Ylläolevaa otsikkoa riittävän monta kertaa katseltuani päätin moisen tempun toteuttaa. Olen vienyt tuttavaltani Matilta kaikki hänen rahansa jo lähes kuuden vuoden ajan. (Jos joku aikoo tämän avoimen tunnustukseni saattaa iltapäivälehtijournalismin koristeeksi, ei kannata lukea tätä blogia enempää, koska uutisotsikkoon voi jatkossa tulla turhan paljon sen alas ampuvia yksityiskohtia.)
Jotakin rahansa menettäneen taustasta. Ryyppäsi teologiset opintonsa pystyyn Helsingissä. Onnistui pelastautumaan Valamon luostariin Heinävedelle, jossa teologian kandidaatin tutkinto teetettiin loppuun kuuliaisuustyönä. Luostarin Matti joutui jättämään vaikean ihmissuhdekriisin takia. Antoi vihkiä itsensä luterilaisen kirkon papiksi, mutta hillittömäksi villiintynyt juopottelu vei siihen, että Matti luopui kehotettuna luterilaisesta pappeudesta. Vuodesta 1999 lähtien hän on ollut ortodoksimaallikko. Psyykkisistä syistä myönnettiin työkyvyttömyyseläke noin 20 vuotta sitten.
Kuusi vuotta sitten Matti päätti ottaa selkoa siitä, miten Jehovan todistajat Raamatun tekstin ymmärtävät. ”Te tarjoatte minulle suurimman haasteen,” mies totesi jonkin aikaa asioihin perehdyttyään. Suurin haaste toisin oli kuningas alkoholi, jonka seurauksena Matilla oli aina ”matti kukkarossa”.Tuskin olisi elänyt varakkaampana näinkään kauan.
Matin asunto oli osa ”juoppokoloniaa”, kuten hän tilannetta kuvaili. Oli siis päästävä toisenlaisiin olosuhteisiin.
Asunto löytyikin oivalliselta paikalta, yksiö läheltä pienen kaupunkimme valtakunnansalia. Naapurit eivät kuitenkaan pitäneet miehestä, joka eläkepäivänsä ratoksi kanavoi ”Fagerholmin apteekin” tuotteen(Matin käyttämä termi) tuntikausien meluamiseksi ja möykkäämiseksi. Häädön uhatessa istahdimme pitämään palaveria.
Se olin minä, joka sanoin, että ”entäs jos minä vien kaikki sinun rahasi? Silloin et voi mennä viinan ostoon eläkkeen kolahtaessa tilillesi.” Kerroin myös tuon blogiotsikkoni sanoman, onhan olemassa siihen ihan vakavissaan uskovia.
Sovimme sellaisesta käytännöstä, että pidämme huolta siitä, että Matin tili pysyy mahdollisimman nollilla. Asian olisi tietysti voinut järjestää suorilla tilisiirroilla, mutta alkoholistille lienee hyväksi se, että hän voi työstää ongelmaansa. Olemme vierailleet pankkiautomaatin ohella myös kaupassa, josta on täytetty Matin jääkaappia. Kauppalaskun ohella hoidan Matin muutkin menot, vaimoni pitäessä kirjanpidon. Jokainen meno ja tulo ovat kenen tahansa tarkistettavissa. Vain tällä tavoin Jehovan todistajat voivat viedä ihmisiltä rahat.
Nyt Matti on ollut kuusi vuotta melkein ilman alkoholia, yli kaksi vuotta ilman viinan tippaa. Meidän yhteistyöstämme on tullut merkintä virallisiin terveyskeskuspapereihin ja myös AA-ryhmässä asia tunnetaan. Tietääkseni Matti on kertonut myös raitistumisestaan monille tutuilleen, joten taitaa jokunen kirkkoherrakin tietää opiskelukaverinsa päässeen paremman elämän alkuun.
Matti on ollut aina erittäin aktiivinen osallistuja. Nykyisin hän osallistuu Jehovan todistajien kokouksiin käyttämällä erinomaisia puheenvuoroja. Keskustelumaisuus sopii miehelle ilmeisen hyvin, kun Raamatun opetuksia pohdiskellaan.
Läpi viinanhuuruisen elämänsä Matti on ollut lukuharrastuksessaan moniruokainen. Vuoden lainaajana paikallisessa kirjastossa palkittu muistaa erittäin hyvin esimerkiksi kirkkohistorian asioita, eikä käytetty liuotin näytä vaikuttaneen sanottavasti muutenkaan asioiden teoreettiseen kokonaishallintaan. Tausta on oivallinen myös silloin kun puhutaan lähdekritiikistä.
