Ylläolevaa otsikkoa riittävän monta kertaa katseltuani päätin moisen tempun toteuttaa. Olen vienyt tuttavaltani Matilta kaikki hänen rahansa jo lähes kuuden vuoden ajan. (Jos joku aikoo tämän avoimen tunnustukseni saattaa iltapäivälehtijournalismin koristeeksi, ei kannata lukea tätä blogia enempää, koska uutisotsikkoon voi jatkossa tulla turhan paljon sen alas ampuvia yksityiskohtia.)
Jotakin rahansa menettäneen taustasta. Ryyppäsi teologiset opintonsa pystyyn Helsingissä. Onnistui pelastautumaan Valamon luostariin Heinävedelle, jossa teologian kandidaatin tutkinto teetettiin loppuun kuuliaisuustyönä. Luostarin Matti joutui jättämään vaikean ihmissuhdekriisin takia. Antoi vihkiä itsensä luterilaisen kirkon papiksi, mutta hillittömäksi villiintynyt juopottelu vei siihen, että Matti luopui kehotettuna luterilaisesta pappeudesta. Vuodesta 1999 lähtien hän on ollut ortodoksimaallikko. Psyykkisistä syistä myönnettiin työkyvyttömyyseläke noin 20 vuotta sitten.
Kuusi vuotta sitten Matti päätti ottaa selkoa siitä, miten Jehovan todistajat Raamatun tekstin ymmärtävät. ”Te tarjoatte minulle suurimman haasteen,” mies totesi jonkin aikaa asioihin perehdyttyään. Suurin haaste toisin oli kuningas alkoholi, jonka seurauksena Matilla oli aina ”matti kukkarossa”.Tuskin olisi elänyt varakkaampana näinkään kauan.
Matin asunto oli osa ”juoppokoloniaa”, kuten hän tilannetta kuvaili. Oli siis päästävä toisenlaisiin olosuhteisiin.
Asunto löytyikin oivalliselta paikalta, yksiö läheltä pienen kaupunkimme valtakunnansalia. Naapurit eivät kuitenkaan pitäneet miehestä, joka eläkepäivänsä ratoksi kanavoi ”Fagerholmin apteekin” tuotteen(Matin käyttämä termi) tuntikausien meluamiseksi ja möykkäämiseksi. Häädön uhatessa istahdimme pitämään palaveria.
Se olin minä, joka sanoin, että ”entäs jos minä vien kaikki sinun rahasi? Silloin et voi mennä viinan ostoon eläkkeen kolahtaessa tilillesi.” Kerroin myös tuon blogiotsikkoni sanoman, onhan olemassa siihen ihan vakavissaan uskovia.
Sovimme sellaisesta käytännöstä, että pidämme huolta siitä, että Matin tili pysyy mahdollisimman nollilla. Asian olisi tietysti voinut järjestää suorilla tilisiirroilla, mutta alkoholistille lienee hyväksi se, että hän voi työstää ongelmaansa. Olemme vierailleet pankkiautomaatin ohella myös kaupassa, josta on täytetty Matin jääkaappia. Kauppalaskun ohella hoidan Matin muutkin menot, vaimoni pitäessä kirjanpidon. Jokainen meno ja tulo ovat kenen tahansa tarkistettavissa. Vain tällä tavoin Jehovan todistajat voivat viedä ihmisiltä rahat.
Nyt Matti on ollut kuusi vuotta melkein ilman alkoholia, yli kaksi vuotta ilman viinan tippaa. Meidän yhteistyöstämme on tullut merkintä virallisiin terveyskeskuspapereihin ja myös AA-ryhmässä asia tunnetaan. Tietääkseni Matti on kertonut myös raitistumisestaan monille tutuilleen, joten taitaa jokunen kirkkoherrakin tietää opiskelukaverinsa päässeen paremman elämän alkuun.
Matti on ollut aina erittäin aktiivinen osallistuja. Nykyisin hän osallistuu Jehovan todistajien kokouksiin käyttämällä erinomaisia puheenvuoroja. Keskustelumaisuus sopii miehelle ilmeisen hyvin, kun Raamatun opetuksia pohdiskellaan.
Läpi viinanhuuruisen elämänsä Matti on ollut lukuharrastuksessaan moniruokainen. Vuoden lainaajana paikallisessa kirjastossa palkittu muistaa erittäin hyvin esimerkiksi kirkkohistorian asioita, eikä käytetty liuotin näytä vaikuttaneen sanottavasti muutenkaan asioiden teoreettiseen kokonaishallintaan. Tausta on oivallinen myös silloin kun puhutaan lähdekritiikistä.
Kirjastossa on olemassa sellainen palvelu kuin etälainaus. Tuttavani on muun lukuaineiston ohella käynyt läpi kaikki suomenkielellä saatavissa olevat teokset, joissa ruoditaan Jehovan todistajia ja heidän opetuksiaan. Åbergin kirjan ohella Matti on perehtynyt niin Pasi Turusen kuin Aila Ruohon hengentuotteisiin. Olen kysellyt entiseltä lehden kirjallisuusarvostelijalta, sellaistakin uraan kuuluu, kommentteja jt-kriittisestä kirjallisuudesta. Matti antaa varsin perusteellisia selvityksiä, niin myös kyseisistä teoksista.
”Kun luin kirjaa ensimmäisiä kymmeniä sivuja, havaitsin tekstissä vakavan kallistuman. Kirja menettää uskottavuutensa, jos kriittisyys jotakin yhteisöä kohtaan nousee sellaiseen päärooliin, että käytännössä mitään myönteistä ei löydy.” Tuohon tapaan Matti kommentoi esimerkiksi Turusen teosta, ja ymmärsin syynsä oikein hyvin.
Olemme joskus keskustelleet Matin kokemuksista hänen aikaisemmissa uskonnollisissa yhteisöissään. Totesin Matin juttuja kuunneltuani, että ”sinähän saisit aikaan melkoisen kohujutun julkistaessasi kaikki tietosi”, sillä joukossa on varsin julkisiakin henkilöitä.
”Minä en varmasti ryhdy hankkeeseen, jonka tarkoituksena on vain mustamaalata uskonveljiäni”, Matti toteaa. Miehessä on paljon hyvää, ajattelee minun lisäkseni moni muukin.
Matti-pappi, kuten jotkut kylän miehet häntä kutsuvat, ei kuulu Jehovan todistajiin. Voi olla, että hänestä sellainen tulee. Matin hengellinen tulevaisuus ei ole mitenkään sidoksissa Matin auttamiseen, jota moni muukin on tehnyt kuin allekirjoittanut. Mielestäni kristityn velvollisuus on auttaa kaikkia lähimmäisiään, taustasta riippumatta. Erityisen miellyttävää on auttaa sellaisia, jotka Jeesus määritteli Vuorisaarnassaan aivan ensimmäisinä onnellisiksi(autuaiksi): ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.”(Mat5:3UM)
P.S. Matti on käynyt huolellisesti läpi tämän blogini ja tehnyt siihen huomautuksia. Esimerkiksi toinen kappale on Matin omaa tekstiä menneisyydestään. Tulemme yhdessä myös osallistumaan jatkokeskusteluun.
”Jehovan todistajat vievät ihmisten rahat”.
Enpä ole moista kuullut ”maailmallisilta” ihmisiltä, mutta se mikä tuli mieleeni on, mikäli tämä soveltamasi keino olisi vallan erinomainen, Rauli, miksei sitä käytetä laajemminkin alkoholin kiroista parantamiseen. Itse asiassa kyllä sitä käytetäänkin. Silloin kysymykseen tulee ns. välitystili, jota mm. sosiaalitoimistot ovat tavanneet käyttää valtakirjalla tai sitten on käytetty edunvalvojaa.
Alkoholismiin sairastunutta tämä ei paranna, mutta auttaa toki rahojen riittämisessä seuraavaan ”tilipäivään”. Mutta, auttaako tämä Pekkaa? Pekka on lapsuudestaan asti kuulunut Jehovan todistajiin. Hän on käynyt kasteella ja tehnyt ovelta ovelle työtä. Säännölliisesti hän on osallistunut kokouksiin Valtakunnansalilla ja pitänyt harjoituspuheita. Vastaillut kysymyksiin, johtanut raamatuntutkistelua ja kaiken kaikkiaan ollut kelpo veli, kunnes jotain tapahtui.
