Syvä kiitollisuuteni dosentti Niko Huttuselle, joka Kotimaa-lehdessä 25.11.22 ottaa näkyvästi esille viimeisimmän, tänä syksynä ilmestyneen kirjani. Aloin jo pelätä, että kirja tällä kertaa sivuutetaan ankarimmalla mahdollisella kritiikillä, nimittäin vaikenemalla. Ja kuitenkin olen yksityisesti monelta saanut palautteen, että kysymys ”Jeesus VAI Paavali?” on ollut henkilökohtainen ja tärkeä. Hyvä ystävä välitti kirjan julkistamisen jälkeen sitaatin Mauno Koiviston kirjasta, hänen kirjeestään isälleen sodan aikana: ”Voi sanoa, että kristinusko on ollut minulle enemmän Paavalia kuin Moosesta,, jopa enemmän Paavalia kuin Jeesusta”. Itse olen tästä Paavalin opetuslapseudesta epäillyt Päivi Räsästä.
Niko Huttusen kirja-arviossa on joku asiavirhe, hän m.m. väittää minun pitäneen Jeesusta kovana ja karkeanakin puhujana. Mutta, rapatessa roiskuu ja kuten sanoin, olen dosentti Huttuselle kiitollinen.
Kotimaan kirjoitus on palauttanut elävästi mieleen kirkkohistorian graduni vuodelta 1974: ”Antti Kaarne, kristitty sosialisti Suurlakosta Kansalaissotaan” Kaksi siitä saamaani yliopillista arvostelua. Professori Pentti Laasonen arvioi työn merkinnällä cum laude, kiitoksella hyväksytään. Toinen arvioija oli korkeasti kunnioitettu Martti Parvio (vuoteen 1919 Pehrsson). Hänen sanallista arviotaan en saanut, mutta hän oli huolellisesti käynyt läpi graduni, josta myöhemmin julkaisin dokumenttiromaanin ”Agitaattorin virka” (Otava 1975). Ei siis sanallista palautetta, mutta Parvio oli korjannut kymmeniä kertoja graduni virkkeitten sanajärjestystä, verbin paikkaa.
Myöhemmin kirjoitin Antti Kaarneesta vielä toisenkin romaanin, kuten nyt jo toisessa kirjassani käsittelen Paavalia. Yliopistoteologiaa en jatkanut, vaikka arvostamani Mikko Juva siihenkehotti, jatkamaan ”ainakin lisenssiaattiin asti”.
Hyvät Ystävät, kotimaa24:n keskustelijat.
Kuten edellä kerron, kirjoitti Mauno Koivisto viime sotiemme aikana rintamalta isälleen, että usko, kristinusko on ollut hänelle enemmän Paavalia kuin Jeesusta. Ja kuten myös kirjoitin, hän ei ole ollut ainoa. ”Paavali-uskovaisia” on ollut kristityissä paljon.
Voisimmeko me keskustella tästä? Pysyä tässä Raamattuun ja sen tulkintaan liittyvässä kysymyksessä?
Olen ottanut siitä yhden, konkreettisen esimerkin ja toivon, että ottaisitte kantaa siihen. Päivi Räsänen, joka maailman laajuisesti on esitelty Raamatun ja sananvapauden puolustajana, on Raamattuun, Jumalan Sanaan viitaten sanonut, että toisiaan rakastavat samansukupuoliset, siis homot ja lesbot ovat syntisiä ja lisäksi vielä sairaita ihmisiä. Korkealta, ylhäältä sanonut toisille, miten heidän pitäisi elää. Tehnyt parannusta, ei omistaan vaan naapuriensa elämästä.
Samalla tapaa ajattelevia on toki muita, ehkä Suomessa monia. Mihin he vetoavat? He eivät voi vedota Jeesukseen, sillä evankeliumien Jeesus ei tästä puhu mitään. He vetoavat Paavaliin. Omana aikanaan hyvin kiisteltyyn apostoliin, joka kirjoitti nuo kuuluisat sanat ”Nainen vaietkoon seurakunnassa.” Ja sitten sama mies, Paavali kirjoitti, miten naisen pitää pukeutua, kun hän profetoi jumalanpalveluksessa. Kumpaa sanaa meidän pitäisi uskoa? Ja onko Jeesuksen puheet hänen kanssaan ”täysin yhtäpitäviä”? Puhuuko Jumala, kun Paavali antaa pukeutumisohjeitaan ja tukan kampausohjeitaan?