Kirjastossa on olemassa sellainen palvelu kuin etälainaus. Tuttavani on muun lukuaineiston ohella käynyt läpi kaikki suomenkielellä saatavissa olevat teokset, joissa ruoditaan Jehovan todistajia ja heidän opetuksiaan. Åbergin kirjan ohella Matti on perehtynyt niin Pasi Turusen kuin Aila Ruohon hengentuotteisiin. Olen kysellyt entiseltä lehden kirjallisuusarvostelijalta, sellaistakin uraan kuuluu, kommentteja jt-kriittisestä kirjallisuudesta. Matti antaa varsin perusteellisia selvityksiä, niin myös kyseisistä teoksista.
”Kun luin kirjaa ensimmäisiä kymmeniä sivuja, havaitsin tekstissä vakavan kallistuman. Kirja menettää uskottavuutensa, jos kriittisyys jotakin yhteisöä kohtaan nousee sellaiseen päärooliin, että käytännössä mitään myönteistä ei löydy.” Tuohon tapaan Matti kommentoi esimerkiksi Turusen teosta, ja ymmärsin syynsä oikein hyvin.
Olemme joskus keskustelleet Matin kokemuksista hänen aikaisemmissa uskonnollisissa yhteisöissään. Totesin Matin juttuja kuunneltuani, että ”sinähän saisit aikaan melkoisen kohujutun julkistaessasi kaikki tietosi”, sillä joukossa on varsin julkisiakin henkilöitä.
”Minä en varmasti ryhdy hankkeeseen, jonka tarkoituksena on vain mustamaalata uskonveljiäni”, Matti toteaa. Miehessä on paljon hyvää, ajattelee minun lisäkseni moni muukin.
Matti-pappi, kuten jotkut kylän miehet häntä kutsuvat, ei kuulu Jehovan todistajiin. Voi olla, että hänestä sellainen tulee. Matin hengellinen tulevaisuus ei ole mitenkään sidoksissa Matin auttamiseen, jota moni muukin on tehnyt kuin allekirjoittanut. Mielestäni kristityn velvollisuus on auttaa kaikkia lähimmäisiään, taustasta riippumatta. Erityisen miellyttävää on auttaa sellaisia, jotka Jeesus määritteli Vuorisaarnassaan aivan ensimmäisinä onnellisiksi(autuaiksi): ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.”(Mat5:3UM)
P.S. Matti on käynyt huolellisesti läpi tämän blogini ja tehnyt siihen huomautuksia. Esimerkiksi toinen kappale on Matin omaa tekstiä menneisyydestään. Tulemme yhdessä myös osallistumaan jatkokeskusteluun.
Ailalle osa3
”Kerropa minulle mitä tapahtuu jos joku todistaja alkaa lähetellä läheisilleen syntymäpäiväkortteja.”
Sorry, sotkin syntymäpäivä- ja joulukortit. Nuo synnilliset paperinpalaset menevät pienessä mielessäni sekaisin.
Vakavien raiskausjuttujen jälkeen vastaan kysymykseesi seuraavasti: mielentilatutkimus on enemmän kuin paikallaan. Oikeuskomitean pystyttämiseen on varsin pitkä matka. Katso vaikka sieltä salaisesta kirjasta kohta ”syntymäpäiväkortin lähettäminen”. Älä katso kohtaa ”yksittäisen kortin lähettäminen” tai ”vain muutama kortti”. Etsi kohta ”katumatta postittelee tämän tästä onnittelukortteja”.
Voi olla kyllä, että ei löydy… En viitsi nyt tarkistaa.
Mutta jos tuo kuulemasi on totta, niin sehän tarjoaa sinulle oivallisen otsikon blogille: ”Syntymäpäiväkorttien varjossa” tai ”Ikuinen elämä vai synttärikortit”. Idea vapaasti käytettävissäsi.
(En jaksanut ottaa tuota tarinaa siis ihan tosissani. Ehkä tässä jo vähän väsyttääkin…)
Raulille.
Ei tarvitse ottaa korttitarinaa todesta. Olet jo todennut useamman kerran, että sen kertoja on mielestäsi valehtelija, onhan hän myös entinen todistaja. Voinet kuitenkin vastata varsinaiseen kysymykseeni. Uskon, että seurakunnan vanhimpana seuraavaan kysymykseen vastaaminen onnistuu sinulta helposti.
