Ylläolevaa otsikkoa riittävän monta kertaa katseltuani päätin moisen tempun toteuttaa. Olen vienyt tuttavaltani Matilta kaikki hänen rahansa jo lähes kuuden vuoden ajan. (Jos joku aikoo tämän avoimen tunnustukseni saattaa iltapäivälehtijournalismin koristeeksi, ei kannata lukea tätä blogia enempää, koska uutisotsikkoon voi jatkossa tulla turhan paljon sen alas ampuvia yksityiskohtia.)
Jotakin rahansa menettäneen taustasta. Ryyppäsi teologiset opintonsa pystyyn Helsingissä. Onnistui pelastautumaan Valamon luostariin Heinävedelle, jossa teologian kandidaatin tutkinto teetettiin loppuun kuuliaisuustyönä. Luostarin Matti joutui jättämään vaikean ihmissuhdekriisin takia. Antoi vihkiä itsensä luterilaisen kirkon papiksi, mutta hillittömäksi villiintynyt juopottelu vei siihen, että Matti luopui kehotettuna luterilaisesta pappeudesta. Vuodesta 1999 lähtien hän on ollut ortodoksimaallikko. Psyykkisistä syistä myönnettiin työkyvyttömyyseläke noin 20 vuotta sitten.
Kuusi vuotta sitten Matti päätti ottaa selkoa siitä, miten Jehovan todistajat Raamatun tekstin ymmärtävät. ”Te tarjoatte minulle suurimman haasteen,” mies totesi jonkin aikaa asioihin perehdyttyään. Suurin haaste toisin oli kuningas alkoholi, jonka seurauksena Matilla oli aina ”matti kukkarossa”.Tuskin olisi elänyt varakkaampana näinkään kauan.
Matin asunto oli osa ”juoppokoloniaa”, kuten hän tilannetta kuvaili. Oli siis päästävä toisenlaisiin olosuhteisiin.
Asunto löytyikin oivalliselta paikalta, yksiö läheltä pienen kaupunkimme valtakunnansalia. Naapurit eivät kuitenkaan pitäneet miehestä, joka eläkepäivänsä ratoksi kanavoi ”Fagerholmin apteekin” tuotteen(Matin käyttämä termi) tuntikausien meluamiseksi ja möykkäämiseksi. Häädön uhatessa istahdimme pitämään palaveria.
Se olin minä, joka sanoin, että ”entäs jos minä vien kaikki sinun rahasi? Silloin et voi mennä viinan ostoon eläkkeen kolahtaessa tilillesi.” Kerroin myös tuon blogiotsikkoni sanoman, onhan olemassa siihen ihan vakavissaan uskovia.
Sovimme sellaisesta käytännöstä, että pidämme huolta siitä, että Matin tili pysyy mahdollisimman nollilla. Asian olisi tietysti voinut järjestää suorilla tilisiirroilla, mutta alkoholistille lienee hyväksi se, että hän voi työstää ongelmaansa. Olemme vierailleet pankkiautomaatin ohella myös kaupassa, josta on täytetty Matin jääkaappia. Kauppalaskun ohella hoidan Matin muutkin menot, vaimoni pitäessä kirjanpidon. Jokainen meno ja tulo ovat kenen tahansa tarkistettavissa. Vain tällä tavoin Jehovan todistajat voivat viedä ihmisiltä rahat.
Nyt Matti on ollut kuusi vuotta melkein ilman alkoholia, yli kaksi vuotta ilman viinan tippaa. Meidän yhteistyöstämme on tullut merkintä virallisiin terveyskeskuspapereihin ja myös AA-ryhmässä asia tunnetaan. Tietääkseni Matti on kertonut myös raitistumisestaan monille tutuilleen, joten taitaa jokunen kirkkoherrakin tietää opiskelukaverinsa päässeen paremman elämän alkuun.
Matti on ollut aina erittäin aktiivinen osallistuja. Nykyisin hän osallistuu Jehovan todistajien kokouksiin käyttämällä erinomaisia puheenvuoroja. Keskustelumaisuus sopii miehelle ilmeisen hyvin, kun Raamatun opetuksia pohdiskellaan.
Läpi viinanhuuruisen elämänsä Matti on ollut lukuharrastuksessaan moniruokainen. Vuoden lainaajana paikallisessa kirjastossa palkittu muistaa erittäin hyvin esimerkiksi kirkkohistorian asioita, eikä käytetty liuotin näytä vaikuttaneen sanottavasti muutenkaan asioiden teoreettiseen kokonaishallintaan. Tausta on oivallinen myös silloin kun puhutaan lähdekritiikistä.
Kirjastossa on olemassa sellainen palvelu kuin etälainaus. Tuttavani on muun lukuaineiston ohella käynyt läpi kaikki suomenkielellä saatavissa olevat teokset, joissa ruoditaan Jehovan todistajia ja heidän opetuksiaan. Åbergin kirjan ohella Matti on perehtynyt niin Pasi Turusen kuin Aila Ruohon hengentuotteisiin. Olen kysellyt entiseltä lehden kirjallisuusarvostelijalta, sellaistakin uraan kuuluu, kommentteja jt-kriittisestä kirjallisuudesta. Matti antaa varsin perusteellisia selvityksiä, niin myös kyseisistä teoksista.