Jeesus osasi kyllä sanoa suoraan ja kovasti – tekopyhille, sortajille, väärämielisille. Mutta onhan se hiukan eri asia, kun Paavali jatkuvasti oli riidoissa toisten seurakuntalaisten kanssa, haukkui ja pilkkasi heitä.
Minusta näistäkin asioista pitäisi voida puhua. Raamatun jakeita meidän on turha jaella toisillemme, eikö kaikilla ole kirja kotonaan? Olen kysynyt ja kysyn yhä, kuka on meidän opettajamme, Jeesus vai Paavali? Siitä kirjoitin kirjan ja siinä on laajemmat perustelut ajatuksilleni.
Kaikkea voi Paavalista sanoa mutta ei varmaankaan sitä, että hän oli tyhmä. Että hän ei ymmärtänyt, mitä puhui. Tai että hän sanoo ensin yhtä ja sitten toista. Pitemmälle pääsee kun tiedostaa, että hän oli hyvin älykäs ja jos tekstissä on ristiriita, niin se on siellä tarkoituksella.
Paavalin kieltä on sanottu hankalaksi tulkita. Virkkeet ovat ymmärtääkseni usein pitkiä ja rakenteeltaan mutkikkaita. Tämä ei toki tarkoita ajattelun ja sanonnan sekavuutta. Raamatunkääntäjien on varmaankin tarvinnut jäsennellä tekstiä helppolukuisemmaksi ja eri kielten toisenlaisiin rakenteisiin mahtuvaksi. Onko samalla kadotettu jotain Paavalin ’älykkäistä ristiriidoista’ ja annettu mahdollisuus hänen kirjeittensä käyttäminen yksipiippuisena sääntökokoelmana? En ole asiantuntija, mutta jäin tätä miettimään.
MARTTI,
juuri näin, jotenkin näin asia on. Tässä mielessä on iso ero nykyisen ja edellisen kirkkoraamatun käännösten välillä. Edellinen käänsi sana sanalta ja jälkimmäinen pyrki ymmärrettävyyteen.
80- luvulla, 1-pappisessa seurakunnaässa piti Paavalin teksti lukea moneen kertaan jo kotona, jotta olisi alttarilla ymmäränyt, mitä luki.
Raamattu on monikerroksinen ja hyvin yksinkertaisten ilmaisujen avulla kuka tahansa saa tekstistä selvän. Samaan aikaan se on niin syvälle luotaava, että siinä riittää tutkittavaa loputtomiin. Hyvä Raamatun selittäjä kykenee tunnistamaan tämän perusasian ja tietää, ettei näiden asioiden välillä ole pienintäkään ristiriitaa. Raamattua selittäessään hän kykenee hyödyntämään kumpaakin näköalaa. Jolloin kuulija saa kuvan Raamatun sisäisestä harmoniasta ja kiinnostuu sen tutkimisesta.
”…siinä riittää tutkittavaa loputtomiin…” Aivan, niin juuri.
Sisäisen harmonian odotus on ymmärrettävä ja luonnollinen. Minusta rehellisyys saa tunnustamaan, että aarre on meillä saviastiassa.
TIMO, Hyvä Ystävä,
Olen ensin kanssasi täysin samaa mieltä. Paavali ei ollut tyhmä, ennemmin hyvin älykäs.
Mutta sitten joudun olemaan kanssasi eri mieltä. Paavali oli hyvinkin ristiriitainen. Hän riiteli toisten seurakuntien jäsenten kanssa, sitähän ei voi kukaan kieltää ja siksi hänen asemansa oli kiistelty. Hankalampi kysymys on, että hän oli ristiriitainen itsensä kanssa. Eikö ole vastaansanomatonta, että Paavali sekä kielsi naisten puhumisen, että antoi ohjeita, miten heidän piti puhua. Paavalin eläessään lähettämien seurakuntakirjeitten ja hänen kuolemansa jälkeen lähetettyjen Paavalin kirjeitten sisällössä on selviä eroja. Mielestäni on väärin ja kirkon suuri heikkous, jos me papit emme voi avoimesti auttaa kaikkia ymmärtämään Raamattua. Oikeasti, rehellisesti, totuuden mukaisesti.