Kysymys: Jos joku Jehovan todistaja tekee jonkun väärinteon (pienen tahi suuren), joka katsotaan todistajien seurakunnassa synniksi ja seurakunta saa tietää asiasta, huomauttaa henkilöä tämän toimesta, mutta tämä kiinni jäänyt EI suostu katumaan väärintekoaan.
Mitä tapahtuu?
Saako väärintehnyt katumaton henkilö jatkaa todistajana ilman mitään seuraumuksia?
Kortitarina ei kerta kaikkiaan vain ole uskottava. Siihen täytyy liittyä jotakin muuta, ehkä juuri se opillinen kriisi. Toki olet siinä aivan oikeassa, että katumaton synnintekijä erotetaan seurakunnsasta. MIten se sitten puetaan käytäntöön, ei ole ihan yksipiippuinen asia.
Kun Jeesus siinä Matteuksen 18. tapauksessa antaa toimintaohjeen, kyseessä täytyi olla veljien keskinäinen ongelma. Sellaisen voi selvittää siis ihan kahden kesken. Kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse ongelmasta saada koskaan mitän tietoa. Erinomainen ohje Vapahtajaltamme asioiden selvittämiseksi.
Jos tällainen tilanne paisuu siihen mittaan, ettei edes seurakunnan sovittelu auta, ohjeena oli se ”pakana tai bublikaani”-pärstäkerroin. Kuin ilmaa vastaantulijalle.
Toki jostakin joulu- tai synttärikortin lähettämisestä huomautetaan, muttei kärpäsestä tehdä härkästä. Katuvainen kortinlähettäjä on melkoisen kummallinen nimike Jeesuksen oikealle seuraajalla.
Erotaminen edellyttää aina jotakin vakavampaa, Raaatussa selkeästi esitetyn periaatteen rikkomista. Eimilloinkaan heikkoudesta johtuvaa tilapäistä ”lipsumista”. Tuskin kenelläkään niin paljon potentiaalisia kortin odottajia on, että siitä voisi suuri ongelma nousta. Ellei nuhteen saaja ota niin sanotusti nokkiinsa ja lähde aamaan ”oikeuksiaan” ajatuksenaan: ”MItä se muille kuuluu”. Tällaisten henkilökemioiden törmäilyjen seurauksena on varmaankin ajauduttu erottamisen/eroamisen kurssille. Sääli.
Esimerkki: Eräs sisar sukulaistensa ilmeisesti painostamana vietti kerran satavuotissynttäreitä. Ei perustettu oikeuskomiteaa, ei edes nuhdeltu. Tuskin Jeesuskaan olisi tilanteeseen reagoinut.
Ovatkohan nämä informanttisi ja heidän kieltämättä traagiset kokemuksensa antaneet sinulle monta numeroa liian armottoman kuvan armo-käsitteestä meidän keskuudessamme?
Rauli kirjoitit: ”Toki jostakin joulu- tai synttärikortin lähettämisestä huomautetaan, muttei kärpäsestä tehdä härkästä. Katuvainen kortinlähettäjä on melkoisen kummallinen nimike Jeesuksen oikealle seuraajalla. ”
Kyse onkin nyt katumattomasta kortinlähettäjästä. 🙂
HUOM! Tämä alla oleva jäi edelleen vaille vastausta:
Kysymys: Jos joku Jehovan todistaja tekee jonkun väärinteon (pienen tahi suuren), joka katsotaan todistajien seurakunnassa synniksi ja seurakunta saa tietää asiasta, huomauttaa henkilöä tämän toimesta, mutta tämä kiinni jäänyt EI suostu katumaan väärintekoaan.
Saako väärintehnyt katumaton henkilö jatkaa todistajana ilman mitään seuraumuksia?
Kyllä vaiko ei?
Näissä sinun kysymyksissäsi on usein sellainen sisäänrakentunut ongelma, ettei niihin voi vastata akselilla kyllä/ei. Siis sillä ”lukitse vaihtoehto”-tekniikalla Tilanteisiin liittyy aina paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka mutkistavat kokonaisuutta. Elämä ei men ihan kyllä/ei käytännössä.
Vaikka lukisin kirjasi moneen kertaan, niistä ei koskaan voi tulla esille tasapuolisesti tietoa todellisesta tapahtumainkulusta. Toinen osapuoli kun jää ilman puolustuspuheenvuoroa. Jos olisin ollut itse paikalla, tällaista epäselvyyttä ei voisi olla. Siis joss(=jos ja vain jos).
Katumaton synnintekijä erotetaan, se on ”peruspykälä”. Meidän Jehovan todistajien kristillinen vaellus ei kuitenkaan perustu pykäliin vaan Raamatun ohjaamiin periaatteisiin. Ja se onkin sitten jo monimutkaisempi kokonaisuus.