”Kun luin kirjaa ensimmäisiä kymmeniä sivuja, havaitsin tekstissä vakavan kallistuman. Kirja menettää uskottavuutensa, jos kriittisyys jotakin yhteisöä kohtaan nousee sellaiseen päärooliin, että käytännössä mitään myönteistä ei löydy.” Tuohon tapaan Matti kommentoi esimerkiksi Turusen teosta, ja ymmärsin syynsä oikein hyvin.
Olemme joskus keskustelleet Matin kokemuksista hänen aikaisemmissa uskonnollisissa yhteisöissään. Totesin Matin juttuja kuunneltuani, että ”sinähän saisit aikaan melkoisen kohujutun julkistaessasi kaikki tietosi”, sillä joukossa on varsin julkisiakin henkilöitä.
”Minä en varmasti ryhdy hankkeeseen, jonka tarkoituksena on vain mustamaalata uskonveljiäni”, Matti toteaa. Miehessä on paljon hyvää, ajattelee minun lisäkseni moni muukin.
Matti-pappi, kuten jotkut kylän miehet häntä kutsuvat, ei kuulu Jehovan todistajiin. Voi olla, että hänestä sellainen tulee. Matin hengellinen tulevaisuus ei ole mitenkään sidoksissa Matin auttamiseen, jota moni muukin on tehnyt kuin allekirjoittanut. Mielestäni kristityn velvollisuus on auttaa kaikkia lähimmäisiään, taustasta riippumatta. Erityisen miellyttävää on auttaa sellaisia, jotka Jeesus määritteli Vuorisaarnassaan aivan ensimmäisinä onnellisiksi(autuaiksi): ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.”(Mat5:3UM)
P.S. Matti on käynyt huolellisesti läpi tämän blogini ja tehnyt siihen huomautuksia. Esimerkiksi toinen kappale on Matin omaa tekstiä menneisyydestään. Tulemme yhdessä myös osallistumaan jatkokeskusteluun.
Mielenkiintoinen yhteensattuma. Uutisissa kerrottiin juuri erään puolueen erottaneen jäsenensä melkoisen suljetuin ovin. Onkohan oikeus varmasti toteutunut?
Käytän Juudas Iskariotia raamatullisena esimerkkinä erotetusta. Tarkoituksenani ei ole sanoa, että Ailan kertomuksen erotettu olisi hänen kaksoiskappaleensa. Juudaksen juna ikuiseen elämään meni jo, sanoo Raamattu. Nykyajan erotetuille ovi on apposen auki, heitä tullaan vastaan tuhlaajapojan isän tavoin jopa puolimatkaan.
Marjaana: ”Eli jos se on mitenkään voinut tulla epäselväksi, niin Jehovan todistajien erottamiskäytäntö ei itsessään ole mikään ongelma. Sääntöjä on kaikkialla ja erotetuksi voi tulla monesta paikasta. Ongelma on että ihminen menettää erottamiskäytännön johdosta kaiken, ja että Jehovan todistajat sitouttavat ihmiset uskontoonsa iässä, jossa he eivät tiedä mitä tekevät. Lasten ja nuorten elinikäinen sitouttaminen uskonnolliseen yhdyskuntaan on moraalitonta silloin, kun yhdyskunnasta ei voi lähteä ilman erittäin vakavia seurauksia, kuten hylkäämiskäytäntöä.”
Juuri näin.
Rauli -> ”Raamattu kehottaa kristillistä seurakuntaa erottamaan tietyillä perusteilla jäseniään. Tämä siis ok?”
Toki.
Rauli -> ”Niin myös poliittiset puolueet voivat menetellä ja muutkin yhdistykset, omien sääntöjensä puitteissa. Voivat valita jäsenensä ja poistaa sellaiset, jotka eivät sääntöjä noudata. Jälleen kaikki kunnossa, eikö?”
Kaikki kunnossa.
Rauli -> ”Käytännön liittymis- ja erottamiskäytännöt hoitavat ihmiset, kaikenlaisissa ihmisjäsenistä koostuvissa yhdistyksissä. Oikeuslaitosta ei tilanteisiin paikalle kutsuta. Ei kai se, että Jehovan todistajilla on hyvin perusteellinen tarkastelu molemmissa tapahtumissa, ole se sinun ”ongelma systeemissä”?”
Ongelmaa ei ole silloin kun kyse on asioista, joita kouluttamattomat maallikot voivat hoitaa. Ongelmat astuvat kuvioon kun kouluttamattomat maallikot hoitavat vaikeita kokonaisuuksia, joiden käsittelyyn heillä ei ole mitään asianmukaista koulutusta – tai edes oikeutta, kuten rikostapauksissa.
Rauli -> ”Ihmettelen ja kummastelen edelleen, ettei uhri ottanut yhteyttä viranomaisiin.”