Moi vaan, Heikki!
En siis tarkoittanut, etteikö Paavalin kirjeissä VOISI olla ristiriitoja vaan, että nuo ristiriidat (tai ainakin iso osa niistä) ovat tarkoituksellisia. Esimerkiksi juuri tuo, että samassa kirjeessä sekä kielletään naisia puhumasta että annetaan ohjeita profetoimiseen. Se tarkoittaa, että Paavali tarkoitti puhekiellolla jotain muuta kuin täyttä hiljaa olemista. Se on siis kutsu mennä syvemmälle.
No kertokaa sitten totuus, että avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen miehen liitto, jonka Jumala on asettanut VT:ssa ja Jeesus vielä vahvistanut UT:ssa. Kaksi todistajaa kaiketi riittää.
Ehkäpä hän tarkoittikin kokousten häiritsemistä turhalla ”höpötyksellä” ja siksi piti vaieta. Mistäs me tiedämme, millainen tilanne juuri siinä seurakunnassa juuri sillä hetkellä oli. Paavali taisi ohjeistaa lähinnä juuri sen hetkisiin tilanteisiin eikä yleispätevästi kaikille kaikkina aikoina.
KOSTI,
”No kertokaa sitten totuus…”
Ajattelen, että totuus on olemassa, mutta se ei ole meillä kenelläkään hallinnassa. VT:n ja UT:n aikana avioliittokäsitys ja -käytäntö on jatkuvassa muutoksessa. Uskolla, uskon edustajilla ei ole siinä muutoksessa ratkaisevaa roolia, vaan se on ”yhteiskunnalla ja valtiolla”. Myös kirkko ja sen käytännöt ovat jatkuvan muutoksen tilassa ja päätepistettä emme tiedä.
KARI,
sinäpä sen sanot: Mikä oli tilanne silloin ja mikä se on nyt? Tätä koetan avata kirjassani. Mitkä olivat Paavalin ohjeet Korintin seurakunnassa tietylle pariskunnalle ja miten me sovitamme sen nykypäivään, miljooniin ja miljardeihin kristittyihin.
”Eikö ole vastaansanomatonta, että Paavali sekä kielsi naisten puhumisen, että antoi ohjeita, miten heidän piti puhua.” Paavali kielsi hälisemisen ’lalein’ eikä sanomista ’legein’. Tämä jää usein huomaamatta.
Heikki. Tuo avioliittokäytännön jatkuva muutos ei ole pyyhkinyt pois sitä, että VT:n liitot ovat aina olleet naisen ja miehen liittoja. Vai mitä itse totuus neitsyt Mariasta syntynyt ihminen ja Jumala ja kuolleista ylösnoussut Jeesus sanoo? Jo alussa Luoja on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. He liittyvät yhteen ja tulevat yhdeksi lihaksi jne..” He ovat siis yksi liha. Raamatusta ei löydy, eikä mistäään muistakaan teksteistä, että Kristuksen kirkossa olisi vihitty spn-pareja, ennen tätä ”uudistuksen” aaltoa. Evlut-kirkossa tiedetään varsin hyvin, mikä tässä asiassa on totuus.
Samansukupuolisten avioliitto ei ole kristillinen avioliitto, vaikka yhteiskunnallinen laki sen salliikin. Se, että osa papeista vihkii spn-liittoja, vihkivät heitä vastoin Jumalan sanan intentiota. Tämä on päätepiste. Ohi voidaan tietenkin ajaa, kuten näyttää sekä oikealta, keskeltä, että vasemmalta.