Kokouksissa käynnit alkoivat harveta. Kenttäpalveluskin oli hieman mitä sattui. Vanhimmisto huolestui Pekan puolesta, sillä kävi ilmi, että kaiken taustalla oli Pekan elämään pikkuhiljaa hiipinyt alkoholi. Lopulta Pekan kohtaloksi koitui erottaminen seurakunnasta sopimattoman käyttäytymisen vuoksi.
Nyt kysyn, miksi kukaan vanhimmista ei ottanut Pekan rahoja haltuunsa. Täyttänyt hänen jääkaappiaan ja kaikin muodoin muutoinkin auttanut häntä tällä erinomaisella menetelmällä, mitä Rauli sovelsi Mattiin. Ei. Pekkaa nuhdeltiin. Häntä kehotettiin vakavasti muuttamaan elämäntapaansa, rukoilemaan Jehovan apua ja turvautumaan Raamattuun. Ryhdistäytymään, käymään kokouksissa ja kentällä. Mutta kun tämä ei auttanut, erotettiin seurakunnasta, vaikka mitä mainioin keino olisi ollut ottaa Pekan rahat ja lähteä hänen kanssaan ovelta-ovelle-työhön.
Pekka ei rohjennut kääntyä luterilaisen seurakunnan puoleen, ei mennä ortodoksiluostariin, mutta joku vanha juoppo sai hänet AA-kerhoon. Raitistuiko Pekka, sitä en tiedä, mutta kun hänet viimeksi tapasin, hän seisoi kirjallisuustelineen vieressä marketin aulassa.
Jehovan todistajat eivät auttaneet. Sen teki toinen, raitistunut, juoppo. Sen pituinen se.
Kiitos Jaakko tarinastasi, jolla oli onnellinen loppu. Ja se on tärkeintä.
Jehovan todistajat eivät ole immuuneja alkoholismille, muutama tuttu on sellaiseen sairastunut. Oireettomuuteen päätyneistä mielenkiintoisin on paitsi hengellinen veljeni myös ammatillinen kollegani. Hän teki jopa väitöstutkimuksen parantumisprosessistaan ja on Mattia auttanut asiantuntemuksellaan ja kokemuksillaan.
Kysyit, että ”miksi kukaan vanhimmista ei ottanut Pekan rahoja haltuunsa? Täyttänyt hänen jääkaappiaan ja kaikin muodoin muutoinkin auttanut häntä tällä erinomaisella menetelmällä?”
Tässä kysymykseesi hiukan vastauksen tynkää: Olen kohdannut jt-aikanani aika monta alkoholistia ja useiden kanssa myös tutkinut Raamattua. Pysyvämpää apua on saanut Matin lisäksi vain yksi toinen. ”Matti-menetelmä” soveltuu vain hyvin rajalliseen määrään alkoholisteja. Ei ole alkoholinhimon riivaamalle tavanomaista, että antaa rahansa täysin toisen valvontaan. Ja kyllähän se meidänkin systeemimme vuosi alkuaikoina seulan tavoin.
Alkoholisteilla on erittäin hyvä yhteishenki: se jolla on tilipäivä, tarjoaa auliisti muillekin. ”Anna, jotta sinulle annetaan,” Matti kuvaili vallitsevaa kulttuuria. Mene siihen väliin esittelemään muita strategioita, ei yleensä onnistu äärimmäisen ovelina riippuvuusmaailmassaan elävien ihmisten kyseessä ollen.
Pekan tapaisia todella valitettavia kohtaloita on Jehovan todistajien keskuudessa, tiedetään. Emmekä ole osanneet aina hoitaa asioita alkoholismi-nimisen sairauden vaatimalla tavalla. Kirjoitit, että ”Pekkaa… kehotettiin vakavasti muuttamaan elämäntapaansa, rukoilemaan Jehovan apua ja turvautumaan Raamattuun”.
Neuvot olivat sinänsä oivallisia ja hyvää tarkoittavia. Alkoholismia ei kuitenkaan paranneta vain ja ainoastaan Raamattua lukemalla, ei edes vain rukoilemalla. Raamattu on pullollaan esimerkkejä, joiden perusteella nähdään, että se inhimillinen osuus on aina tehtävä. Sekä auttajan että autettavan. Matin kohdalla se oli rahojen vieminen turvaan, jonkun toisen kohdalla ammattiapu tai jopa laitoksessa läpikäyty intensiivihoitokuuri.
Vaikka alkoholismi on sairaus, Raamattu kertoo, että ”Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole… juomarit”. Edelleen meille kerrotaan, että Korinttin seurakuntalaisista ”tällaisia jotkut teistä olivat ennen”(1.Ko6:9-11) Siitä syystä Jehovan todistajat erottavat seurakunnasta sellaisen, joka ei sairaudelleen halua oireetonta vaihetta hakea. Vaikka sitten rahansa toiselle luovuttamalla.
Kyllähän meitä toki syytetään siitäkin, että ”juoppoja ovat mokomat”. Ei tietenkään oitis mennä erottamaan seurakunnasta ensimmäisten kännäysten jälkeen, ja välivaiheessa voi sitten tapahtua kaikenlaista mainettamme tahraavaa. Ja noissa tilanteissa niitä informantteja rittää.
Kerroit, että ”joku vanha juoppo sai hänet AA-kerhoon”. Erinomaisesti toimittu, hatunnosto ”vanhalle juopolle”. Meidän paikalliseen ryhmään on Matin esimerkki houkutellut muitakin, joiden kanssa olen Raamattua availlut. Ehdottomasta anonyymiydestä johtuen en kerro mitään avopalaverissa näkemääni. Voi hyvinkin olla, että meidän seurakunnassamme on vastaisuudessa Matin ohella muitakin AA-valistuneita.
Kaikille juoppouden takia erotetuille ei käy hyvin. Eräs tuttu veli kävi kalliin Minnesota-hoidon kahdesti läpi, erotettiin ja kuoli pullonsa viereen. Hänen rahojensa takavarikko olisi ollut täysin mahdoton toteuttaa, niitä kun oli sen verran runsaasti.
Mukava kuulla, että olet ottanut vaimosi kanssa Matin ”siipienne suojaan” ja huolehditte siitä, että hän pysyy kuivilla alkoholista ja siihen liittyvistä kiusauksista.
Minua kiinnostaisi tietää, mitä Matille tapahtuu jos hän useisiin eri kirjoihin perehtyessään huomaakin jotain vakavia epäkohtia yhteisönne opissa tai käytännöissä ja ilmaisee teille selvästi, ettei hänestä tule todistajaa? Jatkatteko siitä huolimatta hänen tukemistaan ja auttamistaan, vai onko tuki osittain riippuvainen myös siitä että Matti on kiinnostunut todistajuudesta ja että hänen kanssaan vietetyn ajan saa raportoida?
* * *
Jatkaisin hieman myös tuota Jaakon esille ottamaa pohdintaa. Jos omassa seurakunnassanne olisi kuvatunlainen ”Pekka”, niin autetaanko häntä samalla tavalla kuin Mattia? Ne pekat, joista olen itse kuullut, ovat joutuneet järjestön ulkopuolelle ja kartettujen klaaniin ongelmiensa takia. 🙁
Matti on lukenut likimain kaikkien 1970-luvun jälkeen suomeksi ilmestyneiden jt-kriittisten teosten ohella sinunkin kirjasi ”Vartiotornin varjossa” ja hän haluaa esittää tarkan kommenttinsa siitä. Luonnoksemme hän hyväksyy vasta riittävästi punakynää käytettyään. Tuossa äsken tavatessamme Matti sanoi, että ”eihän tällä nyt mikään kiire ole”.
Matin auttamisessa on käytössäni Raamatun ohjaavat periaatteet, kenties tuota rahojen viemistä lukuun ottamatta. Tässä hiukan ajatuksia auttamisen pyyteettömyydestä.
Galatalaiset saivat vastaanottaa kirjeen, jossa sanottiin kristityn tekemisistä, että ”kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin”(Gal6:10). Tähän hyvän tekemiseen liittyy oleellisena osana ”hyvä uutinen valtakunnasta”, kuten Raamattu tulevaisuusinformaatiota kutsuu.