Mitä on katumus? Mikä on ymmärrysyky? Henkinen tasapaino? Onko kyseessä toistuva samaan kuoppaan käveleminen? On paljon kysymyksiä, jotka täytyy ottaa huomioon.
Saitko nyt vastauksen tähän suureen probleemaasi?
Rauli: ”Katumaton synnintekijä erotetaan, se on “peruspykälä”.”
Kiitos vastauksestasi.
Ole hyvä.
Rauli -> ”Ovatkohan nämä informanttisi ja heidän kieltämättä traagiset kokemuksensa antaneet sinulle monta numeroa liian armottoman kuvan armo-käsitteestä meidän keskuudessamme?”
Vai olisiko kyse kuitenkin aikaisemmin toteamistani realiteeteista, jotka vain yksinkertaisesti ja väistämättä tuottavat traagisia tapauksia komiteoiden jäljiltä? Koska nämä traagiset tapaukset toistuvat globaalisti, tapaukset eivät ole mikään suomalainen erikoisuus, vaan syy-yhteys on yhdyskuntanne toimintamalleissa ja siinä, että ihmiset joilla ei ole edellytystä käsitellä vaikeita asioita, joutuvat niitä käsittelemään.
Rauli: ”Esimerkki: Eräs sisar sukulaistensa ilmeisesti painostamana vietti kerran satavuotissynttäreitä. Ei perustettu oikeuskomiteaa, ei edes nuhdeltu. Tuskin Jeesuskaan olisi tilanteeseen reagoinut.”
Voi ihmettä. Oliko tämä teiltä niin iso myönnytys, että piti ihan tässä mainita?
Että satavuotias pääsi juhlapäivän viettämisestä ilman oikeuskomiteaa ja nuhteluita. Huh huh.
Katuiko hän edes?
* * * *
Rauli: ”Ovatkohan nämä informanttisi ja heidän kieltämättä traagiset kokemuksensa antaneet sinulle monta numeroa liian armottoman kuvan armo-käsitteestä meidän keskuudessamme?”
Olen tutustunut informanttien tekstien ohella melko runsaasti myös teidän kirjallisuuteenne. En siis ole ainoastaan haastattelujen varassa. Tämänkin tietäisit, jos lukisit kirjani.
Matin arvostelua odottelen. Jos hänelle tulee kirjasta jotain kysymyksiä, niin minuun saa yhteyden sähköpostitse.
Aila Ruoho, eikö ole näin että olet pyytänyt kirjaasi varten kommentteua JT:n edustajilta mutta et ole saanut niitä?
Matin kommentti tulee sitten tässä.
”Ruohon kirja on asiallisesti kirjoitettu. Minä uskon, että kirjoittaja haluaa kertoa mahdollisimman täsmällisesti kuvaamistaan tapauksista, jotka epäilemättä ovat sinänsä tosia.
Minulla on olut tilaisuus tutustua Jehovan todistajiin viimeisen seitsemän vuoden aikana. näen ’elämän todistuksen’ tässä vaiheessa paljon tärkeämpänä kuin teoreettiset pohdinnat esimerkiksi vuosiluvuista. En ole samaa mieltä kaikista Jehovan todistajien opetuksista. Kysymysmerkkejä on.
Lukemani teokset, jotka kriittisesti kertovat Jehovan todistajien menettelyistä eivät ole minuun sanottavasti vaikuttaneet. Olen sen verran elämää nähnyt, myös uskonnollisten ulkokuorien sisälle kurkistanut .
Tähän oman pesän likaamiseen liittyen koin kuuliaisuusveljenä paljon sellaista, mikä ei ole hyvää ja kaunista. Koen, että on törkeää kiittämättömyyttä julkisuudessa repostella sellaista, jolle kokee edelleen olevansa tuntuvassa kiitollisuudenvelassa.”
Viime mainitulla lauseella Matti tarkoittaa, että hän ei halua ryhtyä menneitä kokemuksiaan hengellisissä yhteisöissä jälkikäteen kaivelemaan. Eikä mies ole niistä minullekaan kertonut, vaikka olemme varsin luottamukselliset välit rakentaneet. Sen kyllä tiedän, millä elämänalueella Matti nuo mätäpaiseet on kohdannut.
Muutama kriittinen huomio Ailan kirjan tekstistä tapauksen todenmukaisuutta kiistämättä:
Erotettu sisar …kertoo todistajien opettavan:
1) ”että naimattomalle yhdyntä on kaikissa muodoissaan synti” Totta, näin on.
