”Jehovan todistajat vievät ihmisten rahat”

Ylläolevaa otsikkoa riittävän monta kertaa katseltuani päätin moisen tempun toteuttaa. Olen vienyt tuttavaltani Matilta kaikki hänen rahansa jo lähes kuuden vuoden ajan. (Jos joku aikoo tämän avoimen tunnustukseni saattaa iltapäivälehtijournalismin koristeeksi, ei kannata lukea tätä blogia enempää, koska uutisotsikkoon voi jatkossa tulla turhan paljon sen alas ampuvia yksityiskohtia.)

Jotakin rahansa menettäneen taustasta. Ryyppäsi teologiset opintonsa pystyyn Helsingissä. Onnistui pelastautumaan Valamon luostariin Heinävedelle, jossa teologian kandidaatin tutkinto teetettiin loppuun kuuliaisuustyönä. Luostarin Matti joutui jättämään vaikean ihmissuhdekriisin takia. Antoi vihkiä itsensä luterilaisen kirkon papiksi, mutta hillittömäksi villiintynyt juopottelu vei siihen, että Matti luopui kehotettuna luterilaisesta pappeudesta. Vuodesta 1999 lähtien hän on ollut ortodoksimaallikko. Psyykkisistä syistä myönnettiin työkyvyttömyyseläke noin 20 vuotta sitten.

Kuusi vuotta sitten Matti päätti ottaa selkoa siitä, miten Jehovan todistajat Raamatun tekstin ymmärtävät. ”Te tarjoatte minulle suurimman haasteen,” mies totesi jonkin aikaa asioihin perehdyttyään. Suurin haaste toisin oli kuningas alkoholi, jonka seurauksena Matilla oli aina ”matti kukkarossa”.Tuskin olisi elänyt varakkaampana näinkään kauan.

Matin asunto oli osa ”juoppokoloniaa”, kuten hän tilannetta kuvaili. Oli siis päästävä toisenlaisiin olosuhteisiin.

Asunto löytyikin oivalliselta paikalta, yksiö läheltä pienen kaupunkimme valtakunnansalia. Naapurit eivät kuitenkaan pitäneet miehestä, joka eläkepäivänsä ratoksi kanavoi ”Fagerholmin apteekin” tuotteen(Matin käyttämä termi) tuntikausien meluamiseksi ja möykkäämiseksi. Häädön uhatessa istahdimme pitämään palaveria.

Se olin minä, joka sanoin, että ”entäs jos minä vien kaikki sinun rahasi? Silloin et voi mennä viinan ostoon eläkkeen kolahtaessa tilillesi.” Kerroin myös tuon blogiotsikkoni sanoman, onhan olemassa siihen ihan vakavissaan uskovia.

Sovimme sellaisesta käytännöstä, että pidämme huolta siitä, että Matin tili pysyy mahdollisimman nollilla. Asian olisi tietysti voinut järjestää suorilla tilisiirroilla, mutta alkoholistille lienee hyväksi se, että hän voi työstää ongelmaansa. Olemme vierailleet pankkiautomaatin ohella myös kaupassa, josta on täytetty Matin jääkaappia. Kauppalaskun ohella hoidan Matin muutkin menot, vaimoni pitäessä kirjanpidon. Jokainen meno ja tulo ovat kenen tahansa tarkistettavissa. Vain tällä tavoin Jehovan todistajat voivat viedä ihmisiltä rahat.

Nyt Matti on ollut kuusi vuotta melkein ilman alkoholia, yli kaksi vuotta ilman viinan tippaa. Meidän yhteistyöstämme on tullut merkintä virallisiin terveyskeskuspapereihin ja myös AA-ryhmässä asia tunnetaan. Tietääkseni Matti on kertonut myös raitistumisestaan monille tutuilleen, joten taitaa jokunen kirkkoherrakin tietää opiskelukaverinsa päässeen paremman elämän alkuun.

Matti on ollut aina erittäin aktiivinen osallistuja. Nykyisin hän osallistuu Jehovan todistajien kokouksiin käyttämällä erinomaisia puheenvuoroja. Keskustelumaisuus sopii miehelle ilmeisen hyvin, kun Raamatun opetuksia pohdiskellaan.

Läpi viinanhuuruisen elämänsä Matti on ollut lukuharrastuksessaan moniruokainen. Vuoden lainaajana paikallisessa kirjastossa palkittu muistaa erittäin hyvin esimerkiksi kirkkohistorian asioita, eikä käytetty liuotin näytä vaikuttaneen sanottavasti muutenkaan asioiden teoreettiseen kokonaishallintaan. Tausta on oivallinen myös silloin kun puhutaan lähdekritiikistä.

Kirjastossa on olemassa sellainen palvelu kuin etälainaus. Tuttavani on muun lukuaineiston ohella käynyt läpi kaikki suomenkielellä saatavissa olevat teokset, joissa ruoditaan Jehovan todistajia ja heidän opetuksiaan. Åbergin kirjan ohella Matti on perehtynyt niin Pasi Turusen kuin Aila Ruohon hengentuotteisiin. Olen kysellyt entiseltä lehden kirjallisuusarvostelijalta, sellaistakin uraan kuuluu, kommentteja jt-kriittisestä kirjallisuudesta. Matti antaa varsin perusteellisia selvityksiä, niin myös kyseisistä teoksista.

”Kun luin kirjaa ensimmäisiä kymmeniä sivuja, havaitsin tekstissä vakavan kallistuman. Kirja menettää uskottavuutensa, jos kriittisyys jotakin yhteisöä kohtaan nousee sellaiseen päärooliin, että käytännössä mitään myönteistä ei löydy.” Tuohon tapaan Matti kommentoi esimerkiksi Turusen teosta, ja ymmärsin syynsä oikein hyvin.