Tämän ihmetteleminen ei kuulu sinulle eikä oikeuskomitealle.
Rauli -> ”Näin Jehovan todistajia ohjeistetaan raiskaustapauksessa, eikä maineen menettämisestä puhuta yhtään mitään”
Ei puhuta, koska artikkeli ei käsittele asiaa siltä pohjalta että raiskaaja on toinen Jehovan todistaja. Artikkeli käsittelee asiaa yleisluntoisesti. Mikäli viranomaiselle ilmoittamiseen suhtauduttaisiin yhtä innokkaasti myös seurakunnan sisäisten raiskaustapausten kohdalla, asiasta olisi maininta myös vanhinten kirjassa ja vanhimpia ohjeistettaisiin ottamaan aktiivinen rooli saada tapaukset viranomaisen hoidettavaksi. Sellaisesta ei kuitenkaan ole _yhtä ainoaa_ mainintaa vanhinten kirjassa, eikä missään muuallakaan kirjallisuudessanne. Ainoa ohje on ottaa yhteys haaratoimistoon. Ja kuten tiedät esimerkiksi pedofiilitapausten käsittelystä, siihen se myös jää.
Rauli -> ”Pitäisikö meidän pystyä sanomaan näillä tiedoillamme, sinä ja minä, asioiden todellinen laita. Ailalla on ollut ilmeisesti sähköpostia johtopäätöstensä tueksi, meistä kummallakaan ei edes sellaista. Vai onko sinulla?”
Jos tämä olisi yksittäistapaus, voisimme suhtautua siihen hyvällä syyllä epäileväisesti. Mutta koska kyse ei ole yksittäistapauksesta ja vastaavia tapauksia on paljon muitakin ja ihan globaalisti, objektiivisina tarkkailijoina ymmärrämme että jos vika toistuu, vika on systeemissä. Eikö totta.
En suostu uskomaan ettet ymmärtäisi sitä, että kun kymmenet tai sadat tuhannet kouluttamattomat vanhimmat; postinjakajat, yrittäjät ja putkimiehet joutuvat leikkimään poliisin kuulusteluosastoa ja rakentamaan kuulustelujen pohjalta todistusketjuja sekä tekemään niistä johtopäätöksiä, että jossain menee aina väistämättä pieleen. Systeemissä on sisäänrakennettu vika, joka toistaa itseään. Ja kuten omakin asenteesi kertoo, sitä ei haluta tunnustaa, josta syystä ongelmat tulevat vain jatkumaan.
Rauli -> ”Oikeuskomitean istunto lienee pidetty myöhemmin, kenties kuukausia tapahtumien jälkeen? Miten todistaa raiskaus silloin, jos on vain sana sanaa vastaan. Entäs jos tämä Ailan tapaus on sattunut ennen vuotta 1999, jolloin raiskaus oli asianomistajarikos? Eikä uhri halunnut edelleenkään tehdä ilmoitusta asiasta?”
Et tiedä miten asia tulee hoitaa tällaisissa tapauksissa? Ei tietenkään mitenkään. Rikostapausten käsittely ei kuulu uskonnoille. Jos uhri ei vie asiaa viranomaisille, myöskään uskonnon edustajien ei tule asiaa tutkia. Jos he siihen sotkeutuvat, kyse on juuri siitä minkä kiellät toistuvasti: rinnakkaisesta oikeusistuimesta.
Rauli -> ”No, spekuloidaan sitten vielä lisää.”
Ei tarvitse, koska rikostapausten käsittely ei kuulu uskonnollisille oikeuskomiteoille, eikä niiden tule ottaa sellaisia käsittelyynsä missään olosuhteissa. Seurakunnan vanhinten ainoa tehtävä on ohjata tapaukset viranomaisten hoidettavaksi, piste. Jäikö jotain vielä epäselväksi?
Rauli -> ”Ainakaan Suomessa Raamattu ja lainsäädäntö eivät ole ristiriidassa, tietääkseni eivät missään kohden.”
Tietääkseni Suomen lainsäädäntö ei anna myöten tottelemattomien lasten pahoinpitelyyn tai orjien pitämiseen. ”Missään kohden” oli ehkä hieman pelkistetty näkemys?
Rauli -> ”ohjeistuksemme ovat huippuluokkaa”
Tämä siis siitä huolimatta, että juuri niiden ohjeistusten takia te olette suurissa ongelmissa oikeusistuimissa.
Rauli -> ”Mielenkiintoinen yhteensattuma. Uutisissa kerrottiin juuri erään puolueen erottaneen jäsenensä melkoisen suljetuin ovin. Onkohan oikeus varmasti toteutunut?”
Oli tai ei, Terhin vanhemmat, lapset, sukulaiset ja ystävät eivät joudu katkaisemaan yhteydenpitoa Terhiin.