2) ”että jos nainen on vaarassa tulla raiskatuksi, hän on itse aiheuttanut sen esimerkiksi käytöksellään, pukeutumisellaan tai hakeutumalla huonoon seuraan.”
Omalla käytöksellä ja pukeutumisella on merkitystä, siihen opastetaan. Raiskaus ei tietenkään ole koskaan, siis ei milloinkaan, raiskatun syytä. Kyseessähän on rikos, jossa ”toinen henkilö pakotetaan sukupuoliyhteyteen”(Wikipedia)
3) ”On parempi tulla tapetuksi kuin raiskatuksi.”
On totta, että raiskauksen uhriksi joutuvan kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan yrittää estää tapahtumaa. Tähän myös Raamattu kannustaa (5Mo 22:23–27). Missään ei kuitenkaan anneta ymmärtää, että kamppailu kannattaa käydä viimeiseen veripisaraan asti. Muutoinhan aina henkiin jäänyt raiskattu olisi selityksen velkaa! Eihän se voi niin mennä, Aila.
4) ”Luulin naiivisti, että olin turvassa kun vietin aikaa toisten todistajanuorten kanssa.”
Ei takaa turvaa, vaikka on tietysti parempi kuin yökerhoillan jälkimainingit. Usein meillä varoitetaan myös ”joukkoomme pujahtaneista”(raamatullinen ilmaus), jotka eivät ole hyvää seuraa.
5) ”Eli kun yksi veli raiskaa, on sen jälkeen kelvoton toisten silmissä.” Ei ainakaan minkään raamatullisen opetuksen tuottama johtopäätös.
Ja vielä: ”Koko sen ajan, kun minua syyllistettiin, kyseinen veli istui vajaan metrin päässä minusta kuuntelemassa ja aika ajoin jopa täydentämässä näitä minusta keksittyjä tarinoita.”
Onkohan kyseinen nuori mies vielä todistaja? Valheella tuppaa olemaan ne kuuluisat lyhyet jäljet, vaikka olisi kuinka taitava juksaamaan. Ja kun on olemassa Hän, jolle on turha pajunköyttä syöttää.
Rauli, ”On totta, että raiskauksen uhriksi joutuvan kannattaa mahdollisuuksiensa mukaan yrittää estää tapahtumaa. Tähän myös Raamattu kannustaa (5Mo 22:23–27). Missään ei kuitenkaan anneta ymmärtää, että kamppailu kannattaa käydä viimeiseen veripisaraan asti. Muutoinhan aina henkiin jäänyt raiskattu olisi selityksen velkaa! Eihän se voi niin mennä, Aila.”
Tässä yksikertaistetaan asiaoita. Samalla luodaan mallia, että jos raiskattu itsepuolustuksesi tappaa hyökääjän se on väärin. Miten niin se on väärin? Se on itsepuolustusta ja suuressa hädässä vaaran karkoittamista.
Kuten aiemmassa keskustelussa oli puhetta, kristityllä on mahdollisuus puolustautua. Jos tällaisessa hätätilanteessa sitten raiskaaja loukkaantuu kuolettavasti, lienee kristityn sisaren tilit Luojansa kanssa silti kohtuullisella mallilla. Onneksi en ole sellaisesta päätösvastuussa.
Oletetaan sitten, että kristitty sisar on laittanut käsilaukkuunsa pienen taskuaseen – sinne kynsiviilan ja huulipunan väliin. Ja sitten ampua täräyttää raiskaajaa suoraan päähän selkeässä surmaamistarkoituksessa.
Taitaa olla jopa lakituvassakin helposti sellainen ajatus, että nyt on hätää liikaa varjeltu?
Kristitty ei voi toimia hengenriistotarkoituksessa, tai sitten Jeesuksen opetukset ovat pahasti jääneet unholaan. Näin ajattelen.
Rauli -> ”Vaikka lukisin kirjasi moneen kertaan, niistä ei koskaan voi tulla esille tasapuolisesti tietoa todellisesta tapahtumainkulusta. Toinen osapuoli kun jää ilman puolustuspuheenvuoroa.”
Kuten olen sinulle useamman kerran huomauttanut, et voi vaatia ”toisen osapuolen puolustuspuheenvuoroa” samaan aikaan kun eväät sellaisen mahdollisuuden kaikilta maailman entisiltä Jehovan todistajilta.
