Jeesus sanoi: ” Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.” (Joh. 8:56)
Minkä vuoksi Abraham kelpasi Jumalalle?
Mitä kohtia tiedämme Vanhasta testamentista, jossa Jeesus Kristus ilmestyy ja vaikuttaa ihmisten elämässä?
Miten monet henkilöt Vanhassa testamentissa näkivät (tai eivät nähneet) Jeesuksen päivät?
Jeesuksen Taivaaseen astuminen on kerrottu Vanhassa testamentissa, mutta missä kohdassa tarkalleen ottaen?
Miksi Jumala kätkeytyy Sanaansa?
Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:7-9); mikä merkitys psalmeilla oli Jeesukselle ja miksi ne ovat meille tärkeitä rukouksia?
Miksi Israel on Jumalan valittu kansa, entä me?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Jerusalem (21.5.2015)
Iankaikkinen elämä (5.6.2015)
Hebrean kielessä ”puhui kasvoista kasvoihin” voidaan kääntää ”henkilökohtaisesti”, ”person to person” engl. tai (face to face)
Kasvot kuvastaa Hebr. kielessä koko persoonaa, kyse ei siis välttämättä ole näkemisestä vaan enempi tuntemisesta, kun ihminen oppii tuntemaan Jumalan henkilökohtaisesti, niin voidaan sanoa että olen puhunut Jumalan kanssa kahden kesken. (Kasvotusten)
Jumalan salattua olemusta ei kukaan voi nähdä, mutta Jumala on ilmestynyt ihmiselelle ”Kristuksessa”, joka on Jumalan ”persoona” eli kasvot. Mooses sai nähdä, vain Jumala Lain, eli selkäpuolen. Kasvot (Kristus) olivat vielä ilmoittamatta maailmalle. Kasvoista kasvoihin, ei siis tarkoita fyysistä näkemistä, vaan Jumalan persoonan tuntemista.
Jumalan laki on ehdoton, eikä kukaan voi selvitä elossa Jumalan lain edessä. Sen tähden on Jumalan Armo ilmestynyt meille Kristuksessa, että voisimme Pelastua Jumalan edessä.
Kun Iisak siunasi Jaakobin Eesaun sijaan, niin Jaakob tiesi sydämessään, vieneen Eesaulle kuuluneen siunauksen petoksella. Kun Jaakob kävi yöllisen painin, niin hän tiesi, että veljensä Eesau etsi häntä tappaakseen, koska hän oli anastanut kaikki isänsä rikkaudet Eesaulta petoksella ja kuitenkin hänen tuli kohdata veljensä, joka oli matkalla hänen luokseen 400 miehen kanssa. Raamattu: ”Silloin valtasi Jaakobin suuri pelko ja ahdistus.” 1.Moos.32:7
Jaakobin paini kuvaa syntisen ihmisen kuolin kamppailua Jumalan lain kanssa. Kun ihminen selviytyy tuosta kamppailusta, Jumala Antaa Armonsa ja siunaa ihmistä. Ihminen anoo Jumalalta anteeksi antoa ja siunausta, vaikka tietää olevan syyllinen. Vain syntinsä alle kuoleva voi painia Jumalan kanssa.
Aabraham sanoo: ”Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka.” kun hän anoi Jumalalta armahdusta Sodomalle ja Gomorralle ja kärsi ihmisen synnin tähden. Jumala ei löytänyt yhtään syytöntä.
Kristus on Jumalan Armo ja anteeksianto. Ihminen joka on saanut kohdata Herran henkilökohtaisesti ja jäänyt eloon, on saanut syntinsä anteeksi ja saanut Jumalan siunauksen osakseen uskon kautta.
Jaakobin paini kuvaa hienosti ihmisen uskoontuloa, jos näin kansanomaisesti asia ilmaistaan.
Jaakobin nimi muuttuu Israeliksi ja hän aloittaa uuden elämän Kristuksessa.
Jeesus näyttäytyy vanhassa testamentissa lukuisia kertoja, mutta maailmanaikojen lopulla Jumala paljasti kasvonsa kaikkien nähdä. Kristus on Jumalan kasvot.
”Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh.1:16-17
Kiitos hyvästä kommentista, ismo. Ilman armoa ei kukaan pelastu. Armon tie on ikivanha tie, jota kaikki pyhät ovat kulkeneet aina ensimmäisetä ihmisestä alkaen. Evankeliumi löytyy selvästi myös Vanhasta testamentista. Jeesus on Herra.