Eli jos se on mitenkään voinut tulla epäselväksi, niin Jehovan todistajien erottamiskäytäntö ei itsessään ole mikään ongelma. Sääntöjä on kaikkialla ja erotetuksi voi tulla monesta paikasta. Ongelma on että ihminen menettää erottamiskäytännön johdosta kaiken, ja että Jehovan todistajat sitouttavat ihmiset uskontoonsa iässä, jossa he eivät tiedä mitä tekevät. Lasten ja nuorten elinikäinen sitouttaminen uskonnolliseen yhdyskuntaan on moraalitonta silloin, kun yhdyskunnasta ei voi lähteä ilman erittäin vakavia seurauksia, kuten hylkäämiskäytäntöä.
”Rikostapausten käsittely ei kuulu uskonnoille.”
No sitähän minä nyt olen yrittänyt tölkyttää koko ajan, että rikokset ja rikolliset käräjätupaan.
Nyt tässä Ailan kuvaamassa tapauksessa ei kuitenkaan lain kouraan tartuttu, koska 1) uhri ei siihen jotakin syystä ryhtynyt ja 2) seurakunnan edustajat päätyivät tapauksesta kuultuaan siihen, että kyseessä olikin naistodistajan moraaliton askellus. Valitettavaa, jos sellainen johtopäätös on ollut toisen osapuolen valehtelun tulosta.
On aika vaikea kenenkään tehdä rikosilmoitusta sellaisesta, jonka ristiriidasta maallisen lain kanssa on vahva epäilys. Silloin ei ole merkitystä sillä onko ammattinimike ”postinjakaja, yrittäjä tai putkimies”.(oliko arvojärjestys oikea?)
Rauli: ”Nykyajan erotetuille ovi on apposen auki, heitä tullaan vastaan tuhlaajapojan isän tavoin jopa puolimatkaan.”
Juostaan vastaan, halataan ja järjestetään heti samana iltana juhlat? Epäilenpä kovasti.
Olen kuullut, että erotetun pyrkiessä takaisin seurakuntaan, häntä ei saa edelleenkään tervehtiä taikka viettää hänen kanssaan aikaa. Joissain tapauksessa takaisin palaava joutuu kulkemaan jopa puoli vuotta tai vuoden kokouksissa ja osoittaa olevansa nöyrä ja katuva – salin takana omassa penkissään.
Kun sitten viimein ”sopivaksi katsotun ajan kuluttua” erotettu ilmoitetaan otetuksi takaisin seurakuntaan, hänet saa huomata. Häntä voi tervehtiä ja hänen kanssaan saa seurustella.
Tällainen käytäntö ei millään tavalla vastaa tuhlaajapojan isän toimintaa.
* * * * *
Ote vanhinten salaisesta opaskirjasta:
”Komitean tulee huolehtia siitä, että aikaa kuluu riittävästi – ehkä monia kuukausia, vuosi tai sitäkin
pitempään – jotta erotettu voisi osoittaa katumuksensa olevan aitoa {pd s. 156; it-1 s. 1215,1216). – – – – Se että joku otettaisiin takaisin nopeasti, saattaisi rohkaista toisia tekemään vakavaa
syntiä, koska heistä voisi vaikuttaa siltä, että sen johdosta kuritetaan vain vähän tai tuskin lainkaan.”
Mitä tämä merkitsee käytännössä?
Lainaus kirjastani Vartiotornin varjossa:
”Jos joku oli yrittämässä takaisin seurakuntaan, hänen piti istua
salin takaosassa hiljaa usean kuukauden ajan. Hänen tullessaan
valtakunnansalille kukaan ei tervehtinyt, kokouksen aikana häneen
pidettiin etäisyyttä ja kokouksen jälkeen tällainen henkilö
joutui luikkimaan pois ilman yhtään ihmiskontaktia. Silloin,
”mukana ollessa”, tällainen toiminta tuntui ihan normaalilta,
nyt ajateltuna täysin käsittämättömältä. Joskus joku erotettu
jaksoi tuollaisen kuukausien hyljeksintärumban läpi ja hänet
”otettiin takaisin”, usein ei. (nimimerkki) Henkistynyt”
Aika moni ”hyljeksintärumban läpi” tulee, tänäänkin oli taas sellaisesta näyttöä meillä ja muualla. Ja se on todella ”juhlan” paikka.
Kun joku tulee todistajaksi, se ei tapahdu hetkessä nykyään. Emme elä alkuseurakunnan tässä asiassa paljon selkeämpiä aikoja. Kun joku pyrkii takaisin, pyritään tietenkin varmistamaan, ettei kyse ole hetken päähänpistosta. Ei esimerkiksi avoliittoa järjestetä kovin pian kristilliseen muotoon. Mitä enemmän mutkia elämässsä, sitä kauemmin niiden oikominen vie.
On tapauksia, joissa erotettu on tosi nopeasti otettu takaisin. Omat harvinaislaatuiset muistikuvat kertovat jopa ihan parista viikosta pyynnön saapumisen jälkeen.
