiseminen ole oikea keino ratkaista kirkkoa jakavaa kysymystä. Rankaisemisesta pidättäytyminen tuntuu olevan vallitseva käytäntö suurimmassa osassa hiippakunnista. Vaikea sanoa, siirtyikö Kuopion hiippakunta tällä päätöksellä pidättäytyjien kerhoon.
Julkisuudessa esillä olleiden tietojen mukaan piispa Häkkinen on ainoa piispa, joka ei ole halukas suostumaan piispainkokouksen kompromissimalliin numero kolme. Piispa Jolkkonen ei ole kantaansa julkisuudessa kertonut. Muut piispat ymmärtääkseni ovat valmiita kompromissiin numero kolme. Jää siis nähtäväksi, pääseekö kirkko asiassa eteenpäin kun piispa Häkkinen eläköityy oletettavasti meneillään olevan vuosikymmenen aikana.
Päätös on erikoinen.
Olisiko tässä lähentymisen pyrkimystä katolisuuteen.
Jäi sanomatta tästä päätöksestä voitavan valittaa haluttaessa.
Viisaammin Piispa Jolkkosen alainen kapituli olisi toiminut ilmoittaessaan ainoastaan sanktion poistamisesta.
Nyt asia meni laineille mitkä muuttuvat virtauksissa koko ajan.
Minä lähestyn asiaa vain hallintolain näkökulmasta. Sen mukaisesti päätös on ollut aivan oikea. Hallintolain mukaan päätös tulee antaa kohtuullisen ajan kuluessa. Tämä päätös ei ole ollut sen mukainen. Siksi on hallinnon oikeusperiaatteiden mukaisesti kohtuullista poistaa päätös, joka on annettu asianosaisen vahingoksi. Päätöksen poistaminen on hallintolain mukainen toimenpide.
En tiedä, miksi päätös asiassa on näin pahasti viivästynyt . Toivottavasti ei siksi, että on jääty odottamaan KHO:n päätöstä eikä varsinkaan Piispainkokouksen julkilausuma. KHO:n päätös toki on vahva oikeuslähde, viimeksi mainittu on oikeuslähteenä samanarvoinen kuin Kodin kuvalehti.
Piispainkokous kontra Kodin kuvalehti. IS.lla ja IL:llä on myös oma laillinen osansa kakkuun.
> KHO:n päätös toki on vahva oikeuslähde, viimeksi mainittu on oikeuslähteenä samanarvoinen kuin Kodin kuvalehti.
Kirkkoa koskevassa lainsäädännössä (kirkkolaki ja kirkkojärjestys) ei ole samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen kieltoa. Tässä mielessä viittaamasi KHO:n päätös rangaistuksen laillisuudesta perustuu kirjoitetun lainsäädännön sijasta muihin seikkoihin, kuten siihen että piispoilla on oikeus ohjeistaa pappien työtä. Tässä mielessä en rinnastaisi piispoja Kodin kuvalehden toimittajiin.
Itseasiassa KHO:n päätös ei ole vahva oikeuslähde. Suomessa ennakkoratkaisu, prejudikaatti, katsotaan heikosti velvoittavaksi oikeuslähteeksi. Toki alemmat oikeusasteet niitä yleensä noudattavat vaikka lainsäädäntö ei Suomessa tähän velvoita. Ylemmillä oikeusasteilla ei myöskään ole oikeutta puuttua yksittäisen asian käsittelyyn alemmassa oikeusasteessa.
Kimmo hyvä. Kodin Kuvalehden toimittajat eivät kirkkojärjestyksen mukaan kaitse Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Toivottavasti eivät myöskään käytännössä. Piispat kaitsevat.
Piispainkokouksen selvityksen osalta ks. kommenttia vähän myöhemmin.
Olet oikeassa siinä että oikeustapaukset luokitellaan heikkoihin oikeuslähteisiin ja ilmaisuni tässä kohtaa on ollut epätarkka.
Piispainkokousten lausunnot ja suositukset eivät kuitenkaan ole oikeuslähteitä ollenkaan.
> Piispainkokousten lausunnot ja suositukset eivät kuitenkaan ole oikeuslähteitä ollenkaan.
Mietin sellaista, että onko nämä kuitenkin mahdollista nähdä KHO:n ratkaisutoiminnassa reaalisiksi argumenteiksi. Tällöin ne itseasiassa kuuluisivat oikeuslähteiden jaottelun kolmanteen ryhmään eli sallittuihin oikeuslähteisiin.