Mitä siis ajattelisit argumenttisi kääntöpuolesta:
’Vaikka lukisin Vartiotorni-seuran kirjallisuuden versiot entisistä Jehovan todistajista moneen kertaan, niistä ei koskaan voi tulla esille tasapuolisesti tietoa todellisesta tapahtumainkulusta. Toinen osapuoli kun jää ilman puolustuspuheenvuoroa’?
Rauli -> ”Onkohan kyseinen nuori mies vielä todistaja? Valheella tuppaa olemaan ne kuuluisat lyhyet jäljet, vaikka olisi kuinka taitava juksaamaan. Ja kun on olemassa Hän, jolle on turha pajunköyttä syöttää.”
Ei voi olla toteamatta, että jonkinlaista epäuskoa potee väkisinkin tällaista tekstiä lukiessaan. Mitähän tuon taivaallisen merkitystä sillä on tässä asiassa, onko kyseinen henkilö vielä nykyään todistaja, kun ydinongelma on siinä, että raiskattu asetetaan raiskaajansa kanssa samaan tilaan kuulusteluun? Kuulusteluun, jonka pitävät miehet, joilla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tällaiseen kuulusteluun?
Matille kiitokset kirja-analyysistä. Hieman seikkaperäisempää analyysiä odotin tekstisi perusteella. Mitä mieltä olet, voimmeko saada analyysin myös mainitsemastani Raymond Franzin kirjasta, edes niistä kolmesta suomennetusta luvusta?
”Vaikka lukisin Vartiotorni-seuran kirjallisuuden versiot entisistä Jehovan todistajista moneen kertaan, niistä ei koskaan voi tulla esille tasapuolisesti tietoa todellisesta tapahtumainkulusta. Toinen osapuoli kun jää ilman puolustuspuheenvuoroa?”
Näinkin voi asian ilmaista, miksikäs ei. Meidän kirjallisuutemme ei kyllä kovin kummoisesti palstatilaa exille anna. Raamatussakaan ei aiheella mässäillä, Juudas Iskariotin ohella mainitaan vain muutama Jeesuksen ex-seuraaja nimeltä.
Kirjoitin todellakin, että ”Valheella tuppaa olemaan ne kuuluisat lyhyet jäljet, vaikka olisi kuinka taitava juksaamaan. Ja kun on olemassa Hän, jolle on turha pajunköyttä syöttää.”
Jos lähdetään siitä, että Ailan informantin kertoma raiskaustapaus on yksityiskohdissaan täydellisesti totta, se merkitsee sitä, että tuo raiskaukseen syyllistynyt ei ole puhunut totta. Eikös se näin mene? Tällainen valehtelu vääjäämättä puolestaan johtaa tielle, jossa umpikuja odottaa. Juudas Iskariot onnistui epärehellisyydessään melkoisen pitkälle, mutta elämän päätösvaihe ei todellakaan ollut mikään happy end.
Raamattu sanoo tällaisista Luojamme huijausyrityksestä: ”Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”(Gal6:7) Koska sinä et usko Raamattuun, on luonnollista, että ”jonkinlaista epäuskoa potee väkisinkin tällaista tekstiä lukiessaan” tässäkin mielessä.
Ja vielä toisen kerran, selvyyden vuoksi: huijarit paljastuvat ennemmin tai myöhemmin silloin, kun puhutaan kristillisestä seurakunnasta.
Kysyit, että ”Mitä mieltä olet, voimmeko saada analyysin myös mainitsemastani Raymond Franzin kirjasta, edes niistä kolmesta suomennetusta luvusta?”
Emme voi.
Rauli kirj: ””Jeesus taisi puhua jotakin katumuksesta ja parannuksenteosta, jopa kapeasta tiestä, jolla kulkeminen vaatii ponnisteluja. Mutta eiväthän Jeesuksen puheet paljoakaan merkitse silloin kun vain hänen uhrikuolemansa noteerataan syntien anteeksiantamisautomaattina…””
Kun nyt otit tämän puheeksi tai ainakin aihetta sivuten niin olen kiinnostunut millaisen vastauksen tällainen katuva ja parannuksentekoon _kutsuttu_ ihminen saa kun hän huomaa tarvitsevansa syntien anteeksi saamista?
Kirkossa hän toki saa julkisen synninpäästön mutta usein on tarvetta uskoutua ja tällöin yleensä pappi toimittaa ripin, synninpäästö annetaan myös suomen suurimman herätysliikkeen piirissä maallikoiden ollen tässä merkittävässä roolissa mutta mikä on todistajien käytäntö?