Olemme joskus keskustelleet Matin kokemuksista hänen aikaisemmissa uskonnollisissa yhteisöissään. Totesin Matin juttuja kuunneltuani, että ”sinähän saisit aikaan melkoisen kohujutun julkistaessasi kaikki tietosi”, sillä joukossa on varsin julkisiakin henkilöitä.

”Minä en varmasti ryhdy hankkeeseen, jonka tarkoituksena on vain mustamaalata uskonveljiäni”, Matti toteaa. Miehessä on paljon hyvää, ajattelee minun lisäkseni moni muukin.

Matti-pappi, kuten jotkut kylän miehet häntä kutsuvat, ei kuulu Jehovan todistajiin. Voi olla, että hänestä sellainen tulee. Matin hengellinen tulevaisuus ei ole mitenkään sidoksissa Matin auttamiseen, jota moni muukin on tehnyt kuin allekirjoittanut. Mielestäni kristityn velvollisuus on auttaa kaikkia lähimmäisiään, taustasta riippumatta. Erityisen miellyttävää on auttaa sellaisia, jotka Jeesus määritteli Vuorisaarnassaan aivan ensimmäisinä onnellisiksi(autuaiksi): ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.”(Mat5:3UM)

P.S.  Matti on käynyt huolellisesti läpi tämän blogini ja tehnyt siihen huomautuksia. Esimerkiksi toinen kappale on Matin omaa tekstiä menneisyydestään. Tulemme yhdessä myös osallistumaan jatkokeskusteluun.

 

  1. Rauli -> ”Ja vielä tähän selvennykseksi: Ketään ei raiskauksen uhrina seurakunnasta eroteta”

    Näyttää vähän riippuvan. Aikaisemmin on ainakin ollut tärkeää, että raiskauksen uhri kirkuu. Jos uhri ei toiminut niin, uhri erotettiin seurakunnasta. Ainakin, mikäli luotamme Herätkää! -lehteen vuodelta 1974. Lehti kertoo tapauksesta, jossa kaksi naista oli kenttäpalveluksessa ja joutuivat raiskaajan uhkaamaksi:

    ”Toisen naisen hän määräsi kylpyhuoneeseen, mutta muutti sitten mielensä, varoitti häntä kirkumasta tai huutamasta ja tavoitti kädellään hänen puseronsa vetoketjua. Nainen huudahti: ”Ei! Ei! Ei sitä!” ja sanoi miehelle, että jos tämä koskisi häneen, hän kirkuisi kovempaa kuin mies oli koskaan kuullut kenenkään kirkuvan, ja että jos tämä aikoi ampua hänet, hän voisi ampua hänet, sillä jos hän ei huutaisi, niin hän olisi joka tapauksessa kuolleen kaltainen.

    Nainen kertoi miehelle, että Jumala piti avioliittoa kunniallisena ja että hän oli naimisissa, mutta että se, mitä mies halusi tehdä, ei ollut kunniallista. Lisäksi nainen sanoi, että jos hän ei huutaisi, hän turmelisi suhteensa Jehova Jumalaan ja kristilliseen seurakuntaan; että silloin hänet erotettaisiin siitä ja että hänen kohdallaan se olisi pahempaa kuin tapetuksi tuleminen.”

    Että mitenkään kovin selvää ei ole väite siitä, että raiskauksen uhria ei erotettaisi. Voi vain arvailla, millaiseen kuulusteluun raiskauksen uhreja on Jehovan todistajien seurakunnissa joutunut, kun on selvitetty onko uhri ollut raiskauksen uhri oikealla vai väärällä tavalla.

    Rauli -> ”No sitähän minä nyt olen yrittänyt tölkyttää koko ajan, että rikokset ja rikolliset käräjätupaan.”

    Ja minä olen muiden ohella yrittänyt tölkyttää, että kun asia ei nyt vain todistetusti mene Jehovan todistajien seurakunnissa aina niin. Mainesyistä Jehovan todistajien keskinäisiä rikoksia jätetään viemättä viranomaisille ja tämä aiheuttaa erityisen suuria ongelmia esimerkiksi raiskaus- ja lasten hyväksikäyttötapauksissa. Kyllähän sinä ymmärrät, ettei ole mikään sattuma että Australiassa todetuista yli tuhannesta hyväksikäyttötapauksesta yhtä ainoaa ei oltu viety viranomaiselle. Ja kun menettely on jopa näin törkeissä rikoksissa tämä, ymmärrät varmasti että vastaavia ongelmia esiintyy muidenkin rikosten käsittelyssä seurakunnissa.

    Rauli -> ”Keskustelussa on ilmennyt sellainen epäilys, että kun jt-vanhin saa paimenkirjeessä neuvoja toiminnasta rikostilanteessa, hän autuaasti unohtaa samalla hetkellä sen, mitä Suomen laki asiasta sanoo.”

    Ongelma on, että vanhimman toimintaa ohjaa ainoastaan Jehovan todistajien yhdyskunnan omat säännöt. Vanhimmat eivät lue lakikirjoista mitä heidän kulloinkin tulisi tehdä, vaan vanhinten opaskirjasta ja vanhimmistoille lähetetyistä kirjeistä. Nähtäväksi jää, kauanko näitä samoja asioita sinulle saa tähdentää.

    Rauli -> ”Jospa oikeuskomiteassa palvelevat kykenevät ymmärtämään, että Suomen lakia on aina noudatettava muun ohjeistuksen rinnalla. MInun uskollani on vankka kallistuma siihen suuntaan.”