Tämä siis liittyy pohdintaani siitä, onko kirkkoon liittyvien kiistojen tuomioistuinkäsittelyssä piispainkokouksen lausunnoilla suurempi merkitys kuin Kodin kuvalehden artikkeleilla.
KHO on päätöksessään KHO:2020:97 antanut merkitystä piispainkokouksen selvitykselle. Pieni lainaus päätöksen perusteluosasta:
”Piispainkokous on lisäksi kirkkolaissa säädetyn toimivaltansa nojalla ennen avioliittolain muutoksen voimaan tuloa 31.8.2016 antanut selonteon avioliittolain muutoksen johdosta.
Piispainkokous on edellä mainitussa selonteossa todennut, että …”
Lisäksi KHO:n päätöksestä käy ilmi, että merkitystä on annettu myös kirkkokäsikirjan sisällölle. Lainaus:
”Jumalanpalveluksista, sakramenteista ja kirkollisista toimituksista määrätään kirkkolain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. – – – –
Kirkolliskokouksen hyväksymät kirkkojärjestys ja kirkkokäsikirja muodostavatkin käytännössä yhdessä kirkollista vihkimistä koskevan säännöstön.”
Piispainkokouksen selvityksen huomioon ottaminen perustuu KL:ssa säädettyihin piispainkokouksen tehtäviin. Kirkkokäsikirjan osalta on päätöksessä mainittu viittaus KL:ssa.
Näin on. Mutta kun Piispainkokous antaa Pia Desideria (suom. hurskaita toiveita) siitä, että kapitulit eivät jakaisi rangaistuksia sateenkaaripapeille, ei tämä voi olla kapitulia hallintoviranomaisena sitova päätös
Mä vähän muistelinkin, että KHO:n ratkaisuissa merkittävin oikeuslähde ovat nämä Kodin kuvalehden toimittajat.
> Mutta kun Piispainkokous antaa Pia Desideria (suom. hurskaita toiveita) siitä, että kapitulit eivät jakaisi rangaistuksia sateenkaaripapeille, ei tämä voi olla kapitulia hallintoviranomaisena sitova päätös
Ei kai täällä kukaan sellaista väittänytkään.
Sikäli kirkkoa repivä tämä kiista samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä on, että jos piispainkokous antaisi siitä yksimielisen lausunnon, varmasti sillä olisi vaikutusta tuomiokapitulien toimintaan. Osaan enemmän, osaan vähemmän.
Olen kyllä tietoinen, että tuomiokapitulin jäsenet tekevät päätöksiä äänestämällä. Uskon kuitenkin, että kapitulien jäseniltä löytyy pelisilmää lukea tilannetta. Näemmehän me käytännössä, että näitä vihkimisiä on tapahtunut joitain satoja, rangaistuksia on jaettu kourallinen. Viimeaikoina vielä vähemmän. Jätän jokaisen pohdittavaksi, onko se sattumaa vai onko piispojen hurskastelulla ollut ohjaavaa vaikutusta viranomaistoimintaan.
Kaikkea voi tietysti vapaasti arvostella ja arvioida, mutta sekä kirkkolakia että hallintolainkäyttöä jossain määrin tuntevana en itse tohtisi lähteä mollaamaan KHO:n päätöstä.
Voi hyvin olla, että et viittaa minun kommenttiini, mutta koska tässä on kommentteja hieman kaukana toisistaan, väärinkäsitysten välttämiseksi halusin vielä mainita, että en omalla kommentillani halunnut mollata KHO:n päätöstä tai sinun kommenttiasi.
Olen kanssasi samaa mieltä, että piispainkokouksen selonteolla on ollut merkitystä KHO:n päätöksessä, niin kuin mielestäni pitääkin, vaikka Kimmo Jaatila hieman tuota piispojen toimivaltaa oli työntämässä Kodin kuvalehden tasolle.
Kirkkoa koskeva lainsäädäntö määrittelee piispoille sellaista toimivaltaa, mitä Kodin kuvalehden toimittajilla ei evankelis-luterilaisessa kirkossa ole.
Mikko Niemiselle kiitos 12.10. klo 23.37 lähetetystä selvennyksestä.
Minä(kään) en aina oikein hahmota, mihin mikin kommentti liittyy.