Raamatun kertoman mukaan Jeesus saaarnasi ja antoi syntejä anteeksi, se oli, näin uskallan sanoa, tärkein tehtävä Jumalan armon osoituksena josta Raamattu monissa kohdin kertoo, hän antoi myös opetuslapsilleen velvoittavan tehtävän Jeesuksen itsensä nimittämänä saarnata _Pyhän Hengen voimassa_ syntejä anteeksi ( Mat 18:15-20 / Joh 20:21–23 ja kertoa näin Jumalan valtakunnan lähestyneen heitä, Jumalan valtakunta oli oli tällätavoin toiminnassa ja kun hän meni taivaaseen hän jätti tämän tehtävän seuraajilleen siihen saakka kunnes palaisi Tuomarina.
Raamatun mukaan syntien anteeksisaaminen on se tie jonka kautta meille on pääsy Jumalan luo Jeesuksen nimen kautta ja nimessä, ilman tätä Pyhän Hengen vaikuttamaa henkilökohtaista synnin kahleiden katkaisua me emme pääse Jumalan valtakunnan vaikutukseen ja voi olla emmekä pääse Jumalan lapseuteen emmekä lopulta peri osaamme valtakunnastakaan.
Uskotko näin vaiko toisin?
Mainio asia esille otettavaksi, kerrassaan mielenkiintoinen. Nyt kun otsikkomme ohjaa hiukan toiseen suuntaan, supistan vastaukseni hyvin lyhyeen. Kenties joskus myöhemmin meillä on tilaisuus keskustella aiheesta enemmän.
Matteuksen viittauksesi on tuon keskustelussa esiintyneen ”pakanan ja publikaanin” jatkojakeista: ”Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.” Ja Johanneksen kohdassa on samankaltainen ajatuskulku: ”Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Nuo sanat osoitettiin Jeesuksen ensimmäisille seuraajille, pääsääntöisesti apostoleille. Heidän valtuutuksensa ulottuivat paljon laajemmalle kuin Jeesuksen myöhemmillä opetuslapsilla, jopa parantamisia ja kuolleiden herättämisiä tapahtui tuolloin.
Apostolit eivät toki voineet tuosta vain päättää syntien anteeksi saamisesta. Mutta kun he sellaisen tapahtuman ääneen sanoivat, se merkitsi taivaassa tehdyn päätöksen leimaamista. Nimenomaan tässä järjestyksessä. Jumalan henki ohjasi epäilemättä heidän päätöstään, kuten sinäkin tuossa painotat.
Pääsääntöisesti Raamattu kertoo, että synnit saadaan anteeksi ihan vain Jumalalle asia esittämällä, ja Jeesuksen Kristuksen nimessä Häntä lähestymällä. Muita välimiehiä en ymmärrä tässä tarvittavan.
Rauli -> ”Näinkin voi asian ilmaista, miksikäs ei. Meidän kirjallisuutemme ei kyllä kovin kummoisesti palstatilaa exille anna.”
Niinpä. Täten ymmärrät, että argumenttisi kolisee tyhjässä tynnyrissä, jos vain yhdellä osapuolella on oikeus vaatia ”toisen osapuolen puolustuspuheenvuoroa”. Jos vaatii itselle, ei voi olla antamatta toiselle. Tai toki voi, mutta oman uskottavuuden kustannuksella.
Rauli -> ”Jos lähdetään siitä, että Ailan informantin kertoma raiskaustapaus on yksityiskohdissaan täydellisesti totta, se merkitsee sitä, että tuo raiskaukseen syyllistynyt ei ole puhunut totta. Eikös se näin mene? Tällainen valehtelu vääjäämättä puolestaan johtaa tielle, jossa umpikuja odottaa. Juudas Iskariot onnistui epärehellisyydessään melkoisen pitkälle, mutta elämän päätösvaihe ei todellakaan ollut mikään happy end.”
Hieman harmissani joudun lukemaan osaa vastauksistasi. Et joko lue ollenkaan mitä sinulle vastataan tai et välitä siitä. Tästä syystä joudun kertaamaan sinulle edellisen vastaukseni:
”Mitähän tuon taivaallisen merkitystä sillä on tässä asiassa, onko kyseinen henkilö vielä nykyään todistaja, kun ydinongelma on siinä, että raiskattu asetetaan raiskaajansa kanssa samaan tilaan kuulusteluun? Kuulusteluun, jonka pitävät miehet, joilla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tällaiseen kuulusteluun?”
Meni pitkään että ymmärsit yhdyskuntasi pedofiiliongelmien johtuvan yhdyskuntanne omista toimintamalleista. Toivottavasti tämän – saman sukuisen – asian ymmärtämisessä ei mene ihan yhtä kauan.