    En tiedä oletko milloin viimeksi lukenut ohjekirjaanne, mutta sehän on täynnä kaikenlaisia itsestäänselvyyksiä. Jostain jännittävästä syystä niistä kuitenkin puuttuu aina maininnat siitä, että oikeuskomiteoiden tulee pidättyä käsittelemästä viranomaisille tarkoitettuja tapauksia. Ja jostain vielä jännittävämmästä syystä juuri tämä on johtanut siihen, että sinunkin lahjoitusvaroja kuluu oikeusistuimissa ja saamiinne tuomioihin globaalisti siellä täällä. Ehkä seuraavaan ohjekirjaan kannattaisi lisätä näitä ”itsestäänselvyyksiä”, niin säästyisitte paljolta harmilta ja miljoonien korvauksilta?

    • ”Kyllähän sinä ymmärrät, ettei ole mikään sattuma että Australiassa todetuista yli tuhannesta hyväksikäyttötapauksesta…”

      Sitä nyt en kyllä ymmärrä, että taas Australiassa piti piipahtaa. Kesksutelemme nyt raiskauksesta – emme pedofiileistä.

      ”Ainakin, mikäli luotamme Herätkää! -lehteen vuodelta 1974…”

      Emme luota. Maailma on muuttunut paljon pahempaan suuntaan näissä raiskausasioissa, siksi ohjeistuksiakin on täytynyt uudistaa.

      Uudemmat sinulle on kyllä näytetty, tältä vuosituhannelta. Niissä sanotaan, että viranomaisiin yhteys heti itse tai sitten esimerkiksi nuorilla omien vanhempien avustuksella. Voi sitä kyllä myös huutaakin.

      ”niistä kuitenkin puuttuu aina maininnat siitä, että oikeuskomiteoiden tulee pidättyä käsittelemästä viranomaisille tarkoitettuja tapauksia…”

      Niin. Sen hellatestin läpäisseenä voin edelleen todistaa, että jotkut asiat tulee osata tehdä ihan ilman ohjekirjoja.

  2. Marjaana -> ”Jehovan todistajien takaisinottokäytännön vertaaminen tuhlaajapojan tapaukseen on tietynlainen saavutus. Eihän niissä ole mitään yhteyttä toisiinsa, missään kohdassa.”

    Rauli -> ”Patsi että molemmissa tuhlaajapoika palaa takaisin.”

    Niinpä. Ja pelkästään siltä pohjalta sitten rinnastetaan Jehovan todistajien paluuriittiin, joka on jotain ihan muuta kuin tuhlaajapojan keissi.

  3. Rauli -> ”Sitä nyt en kyllä ymmärrä, että taas Australiassa piti piipahtaa. Kesksutelemme nyt raiskauksesta – emme pedofiileistä.”

    On aina ilo auttaa sinua ymmärtämään asioita. Lasten hyväksikäyttötapausten käsittely seurakunnissa kertoo karulla tavalla, miten tämän tyyppisiin rikoksiin ja niiden selvittämiseen uskonnollisessa yhdyskunnassanne suhtaudutaan. Yhteyden ymmärtäminen ei nyt ihan oikeasti vaadi mitään kovin monimutkaista matematiikkaa. Jos uhri ja tekijä ovat Jehovan todistajia, asioiden käsittely mutkistuu huomattavasti.

    Rauli -> ”Emme luota.”

    Siitä olemme yhtä mieltä. Mutta eikö ole mielenkiintoista, että tuolloin kirkumatta jättämisestä saattoi joutua erotetuksi ja menettää kaiken, ja kuten tarinan nainen kertoo: ”se olisi pahempaa kuin tapetuksi tuleminen”.

    Rauli -> ”Maailma on muuttunut paljon pahempaan suuntaan näissä raiskausasioissa”

    Sattumoisin Wikipediasta löytyi raiskaustilasto Yhdysvalloista vuosien 1973 ja 2003 väliltä. Miltä tilasto sinusta näyttää? Pitäisitkö väitettäsi tältä osin perusteltuna vai tuliko sorruttua esittämään omia ennakkoluuloja faktana?

    https://en.wikipedia.org/wiki/Rape_in_the_United_States#/media/File:Rapes_per_1000_people_1973-2003.jpg

    Rauli -> ”Uudemmat sinulle on kyllä näytetty, tältä vuosituhannelta. Niissä sanotaan, että viranomaisiin yhteys heti itse tai sitten esimerkiksi nuorilla omien vanhempien avustuksella.”

    Ja kuten kerroin sinulle, uudemmat ohjeet kertovat asiasta yleisellä tasolla. Mikäli kyse on Jehovan todistajien keskinäisistä asioista, niiden käsittely ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin haluat toistuvasti – ja todennäköisesti tietoisesti – virheellisesti esittää.

    • Puhuin kyllä nyt ennen kaikkea raiskausten määrästä meidän maassamme. USA on maailman johtavia raiskausvaltioita, siellä oli noin 500 raiskausta miljoonaa kohti vuonna 2003,

      Tällaisia tuoreempia numerotietoja on sitten meitä lähempää: (YK:n tilastot v.2008)

      532 – Ruotsi,263 – Belgia, 241 – Englanti, 223 – Pohjois-Irlanti, 216 – Islanti, 198 – Norja, 172 – Suomi (Tiede30.9.2010)

      Seuraavat uutistiedot kertovat sitten siitä, kuinka tarkoituksenmukaista on se, että meidänkin julkaisumme antavat päteviä neuvoja raiskauksen uhatessa:

      1) ”Poliisille ilmoitettujen raiskausrikosten määrä on kaksinkertaistunut viimeisten 15 vuoden aikana”. ((IS 7.12.2015)

      ”Useiden väkivaltarikosten tutkinnanjohtajana toiminut rikosylikomisario ja nykyinen kansanedustaja Kari Tolvanen(kok) pitää raiskausrikosten määriin liittyvää kehityssuuntaa järkyttävänä. Poliisiurallaan hän kertoo joutuneensa tekemisiin jopa sadan raiskauksen uhrin kanssa vuosittain. Monesta tapauksesta on jäänyt hänelle surullinen muistijälki.”