Tuhlaajapojan isän tavoin seurakunnan vanhimmat tulevat erotettua vastaan ja pyrkivät mahdollisuuksien mukaan takaisin palaavalle juhlia valmistelemaan. Seurakunnan virallinen ”luokitus” on tietenkin ennen takaisinottoa ”erotettu”, mistä sitten Raamatun manitsema ”pakana tai publikaani” status.
Jehovan todistajien takaisinottokäytännön vertaaminen tuhlaajapojan tapaukseen on tietynlainen saavutus. Eihän niissä ole mitään yhteyttä toisiinsa, missään kohdassa.
Patsi että molemmissa tuhlaajapoika palaa takaisin.
Rauli: ”Mielenkiintoinen yhteensattuma. Uutisissa kerrottiin juuri erään puolueen erottaneen jäsenensä melkoisen suljetuin ovin. Onkohan oikeus varmasti toteutunut?”
Sano sinä.
Joutuvatko entiset puolueen jäsenet karttelemaan häntä? Saako hänen kanssaan käydä kahvilla ja lounaalla, vai erotetaanko puolueen entisen jäsenen kanssa lounastanut myös puolueesta? Saako puolueessa kirjoilla oleva sanoa erotetulle päivää, lähettää tekstiviestejä, sähköposteja tai soittaa puhelimella vai päätyykö moisesta väärinteosta puhutteluun tai kyseisen puolueen avainjäsenten pitämään oikeuskomiteaan?
Lienee Timo Soini jo kutsunut jo erotetun kylään. Sitä en tiedä, maksaako myös matkan.
Raulin ”pettämätöntä” logiikkaa ja tosiasioista piittaamatonta tekstiä:
”Raiskaustapauksessa ja vastaavissa tilanteissa, kuten olen siteerannut jo usein, uhria kannustetaan ottamaan välittömästi yhteyttä viranomaisiin. Aivan kuten pahoinpitelyn uhrinkin kannattaa soittaa numeroon 112, josta asiat alkavat edetä.”
Luuletko, Rauli, että alaikäisen lapsen on helppo vain rauhallisin mielin soittaa 112:een tai mennä poliisin puheille? Ymmärrätkö, että tällaisessa tilanteessa uhri voi olla niin totaalisen järkyttynyt ja sokissa, että hän ei kykene toimimaan näin. Ja kun Jehovan todistajien järjestön ohjeissa ei koskaan kannusteta menemään viranomaisten puheille, niin eihän uhri kenties edes älyä tätä, kun järkytys on päällä.
Vartiotorniseuran ohje nuorille ”unohtaa” kokonaan mainita viranomaiset:
Jehovan todistajien uusi nuorten kirjanen puhuu luvussa 8 seksuaalisesta väkivallasta, mutta jättää kertomatta kaikkein oleellisimmat neuvot. Kirjasessa ei kehoteta ottamaan yhteyttä poliisiin. Tämä ei ole mitenkään uutta. Jehovan todistajien salaisissa ohjeissa ei koskaan neuvota ottamaan yhteyttä poliisiin, sen sijaan ohjeissa pyydetään ottamaan yhteyttä Jehovan todistajien haaratoimiston lakiosastoon.
Tässä kaksi lainausta seurakunnan vanhimmille lähetetystä salaisesta kirjeestä vuodelta 2012:
Suomen laki velvoittaa joissakin tapauksissa vanhimmat ilmoittamaan tietoonsa tulleista hyväksikäyttötapauksista viranomaisille. Siksi kahden seurakunnan vanhimman tulee soittaa viipymättä haaratoimiston lakiosastolle ja pyytää lainopillisia neuvoja aina, kun vanhinten tietoon tulee syytöksiä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
– – –
Lakiosasto antaa asiassa lainopillisia neuvoja, jotka soveltuvat tapaukseen. Mikäli lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytetty on seurakunnan yhteydessä, ilmoittakaa lakiosastolle hänen syntymäaikansa ja kastepäivänsä (jos kastettu). Sen jälkeen kun tapauksesta on raportoitu lakiosastolle, vanhimpia saatetaan tarpeen mukaan pyytää olemaan yhteydessä myös palvelusosastoon, joka voi neuvoa vanhimpia siinä, miten tapaus tulisi käsitellä seurakunnassa ja miten suojella lapsia. ”
Minun on pakko laittaa tähän linkki, koska en jaksa tähän koko tekstiä lainata. Tämän sivun tekstissä on myös ihan ”oikeat” ohjeet toimintaan sen lisäksi, että se käsittelee Jehovan todistajien ”näennäisiä” ohjeita, jotka eivät johda mihinkään hyvään.
Poista linkki, jos uskallat. Poista koko teksti, jos uskallat. Kopioin tämän talteen, ja se lyö silmillesi ”jossain muualla” netissä, jos et anna näiden olla kaiken kansan näkyvissä.
Poista linkki, jos uskallat. Huomaa, että se on Kotimaa24:n tekemä juttu. Kirjoitat Kotimaa24:n blogialustalla.
En poista tekstiäsi, koska olen asiasta sopinut ylläpidon kanssa. Linkitykset eivät mielestäni vie keskustelua asialliseen suuntaan, joten sellaiset poistin ja tulen jatkossakin poistamaan. Uhkailuistasi huolimatta.