Päivi Räsäsestä näyttää tulleen persona non grata. Olisiko hänet julistettu peräti pannaan harjoittamalla ostrakismia ainakin hesarissa ja ehkä muuallakin? Synnissä ollaan synnytty kaikki. Fakta on myös se, että käräjäoikeus on vapauttanut Räsäsen kaikista syytteistä ja jopa todennut valtaosan syytteistä vääristelyiksi. Syyttäjälaitos ei päätökseen tyytynyt, vaan raamattukäräjät jatkuvat ”ilmeisesti kysymyksellä,” onko syntiinlankeemusta koskaan edes tapahtunut?
Olivathan noilla ”käräjillä” aikoinaan myös körttiläiset, kun he tulivat julistaneeksi Jumalan sanan totuutta. Ristiä he myös saivat, se kun näyttää aina seuraavan, kun totuutta puhutaan. Paavalin ja Jeesuksen asettaminen vastakkain tuntuu minusta hieman absurdilta, kun ottaa huomioon, että Paavali tuli Kristuksen äänestä herätykseen matkalla Damaskokseen. On kuitenkin hienoa, että vastaat kommenteihin, etkä vaikene muutenkaan.
”VT:n liitot ovat aina olleet naisen ja miehen liittoja.” Olivat toisinaan miehen ja usean naisen liittoja. Vaimojen lisäksi orjattaret kuuluivat naimakaupan piiriin.
”VT:n liitot ovat aina olleet naisen ja miehen liittoja.” Olivat toisinaan miehen ja usean naisen liittoja.” (Martti)
Eivät olleet samaa sukupuolta olevien keskinäisiä liittoja!
Kiitos Kosti Vasumäki hyvästä kommentista!
”Eivät olleet samaa sukupuolta olevien keskinäisiä liittoja!” Sanaa ’liitto’ käytetään myös Daavidin ja Jonatanin liitosta: ”Jonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään.”
Kiitos Kari kommentistasi!
Sananvapautta kannattaa käyttää, kun se vielä meillä on Heikin kannustaessa ottaamaan myös kantaa.
——————————————————————-
Martti. Tottahan tuo on, että ”Joonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton.” Eihän siinä mitään ihmeellistä ole.
Liitämme nykyisin avioliitoon ikäänkuin siihen kuuluvana kahden ihmisen välisen syvän tunnesiteen. Daavidin kohdalla lapsia synnyttävät vaimot ja elämänikäinen rakkaus olivat eri asioita. Tätäkin meidän sopinee pohtia etsiessämme raamatullisia perusteita sille, mitä me pidämme avioliittona.
Mooseksen laissa ei kielletä moniavioisuutta vaan todetaan se tosiasiana (5Mo21:15-16). Kuten patriarkkakertomuksista ilmenee ne myös osoittavat, mihin moniavioisuus voi johtaa. Abrahamin sivuvaimo, Haagar, halveksi Abrahamin vaimoa, Saaraa. Raakel oli kateellinen Jaakobin vaimolle Leealle, jolla oli lapsia jne. Vaimojen välille tuli väistämättä eripuraisuutta ja pahantahtoisuutta, mikä vaikutti koko perheen elämään jne.
Daavid ei tyytynyt seitsemään vaimoon, vaan iski silmänsä Batsebaan ja tapatti tämän miehen. Tiedämme mitä siitä sitten seurasi. Rakkaus kuitenkin näyttää vallitsevan Daavidin ja Batseban välillä. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen moniavioisuus hävisi niin, ettei sitä Jeesuksen aikaan enää juurikaan ollut. Tottahan tuo on, että nykyään naisella ja miehellä on syvä tunneside, kun he päättävät avioitua, eikä naimakauppoja enää järjestetä järkisyillä kuten joskus aiemmin.
”Daavid ei tyytynyt seitsemään vaimoon, vaan iski silmänsä Batsebaan ja tapatti tämän miehen.” Tätä voi tuskin pitää rakkaustarinana. Toisen omaisuuden ryöväämisestä tässä on kysymys: ”Älä tavoittele toisen vaimoa. Älä myöskään havittele toisen taloa, peltoa, orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen.”