      2) ”Poliisin tietoon tulleiden raiskausrikosten määrä kasvoi viime vuonna edellisvuoteen verrattuna.”(Kaleva 17.1.2016)

      ”Yleisesti arvioidaan, että vain 10–15 prosenttia seksuaalirikollisuudesta tulee poliisin tietoon. Herkimmin poliisille ilmoitetaan tuntemattoman tekijän tekemistä niin sanotuista puskaraiskauksista.”

      3) Tuoreinta tietoa: ”Poliisin tietoon tuli tammi–syyskuussa kaikkiaan 2 545 seksuaalirikosta, kuten raiskausta, lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tai seksuaalista ahdistelua. Määrä on 423 rikosta enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana.”

      ”Pelkästään raiskausrikosten määrä on kasvanut vuodessa 13,5 prosentilla. Raiskauksista ilmoitettiin alkuvuoden aikana 865 kertaa, viime vuonna ilmoituksia tehtiin 762.”(Helsingin Uutiset25.10.2016)

  4. Raiskauksia tapahtuu kaikkialla, sotatilan vallitessa naisista tulee ”riistaa” jne eikä tässä katsota uskonnollista vakaumusta tai voihan siihen vedota mutta saman kokevat niin nunnat kuin äiditkin, lapsista en hirveä puhuakaan.
    Raiskauksen uhriksi voi joutua kaikista varotoimista huolimatta mutta jotakin voi tehdä näiden hyökkäysten ennalta vältämiseksi joista kannattaa ottaa jokaisen nuoren ja naisen selvää suojellakseen itseään.

    Vo olla ettei noihin ”paimenkirjaan” ym ohjeistuksiin ole painettu viranomaisille ilmoittamista ensisijaisena toimenpiteenä siitä syystä että ( useimmissa ) länsimaissa ilmoittamista pidetään ( nykyään ) itsestäänselvänä menettelynä, toisaalta joissakin muissa kuin meidän elinpiirimme kulttuureissa poliisille ilmoittaminen voi olla jopa riski et vaarallista riippuen mm. viranomaisten korruption tasosta , ennakkoasenteista tai mistä tahansa muusta syystä.
    Maailma on välillä aika arvaamaton; sen ”lattia” on vetoinen ja kylmä paikka, se on tosiasia ja tunnustettava ja siksi ohjeita on sovellettava maalaisjärjellä tms.

    Kannatan silti sellaista tapaa että aina kun mahdollista niin kaikkiin ohjeisiin tulisi liittää _viranomaisten laatimat ohjeet_ toimimisesta silloin kun on joutunut rikoksen uhriksi, ihan riippumatta siitä onko esim. raiskaaja joku tuttava tai seurakuntalainen, luulisin tämän ”beetelin” neuvojienkin ymmärtävän olevan ohjeistuksen kontaktiryhmän ja kuulijoiden sekä kohderyhmän etu ja oikeus.

    • Kiitos Nils Petter. Hyvä näkökulma sinulta.

      En tullut ajatelleeksi, ettei ole viisasta laittaa polisille ilmoittamista kaikissa maapallon maissa ensimmäiseksi toimenpiteeksi. Uutistietojen perusteella kun esimerkiksi Intiassa poliisit vähän välittävät raiskaustapahtumista. Ja meidän opaskirjamme ovat kansainvälisimpiä tällä planeetalla.

      Lopultakin on varmasti niin, että me kaikki täällä kirjoittelevat olemme yksimielisiä raiskauksen tuomittavuudesta.

  5. Rauli -> ”Puhuin kyllä nyt ennen kaikkea raiskausten määrästä meidän maassamme. ”

    No kuinkas muutenkaan, kun Yhdysvaltojen tilasto ei tukenutkaan jatkuvan nousun väitettä.

    Rauli -> ”1) ”Poliisille ilmoitettujen raiskausrikosten määrä on kaksinkertaistunut viimeisten 15 vuoden aikana”. ((IS 7.12.2015)”

    Joka selittyy hyvin pitkälti vuoden 1999 lakiuudistuksella.

    ”Kun raiskauksesta tuli vuonna 1999 virallisen syytteen alainen rikos, syyttäjälle
    ilmoitettujen tapausten määrä lisääntyi selvästi.”

    http://web.archive.org/web/20110725170144/http://www.optula.om.fi/uploads/711qqdnkm11zu9.pdf

    Hekumoimalla nykytilanteen surkeutta ja sitä että asiat menevät jatkuvasti huonompaan suuntaan, unohdetaan järjestelmällisesti se, mistä me olemme nykyisyyteen ponnistaneet ja koko ihmiskunnan historia. Menneiden vuosisatojen tilastot olisivat varsin karseaa luettavaa nykyisiin verrattuna.

    Rauli -> ”En tullut ajatelleeksi, ettei ole viisasta laittaa polisille ilmoittamista kaikissa maapallon maissa ensimmäiseksi toimenpiteeksi. Uutistietojen perusteella kun esimerkiksi Intiassa poliisit vähän välittävät raiskaustapahtumista.”

    Eli koska joissain maissa rikostutkinta ei pelitä kuten sen pitäisi, maininta siitä että oikeuskomiteoiden ei tule sotkeutua viranomaisille kuuluvien asioiden selvittämiseen on turha? Taisi mennä argumentoinnin taso nyt torihintaan.