En halua blogistani sinun sivujesi mainosalustaa enkä keskustele kanssasi. Sellaiseen olen saanut ymmärtääkseni oikeutuksen.
Tiivistetäänpäs tässä asioita käytännön empiirisellä tutkimuksella, jonka tulokset tässä nyt julkistan.
Keskustelussa on ilmennyt sellainen epäilys, että kun jt-vanhin saa paimenkirjeessä neuvoja toiminnasta rikostilanteessa, hän autuaasti unohtaa samalla hetkellä sen, mitä Suomen laki asiasta sanoo. Tai yli kahdessa sadassa maassa tomiessa unohdetaan kaikkialla tykkänään paikallinen lainsäädäntö.
Minä selvitin tänään vaimoni tekemän testin, joka koski arkitilannetta.
Olimme lähdössä kokoukseen ja uuni piti virittää niin, että ateria odottaa valmiina parin tunnin kuluttua. Vaimoni pyysi minua laittamaan uunin päälle, muuta ei sanonut. Huomasin kuitenkin, että paistettava odotti uunin luona. Vaikkei minulle siitä erikseen mainittu, hoksottimeni riittivät juuri ja juuri oivaltamaan, että kyllä se lihakin oli sinne uunin sisälle laitettava ilman erillismääräystä puolisolta.
Jospa oikeuskomiteassa palvelevat kykenevät ymmärtämään, että Suomen lakia on aina noudatettava muun ohjeistuksen rinnalla. MInun uskollani on vankka kallistuma siihen suuntaan.
Koska Rauli poistaa linkit, mitä laitan, minun täytyy tehdä asiat pitemmän kaavan mukaan. Kopioin sen tekstin, mihin linkki vie. Ensimmäisen linkin takana oli tämä teksti:
* * *
Jehovan todistajat ”unohtivat” mainita poliisin nuorille suunnatussa valistuskirjasessa
Jehovan todistajien uusi nuorten kirjanen puhuu luvussa 8 seksuaalisesta väkivallasta, mutta jättää kertomatta kaikkein oleellisimmat neuvot. Kirjasessa ei kehoteta ottamaan yhteyttä poliisiin. Tämä ei ole mitenkään uutta. Jehovan todistajien salaisissa ohjeissa ei koskaan neuvota ottamaan yhteyttä poliisiin, sen sijaan ohjeissa pyydetään ottamaan yhteyttä Jehovan todistajien haaratoimiston lakiosastoon.
Tässä kaksi lainausta seurakunnan vanhimmille lähetetystä salaisesta kirjeestä vuodelta 2012:
Suomen laki velvoittaa joissakin tapauksissa vanhimmat ilmoittamaan tietoonsa tulleista hyväksikäyttötapauksista viranomaisille. Siksi kahden seurakunnan vanhimman tulee soittaa viipymättä haaratoimiston lakiosastolle ja pyytää lainopillisia neuvoja aina, kun vanhinten tietoon tulee syytöksiä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
– – –
Lakiosasto antaa asiassa lainopillisia neuvoja, jotka soveltuvat tapaukseen. Mikäli lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytetty on seurakunnan yhteydessä,ilmoittakaa lakiosastolle hänen syntymäaikansa ja kastepäivänsä (jos kastettu). Sen jälkeen kun tapauksesta on raportoitu lakiosastolle, vanhimpia saatetaan tarpeen mukaan pyytää olemaan yhteydessä myös palvelusosastoon, joka voi neuvoa vanhimpia siinä, miten tapaus tulisi käsitellä seurakunnassa ja miten suojella lapsia.
Lähde: Kirje kaikille vanhimmistoille 01.10.2012: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
Poliisin ohjeet seksuaalirikostapauksissa sen sijaan ovat hyvin selkeitä ja yksiselitteisiä.
Raiskaus
Jos joudut raiskauksen uhriksi:
”Tee rikoksesta heti ilmoitus poliisille soittamalla numeroon 112.
Älä pese itseäsi tai vaihda vaatteita, sillä rikoksentekijästä mahdollisesti jääneet tahrat, karvat ja kuidut ovat tärkeitä todistuskappaleita.
Paina mieleesi rikoksentekijän tuntomerkit ja tapahtumapaikka. Jos olet ollut rikoksentekijän autossa, paina mieleesi auton rekisterinumero, väri, merkki ja erityistuntomerkit.
Jos joudut käymään lääkärissä ennen kuin otat yhteyttä poliisiin, ilmoita selvästi joutuneesi raiskauksen uhriksi ja pyydä lääkäriä ottamaan tarvittavat näytteet. Poliisi ohjaa uhrin aina myös oikeuslääkärin tutkittavaksi, sillä tutkimus on tarpeen todisteiden saamiseksi.