Rauli -> ”Ja vielä toisen kerran, selvyyden vuoksi: huijarit paljastuvat ennemmin tai myöhemmin silloin, kun puhutaan kristillisestä seurakunnasta.”
Ja vielä, ties monennen kerran, selvyyden vuoksi: näissä on kyse uskonnollisen yhteisönne toimintamalleista ja siitä, että _juuri ne_ edistävät monella tavalla traagisten tapausten esiintymistä yhteisössänne. Kyse on myöskin piirteestä, joka esiintyy kaikkialla missä Jehovan todistajia on.
Rauli -> ”Kysyit, että ”Mitä mieltä olet, voimmeko saada analyysin myös mainitsemastani Raymond Franzin kirjasta, edes niistä kolmesta suomennetusta luvusta?” Emme voi.
Mitään yleisesti hyväksyttyä perustelua tähän?
Lauseellani ”Meidän kirjallisuutemme ei kyllä kovin kummoisesti palstatilaa exille anna” tarkoitin, ettei julkaisuissamme existä puhuta juuri mitään. Sama linjahan on myös Raamatussa. Puolustuspuheenvuoroista puhumattakaan. Sellaista ei Juudas Iskariotaan saanut, mikä on niin väärin, että…
On täysin mahdollista, että raiskaaja on Ailan kertomassa tapauksessa jäänyt vaille hänelle kuuluvaa seurakunnallista sanktiota eli erottamista. Kyse ei tietenkään ole mistään toimintamallin ongelmasta vaan siitä, että joku kelmi on valehdellut ja erehdyttänyt.
Johtuuko sinun mielestäsi oikeuslaitoksen ”toimintamallin” toimimattomuudesta, etteivät kaikki syylliset saa lainmukaista tuomiota? Vaikka koulutetu ammattilaiset ovat maallista lakia valvovissa elimissä? Tai onko vanhempien vika, jos syytön lapsi saa sapiskat ja syyllinen livahtaa kuin koira veräjästä?
Raamattu kertoo, että vasta tulevaisuudessa maapallolla toteutuu täydellisessä mitassa seuraava: ”Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa”(Jes11:4)
Muuhun jankuttamiseesi sanon kohteliaan päättäväisesti: ei ole kommentoinnin arvoista. Enkä tarkoita nyt vain tuota sinun kulttiteostasi.
Sitten vielä Ailalle hiukan pohdiskeltavaa.
Ilmoitit, että kiinnitit huomiota informanttien rehellisyyteen, kuten tietokirjailijan tuleekin tehdä. Uskon, että olet tehnyt voitavasi.
Joskus keskustelimme siitä, että jotkut ”näyttelevät” seurakunnassa kristittyä, vaikka sydän on ihan muualla. Minusta sellainen on epärehellisyyttä, olipa syynä mikä tahansa. Vilunkia tehdään jt-maski päässä mennen, tullen ja palatessa.
Voitko sinä pitää tällaista informanttia lähtökohtaisesti rehellisenä kansalaisena? Jos hän kerran huijaa omaa seurakuntaansa, miksi sinä olisit turvassa?
Tässä on ollut nyt kovasti puhetta molempien osapuolten kuuntelemisesta oikeusperiaatteen toteutumiseksi. Vaikuttaako sinuun mitenkään se, että erottamisprosessin yksityiskohdat ovat aina ehdottoman salassa pidettävää tietoa? Vain toisella osapuolella on mahdollisuus kertoa?
Kun maallista lakia valvotaan, on tilanteita, joissa tuomio annetaan suljetuin ovin. Miten silloin kuulla molempia osapuolia? Täytyy vain uskoa, että oikein meni. Tai sitten ei mennyt.
Vankilassa ollessani kuulin eräiltä vankitovereiltani tuomioidensa olevan lähes oikeusmurhia. Syitä ja selityksiä löytyi vaikka mistä. Oliskiko minulla tällaisista lähtökohdista johtuen skeptisempi asenne sinun kertomaasi kuin Matilla, joka on käyskennellyt luostarin puutarhassa? Kenties?
Ymmärrätkö, kun kerron rehellisenä mielipiteenäni, että tuossa sinun kertomastasi raiskaustapauksesta on meiltä molemmilta jotakin oleellista voinut jäädä pimentoon? Ja sehän tässä meidän keskustelussamme on se kelju juttu, että emme ilmeiseti minkäänlaisella keskinäisellä jutustelulla saa tapauksen aukotonta totuutta selville. Vain se musta maali jää tapauksen päälle kysymysmerkkien ohella.