    Ihan oikeasti nyt, Rauli. Jos ohjeistuksenne olisi sitä väittämääsi huippuluokkaa ja se ottaisi aidosti huomioon kunkin maan tilanteen ja lainsäädännön sekä pyrkisi edistämään ensisijaisesti ihmisoikeuksia ja uhrien asemaa, me emme keskustelisi tässä asiasta ja Ailan kirjassa olisi pelkästään yksittäistapauksia joita ei juurikaan esiintyisi muualla.

    Me kuitenkin olemme tilanteessa, jossa uskonnollinen yhdyskuntasi on pahoissa ongelmissa juuri näiden ”huippuluokan ohjeistusten” takia, jonka lisäksi ne aiheuttavat todistetusti inhimillisiä tragedioita pitkin maapalloa. Samanlaisia kokemuksia tulee joka paikasta jossa Jehovan todistajia on. Sattumaa, tietenkin?

    • Olet oikeassa siinä, että USA:ssa raiskausten määrä on todellakin laskenut. Valitettava tosiasia on se, ettei vastaavaa laskua ole tapahtunut sitten meidän maassamme, pikemminkin kasvua tilastoluvuissa. Toki ilmoitusherkkyydellä ja tilastojen laatimisperusteilla voidaan ”pitkälti selittää” numeroja.

      Nils Petter oivalsi todellakin jotakin olennaista meidän kansainvälisestä toiminnastamme: ohjeita täytyy soveltaa eri osissa maapalloa eri tavoin. Lakia tietenkin noudattaen.

      Olen hyvin tietoinen, ettei esimerkiksi Intiassa ta monissa Afrikan maissa kannata raiskaajan kävellä seuraavan katupoliisin pakeille. Ohje, joka meillä toimii loistavasti, ei ole lainkaan passeli jossakin toisessa maassa.

      Ottamalla yhteyttä paikalliseen asiantuntijaan voi saada sellaisen viranomaisen yhteystiedot, joka hoitaa homman. Korruptoituneissa yhteiskunnissakin on usein joitakin viranomaisia, joihin voi luottaa.

      Kuten keskustelustamme on käynyt ilmi, syytät Jehovan todistajien puuttuvan sellaisiin asioihin, jotka kuuluisivat viranomaisille. Ja raiskaus on ehdottomasti sellainen.

      Jehovan todistajien valtuudet koskevat vain sukupuolista moraalittomuuta eri muodoissaan. Sillä alueella tapahtuneet ovat seurakunnan puhtaanapidon, siis Raamatun noudattamisen, kannalta välttämättömiä toimenpiteitä. Kenties rajanvedossa on ollut joskus ongelmia, vaikka periaate sinänsä on kristallin kirkas.

      Menneisyydessä tapahtuneet mahdolliset laiminlyönnit moraalin sisäisessä valvonnassa ovat maailmalla oikeuselinten tutkittavana. Se tehkööt päätöksensä säädetyssä järjestyksessä. Suomessa rajanvetoa mahdollisen maallisen oikeuden reviirille astumisesta ovat ministerit selvittäneet. Sinun kannaltasi tietysti onnettomin tuloksin, minä taas olen hyvin tyytyväinen siihen johtopätökseen, johon selvityksessä päädyttiin.

      Itse tiedän hyvin tarkasti ohjeet ja tekemiset. Voit olla varma, että poliisit saavat minulta heti soiton, kun selkeä raiskaustapaus tulee vastaan.

  6. ””…kaikkiin ohjeisiin tulisi liittää _viranomaisten laatimat ohjeet_ toimimisesta silloin kun on joutunut rikoksen uhriksi…””

    Kun nyt olen keskusteluun tämän aihepiirin osalta osallistunut niin kommenttini kärki on tuossa!

    Marjaana Järvinen: ”Eli koska joissain maissa rikostutkinta ei pelitä kuten sen pitäisi, maininta siitä että oikeuskomiteoiden ei tule sotkeutua viranomaisille kuuluvien asioiden selvittämiseen on turha? Taisi mennä argumentoinnin taso nyt torihintaan.”

    ”Torihintaan” saa myös nk. rautalankamallin:
    Minkä tahansa yhdistyksen, yrityksen, koulun tai laitoksen toimintamalliin kuuluu usein että väärinkäytöksistä tai rikosepäilyistä / todennetuista rikoksista informoidaan hallitusta, johtoryhmää ja osastoa jonka alaisuuteen asia kuuluu vaika näillä ei olekkaan tutkintaoikeutta eikä tuomiovaltaa heillä on toimenpidevaltaa ratkaista miten asiassa edetään _estämättä tai vaikeuttamatta itse tutkintaa_, lainopillisten neuvojen kysyminen tai toimenpideohjeistuksen vastaanottaminen on hyväksyttävä eikä siiinä ole itsessään mitään väärää tai moitittavaa jota nämä seurakunnan vastuuhenkilöt näyttävät keskustelussa annetun informaation mukaan noudattavan.

    Ongelma muodostuukin silloin jos ohjeissa suoranaisesti __kielletään ottamasta yhteyttä viranomaisiin__ mikäli on kyse laissa määritellyn rikoksen epäilystä koska tällöin estetään asian eteneminen tutkintaan, toistaiseksi en ole nähnyt tällaisesta kiellosta dokumenttia, jos sellaisen pystyt esittämään ?

    Nyt julkisuuteen nousseet australiassa tapahtuneet lasten hyväksikäyttö tapaukset on kokonaisuutena sellainen vyyhti jonka päällimmäinen kysymys on miksei tapauksista, ei yhdestäkään ole asiaa viety viranomaisten tutkintaan? Ehkä siksi että asiat on pyritty vaikenemaan niiden tuottaman häpeän vuoksi tai jopa sen vuoksi että poliisi ja viranomaiset ovat ollleet kykenemättömiä ja kaikintavoin valmistautumattomia toimintaan näissä tapauksissa vuosikymmeniäkin sitten?