Jeesus sanoi ensimmäisille oppilailleen seuraavan, edelleen hänen seuraajilleen kohdistetun neuvon: ”Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka”(Mat10:11). Päähuomio kiinnitettään siis niihin, jotka haluavat tietää Raamatun ”hyvästä uutisesta”. Välinpitämättömien kohdalla piti ”lähteä sieltä ja pudistaa pöly jaloista”(jae14)
Matilla on taustana sekä luterilaisen teologin että ortodoksisen uskon opetukset. Niissä olevien virheiden osoittaminen ei ole osoittautunut ongelmaksi, vaikka Matti ei ole mitenkään ylettömän innokas opillisiin yksityiskohtiin tarttumisessa. Ehkä juuri tämän vuoksi jehovantodistajuus on antanut odottaa itseään, tämä on oma valistunut arvaukseni.
On selvää, että jossakin vaiheessa vain Matti on Matin kukkarolla. Aikataulun määrää vain ja ainoastaan se, miten alkoholistin siivet alkavat kantaa. Erinomaista edistymistä on havaittavissa, ja olemme todenneet, että Kaikkivaltias antaa Raamatun lupauksen mukaisesti voimaa, pyhää henkeä, säästelemättä: ”totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät”(Lu11:13).
Jos Matista joskus tulee yksi sinun kirjojesi informanteista, on ihan varmaa, että yhteistyömme päättyy. Mitään en halua etukäteen yhteisestä tulevaisuudestamme ennustaa, vaikka toivon tietysti, että se meillä molemmilla jatkuu läpi ikuisuuden paratiisiksi ennallistettavalla maapallollamme.
Tuo raportointiin taas puuttumisesi ei ole sinulta se kaikkein tyylikkäin ele. Kentes perua noilta sinun informanteiltasi? En ole siihen aiemmin puuttunut, kaikkea kun ei vanhan kansan sanonnan vuoksi kannata tonkia.
Kerronpahan nyt sinulle sen tosiasian, etten ole minuuttiakaan yhteisistä kauppamatkoistamme tai muusta mihinkään ylös kirjannut. Toki raamatulliset keskustelut laitan siihen maailmanlaajuiseen miljardilukuun, joka kertoo, että aika hyvin tuo valtakunnan hyvä uutinen eteenpäin numeroinakin kulkee. Mutta se ei todellakaan tässä Matin tapauksessa ole se pointti.
Rauli, kirjoitit näin: ”Kun luin kirjaa ensimmäisiä kymmeniä sivuja, havaitsin tekstissä vakavan kallistuman. Kirja menettää uskottavuutensa, jos kriittisyys jotakin yhteisöä kohtaan nousee sellaiseen päärooliin, että käytännössä mitään myönteistä ei löydy.” Tuohon tapaan Matti kommentoi esimerkiksi Turusen teosta, ja ymmärsin syynsä oikein hyvin.”
Voisitko tasapuolisuuden vuoksi antaa vaikka pari lainausta (Jehovan todistajien laajasta kirjallisuudesta), jossa kuvataan myönteisesti jotain muuta uskonnollista yhteisöä kuin todistajuutta?
Olen viime vuosina lukenut runsaasti todistajien kirjallisuutta, mutta en muista selkeästi yhtään artikkelia tai kirjan lukua jossa ei olisi näkyvissä ”vakava kallistuma” vikojen etsimiseen muista uskonnollisita yhteisöistä. Syy voi olla tietysti huonossa muistissanikin.
Laita vaikka muutama linkki kirjallisuuteenne JW.ORG -sivuilta. Mielenkiinnolla odotan lainauksiasi.
🙂
Hiukan arveluttaa toteuttaa pyyntösi. Kohta saattaapi Marjaana täräyttää jonkun onnettoman juttulinkin, vaikkapa taas niistä jt-pedofiileistä tai muusta vastaavasta. Sellaisia linkkejä jo tuossa vähän rapsauttelin häneltä poikki. Tasapuolisuuteni on kovassa koetuksessa sinun pyyntösi johdosta.
Mutta hei, minähän olen tässä se päätoimittaja! Joten kai minä nyt voin vaikkapa Martti Lutheria käsittelevän artikkelin sinulle malliksi laittaa. Artikkelin lopussa sanotaan aika kivasti tuosta uskonpuhdistajasta vai mikä reformaattori hän nyt sitten onkaan: ”Martti Luther oli työteliäs mies ja terävä-älyinen sanankäytön mestari, jolla oli hämmästyttävä muisti. Hän oli myös malttamaton ja ylenkatseellinen ja hyökkäsi kiivaasti kaikkea ulkokultaisena pitämäänsä vastaan.”
Koko erinomainen ja kallistelematon juttu on osoitteessa: http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2003686 Ole hyvä ja nauti tasapuolisesta informaatiosta.
No mutta. Martti Lutherin elämäkerran otteet eivät ihan vastaa sitä mitä tarkoitin. Hän on ihminen ei yhteisö ja tuossa artikkelissa puhuttiin hänen teoistaan ja ominaisuuksistaan.
Ehkäpä löydät muutaman artikkelin, jotka käsittelevät ihan sitä asiaa jota kaipailin. Eli artikkeleita joissa jotain muuta uskonnollista YHTEISÖÄ käsitellään myönteisesti.
Odottelen mielenkiinnolla edelleen.
🙂
PS. Minäkin osaan olla myönteinen. Tietääkseni myös Russell oli työteliäs ja varsin kekseliäs mies, joka uurasti voimallisesti kaikkien niiden asioiden eteen joita hän halusi edistää.
Rauli -> ”Matti on lukenut likimain kaikkien 1970-luvun jälkeen suomeksi ilmestyneiden jt-kriittisten teosten ohella sinunkin kirjasi”
Sitten Matti on todennäköisesti lukenut myös aikaisemmin mainitsemani Raymond Franzin kirjan kolme suomennettua lukua. Malttamattomana odottelen Matin analyysiä niistä. Osaatko muuten vieläkään perustella, miksi väitit näihin lukuihin johtavaa linkkiäni asiattomaksi? Ymmärrät varmasti, että kun otat oikeudeksesi syyttää kanssakeskustelijan lähdettä asiattomaksi, se on vakava syytös ja sinulla tulee olla syytökseen yleisesti hyväksyttävä perustelu. Muuten on niin, että syytöksesi itsessään on asiaton.
Rauli -> ”Jos Matista joskus tulee yksi sinun kirjojesi informanteista, on ihan varmaa, että yhteistyömme päättyy.”
Tässä tulet epähuomiossa osoittaneeksi, miksi kirjaan ei saatu Jehovan todistajia informanteiksi, vaikka heitä siihen ymmärtääkseni kysyttiin. Ja sitten kun kirja on ulkona, tiedottajanne kietoutuu marttyyriviittaan ja surkuttelee kun kirjassa oli vain lähteneiden tarinoita. Valitettavan tavallista harhaanjohtamista tiedottajaltanne.
Rauli -> ”Hiukan arveluttaa toteuttaa pyyntösi. Kohta saattaapi Marjaana täräyttää jonkun onnettoman juttulinkin, vaikkapa taas niistä jt-pedofiileistä tai muusta vastaavasta. ”
Mitä onnetonta oli linkissäni, jossa todettiin että Jehovan todistajat tuomittiin ihan äskettäin (ja taas) syyllisenä lapsen hyväksikäyttötapauksen järjestelmälliseen peittelyyn? Syytät lähteitäni toistuvasti, etkä kuitenkaan koskaan osaa perustella syytöksiäsi. Kai ymmärrät, että toimintasi on tässä suhteessa äärimmäisen epäasiallista?
Laitan kolmannen kerran tämän kysymyksen sinulle, jota Ailakin sivuaa. Kerro vain reilusti, jos et halua vastata siihen.
Rauli -> “”Matti: “Kun luin kirjaa ensimmäisiä kymmeniä sivuja, havaitsin tekstissä vakavan kallistuman. Kirja menettää uskottavuutensa, jos kriittisyys jotakin yhteisöä kohtaan nousee sellaiseen päärooliin, että käytännössä mitään myönteistä ei löydy.””