Rikoksen uhria tukee valtakunnallinen Rikosuhripäivystys. Raiskauskriisikeskus Tukinainen antaa maksutonta neuvontaa valtakunnallisesti. Seksuaalisen väkivallan uhreja auttaa myös Väestöliitto. Neuvoja saat myös paikallispoliisilta, kunnan sosiaaliviranomaisilta ja kunnan yleisestä oikeusaputoimistosta.”
Tarkastellaan sitten hiukan Jehovan todistajien nuorten ohjetta.
Luku 8 on otsikoitu ”Mitä minun olisi hyvä tietää seksuaalisesta väkivallasta?”
Tuossa kirjasessa kehotetaan puhumaan tapahtuneesta raiskauksesta seurakunnan vanhimmistolle ja omille vanhimmille, mutta ei muille. Tässä toteutuu taas se salailun kulttuuri, mikä aina ennenkin. Missään ei mainita, että asia on vakava RIKOS, mikä pitää ilmoittaa poliisille. Missään ei mainita, että pitää heti mennä jonnekin sairaalaan tutkimuksiin, jos on saanut vaikka jonkin sairauden, ja jotta syyllisestä saataisiin DNA-näytteet. Kirjasen tekstiä:
PUHU TAPAHTUNEESTA
Raamatussa kerrotaan, että ollessaan rajun tunnekuohun vallassa Jumalan palvelija Job sanoi: ”Tahdon puhua sieluni katkeruudessa!” (Job 10:1.) Sinun kannattaa tehdä samoin. Jollekin luotettavalle ihmiselle puhuminen voi auttaa sinua pääsemään tasapainoon ja helpottaa ahdistustasi.
Puhu tunteistasi jollekulle. Näin voit saada tarvitsemaasi apua niiden käsittelemiseen. Näin tapahtui Annettelle. Hän sanoo: ”Kerroin asiasta hyvälle ystävälleni, ja hän kehotti minua puhumaan joillekin seurakuntani vanhimmille. Olen iloinen, että tein niin. He keskustelivat kanssani useita kertoja ja sanoivat minulle juuri sen, mitä minun oli tarpeen kuulla – tapahtunut ei ollut minun syytäni, vaan olin täysin syytön.”
Natalie kertoi hyväksikäytöstä vanhemmilleen. ”He tukivat minua”, hän sanoo. ”He kannustivat minua puhumaan tapahtuneesta, ja kun tein niin, suru ja viha sisälläni helpottivat.”
Kotimaa24:n haastattelussa Jehovan todistajien tiedotusosaston Ari Hakkarainen vastasi sähköpostilla toimittajan tekemiin kysymyksiin. Tässä yksi kysymys-vastaus-pari:
Miksi Jehovan todistajien artikkelissa, jossa vastataan nuorten esittämiin kysymyksiin, ei opasteta kääntymään poliisin puoleen, jos kokee seksuaalista väkivaltaa?
– Asia on itsestään selvä. Viranomaisille pitää ilmoittaa, Ari Hakkarainen kommentoi.
Kummallista. Vaikka asia on ”itsestään selvä”, miksi sitä ei kuitenkin kirjoiteta vanhinten ohjeisiin, vaan kehotetaan ottamaan yhteyttä lakiosastoon? Vaikka asia on ”itsestään selvä”, miksi sitä ei kirjoiteta kokemattomien nuorten ohjeisiin? Ei se heille varmasti ole itsestään selvä. Rikoksen uhriksi joutuminen voi olla niin paha järkytys, että itse ei osaa toimia loogisesti ja järkevästi. Siksi muiden ihmisten tulisi ohjata uhri heti poliisin ja lääkärin kuultavaksi.
UUT teki 2014 keväällä selvityksen Jehovan todistajien oikeuskomiteoiden käsittelemistä seksuaalirikoksista. Tuo selvitys suunnattiin oikeusministerille. Sitä käsitteli myös sisäministeri. Saaduissa tosielämän kokemuksissa ei yhden yhdessäkään tapauksessa otettu yhteyttä viranomaisiin eikä sitä neuvottu tekemään. Joten ei tuo ”itsestäänselvyys” toteudu.
Kyseinen selvitys löytyy sivuiltani ja myös UUT:n sivuilta.
Koska Rauli poistaa linkit, mitä laitan, minun täytyy tehdä asiat pitemmän kaavan mukaan. Kopioin sen tekstin, mihin linkki vie. Toisen linkin takana oli tämä teksti:
* * *
Jehovan todistajat opastaa seksuaalisesta väkivallasta – poliisia ei mainita
Kotimaa24, 14.05.2016 08:30 – Johannes Ijäs | Kotimaa
Jehovan todistajat ovat julkaisseet nettisivuillaan 10 vastausta nuorten tyypillisiin kysymyksiin. Yhdessä vastauksessa puhutaan seksuaalisen väkivallan kokemisesta. Uhriksi joutuneita ei kuitenkaan ohjata ottamaan yhteyttä virkavaltaan. Miksi?
Kotimaa24 sai vastauksen sähköpostitse Ari Hakkaraiselta Jehovan todistajien tiedotusosastolta.