Ismo Malinen:”Jaakobin paini kuvaa syntisen ihmisen kuolin kamppailua Jumalan lain kanssa. Kun ihminen selviytyy tuosta kamppailusta, Jumala Antaa Armonsa ja siunaa ihmistä. Ihminen anoo Jumalalta anteeksi antoa ja siunausta, vaikka tietää olevan syyllinen. Vain syntinsä alle kuoleva voi painia Jumalan kanssa.
Aabraham sanoo: “Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka.” kun hän anoi Jumalalta armahdusta Sodomalle ja Gomorralle ja kärsi ihmisen synnin tähden. Jumala ei löytänyt yhtään syytöntä.”
Mitä tarkoittaa ensinnäkin Jaakobin painin lopputulos eli Jaakob voitti painin, kuinka se ”näkyy” tässä sinun teoriassa nykyhetkessä ja armon saamisessa?
Tosiseksi taisi Sodomasta pelastua Loot ja tyttäret, kun taas vaimo katsoi taakse ja jähmettyi suolapatsaaksi.
Ari, armoa ei koskaan ansaita. Et koskaan voi voittaa Jumalaa ja saada armon sen tähden. Jeesus on täyttänyt lain täydellisesti ja sovittanut syntimme Golgatalla. Meidän ei tarvitse täyttää lakia, koska Jumala Jeesus Kristus on sen tehnyt. Lailla ja synnillä ei meihin ole valtaa, kun me uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen. Meidän taistelumme on korkeintaan sitä, että yritämme omilla teoilla kelvata Jumalalle, ja sen taistelun me olemme hävinneet. Jossain vaiheessa huomaamme kuinka mahdottomia me olemme, kun luulemme olevamme jotain. Ainoastaan Kristuksessa olkoon katseemme ja olkaamme kiitollisia Jumalan armosta ja kaikesta hyvästä mitä saamme.
Juha Heinilä, en ole sanonutkaan omaa mielipidettä VAAN kysyn Ismo Maliselta mitä HÄN tarkoittaa esim seuraavalla:
”Kun ihminen selviytyy tuosta kamppailusta, Jumala Antaa Armonsa ja siunaa ihmistä.”
Toisaalta Jaakobin paini päättyi Jaakobin voittoon niin kuinka Ismo Malinen liittää sen omaa ”teoriaansa”?
Ari, toki kysyit Ismolta ja kerroin miten minä näen. Jumalan lain alla oleva ei tarvitse Jumalan armoa ja on siitä paitsi. Jaakobin voitto oli se, että hän ”luovutti” ja sai siunauksen. Kovin ottein Jumala voi joutua meitä herättämään ja tämäkin on suurta Jumalan armoa.
Juha Heinilä mistä päättelet että Jaakob ”luovutti”?
1.Moos.32:
24 Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.
25 Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.
26 Ja mies sanoi: ”Päästä minut, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”.
27 Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob”.
28 Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”.
29 Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä.
Ari, Jumala voittaa aina, jolloin mekin voitamme. Hän tekee aina aloitteen. Voittomme on jo siinä, että Jumala tulee luoksemme. Mutta me alamme taistelemaan Jumalaa vastaan, jota taistelua emme voi voittaa muuta kuin lopettamalla taistelu Jumalaa vastaan (luovuttamalla) ja odottaen Jumalan siunausta. Tämä on suuri voitto, kun omat luulomme häviävät ja odotamme ainoastaan siunausta.
Juha Heinilä, et vastaa kysymykseen eli KUN Jaakob voitti, niin kuinka tätä voi käyttää tänäpäivänä armon saamiseen?
Eikö olisi selkeämpää sanoa että tulipa sanottua väärin eikä yrittää sovittaa omaan oppiin kaikkea väkisin?
Ari, Jumala on aina kaikkia vahvempi, myös Jaakobia. ”Voitossakin” laki ja evankeliumi on hyvä ymmärtää oikein. Jumala laissa vaatii meiltä paljon, eikä meistä kukaan ei pysty täyttämään sitä mittaa kuin Jumala lakinsa mukaan meiltä edellytetään. Silti me vetoamme Jumalan lupauksiin ja uskomme saavamme siunauksen eli saada synnit anteeksi ja pääsemme Taivaaseen kun aikamme täällä loppuu.