Marjaana -> “Miten kuvailisit oman uskonnollisen yhteisösi kallistumaa muiden uskontojen käsittelyn suhteen? Jos arvioisin, että negatiivinen kirjoittelu kattaa kirjallisuudessanne noin 95-98% muiden uskontojen käsittelyn sisällöstä, niin lienen aika oikeassa? (Etenkin kun muistamme, että Jehovan todistajien opin mukaan kaikki muut uskonnot edustavat väärän uskonnon maailmanmahtia.) Matin logiikan mukaan: minkä johtopäätöksen me voimme vetää Jehovan todistajien kirjallisuuden kallistumasta kaikkia maailman muita uskontoja kohtaan ja siitä seuraavasta sisällön uskottavuudesta?”
Rauli, mieleeni juolahti, että voisimme omalta osaltamme suoristella mainitsemiasi kallistumia. Vaikka olemme yksityshenkilöitä kuulumme kuitenkin uskonnollisiin yhteisöihin jotka herättävät monenlaista keskustelua niin hyvässä kuin pahassakin.
Oletko valmis haasteeseen?
Jos suostut, minä voin aloittaa. Voin kertoa viisi hyvää asiaa sinun yhteisösi toiminnasta ja viisi huonoa asiaa luterilaisen kirkon toiminnasta.
Kun olen laittanut kommenttini tänne, sinä kerrot viisi hyvää asiaa luterilaisuudesta ja viisi huonoa asiaa todistajien toiminnasta. Sopiiko tämä?
* * * *
* *
*
Mikäli Matti on tutustunut kirjaani Päästä meidät pelosta (suosittelen), sillä se kannattaa lukea kirjoistani ensimmäisenä, hän on varmaan lukenut seuraavat ajatukset:
”Mikäli epäilet, että joku läheisistäsi on uskonnollisen yhteisön mielenhallinnassa, voit testata asiaa kahdella tavalla:
1) Jos henkilö kieltäytyy keskustelemasta hengellisestä väkivallasta tai suhtautuu aiheesta kirjoitettuun kirjallisuuteen tai artikkeliin kärjistetyn välinpitämättömästi, hän saattaa kuulua epäterveeseen ja kontrollointia harjoittavaan yhteisöön.
2) Jos hän ei pysty sanomaan mitään kielteistä omasta uskonnollisesta ryhmästään, ryhmän opista tai auktoriteettihenkilöistä, voit olla melko varma siitä, ettei hänen uskonnollinen yhteisönsä ole täysin terve.”
(s. 299)
. . . jään odottelemaan vastaustasi.
Pientä vastausta kiireen keskellä. Matin kanssa yhteistyö saa aikaan sen, etten halua hänen puolestaan kantaa ottaa.
Tuo Franzin kirja ei tietääkseni suomalaisen kirjastolaitoksen palveluihin kuulu kolmine suomennettuine lukuineen. Siksi Matti ei siihen ole tutustunut. Pidän teosten määrää sen verran laajamittaisena, etten katso varsinaisesta puutostaudista olevan kyse.
Ja Ailalle vastausta määritelmäkohtaan 2 ”Jos hän ei pysty sanomaan mitään kielteistä omasta uskonnollisesta ryhmästään…”
Olen tässäkin keskustelussa todennut, että puoskaroinnin puolelle on epäilemättä alkoholismin hoidossa joskus sorruttu(Jaakon esiemerkki) ja pedofiilejä ilmeisesti suojeltu täysin väärin. Oletko noteerannut nämä kriittiset lausunnot?
Tiedän varmasti, että parempaan pyritään vastaisuudessa. Uuden maan puolella jopa täydellisyyteen.
Perästä kuuluu, taisi se torvensoittajakin sanoa.
Oletko valmis ottamaan haasteen vastaan? Kiirettä asialla ei ole.
Rauli kirjoitti: ”Kaikille juoppouden takia erotetuille ei käy hyvin. Eräs tuttu veli kävi kalliin Minnesota-hoidon kahdesti läpi, erotettiin ja kuoli pullonsa viereen. Hänen rahojensa takavarikko olisi ollut täysin mahdoton toteuttaa, niitä kun oli sen verran runsaasti.”.
Tämä on hyvin valitettavaa ja surullista. Uskonnollinen vakaumus saaa toisinaan kohtalokkain seurauksin väistyä pullon hengen tielä. Emmekä voi sille mitään, vaikka kuinka haluaisimme. Teit hyvin, Rauli, kertoessasi rehellisesti myös Jehovan todistajien joukossa olevan alkoholisteja. Se, että heitä on, ei kuitenkaan tee koko yhteisöstä ”juoppoja”. Vai mitä?
Pikemminkin tosiasioiden myöntäminen ja rehellisyys tuottaa kunniaa ja arvostusta, näin ajattelen. Kun pullon korkki sulkeutuu, syntyy tyhjiö. Tämän täyttämiseksi tarvitaan lähimmäisiä tukemaan. Rauli, olet antanut ymmärtää, että Sinä, perheesi ja ystäväsi ovat olleet tällaisia ihmisiä Matille ja se on erinomainen juttu se, ansaiten kaiken arvostukseni.
Olen kuitenkin ollut havaitsevinani, ettei kaikki auttaminen ole täysin vilpitöntä tai pyyteetöntä. Toisinaan auttamiseen on saattanut liittyä hieman itsekkäitä ajatuksia ja tarkoitushakuisuutta. Tällainen tekee auttajasta vastenmielisen vaikutuksen ja saattaa heijastua usein toistuessaan myös hänen taustayhteisöönsä, tuottaen sille kielteistä mainetta. Oletko huomannut?
Palaan vielä Mattiin. Hän joutui luopumaan pappisvirastaan alkoholisminsa takia. Tämä tuskin teki kaikista luterilaisista papeista juoppoja. Myös monet muut uskonnolliset yhdyskunnat joutuvat toisinaan käyttämään erottamista vakavien käyttäytymisongelmien takia. Tämä ei ole yksinomaan Jehovan todistajien käytäntö, mutta eräs merkittävä ero menettelyssä kuitenkin on. Rauli, oletko tullut ajatelleeksi, mikä se mahtaisi olla?
Aika harvoin raamatullista erottamismenettelyä käytetään muualla kuin Jehovan todistajien keskuudessa. Mutta eipä tuo näytä olleen ihan jokapäiväistä leipää alkuseurakunnassakaan, vain Korinttin tapauksesta kerrotaan yksityiskohdittain.
Erona menettelyssä on se, että vain Jehovan todistajat noudattavat Raamatun ohjeita loppuun asti.
Esimerkiksi Jeesuksen ohjeistusta katumattomasta väärintekijästä hänen seuraajiensa silmissä: ”Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin”(Mat18:17).
Tai Paavalin määräystä, joka kertoi menettelystä sellaiselle ”veljeksi kutsutulle”, joka jatkoi selkeää ja tahallista väärintekoaan: ”Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa”. ja ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”(1.Ko5:9-13)
Tai Johanneksen mainintaa, siitä, että ”Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä”(2.Joh9).
Mikään näistä raamatunkohdista miten päin tahansa ”tulkittuna” ei viittaa kristillisen toveruuden säilymiseen erotetun kanssa. Toki tilanteet vaihtelevat. Jokaisella on omat ympäristönsä, jossa soveltaa Raamatun antamia periaatteita ja vastaa tekemisistään Kaikkivaltiaan Luojansa edessä.
Ensiksi tuosta kriittisyydestä ja sen käyttämisestä kristillisyydessä. Kaikille yhteisesti.
Jokainen voi panna merkille Kotimaa24 alustalta sen, mikä vaikutus on kriittisellä asenteella hengelliseen veljeyteen ja sisaruuteen. Pahimmillaan se aiheuttaa railoja, jakaumia ja menneisyydessä sai aikaan jopa sotia uskonveljien kesken. En ole ulkopuolisena puuttunut tuohon keskusteluun sukupuolineutraalista avioliitosta, mutta ei sellainen riitely nyt Raamatulle suurta kunniaa tuota. Kriittinen asenne on ohjaa tuota avioliitto ajattelua monin paikoin, jos joku sellaisen voi positiivisena piirteenä nähdä. Ei edes Raamatulla ole minkäänlaista auktoriteettiasemaa fiksujen ihmisten puhellessa toistensa ohi.
