Tuuli ja aurinko ovat kuivanneet 180 hehtaarin pellon. Puolen päivän jälkeen keskellä kenttää alkaa olla tungosta, innokkaasti keskustelevia nuorten ryhmiä, kaksosrattaita työntävien äitien ja isien porukoita, joukossa myös keski-ikäisiä ja vanhempia. Ikähaitari näyttää Suviseuroissa olevan pyramidin kaltainen – kun se yleensä seurakunnan tilaisuuksissa on kääntynyt kärjelleen.
Olin viikonvaihteessa ensimmäistä kertaa Suviseuroissa. Esitin Puolustusvoimien kirkollisen työn tervehdyksen. Vaasan Söderfjärdin muinaiseen meteorikraatteriin oli arvioiden mukaan saapunut 75 000 seuravierasta. Heistä valtaosa oli saapunut asuntovaunulla tai –autolla, joita oli yhteensä 12 000. Maataloustraktorit vetivät asuntovaunut paikoilleen sateen pehmittämällä pellolla.
Maahan oli kynnetty 300 km uraa osoittamaan asuntovaunujen pysäköintiruutuja, maahan oli pystytetty 280 kovaäänispylvästä, sähkö ja vesi oli vedetty tarpeellisiin pisteisiin. Kesäradion lähetinmasto nousi alueen yläpuolelle ja heijasti puheita yli 4 milj ihmisen kuuluvuusalueelle. Uutuutena oli alipaineella toimiva wc -järjestelmä, joka pienellä vesimäärällä imaisee jätökset suureen säiliöön.
Sain perjantai-iltana hyvän esittelyn huollon järjestelyistä, mediakeskuksesta, ruokahuollosta ja liikennevalvomosta. Organisaatio on hioutunut vuosikymmenien aikana niin, että tuhannet talkoolaiset saavat suuren kaupungin verran ihmisiä asutettua keskelle peltoa. Siitä olisi opittavaa millä tahansa organisaatiolla.
Enin osa talkoolaisista toimii ruokahuollossa. Minulle toimintaa esitteli asiantuntevasti omavalvonnasta vastaava sektorin johtaja, joka kertoi satojen ryhmänjohtajien käyneen talven aikana hygieniakurssin. Jokainen yli tuhannesta talkoolaisesta käy ennen vuoroaan vielä läpi hygieniaperehdytyksen, joka pyörii videoruudulta.
_ _ _
Sadat tuhannet pitsapalat ja grillimakkarat ovat näkökulma, jonka media tavallisesti tarjoilee Suviseura-uutisena. Tämä ei kuitenkaan ole se pihvi, joka saa seuraväen paikalle. Evankeliumi on täälläkin voima, joka vetää ihmiset yhteen.
Lapuan piispa Simo Peura muistutti tervehdyksessään, että evankeliumi on kaikille avointa ja ihmisestä riippumatonta. Jumala synnyttää uskon Pyhän Henkensä kautta missä ja milloin tahtoo. Samalla hän korosti vanhoillislestadiolaisuuden merkitystä osana kirkkoa. Siksi hän kehotti tulemaan seurakunnan jumalanpalveluksiin, missä myös on evankeliumi tarjolla. Harvoin kirkossa käyvälle kotikirkko uhkaa jäädä vieraaksi. Nämä olivat viisaita kaitsennan sanoja.
_ _ _
Ihmiset kulkivat savisissa kengissä ja saappaissa. Kiitos opastajani Mauri Penninkankaan, sain jalkaani villasukat ja oikean kokoiset kumisaappaat. Savi on osa kesäjuhlia. Muistan vuosien takaa Herättäjäjuhlilla sotilaspastori Ilpo Sirkan savisin paljasjaloin, housun puntit käärittyinä jakamassa traktaatteja ja myymässä körttipastilleja. Opiskeluaikana lauloin Logos-kuorossa useilla Sanan Suvipäivillä. Siellä Pellervo Heinilä puhui tutusta savesta, ainoasta joka pelastaa: ”Jeesus saves”.
Kiitos erinomaisen hyvästä kerronnasta.
Kiitos Matias kommentista. Viime sunnuntaina kuuntelin radiosta emerituspiispa Voitto Huotarin hyvää puhetta Suomussalmelta herättäjäjuhlilta. Hän puhui siitä, ettei uskonto eivätkä ihmisten sopimat tavat ja merkit saisi sivuuttaa uskon varsinaista sisältöä: yhteyttä Jumalaan. Pahimmillaan uskonnon muodot voivat tulla esteiksi uskolle. Itse ajattelen, että uskon raikkaus ja uskomisen vapaus ovat tärkeitä säilyttää. Suomen kesässä on paljon hengellisiä juhlia. Niiden perinteet yhdistävät ja kutsuvat koolle saman suunnan ihmisiä – toisaalta sulkevat toisia ulos. Näen kuitenkin, että lopputulos hengellisistä juhlista on myönteinen. Monet vahvistuvat uskossaan ja samalla kirkko jäsentensä kautta kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Lopulta olemme samaa suurta juhlakansaa, jota Jeesus yhdistää. Tätä Voitto Huotarikin taisi puheellaan tarkoittaa.