On tutkija Abelaire Reuchlinin erinomaisesti perusteltu näkemys, että Paavali saattoi olla Josefus Flaviuksen alias Pison alter Ego. Flaviaaneja”, jos teoria on oikea, on tietysti täytynyt olla paljon. Barbara Thiering, vaikka ei Reuchlinin teoriaa tunnekaan, kuvaa loistavasti juutalaisten tuolloisia erilaisia ryhmittymiä, jotka eri tavoin ja keskenään taistellen pyrkivät sekä a) pystyttämään uudelleen Daavidin huoneen ja b) saamaan juuri omalle ryhmälleen tuon huoneen sekä poliittisen että uskonnollisen hallinnan.
Se, että hallitsija-kuningas-messias sitten hengellistyi nykyiseen ”kristilliseen malliinsa” johtui eskatologisen aukon syntymisestä ja siitä, että esim. Henokin kirjoissa oli kuvattu, miten ns. lopun ajan Messias hallitsisi ikuisesti, (tai oliko se 1ooo vuotta?)siis joka tapauksessa pitkään. Kun Jeesus ei tullutkaan takaisin, alettiin Jumalan kuningaskunta tulkita taivaalliseksi.
Gnostikoilla oli koko ajan ollut toisenlainen käsitys.
Mutta kun emme ole olleet ns. nilkkaa pitelemässä, emme varmasti tiedä mitään. Minulle on kuitenkin selviö, että nimen omaan Ut:n tekstit eivät oikeuta perinteisen paradigman mukaisen tutkimuksen metodeja läheskään kaikin osin. Jo se tosiasia, että nimen Iesous Christhos kirjoitustapa kreikkalaisine kirjaimineen, jotka tuottavat kreikan gematriassa kirjaimen L mallin (888+1480=2368=suorakulmainen kolmio suhteessa 345, jossa sivut 3 ja 4 ovat L kirjain) ja Jeesuksen epitetti VALO LUX viittaavat paitsi suorakulmaiseen L:n myös nimeen Lucius(valo)ja Jeesuksen epiteetti perimätiedossa eli ”suuri KALA”, viittaa sanaan Piso, sillä latinan kala pis-cis sisältää alus pis- kuten tekee sana leipurikin pistor, jonka alku pist on lähellä uskoa tarkoittavaa sanaan pistis. Jaa , että mitä tekemistä leipurilla on tämän kanssa? Juutalaisen perimätiedon mukaan uusi Messias leipoo uuden Tooran eli tuo uuden leivän alas taivaasta, tämä tarkoitti uutta tapaa tulkita ja opettaa Tooraa. ”Minä olen elämän leipä”, sanoi Jeesus-Piso-pistor.(Toora-rulla voitiin pyörittää kiinni niin kuin leipuri pyörittää taikinaa leipää leipoessaan; ihmisillä oli/ myös tiedon nälkä!)
Scherlock Holmes (Slmh/Salomo) asui B a k e r Streetillä ja hänen apurinaan oli lääkäri Watson. (Sanaleikki What-son?)
Bethlechem muuten merkitsee juuri ’Leivän talo’ .
SEPPO,
olet tutkinut näitä kysymyksiä minua enemmän. Olen ollut ja olen yhä niistä hyvin kiinnostunut ja olen rohjennut tuoda pohdiskeluni yleiseen jakoon. Eksegeetti sanan yliopisto-tutkija mielessä en ole.
Aivan lyhyesti:
Neljän evankeliumin Jeesus varotteli seuraajiaan tekopyhyydestä, hurskastelusta, köyhien ja heikkojen sortamisesta, itselle ahnehtimisesta, välinpitämättömyydestä toista kohtaan. Protestanttiset, luterilaiset kirkot ovat kaventaneet uskoa syyllisyyskysymykseen ja henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen. Ikäänkuin olisi toisarvoista se, miten elämme ja kohtelemme toisiamme. Paavali oli ensin hurskas juutalainen, joka noudatti Mooseksen lakia. Sitten hänestä tuli paras Jeesuksen apostoleista ja samalla toki myös ”syntisistä suurin”.
Paavalin LUONTEENLAATU oli kilvoittelijan. Hän halusi voittaa ja olla paras. Kuten Lovis Corinth häntä kuvaa, hän oli kiihkeä, intomielinen. Evankelistojen kuvaus Jeesuksesta on kovasti toisenlainen. Siksi kysyn, kumman oppilaita ME haluamme olla?