Jeesus kertoi yksimielisyyden olevan kristittyjen tavoitteena. Näin hän tuon tavoitteen ilmaisi Isälleen: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut”(Joh17:21)
Vapahtajamme jopa kertoi etukäteen, että yksimielisyyden kehystämä keskinäinen rakkaus tulisi olemaan todellisten Jeesuksen seuraajien tunnusmerkki: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.(Joh13:35)”
No, eihän se alkuseurakunnassa aina niin hyvin mennyt, ei edes apostolien aikana. Niinpä asiaan piti puuttua, olisiko tämä nyt sitä ”mielenhallintaa”? Seurakunnan hallintaa ainakin.
Näin elettiin Korinttissa: ”Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: ”Minä olen Paavalin puolella”, toiset taas: ”Minä Apolloksen”, ”Minä Keefaksen*”, ”Minä Kristuksen””(1.Ko1:12) Ja sitten tuli ohjeistusta. Kriittisyyteenkö? Ei, vaan ”Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä”.
Alkukristillisissä seurakunnissa yksimielisyys ei siis perustunut kriittisyyden ylistämiseen vaan eräänlaiseen ”mielenhallintaan”. Tähän suuntaan mieliä tuli ohjastaa: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli , joka Kristuksella Jeesuksellakin oli”(Fil2:5)
Selkeä vastuu tästä opetuksen ja Jumalan pyhän hengen perusteella saavutettavasta ”mielenhallinnasta” oli seurakunnan vanhimmilla. Ja tälle seurakunnan järjestykselle piti olla alamainen seuraavan määräyksen mukaan: ”Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia”(Hepr13:7).
Kriittisyyttä ja huokailua tuottivat alkuseurakunnassa Diotrefes, Demas ja muut kriitikot, jotka ”lähtivät meistä” ja ”mahtailivat johtajana”. He kun ilmeisesti tiesivät asiat esimerkiksi apostoli Johannesta paremmin.
Mitä kriittisyys tai sen puute on merkinnyt minulle tai vaikkapa Matille? Matin suusta olen usein kuullut ajatuksen siitä, että seurakunnan kokous ei ole oikea paikka ryhtyä laatimaan käsiteltävälle aineistolle vastakkaisia tulkintoja. Vaikka sellaisia olisi olemassakin, ainakin jossakin määrin.
Olen vuosien mittaan kokenut jotkut ohjeistukset esimerkiksi kenttäpalveluksessa hiukan olosuhteisiimme sopimattomiksi. Sen asemasta, että olisin suureen ääneen julistanut itseni muita viisaammaksi, olen pyrkinyt noudattamaan ”määräyksiä”. Joskus on käynyt niin, että seuraavissa ohjeiden päivityksissä onkin tullut muutos, ja juuri ajattelemaani suuntaan. Joskus sellaista ei ole tullut, mutta silti maa ei minua ole nielaissut.
Opetusten suhteen on joskus ollut samanlaisia tuntemuksia: onkohan tämä ihan lopullista? Ja päivityksiä on tullut, mutta ei siksi, että Minä olisin ollut joku Suuri Ymmärtäjä. Koko Jehovan kansa on muuttanut opetustaan halki koko maapallon. Ollen ”yhtä”, kuten Vapahtajamme kehotti.
En ole koskaan ajatellut, että Jehovan todistajien järjestö tai sen vastuulliset olisivat ”Jumalan henkeyttämiä” samassa merkityksessä kuin Raamattu on. Erehtyväisistä ihmisistähän on kyse. Ei kai Marjaanakaan voisi tuota pedofiililinkkiä tai entisen hallintoelimen jäsenen kolmea suomennettua lukua tänne tämän tästä tyrkytellä.
Joistakin vanhoista julkaisuista voi tietysti järjestölle pyhemmänkin leiman saada. Valitan, ei kannata niitäkään nyt tähän linkitellä, nin juoksee tässä asiassa itsevaltias ajatuskulkuni.
Jehovan kansa, siis me Jehovan todistajat, olemme Kaikkivaltiaan Jumalan, Jehovan ohjauksessa kulkeva vajaavainen ihmisjoukko maapallolla. Siitä olen vakuuttunut. Porukkaan on alkuseurakunnan tavoin pujahtanut sitten sellaisia, jotka haluavat olla kriittisiä –väärällä tavalla. Ja heistä tulee sitten niitä nykyajan demaksia ja diotrefeksiä(3.Joh9) Siis, niitä herkullisen kriittisiä informantteja erästä kirjallista tyylisuuntaa edustavissa teoksissa.
Rauli voitko selventää, kun en nyt aivan ymmärrä mitä tarkoitat?
Kirjoitit näin: ”Porukkaan on alkuseurakunnan tavoin pujahtanut sitten sellaisia, jotka haluavat olla kriittisiä –väärällä tavalla.”
Otetaan esimerkkejä kirjastani Vartiotornin varjossa: Eräs nuori 17-vuotias todistajanainen raiskattiin. Tieto tapauksesta kulkeutuu seurakunnan vanhimmile ja uhri joutuu oikeuskomiteaan. Naista kuulustellaan tunnin ajan syyllistäen ja esittäen hyvin intiimejä kysymyksiä. Tilanne kääntyy naisen syyksi. Poliisille asiasta ei kerrottu, koska sitä pidettiin ajan tuhlauksena.
Eräs toinen nainen toisesta jt-seurakunnasta joutuu uskonveljensä raiskaamaksi. Jälleen käy niin, että uhri onkin (yllätys, yllätys) syyllinen. Nainen sai kuulla oikeuskomiteassa olevansa arvoton huora. Hyväksikäyttäjälle ei tullut rangaistusta.
Kolmas nainen (18-vuotiaana raiskattu) todistajanainen kuoli itsemurhan kautta oman oikeuskomiteansa jälkeen.
Voitko Rauli kertoa minulle oikean tavan olla kriittinen tällaisista tapauksista kuullessani?
Ymmärrätkö sinä näitten naisten tilannetta ollenkaan? Ovatko nämä ihmiset sinulle vain ”herkullisen kriittisiä informantteja”?
Kykenetkö käsittämään, että raiskatuksi tulon lisäksi nämä nuoret ovat menettäneet ihmisarvonsa seurakunnassa ja jouduttuaan erotetuksi ”SYNTINSÄ” takia he kokevat myös perheen ja yhteisön hylkäämisen.
Mitä näiden kahden eloon jääneen pitäisi tehdä? Vaieta ikuisiksi ajoiksi? Hävetä jotain? Pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päälleen?
Luuletko sinä, että näiden tapausten kuvaaminen ja niistä kirjoittaminen on minulle jotain hupia, josta saan nautintoa? Tuntuu todella loukkaavalta niiden kaikkien satutettujen ihmisten puolesta, jotka ovat kertoneet minulle omilla nimillään elämänsä kipukohdista, että sinä kutsut heitä sanoilla ”herkullisen kriittiset informantit”.
Nyt kyllä hävettää puolestasi.
Valitettavasti se Matin kommentti kirjastasi antaa odottaa edelleen itseään. Tänä iltana Matti oli toisella paikkakunnalla AA-palaverissa.
Kerroit karmeita, todella järkyttäviä kokemuksia, jotka ovat eräiden informanttiesi kertomaa. Otan niihin kantaa vain sen mukaan, mitä sinä kerrot.
”Tieto tapauksesta kulkeutuu seurakunnan vanhimmille ja (raiskauksen) uhri joutuu oikeuskomiteaan.”
Oikeuskomiteaa ei panna pystyyn vain sen vuoksi, että sisar on raiskattu. Jos muutoin on toimittu, väärin on tehty. (Lue vaikka niistä ”salaisista kirjoista”, jollainen minullakin on salaisessa paikassa.) Vain katumattomat väärintekijät erotetaan. Miten raiskatuksi tulemista voisi katua? Aika mahdoton yhtälö.
”Poliisille asiasta ei kerrottu, koska sitä pidettiin ajan tuhlauksena.”