Miksi Jehovan todistajien artikkelissa, jossa vastataan nuorten esittämiin kysymyksiin, ei opasteta kääntymään poliisin puoleen, jos kokee seksuaalista väkivaltaa?
– Asia on itsestään selvä. Viranomaisille pitää ilmoittaa, Ari Hakkarainen kommentoi.
Pitääkö poliisin puoleen kääntyä?
– Viranomaisten puoleen pitää kääntyä kaikissa vakavissa rikoksissa.
Miksi halusitte ohjeistaa netissä nuoria suhtautumisesta seksuaaliseen väkivaltaan ja mitä haluatte ohjeilla sanoa?
– Otsikossa ”Miksi kysymys on tärkeä?” kerrotaan syy aiheen käsittelyyn: Joka vuosi miljoonia ihmisiä raiskataan tai käytetään muulla tavoin seksuaalisesti hyväksi, ja uhrit ovat etupäässä nuoria. Tarkoitus on siis auttaa nuoria, jotta he osaavat olla varovaisia.
Hakkarainen lähettää lisäksi pari esimerkkiä siitä, miten seksuaalirikoksia on käsitelty Jehovan todistajien julkaisuissa ”jo vuosikymmeniä”. Esimerkit ovat vuoden 1993 julkaistusta Herätkää! -lehden artikkelista, jossa on artikkeli Miten toipua raiskauksesta. Artikkelissa pyydetään hakeutumaan lääkärinhoitoon ja ilmoittamaan asiasta poliisille heti, kun siihen kykenee.
Toinen Hakkaraisen lähettämä esimerkki on vuoden 2005 Vartiotorni-lehdestä:
”Nykyäänkin raiskaus on vakava rikos, josta rangaistaan ankarasti. Uhrin ei pidä epäröidä ilmoittaa tapahtuneesta poliisille”, siinä sanotaan.
Asiantuntijalta positiivistakin palautetta
Uskontojen uhrien tuki ry on julkaissut vuonna 2014 selvityksen, jossa se tarkastelee kriittisesti Jehovan todistajien niin kutsuttujen oikeuskomiteoiden tapaa käsitellä epäiltyjä seksuaalirikoksia.
”Vaikka rikosilmoituksen tekemistä oikeuskomiteoissa käsitellyistä asioista ei ole kielletty, uhreja on joissain tapauksissa kehotettu olemaan kertomatta rikoksista ulkopuolisille, jotta uskonyhteisön maine ei kärsisi”, selvitys väittää.
Raiskauskriisikeskus Tukinaisen kriisityön kehittämispäällikkö, psykoterapeutti Heli Heinjoki arvioi Jehovan todistajien netissä olevan seksuaalista väkivaltaa käsittelevän vastauksen nuorille.
Hänkin kiinnittää huomiota siihen, että poliisille ilmoittamisesta ei puhuta. Hän muistuttaa, että seksuaalinen väkivalta on rikos ja rikoksen tekijä täytyy saada vastuuseen teosta. Hyväksikäytöstä tai raiskauksesta on välittömästi ilmoitettava poliisille. Lasten kohdalla on myös tehtävä lastensuojelulakiin perustuva lastensuojeluilmoitus.
Heinjoki näkee Jehovan todistajien vastauksessa myös paljon positiivista.
– On hyvä, että vastauksessa kerrotaan, miten pahoja asioita tapahtuu kaikille ja se, ettei seksuaalinen väkivalta ei ole uhrin syy. Olisi myös hyvä lisätä, että vastuu on aina sillä, joka tekee pahaa.
Heinjoki kiittää vastausta myös muun muassa siitä, että se kannustaa puhumaan seksuaalisesta väkivallasta ja puhumista pidetään uhrin oman edun mukaisena.
”Tuossa kirjasessa kehotetaan puhumaan tapahtuneesta raiskauksesta seurakunnan vanhimmistolle ja omille vanhimmille, mutta ei muille.”
Aiemmin oli esillä se tosiasia, että raiskauksen uhri ei tunnekuohunsa vuoksi pysty eikä kykene soittamaan numeroon 112. Täysin realistinen oli sekin näkemys.
Ottamalla yhteyttä omiin vanhempiin saadaan kontakti hiukan kokeneempiin kansalaisiin, jotka sitten panikoimatta pirauttavat hätänumeroon. Mitä pikemmin sen parempi. Joissakin tapauksissa saattavat seurakunnan vanhimmat tarjota sen linkin sinne viranomaisiin.
Tuo ”ei muille” on nostettu arvoon arvaamattomaan. Ikään kuin viranomaisiin ei saisi meidän ohjeidemme mukaan ottaa yhteyttä. Uskon, että en ole ainoa jt-vanhempi, joka oman tyttären raiskauskokemuksen kultuaan tasajalkaa hyppien ja naama punaisena luuriin karjuisi: ”Apua poliisi!” (Oikeanlaatuista panikointia siis)
Ehkä tämä itseluottamukseni on nyt tavallistakin korkeammalla, kun minä sen uunitestinkin selvitin???