Niin,
Eiköhän meidän ihmisten taipumus ole yleensäkin yrittää poimia ”rusinoita pullasta” – ketkä sitten tykkäävät makeista, ketkä marinoiduista – ehkä happamistakin, samoin raamatusta ja kritinuskostakin. ”Mitä Jeesus tekisi?” – Kunhan minä saisin sen päättää….
Hiukan pinnallista on väittää Paavalia erityisen ristiriitaiseksi – ristiriitaisiksi meitä kaikkia kai voitaisiin luokitella, jos meidän kunkin sanomisaiamme erilaisissa asiayhteyksissä alettaisiin vertaillen 2000 vuoden kuluttua analysoimaan. Aliarvioimmeko edelleen senaikaisia vaikuttajia, vähän kuin ”kolonialismin hengessä” pidimme aikoinaan ”villi-ihmisiä” meitä länsimäaisia tyhmempinä ja moraalittomampina.
Lienee 200 vuoden takaisista filosofeistakin ei-aina-niin-yhteneviä käasityksiä; väkisinkin joudutaan miettimään, mitä ja miksi hän noin on näkemyksiään ilmaissut. Ja kuulemma nykytutkijoidenkin eri aikojen kirjoituksista löytyy ns. ristiriitaisuuksia – oikeita tai näennäisiä. Ei Jeesuskaan ihan vain ”rento tyyppi” Raamatun mukaan ole – aika kärkevästikin meidän mittapuulla ilmaisi; eikä useinkaan toiminut ihmisten oletusten tai toiveiden mukaisesti. Ajatus ”hippi-Jeesuksesta” tai ”vapaustaistelijasta” lienee ollut yhden aikakautemme huumaa – jollei peräti populismia, muiden mielteiden joukossa.
KOSTI (9.00)
En tiedä, kannattaako näitä kerrata?
VT hyväksyy moniavioisuuden ja pitää avioliiton alkuna yhdyntää. UT:ssa Jeesus kieltää eronneitten vihkimisen. Moniavioisuus on yhä ongelma useassa kirkossa.
Päivi Räsänen on taitava ja menestynyt poliitikko. Hän sanoo puolustavansa Raamattua ja sananvapautta. Hän ei kuitenkaan kiivaile ahneita vastaan, vaan homoja ja lesboja eli ihmisiä, jonka lainen hän itse ei ole. Kannassaan hän ei vetoa Vapahtajaamme, Jeesukseen, vaan Paavaliin. Onko sinusta siis väärin sanoa, että hän on Paavalin seuraaja?
Heikki. Kuten luomiskertomus osoittaa, niin Jumala tarkoitti, että avioliitossa on yksi mies ja yksi nainen. Tämä käy hyvin ilmi Aadamin ja Eevan elämästä. Näin oli ensimmäisten kuuden sukupolven ajan. Seitsemättä sukupolvea edustanut Lemek otti ensimmäisenä itselleen kaksi vaimoa. Se oli syntiinlankeemuksen seuraus, ei Jumalan tarkoittama järjestys. En ainakaan ole huomannut, että missään Vanhan testamentin kohdassa Jumala kehotaa miehiä ottamaan useita vaimoja. Ilmeisesti siihen ajauduttiin pakanallisen ympäristön vaikutuksesta. En toki tiedä sitä, monessako kirkossa moniavioisuus on ongelma. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tännekin tuo ongelma on rantautumassa.
Totta, Jeesus kieltää eronneitten vihkimisen. ”Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Mutta eikö tässä tule myös ilmi se, minkä Jumala on yhdistänyt. Naisen ja miehen. Kyllähän me se tiedetään, ettei kaikki käy tässä elämässä niinkuin pitäisi, kun perkele sekoittaa elämän pakkaa. Mutta eronneiden vihkimisellä ei voida puolustaa spn-liittoja. Tuskin olen tämän käsityksen kanssa yksin.