Sisarko ei siis kävellyt poliisin luo heti tapahtuman jälkeen? Miksi ihmeessä? Ilmoituksenhan voi tehdä netissä. Oikeuskomiteaa ei ihan heti pystyyn laiteta, siihen kuluu aikaa. Jälkikäteen on aika täysin mahdotonta ottaa näytteitä raiskauksesta ja muutoin asiaa selvittää. Paljon taas kysymysmerkkejä.
”Jälleen käy niin, että uhri onkin (yllätys, yllätys) syyllinen”.
Voidaan toki keskustella siitä, mikä on tapahtumaketjussa naisen osuus. Täysin siitä riippumatta raiskaaja on aina se syyllinen osapuoli, ei raiskattu. Suomessa siis toinenkin oikeuskomitea erottaa kerralla raiskauksen uhrin? Ihanko raiskaaja vain tiellä vastaan käveli ja sitten tekosensa teki? Paljon taas kysymysmerkkejä.
Olet kuullut kolkkoja kertomuksia, mutta vain toiselta osapuolelta. Menettelyt ovat sen verran ”päin seiniä”, että näillä kolikoilla täytyy olla se toinenkin puolensa. Toki en tietenkään ryhdy arvailemaan tapahtumien todellista kulkua.
Jokaisesta oikeuskomitean päätöksestä on mahdollista valittaa. Tällöin kootaan toinen, ihan eri henkilöistä koottu ryhmä pohtimaan päätöstä. Onko noista päätöksistä valitettu? Miksi????
Oletko Aila koskaan ajatellut, että nämä informanttisi voisivat edes pikkuisen sinua narrata jutuissaan? Jos kuvaamasi tapahtumat ovat ihan täydellinen totuus tapahtumista, kirjasi on sensaatioteosten sensaatio minun silmissäni. Ja sitäpaitsi: nielithän sinä sen koukun siitä tapauksesta, että vain joulukortin lähettämisen vuoksi joku Brittein saarilla erotettiin.Ja sellainenhan on täysin mahdoton tilenne – edes oikeukomitean pystyttämiseksi.(Katso vaikka taas siitä salaisesta kirjasta)
Tässä taannoin minuun otti yhteyttä eräs erotettu sisar ihan muualta Suomesta. Näistä nettijutuista nimeni kun oli saanut ja myös yhteystietoni. Oli erinomaisen pihalla takaisin ottamisesta ja muusta, jotakin oli mennyt pahasti pieleen komiteaistunnossa. Vaikka ei kyse ollut mistään raiskatun rankaisemisesta, tunneryöppy tilanteessa ei ole mitätön, mikä saattoi estää rationaalisen käytöksen. Peräti inhimillistä, mutta ei suinkaan komiteamenettelyn tarkoitus.
Nyt sisar on otettu takaisin, ja elämä vaikuttaa vuosien jälkeen olevan taas kohti sitä ikuisesti kestävää mallia.
Rauli kirjoitit: ”Oletko Aila koskaan ajatellut, että nämä informanttisi voisivat edes pikkuisen sinua narrata jutuissaan? ”
Toki olen. Aivan jokaisen tekstin äärellä joudun pohtimaan niitä asioita.
Jokainen informanttini on kuitenkin lähettänyt kertomuksensa minulle omalla nimellään. Jotkut olen tavannut kasvokkain. Myös seurakunnat ja monien oikeuskomiteoihin kuuluneiden nimet ovat olleet tekstissä mukana (jos ne on muistettu). Kuten varmasti ymmärrät, en ole kirjaan laittanut kenenkään henkilötietoja, paikkakuntia, seurakuntien nimiä enkä oikeuskomitean henkilöiden nimiä.
Rauli: ”Sisarko ei siis kävellyt poliisin luo heti tapahtuman jälkeen? Miksi ihmeessä? Ilmoituksenhan voi tehdä netissä. Oikeuskomiteaa ei ihan heti pystyyn laiteta, siihen kuluu aikaa. Jälkikäteen on aika täysin mahdotonta ottaa näytteitä raiskauksesta ja muutoin asiaa selvittää. Paljon taas kysymysmerkkejä.”
Lue kirjani, niin kysymysmerkkejä jää vähemmän. Tapauksista on dokumentoitu sivukaupalla tekstiä.
Mikä kirjassani sinua niin kovasti pelottaa että uskallat tutustua siihen vain Matin kautta?
Olen lukenut tarkkaan mainitsemaasi salaista kirjaanne vanhimmistolle, mutta siellä ei missään kohdassa sanota, että jos joku väittää tulleensa raiskatuksi, on otettava välittömästi yhteyttä viranomaiseen ja terveydenhuoltoon. Ei edes jos kyseessä on lapsi / pedofilia, tällaista neuvoa ei silloinkaan anneta.
Käsketään ottamaan välittömästi yhteyttä haarakonttoriin. Eikö totta? Miksi ei heti ja välittömästi poliisiin luo niin kuin itse totesit? Osaatkos tuon selittää, kun oma logiikkasi tuntuu huomattavasti järkevämmältä kuin salainen kirjanen johon joudutte kiperissä paikoissa tukeutumaan.
Itse asiassa niin jt-siskonikin sanovat, että pitäisi ottaa heti yhteyttä poliisiin. Oletko sinä ja siskoni fiksumpia kuin hallintoelimenne, joka on tuon kirjan ”viisaudessaan” kasannut?
Vinkki yhdellä sanalla annettuna. Maine. Seurakunnan maine voi mennä, jos asiat tulevat julkiseksi ja mediaan. Ja sitähän ei haluta – eihän.
* * * * *
Rauli: ”Jos kuvaamasi tapahtumat ovat ihan täydellinen totuus tapahtumista, kirjasi on sensaatioteosten sensaatio minun silmissäni. ”
Elämme jännittäviä aikoja.
Monen Jehovan todistajien silmissä se olisikin melkoinen sensaatio, sillä näistä asioista vaietaan. Ja siksi kirjani on todistajilta ehdottomasti kielletty. Etteivät nämä asiat tulisi julki. Ja jos joku erotettu kertoo, mitä hänelle on tehty, niin häntä syytetään valehtelijaksi, eikä häntä uskota Niihän se toimii.
Jopa eräs perhetuttu, joka on Jehovan todistaja ja vanhin, on todennut minulle ihan omin sanoin, että raiskattu nainen voidaan joissain tapauksissa erottaa seurakunnasta (voin antaa kyseisen vanhimman sähköpostin tai numeron yksityisviestinä, jos häntä uskot paremmin kuin minua). Tai kysy asiasta seuraavassa vanhinten kokouksessa.
Niin ja … Olen kuullut, että harvinaisen moni todistaja on kirjaani jo tarttunut. 🙂
* * * * *
Rauli: ”Oikeuskomiteaa ei panna pystyyn vain sen vuoksi, että sisar on raiskattu. Jos muutoin on toimittu, väärin on tehty. (Lue vaikka niistä ”salaisista kirjoista”, jollainen minullakin on salaisessa paikassa.) Vain katumattomat väärintekijät erotetaan. Miten raiskatuksi tulemista voisi katua? Aika mahdoton yhtälö.”
Kas niin. Pääsit asian ytimeen.
Ehei tietenkään … Oikeuskomiteat on pantu pystyyn, koska on saatu tietää, että sisar on ollut ”osallisena moraalittomassa toiminnassa” eikä tiedetä kuka on syyllinen. Eikö oikeuskomitean tarkoituksena ole juurikin selvittää, oliko raiskattu itse syyllinen tekoonsa vaiko syytön? Oliko hän kenties pukeutunup provosoivasti (t-paita ja farkut) tai mennyt mukaan sopimattomaan illanviettoon. Oliko hän juonut liikaa alkoholia?
Jos oikeuskomitea katsoo, että uhri on näin ”edesauttanut” tapahtumaa (väärä paikka, väärä tai liiallinen alkoholinkäyttö), niin voidaan katsoa, että hän on osittain tai kokonaan syyllinen tapahtumaan ainakin hengellisilä mittapuilla. >>>> syyllinen haureuteeen >>> ulos seurakunnasta >>> karttaminen
Jos raiskaus on seurakunnan sisäinen ja uskonveli sanoo ettei raiskannut ja sisar sanoo että raiskasit – niin kumpaa uskotaan? Mitä luulet?