    Sen vuoksi johtopäätös on ettei ohjeistus ole ollut ”huippuluokan ohjeistusta” jo yksin siitäkin syystä että lasten hyväksikäyttö on tuossakin maassa laissa kriminalisoitu käsittääkseni vuosikymmeniä sitten ja lisäksi pidetty moraalisesti äärimmäisen tuomittavana eri väestöryhmien keskuudessa.

  7. Nils -> ”Ongelma muodostuukin silloin jos ohjeissa suoranaisesti __kielletään ottamasta yhteyttä viranomaisiin__ mikäli on kyse laissa määritellyn rikoksen epäilystä koska tällöin estetään asian eteneminen tutkintaan, toistaiseksi en ole nähnyt tällaisesta kiellosta dokumenttia, jos sellaisen pystyt esittämään ?”

    Tällaista kieltoa ei ole. Sen sijaan löytyy nimenomainen maininta siitä, että asianomaisia ei saa kieltää ottamasta yhteyttä viranomaisiin. Sinänsä mielenkiintoista, että tällainen itsestäänselvyys on ohjekirjaan tiensä löytänyt, kun toisia itsestäänselvyyksiä on jätetty pois.

    Aikaisemmin oikeuskomiteat todella saattoivat suhtautua avoimen kielteisesti viranomaisille ilmoittamiseen, josta syystä maininta nykyään ohjekirjasta löytyy. Kieltäminen kun on selkeästi lainvastaista.

    Tulee myös sisäistää, että kyse ei ole nyt rikoksista yleisesti, vaan Jehovan todistajien keskinäisistä rikosasioiden käsittelystä. Niitä ei mielellään viedä viranomaisille, vaan asiat pyritään hoitamaan omin päin.

    Asian hahmottamiseksi pätkä vanhinten opaskirjasta:

    ”Veljien haastaminen oikeuteen

    22. Apostoli Paavali neuvoi l. Korinttilaiskirjeen
    6:1-8:ssa kristittyjä vakavasti, etteivät nämä selvittelisi
    keskinäisiä kiistojaan maallisissa tuomioistuimissa
    vaan että ne tulisi ratkaista seurakunnan vanhinten
    avulla (w9715/3 s. 21, 22; w86 15/11 s. 21, 22; ^83 8/5
    s. 22-24; w74 s. 214, 215).

    • Jos joku jättää huomiotta Jumalan sanan tässä
    suhteessa, se saattaa vaikuttaa hänen tehtäviinsä
    seurakunnassa.

    • Sillä ei ole eroa, haastetaanko oikeuteen yksittäinen
    veli tai sisar vai yritys, jonka kaikki omistajat
    ovat Jehovan todistajia. Olisi 1. Korinttilaiskirjeen
    6:1-8:n hengen vastaista turvautua maallisiin tuomioistuimiin, kun on kyse sellaisten
    yritysten välisiin liikeasioihin liittyvistä kiistoista,
    jotka ovat kokonaan veljien omistamia

    Nils -> ”miksei tapauksista, ei yhdestäkään ole asiaa viety viranomaisten tutkintaan? Ehkä siksi että asiat on pyritty vaikenemaan niiden tuottaman häpeän vuoksi tai jopa sen vuoksi että poliisi ja viranomaiset ovat ollleet kykenemättömiä ja kaikintavoin valmistautumattomia toimintaan näissä tapauksissa vuosikymmeniäkin sitten?”

    Kyse on ollut ainoastaan oman maineen suojelusta. Sama toimintamallihan on käytössä kaikkialla maailmassa, joten myös ongelmat ovat olemassa samalla tavalla kuin Australiassa. Iso-Britanniassa on menossa tällä hetkellä samanlainen tutkimus kuin Australiassa.

  8. Minun on vastineessani lähdettävä liikkeelle, kuten F.E. Sillanpää romaanissaan Silja, snadina snarkannut, siis lopusta käsin.
    Rauli kirjoitti: Etkö Jaakko sinä koskaan ole nähnyt tai kuullut kritiikkiä sitä kohtaan, että aika ajoin julkaisuissamme mainitaan lahjoitus- ja testamenttijärjestelyistä lukijoille? Sellaiset kun ilkeästi ajatellen ovat juuri sitä rahojen pois viemistä.

    Toki. Maailmassa kuulee ja näkee kaikenlaista, mutta mitä kummallista esille ottamassasi on? Juuri äsken sain lahjoituspyyntökirjeen Suomen Lähetysseuralta. Milloin mistäkin niitä postiluukustani tipahtelee. Viimeksi media lienee retostellut Pirkko Jalovaaraa.

    Lahjoitusten, testamenttien, vakuutusten, yms. vastaanottaminen on aivan tavallista kirkoissa ja kristillisissä yhteisöissä tai seuroissa. Viimeistään pesänjaon yhteydessä ilmaantuvat nekin omaiset, joita testamentin tehneet eivät ole nähneet vuosikymmeniin, tuskin koskaan. En minä korvaani tuollaisille kallista. Aivan kuka tahansa saa lukea niin halutessaan, mitä minkäkin yhteisön säännöissä sanotaan ja kun säännöt ovat asianmukaisesti hyväksytyt, asian pitäisi olla harvinaisen selvä. Perin tyhjänpäiväisen asian esille nostit, Rauli.