Ilmeisesti olet myös huomannut, että Ivan Puopolo on ottanut kantaa sananvapauteen case Päivi Räsänen. En ole oikein huomannut, että ahneus nyt erityisesti olisi ollut esillä evlut-kirkon saarnoissa. Joskus taannoin ”Yhteysliikkeen keulakuvaksi noussut Raija Sollamo myönsi eduskunnassa SETA:n järjestämässä seminaarissa, että Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa, jossa osoitettaisiin hyväksyntää homoseksuaaliselle elämänmuodolle.”
En tiedä on Raija Sollamo edelleen samaa mieltä? Olisiko valtakunnansyyttäjän pitänyt kysyä asiaa myös häneltä? On eri asia, millaisia me ihmiset olemme ja se mikä on evlut-kirkon kanta tähän kirkkoa jakavaan kysymykseen. Kun evlut-kirkon avioliittokantaa näytetään laajennettavan, niin sitä olen kommentoinut. Laajennuksen teologisia perusteita ei vain yksinkertaisesti löydy. Vai löytyykö?
Kumman oppilaita ?
Paavali on ensin sitä mieltä, että ”Laki on kumottu, Laki on ristiinnaulittu, Laki on synnin virka, Emme ole enää lain alla.”
Myöhemmin hän sanoo: ”Emme me lakia kumoa, pois se meistä, me vanhvistamme sen.”
Jeesus julistaa: ”Olette kuulleet sanottavan, mutta minä sanon teille:” Ja hän kiristää useita lakeja, kuten avioliitoa koskevaa, hän kieltää eroamisen ja kehoittaa luopumaan kaikesta, sukulaisista ja omaisuudesta, muuten hänelle ei kelpaa. Jos käsi viettelee se pitää repiä irti, samoin silmä. Hän siis täyttää lakia, tekee sinne lisäyksiä, ei suinkaan poista sitä, kuten on tulkittu.
Jeesuksen Vuorisaarnaan on koottu jakeita VT:n puolelta ja hänen kerrotaan sanoneen: Yksikään piirto tai kirjain ei laista katoa niin kauan, kuin taivas ja maa pysyy.
Tarkoittaako tämä Jeesuksen sanomana hänen omaa lakiaan, vai Mooseksen lakia, sitä ei kerrota.
Hän kuitenkin kumoaa oman aikaisemman kehoituksensa vihata veljiä ja hyväksyy suuren nouvoston ja ottaa esille jopa helvetin tulen, jos joku sanoo veljestään että ”sinä hullu. ”
Näin ollen ja oman näkemykseni mukaan sanoisin, että kumpikin ovat hiukan eksyksisssä, eivätkä oikein tiedä missä mennään. Ottavat sanansa toinen toiseltaan ja sanovat, tämä on herran sana, ja kääntyvät kuitenkin lopuksi Mooseksen puoleen, koska hän ei horju, eikä heilu.
Kristilliseen oppiin on sitten jäänyt Paavalin: ”Laki ei meitä koske”, kuin kymmmenen käskyn verran ja ei se taida koskea senkään vertaa, koska jo ensimmäinen käsky meni muutokseen. Ja omaisuuden himoitseminen oli Lutherin mielipuhetta kun hän sanoi, että se mitä juutalaiset omistavat kuuluu tietysti meille.
Minun näkemykseni on Jeesus ja Paavali. Jeesus puhui juutalaisille aikana jolloin oli voimassa vanha liitto. Raamatussa kerrottu Paavalin toiminta kirjoittelu tapahtui aikana jolloin uusi liitto oli astunut voimaan Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Hän sovitti ristinkuolemallaan koko ihmiskunnan synnin ja hähen seuraansa avattiin portti myös ”lampaille, joka eivät olleet tästä laumasta”, siis pakanakansat. Lisäksi: Pyhän Hengen vuodatus tapahtui vasta uudessa liitossa. Jokainen voi lukea Raamatusta mitä merkitsi Kristuksen seuraamisessa Häneen uskoville. Vasta se avasi ymmärrärtämään kirjoitukset.
Miten Heikki Palmu ymmärrät edellä esittämäni näkökulman?