Kun taas Suomen lain mukaan päihtyneen raiskaaminenkin on rikos, josta tekijä joutuu vastuuseen.
Voinet myös kuvitella, miltä 17-vuotiaasta raiskatusta naisesta tuntuu joutua kolmen aikuisen vieraan miehen kuullusteltavaksi siitä miten seksiakti on tapahtunut? En nyt mene yksityiskohtiin, mutta totean, että kysymykset voivat olla erittäin nöyryyttäviä ja intiimejä.
Ehkä sinä vanhimpana voit kertoa minulle miksi yksityiskohtaisia kuvauksia tarvitaan? Eikö riitä, että uhri titeaa, että raiskatti on ja piste? Ja miten on mahdollista että oikeuskomitean istuntoon otetaan samaan aikaan kuultavaksi väitetty raiskaukseen syyllistynyt henkilö jos tämä kuuluu todistajiin?
Kuulostaako terveeltä?
Niin ja jos todetaan, että uhri on ”hengellisessä mielessä syyllinen” (vertaa DInan tapaus Raamatussa), niin hän kaiketi joutuisi katumaan . . . omaa raiskaustaan . . . kyllä todentotta.
***
**
*
Rauli: ”Ja sitäpaitsi: nielithän sinä sen koukun siitä tapauksesta, että vain joulukortin lähettämisen vuoksi joku Brittein saarilla erotettiin.Ja sellainenhan on täysin mahdoton tilenne – edes oikeukomitean pystyttämiseksi.(Katso vaikka taas siitä salaisesta kirjasta)”
Jaha. Muistaakseni korjasin jo sinulle, että kyse oli syntympäiväkortin lähettämisestä. 🙂
Kun nyt ITSE nostit tämän aiheen esille, niin . . .
Kerropa minulle mitä tapahtuu jos joku todistaja alkaa lähetellä läheisilleen syntymäpäiväkortteja, asia tulee vanhimmistolle ja seurakunnalle julkiseksi eikä korttien lähettelijä kadu asiaa – kieltäytyy itsepintaisesti katumasta eikä edes pidä tekoaan vääränä.
Saako hän jatkaa vapaasti syntymäpäiväkorttien lähettämistä ja olla edelleen todistaja?
Miten suuri katumattoman väärinteon tulee olla, jotta siitä erotetaan? Tämä on asia, joka minulle ei ole vielä ihan auennut, joten voitko mainita muutaman pienen synnin, joista ei eroteta jos ihminen ei suostu niitä missään tapauksessa katumaan?
Yhden tupakan poltto?
Luterilaiseen jumalanpalvelukseen osallistuminen?
Jouluverhojen ripustaminen omaan kotiin?
Syntymäpäiväkortin lähettäminen?
Joku muu syntinä pidetty asia, jota saa kuitenkin tehdä katumatta ja säilyttää asemansa todistajana. Mikä?
🙂
Tulipa paljon kirjoitusvirheitä . . . pahoittelen. 🙂
Kehuit järkevyyttä siskoissasi – ja jopa minussa. Kirjoituksesi oli paras tähän asti, eikä pelkästään noista mairittelevista sanoista johtuen. Joissa sitten meitä ohjaava joukko sai tavanomaisen annoksensa sapiskaa.
Olemme monista asioista samaa mieltä ja toiveikas myös jatkokeskustelun rakentavuuden suhteen. Näyttää vain nyt siltä, että koko tämä päiväni on täysin toimintaan buukattu, mutta illalla tai viimeistään aamupäivällä huomenna arvioin näppikseni taas paukahtelevan sinun suuntaasi.
Matti luonnostelee myös omaa kirjallisuusarviotaan tänään. Toivottavasti saan sen jo tänään.
Rauli -> ”Tuo Franzin kirja ei tietääkseni suomalaisen kirjastolaitoksen palveluihin kuulu kolmine suomennettuine lukuineen. Siksi Matti ei siihen ole tutustunut.”
Kyseinen teos on ihan must luettavaa, jos tarkoitus on ollut tutustua aihepiirin kirjallisuuteen. Olisi kovin outoa, jos aiheesta todella kiinnostunut ei olisi hankkiutunut edes näiden kolmen suomennetun luvun ääreen.
Rauli -> ”Pidän teosten määrää sen verran laajamittaisena, etten katso varsinaisesta puutostaudista olevan kyse.”
Ai että ytimessä työskennelleen henkilön kirjaan tutustumatta jättäminen ei olisi varsin merkittävä ’puutostauti’ aihepiiriin liittyen? Haluan uskoa ettet ajatellut väitettäsi loppuun.
Sitten kriittiseen keskusteluun. Pidät julkista keskustelua Raamatun aiheista riitelemisenä, mikäli eri näkökulmat kohtaavat ja niistä väännetään. Kun hallintoelimen jäsenet vääntävät näkemyksistään, mahdollisesti tavalla jonka tulkitsisit muiden ihmisten toimesta riitelemiseksi, niin mikä merkittävä ero tässä on muuhun maailmaan verrattuna, lukuunottamatta sitä, että riippumatta hallintoelimen lopputuloksesta, kaikkien Jehovan todistajien on uskottava sitä kaikkialla maailmassa eikä heillä ole mitään oikeutta kyseenalaistaa hallintoelimen näkemystä?
Rauli -> ”Jehovan kansa, siis me Jehovan todistajat, olemme Kaikkivaltiaan Jumalan, Jehovan ohjauksessa kulkeva vajaavainen ihmisjoukko maapallolla.”
Oletko kysynyt Jehovalta, onko asia näin, vai oletko, ja oletteko pelkästään yhteisönä päättäneet, että asia on näin? Eikö nöyrä kristitty voi korkeintaan toivoa olevansa Jehovan ohjauksessa, eikä missään tapauksessa _väitä_ niin ja päätä Jehovan puolesta ketä Hän ohjaa?
Rauli -> ”Porukkaan on alkuseurakunnan tavoin pujahtanut sitten sellaisia, jotka haluavat olla kriittisiä –väärällä tavalla.”
Mitä väärää voi olla sillä, että haluaa selvittää totuuden? Tai siinä, että jos huomaa että epätäydellinen ja erehtyväinen uskonnollinen johtajisto on todistetusti väärässä, sanoo sen ääneen? Kirjallisuudessanne kerrotte kokemuksia miten uskontojen edustajat ovat uskaltaneet nousta entistä uskontoaan ja sen vääriä oppeja vastaan, mutta kun kyse on omasta uskonnostanne, sellaista mahdollisuutta ei yllättäen ole edes olemassa. Ei vaikka siinä on epäkohtia ihan samalla tavalla kuin niissä muissakin uskonnoissa.
Rauli -> ” Ja heistä tulee sitten niitä nykyajan demaksia ja diotrefeksiä(3.Joh9) Siis, niitä herkullisen kriittisiä informantteja erästä kirjallista tyylisuuntaa edustavissa teoksissa.”
Ei kannata koskaan unohtaa, että puhut heistä, jotka on hylätty perheensä ja ystäviensä toimesta. Heistä, joista osa on itsemurhan partaalla menetystensä johdosta. Heistä, jotka ovat olleet pelkästään rehellisiä eivätkä siksi ole voineet jäädä uskontoon jonka ovat huomanneet vääräksi. Potkit maassa makaavia, ilman että edes haluat tietää miksi he makaavat maassa.
Miten muuten tuo kolmeen kertaan esittämäni kysymys? Ilmeisesti et halua vastata siihen?
Kysyit minulta: ”Oletko kysynyt Jehovalta, onko asia näin, vai oletko, ja oletteko pelkästään yhteisönä päättäneet, että asia on näin?”
Esitän vastakysymyksen: Oletko sinä kysynyt Jehovalta ja varmistunut siten, ettei Häntä ole olemassa?
Eiköhän meidän henkilökohtaiset vakaumuksemme muodostu ihan lukemastamme ja tutkimastamme. Minun vakuttumiseni perustuu nyt jo muutamaan vuosikymmeneen Raamatun parissa. Ja se kirja kun väittää olevansa Jehovan puheenvuoroa meille ihmisille. Sisällöstä sanotaankin, että ”hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään”(2.Tim3:16).