    Kirjoitit: Lauseesi ”Varmaan olisi hyvin toivottavaa, että tutkisteluoppilas etenisi kasteelle noin puolessa vuodessa tai vuodessa” on hiukan epätarkka. Lienee jostakin menneisyydestä. Nykyisin pyritään kaikin käytettävissä keinoin varmistamaan, että kastettava täysin ymmärtää ratkaisunsa merkityksen, vaikka siihen menisi pidempäänkin.
    Kiitos, Rauli. On mainio juttu saada oikeaa tietoa. Hyvä, että tuli otetuksi esille. On todella merkityksellistä, että nuoren, sanokaamme vaikka10-15-vuotiaan, kastettavan kohdalla varmistetaan, onko hän ymmärtänyt kasteen merkityksen oikein.

    Kirjoitit: ”Miksi sinusta kristillinen ponnistelu Jumalan tahdon toteuttamiseksi on väärin?”
    Eihän se toki väärin ole. Voi kauhistus, sanoinko todella niin! Ilman muuta ihmisellä on vapaus tehdä kristillisestä kuormastaan raskaan ja kantovälineestä epäsopiva hartioitaan hiertämään. Ajattele nyt vaikka Lutheria könyämässä polvillaan Pietarinkirkon portaita. Jeesus kuitenkin sanoi aivan muuta, kuten aiemmin olen todennut ja tällaista ajattelen mieluummin kristillisyyden olevan.

    Mennäänpä nyt oleelliseen.
    Kirjoitit: ”Olen eri mieltä kanssasi nyt Raamatun tekstistä. Minusta näyttää vahvasti siltä, että Raamattu oikein Jeesuksen suulla kehottaa kristittyjä ponnistelemaan, vaikkei KR92 koko verbiä edes mainitse missään evankeliumeista. Näin Jeesus meitä kannusti: “Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta”(Lu13:23KR92). UM kääntää tällä kohden verbin agōnizomai ”ponnistelkaa”.”

    On erinomaista, Rauli, ilmaista erimielisyytensä. Näet absoluuttinen samanmielisyys raamatun tulkinnassa, ei johda mihinkään. Lisäksi tiedämme kumpikin eri raamatunkäännösten kääntävän saman raamatunkohdan hieman eri tavoin. Verbi ” agōnizomai”, joka esiintyy viittaamassasi tekstikohdassa mediumin perfektin indikatiivi yksikön 1. persoonassa, on todella kilpailutermi. Agōn, josta verbi johdetaan, on maskuliinin substantiivi, tarkoittaen juuri taistelu, kilpailu, kilvoitus. Vastaavasti verbi agōnizomai saa merkitykset osallistua kilpailuun, taistella, kilvoitella, ahkeroida.

    Arvostan suuresti Strongin sanakirjaa ja aivan oikein, ei pidä tyytyä ainoastaan yhteen tulkintaan sanasta, vaan, kuten olet painottanut, ottaa huomioon myös konteksti, missä sana esiintyy. Evankeliumeissa termi ei esiinny, muualla kyllä. Yksin kreikkalaisissa kirjoituksissa se esiintyy kahdeksan kertaa, mutta käännetään kontekstinsa mukaisesti. Niinpä esim. Kol. 1:29 sanotaan: ”Sitä varten minä ponnistelen (agōnizomenos) ja taistelen kaikella hänen voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa minussa”. Mutta 1. Tim. 4:10:ssä ”Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme (agōvzomentha), että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.

    Viitatessasi kohtaan 1. Tim. 1:18, siellä esiintyy puhtaasti sotilaspalvelukseen soveltuva ”strateymai”, joka tässä tapauksessa niin verbinä kuin substantiivina tulee kääntää taistele ja taistelu.

    Mikäli nyt ajattelen kristityn elämää, eläisin mieluummin ahkeroiden ja kilvoitellen, kuin ponnistellen. Vaan ponnistele pois, sitä en Sinulta kiellä. Kukin saa puolestani kantaa sellaisia kuormia, mitä haluaa. Silti ankara ponnistelu saattaa viedä aasilta hengen ja viisas aasin ajaja tämän ymmärtää, kallis eläin. 🙂

    • Pahoittelen tekstiini tulleita kirjoitusvirheitä. Korjataan niistä nyt selvyyden vuoksi yksi.
      Kirjoitin: Mutta 1. Tim. 4:10:ssä ”Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme (agōvzomentha), että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.

      Luonnollisesti kreikankielisen sanan tulee olla kilvoittelemme (agōnizometha). Sekin jäi toteamatta, mikä varmaan tiesitkin, Rauli, että sanasta löytyy käsikirjoitusvariantti oneidizomentha, mikä tuossa tekstiyhteydessä ei vaikuta erityisen sopivalta, vai mitä arvelet?.

      No, tällaista pahoiteltavaa tapahtuu. Tulkinnat Raamatun teksteistä kiinnostavat minua kovin. Entä jos joskus, ottaisit aiheeksi vaikka Ilmestyksen apokalyptiset ratsastajat, wink, wink.

      Kenties ehdit myös palata kastekysymyksiin, kuten lupasit.

    • ”On todella merkityksellistä, että nuoren, sanokaamme vaikka10-15-vuotiaan, kastettavan kohdalla varmistetaan, onko hän ymmärtänyt kasteen merkityksen oikein.”

      Juuri näin, kun meidän kasteestamme puhutaan. Nykyisin ei todellakaan mennä kasteelle etiopialaisen hoviherran saamin tiedoin edes aikuisena.

      Valitettavasti en ole vielä voinut varmistaa kastetapahtumassa esitettyjä kysymyksiä. Nehän ovat vuosien kuluessa hiukan muuttuneet. Ja taisin jo lupaukseni unohtaa, kun noihin raiskausjuttuihin yritin orientoitua.