Keskusteluketjussa on jo esitetty niin paljon ja monenlaista, että hämmennys alkaa vallata tajuntaani. Timo, kun olen tästä teemasta kirjoittanut kirjan, uskallan toivoa, että tutustuisit siihen ja keskustelisimme siitä. Helsingissä ainakin SACRUM Fabianinkadulla, sieltä sitä saa, kun esimerkiksi Suomalainen on penseä kirjaani tilaamaan. Tai kirjastosta, jos ei muuten, niin tekemällä hankintapyynnön.
Tässä vaiheessa vastaan nyt erityisesti KOSTI:lle, joka puhut avioliitoista ja viittaat Raamatun alussa olevaan luomiskertomukseen Adamista ja Eevasta. Etkä todella ole yksin näin sanoessasi. ”Klassinen kristinusko”, Miika Ruokanen jne.
Olen paljon miettinyt tätä kytkentää ja taas kerran, nyt, luin luomiskertomuksen. Minun mielestäni se ei ole kertomus avioliitosta vaan siitä, kun Jumala loi maailman, maan, ihmiset ja eläimet. Klassinen kristinusko ilmeisesti pitää sitä kuvana avioliitosta. Jos näin ajatellaan, konkreettisesti, käytännöllisesti, fundamentalistisesti, joudutaan aika mahdottomiin johtopäätöksiin. Tekstin mukaan Jumala loi ensin miehen ja sitten hänen lihastaan miehettären. Jos tästä väännetään avioliitto, mitä sitten seuraa? Teksti puhuu lisääntymisestä, maan täyttämisestä, ei sakraali-liitosta. Mutta, JOS se otetaan avioliiton kuvauksena, mitä siitä sitten seuraa: Mies ja hänen lihastaan otettu miehetär, joista tulee yksi liha, mutta kuitenkin niin, että mies saa käskyvallan naisen yli. Jos kertomus otetaan sananmukaisesti avioliiton kuvaiuksena, tulee avioliitosta sukurutsan historia.
Heikki, kiitos vastauksesta. Aivan. Miikka Ruokanen. Lainaan hieman blogisi tekstiä. Ajattelin, että sivuutat kommenttini ”ankarimmalla mahdollisella kritiikillä, nimittäin vaikenemalla.” Puutut hyvään kysymykseen tekstissäsi viittamalla tuohon maan täyttämiseen ja ”sukurutsan historiaan.” Se mihin tekstini perustan, joka voi kuulostaa ehdottomalta, perustuu yksinkertaisesti siihen Mat19 kohtaan, jossa Jeesus viittaa VT:n tekstiin ja toteaa, että ”Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi:
Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Tämä Hänen sanansa neitseestä syntyneenä ihmisenä ja Jumalana ja ylösnousseena on minulle aivan ohittamaton paikka. Se on minulle ohittamaton totuus. Vastaan tällä kertaa lyhyesti ajan takia ja palaan asiaan myöhemmin luettuani myös uudestaan tuon VT:n alun kertomuksen, joka ei ole – se myönnettäköön aivan helppo asia.
”Minun mielestäni se ei ole kertomus avioliitosta vaan siitä, kun Jumala loi maailman, maan, ihmiset ja eläimet.”
-On ok, että tässä on erilaisia mielipiteitä. Mutta onko se myös sinulle ok? Että luomiskertomusta pidetään kuvauksena, ei avioliitosta tai avioelämästä, vaan avioliiton asettamisesta.
Vai onko tällaisessa näkemyksessä ja mielipiteessä jotain ehdottoman väärää ja ihmisarvoa loukkaavaa?
”Jos tästä väännetään avioliitto, mitä sitten seuraa?”
-Vai että väännetään… 🙂 En suoraan sanottuna ymmärrä huoltasi ”sukurutsan historiasta” tällaisen avioliittonäkemyksen pohjalta.
On selitetty, että vaimon ottaminen miehen kyljestä kuvaa tasaveroisuutta, samanarvoisuutta, vaikka mies on vaimon pää ja perheen pää.
Muistaakseni kirjoitit kirjassa ”Paavali, risti ja riita” (jonka luin aikoinaan useampaankin kertaan) viitatessasi Paavalin ristiriitaisuuteen, että elämä on yleensäkin paradoksaalista. Tässä on yksi paradoksi, joka sisältää tärkeän totuuden.