Tämä keskustelumme, joka on nyt mennyt (lepsuuteni vuoksi päätoimittajana?) jälleen kerran erotettuihin ja heidän kohtaloihinsa. Olipa sitten blogini otsikkona veri, usko tai Matti, aina ollaan tässä pohjattomassa asioiden vatvomisessa, jossa on aina erittäin paha kallistuma. Ettäkö miksi?
Kukaan meistä ei tunne tarkasti kokonaisuutta. Erottamiseen johtaneista tapauksista kun oikeuskomitean jäsenillä on täydellinen vaitiolovelvollisuus. Aila toki on haastatellut toista osapuolta, ja minulla on runsaasti tietoa niiltä, jotka ovat avoimesti takaisin tulonsa jälkeen kertoneet, mistä oikeasti oli kyse.
Aila ottaa esille tapauksia, joissa raiskattu onkin huomannut olevansa seurakunnasta erotettu. Tai erottaminen osui kohdalle vain yhden joulukortin vuoksi. Näissä tapauksissa haisee, ja pahasti.
Marjaana viittaa sellaisiin erotettuihin, jotka ”huomaavat että epätäydellinen ja erehtyväinen uskonnollinen johtajisto on todistetusti väärässä, ja sanovat sen ääneen”.
Olipa tieto erottamisen perusteista kuinkakin salattua seurakunnan puolelta, ihan jokainen tietää, että ylivoimainen enemmistö erotetaan sukupuolisen moraalittomuuden vuoksi. Ja hirveän usein kyseessä ovat nuoret, jotka joutuvat yhteiskunnassamme kokemaan valtavaa vertaispainetta. Näen tuon paineaallon jokaisena työpäivänäni: erityisesti lukiolaistyttö, jolla ei ole poikakaveria, on muiden silmissä kummajainen. Niin se vaan menee.
On erinomaista, että meillä on kuitenkin paljon nuoria, jotka selvityvät vaikeiden vuosiensa yli. Ja monet hetkeksi herpaantuneetkin otetaan avosylin vastaan ”paluumuuttajina”.
En tunne henkilökohtaisesti yhtäkään tapausta, jossa joku olisi tullut vain ja ainoastaan opillisten ristiriitaisuuksien vuoksi erotetuksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sellaisiakin voi olla. Tiedän, että joillakin voi olla suuriakin epäilyksiä siitä, onko vielä jotakin yksityiskohtaa Raamatusta ymmärretty oikein. Yksimielisen joukon yksittäinen jäsen ajattelee sellaisessa tapauksessa: näillä mennään, tarkempi ymmärrys tulee sitten jos on tullakseen.
————————————————————————————————————-
”Jehovan todistajat muuttavat oppejaan” voisi olla minunkin blogini otsikko, sen verran usein sitä käytetään meitä kohtaan lyömäaseena. Moni ei huomaa sitä, kuinka fleksiibeli esimerkiksi luterilainen kirkko on toimiessaan lähes demokratiaperiaatteella. Ja minulle ei kuulu sitten ruveta mustamaalaamaan vaikkapa tällä palstalla, että ”kyllä ne niin kauheita tekevät, äkkiä tulta ja tulikiveä päälle.” Matti kun ei ole suinkaan ainoa teologi, jonka kanssa minulla on kohtuullinen kaveruus ja tuttavuus.
Jehova todistajien suunta on mielestäni vaihtunut kyllä jo minunkin aikana suhtautumisessa muihin uskontoihin. Ennen vanhaisissa kirjoituksissa ei Martti Lutherin päätä paljon silitelty, mutta nyt tuossa Ailalle jakamassani linkissä miestä melkein suitsutetaan aikansa hengen jättiläisenä. Reinissä on toki sittemmin paljon vettä virrannut.
Vaikka edelleen ajattelemme, että muut uskonnot eivät edusta Jumalan tahtoa eivätkä sitä oikein opeta, tuomarin viittaa on selkeästi kevennetty hartioiltamme, oikeastaan pois riisuttu. Onhan Jehova asettanut Poikansa viimeisen sanan sanojaksi.
En näkisi, että tätä nykyä julkaisujemme linja kauhean paljon poikkeaa esimerkiksi tämän Kotimaa24:n varsin kriittisestä väylästä. Paitsi, että täällä mustamaalataan piispoja ja pappeja oikein takaa. Matin seminaarikaveri Irja Askolakin saa tuta melkoisia tyrkkäyksiä. Ja me kun Matin kanssa pidämme häntä ihan naisena omalla paikallaan. Matti kertoo naispiispan kvaliteetin olleen näkyvissä jo opiskeluaikana.
Meidän julkaisumme ei keskity kokonaisuutena milloinkaan sellaisiin otsikoihin kuin ”Kirkontornin varjossa” tai ”Lutherin orjana”. Ei, joku nykyisen todistajan siistitty menneisyyden muistelo voi sisältää kyllä sitten hänen elämäntarinaansa liittyviä menneisyyden kuvauksia. Niiden tarkoituksena ei koskaan ole leimata kaikkia kyseiseen uskontokuntaan kuuluvia. Koska meillä on toimintaa reilusti yli 200 maassa ja melkein tuhannella kielellä, tulisi erilaisten uskonnollisten virtausten kriittisestä artikkelisarjasta melkoinen jatkoromaani.
Rauli, kirjoitit näin: ”Aila ottaa esille tapauksia, joissa raiskattu onkin huomannut olevansa seurakunnasta erotettu. Tai erottaminen osui kohdalle vain yhden joulukortin vuoksi. Näissä tapauksissa haisee, ja pahasti. ”
Haiseeko? Niin minustakin, mutta mikähän niissä todellisuudessa haisee?
Edelleen . . . kyseessä oli syntymäpäiväkortti ei joulukortti.
Syytät kirjaani valheelliseksi, vaikka et ole itse edes lukenut sitä.
Mitäpä jos lukisit kirjani ja ottaisit sen jälkeen minuun suoraan yhteyttä. Uskoisin, että voisin saada joiltain haastatelluilta luvan kertoa sinulle seurakunnat, joissa kirjan tapauksia on tapahtuneet. Pystyisit sen jälkeen vallan hyvin selvittämään seurakunnan arkistoista, ovatko tapaukset valhetta vai eivät.
Tai lähetä minulle sähköpostisi osoitteeseen (aila.ruoho (ät) arotron.fi) niin annan sinulle yhden vanhimman yhteystiedon, joka on itse todennut minulle, että raiskattu nainen voi toden totta joutua erotetuksi.
* * * * * *
Rauli, kirjoitit: ”En tunne henkilökohtaisesti yhtäkään tapausta, jossa joku olisi tullut vain ja ainoastaan opillisten ristiriitaisuuksien vuoksi erotetuksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sellaisiakin voi olla. ”
Minä tunnen. Monia. Itse asiassa suuri osa kirjani informantesta on erotettu opillisten syiden takia tai ovat eronneet ihan ITSE. Usemmin käy niin, että huomatessaan ongelmia opillisissa jutuissa kyseinen henkilö eroaa itse.
Ja miten voisitkaan tuntea heitä henkilökohtaisesti, koska sinua on kielletty olemaan missään yhteydessä irtautuneisiin? Sitä paitsi kun joku eroaa, vaikka hän esittäisi eronsa syyksi minkä tahansa asian . . . taustalta kuuluu jonku asioista ”paremmin” perillä olevan aktiivitodistajan kaukainen ääni: ”Sillä oli kuitenkin joku salainen moraalinen synti taustalla.”
Kumpaa uskotaan? Pois lähtenyttä vaiko ”asiasta perillä olevaa” aktiivitodistajaa?
Näin minun sukulaisenikin aina toteavat. Jos kerron jonkun lähteneen oppikysymysten takia, niin sitä ei uskota. Eihän kukaan ole koskaan eronnut vain oppikysymysten vuoksi. > > > Aikamoinen kehäpäätelmä.
Jos uskaltaisit lukea kirjani niin saisit tietoosi monia tapauksia, joissa poislähtöön on vaikuttanut juurikin opillinen ristiriita.