      Sinulla on varsin terve asenne Raamatun tarkkaan tutkimiseen, muistuttaa omaani. Eikös ole hienoa, että nettiaikakausi on antanut todella hienot mahdollisuudet meille maallikoillekin. Valitettavan monella on vain edelleenkin sellainen käsitys, että suomenkielisten käännösten tarkkuus korreloi käännnöksen iän kanssa, eli mitä vanhempi käännös sen parempi. Agricolan version ylivertaisuuteen en sentään ole törmännyt.

      Ilmestyskirjan ratsastajat ovat mielenkiintoinen aihe. Kenties voisin siihen tarttua. Monet vain karsastavat koko Raamatun viimeistä kirjaa. Ystäväni Matti on valistanut minua, etteivät ortodoksit käytä sitä juuri lainkaan virallisissa yhteyksissä. Ja vaikeaselkoinenhan se on.

      Pääsiäinen on tulossa, ja meidän ikuisen elämämme kannalta ratkaisevien tapahtumien aika. Eiköhän sieltä jotakin irtoa.

      Kiitos Jaakko rakentavaan ajatustenvaihtoon kannustavista ajatuksistasi. Taisit tuottaa ne kilvoittelemalla ja ahkeroimalla. Minä sitten puolestani pikkuisen ponnistelinkin.

  9. Rauli: ”Itse tiedän hyvin tarkasti ohjeet ja tekemiset. Voit olla varma, että poliisit saavat minulta heti soiton, kun selkeä raiskaustapaus tulee vastaan.”

    Tuota noin, voitko selventää, että mitä tarkoitat selkeällä raiskaustapauksella?

    Miten tämä selkeys mitataan? Kuka sen mittaa? Eikö se riitä, että joku nainen kertoo joutuneensa raiskatuksi, jotta asian voisi ilmoittaa eteenpäin viranomaisten selvitettäväksi.

    • ”Eikö se riitä, että joku nainen kertoo joutuneensa raiskatuksi, jotta asian voisi ilmoittaa eteenpäin viranomaisten selvitettäväksi.”

      Tottakai riittää. Viranomaisten asia on sitten selvittää, kuinka selkeä on raiskaus juridiikalla mitattuna. Asia on päivänselvä.

      Jos taas tapaus on vuosien takaa eikä uhri ole tehnyt elettäkään viranomaisten suuntaan, voisi jäädä ilmoittamattakin. Tai sitten muotoilisin puhelimessa asian esimerkiksi seuraavasti:

      ”Hei, minulla on tässä nainen, joka väittää tulleensa raiskatuksi tuossa pari kolme vuotta sitten. Uhri ei oikein muista päivämäärää, ja muisti pätkii kyseisen illan tapahtumista muutenkin. Raiskattu kuulemma on, joten rikosepäilyhän tässä on päällä. Päätin soittaa, koska uhri on tilanteessa kovin neuvoton eikä itse halua tehdä ilmoitusta. Ai niin sekö raiskaaja? Joku Pekka kuulemma, tai ainakin etunimi alkaa P:llä, ja sillä oli kuulemma tumma tukka siellä pipon alla.”

      Tämä on nyt sellainen selkeästi epäselvä tapaus, kuten myös osapuolet taitavat olla tuollaisissa rikostilanteissa. Vakavasta rikoksesta saattaa sitten kuitenkin olla kysymys.

      Soittaisitko sinä tässä kertomassani tilantessa?

  10. Jaakkko Ahvenainen: ” 1 Tim. 4:10:ssä ”Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme (agōvzometha), että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien. ”

    Biblia sisällyttää jo mitä ilmeisimmin tuohon ”työn tekemiseen” tämän kilvoittelun tai ponnistelemisen, työtähän tehdään hyvään tapaan aina _vaivaa nähden_ kovin ahkerasti ja ahkeroiden .
    Toinen Biblian esiintuoma ja kontekstiin sopiva ajatus on koettu pilkkaaminen joka juontuu nähtävästi juuri tästä _vaivaamisesta_ mikä taas on eri asia kuin vaivannäkö.

    Ymmäräisin että UMK näyttää ottavan ponnistelun erilleen työnteosta joka ei ole johdonmukaisin tapa kääntää kyseisen lauseen perusajatusta mutta korjatkaa jos näette aihetta olevan?

    Otin vertailtaviksi kaikkiaan neljä käännöstä; Biblian, Uuden maailman käännöksen, KR-38 ja KR-92 joista kaksi viimeksimainittua käyttää tätä kilvoittelua , uskon kuitenkin että Biblian kääntäjällä on ollut syynsä ja tarkoituksensa valittuun sanamuotoon nähden jota yritin tässä jäljittää. Ja toki muillakin…

    • Hienoa, että myös sinä Nils Petter vertailet eri kännöksiä, aivan kuten Jaakko ja minä teen. Tästä aiheesta voisi saada aikaan ihan asiapitoisen keskustelun. Näillä palstoillakun on sitä kielitietouttakin tarjolla. Kenties myöhemmissä blogeissa…

Rauli Toivonen
Rauli Toivonen
Olen Jehovan todistaja Pyhäjärveltä. Leipäni olen ansainnut perheelleni viimeiset 35 vuotta opettamalla kemiaa ja matematiikkaa paikallisessa lukiossa. Lokakuun alusta 2017 siirryin eläkkeelle ja opetan nyt kanssaihmisilleni vain Raamattua. Harrastan liikuntaa varsin tarmokkaasti: pallopelejä, kuntosalia ja lenkkejä kuuluu viikottaiseen ohjelmaani. Olen kolmen lapsen isä ja myös kolmen lapsen isoisä. Vaimon kanssa yhteistä taivalta on tänä vuonna 42 vuotta. Voit kirjoitella minulle myös meiliä osoitteseen raulitoivonen1@gmail.com