Kun tutkimme Raamatussa kerrottua Jaakobin painia, niin tulee ottaa huomioon, että Jaakob oli menettämässä kaiken, sillä hän pelkäsi veljensä kostoa. ”Pelasta minut veljeni Esaun käsistä, sillä minä pelkään, että hän tulee ja tuhoaa tulee ja minut ynnä äidit lapsineen” (1 Moos 32:12).
Juuri siinä syvimmässä pimeydessä Jumala oli läsnä, vaikka Jakobille tuntemattomana, nimeään paljastamatta.Siinä pimeässä aivan odottamatta välähtää valo, sillä uskova näkee pimeässä, silloin kun ihminen vähiten osaa odottaa tulee siunaus. Jumala on kaikessa läsnä, vaikka on pimeää, on pelkoja, on epätoivoista toivotonta painiskelua.
Tuon epätasaisen painin aikana, kuitenkin syvältä huuto: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua” (1 Moos 32:27). , vaikka yö on pitkä en päästä sinua Herra,.Minulla ei kuitenkaan ole mitään eikä ketään muuta, joka voi auttaa ja siunata. ”Olethan itse sanonut: ’Minä teen sinulle hyvää” (1 Moos 32:13).
Voimme Jaakobin tavoin sanoa: Olen tässä syyllisenä edessäsi.Ei minulla ole muuta pakopaikka, kuin sinun sanomattoman suuri laupeutesi. Enkä voi saada sinun siunaustasi, jos se riippuu hyvyydestäni ja ansioistani. Jaakobkin tunnusti: ” minä olen liian halpa siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut” (32:11a ). Jumalan armon osallisuus ei ole tässä painissa , että olen sinnikkäästi kestänyt taistella aamuun asti. Ei vaan Jumala armahtaa ketä hän armahtaa, sillä joka hänen luoksensa tulee sitä ei heitä ulos.Jumalan armo on sellaista, että se lopulta yllättää syntiin takertuneen ihmisen.
Kolmen miehen vierailussa Abrahamin luona (1. Moos. 18) on nähty kuva Jumalan kolminaisuudesta.http://en.wikipedia.org/wiki/Holy_Trinity_Icon#/media/File:Andrej_Rubl%C3%ABv_001.jpg Ikonitaiteessa käytetään keskimmäisen vaatteissa samoja värejä kuin Kristuksen punertavassa ihokkaassa ja sinisessä vaipassa.
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. On hienoa, kun löytää tekstistä Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan kolminaisuuden. Pyhä Henki avaa sanaa ja saamme siihen oikean ymmärryksen.
Kun syyllisyys painaa ihmisen omaatuntoa kuin tuhannen tonnin kuorma, kun syyllisyys on suurempi kuin ihminen jaksaa kantaa, niin silloin ihminen joutuu siihen kamppailuun (Jaakobin ”paini”) mistä Raamattu puhuu muuallakin.
Kysymys on usein hengellisestä Jaakobin painista. Kysymys on samasta mistä Paavali puhuu, kun puhuu lain alle kuolemisesta. Ihminen tietää kuinka tulee lain mukaan elää, mutta ei välitä siitä, kunnes ajautuu niin ilmeiseen vääryyteen, että se ei enää anna rauhaa, kuten Jaakobille kävi, kun äitinsä kehotuksesta petti veljensä ja sai isänsä siunauksen viekkaudella.
Jaakob eli tyytyväisenä ja rikkaana miehenä, kunnes huomasi, että palvelusväkikään ei enää kunnioittanut häntä, koska olivat saaneet tietoonsa Jaakobin petoksen. Jaakobin häpeä ja syyllisyys alkoi kalvaa ja lopulta Jaakob joutui kohtaamaan Jumalan enkelin (sanansaattajan) yöllä.
Yöllisen kamppailun seurauksesta Jaakob sai voiton (Jaakob jäi henkiin kohdattuaan Jumalan ja sai Armon Hänen silmäinsä edessä.)
Kun ihminen joutuu tosipaikan eteen, niin siinä on aina kysymys elämästä ja kuolemasta. Jos joku voittaa elämän, kuolemalla lain alle, niin siellä on aina Kristus läsnä, ilman Kristusta ihminen ei voi jäädä eloon.
Puhun nyt vertauksen. Jos ihminen käy maahan istumaan ja sanoo Jumalalle että, kuolen tähän, en enää koskaan nouse, jollet sinä Jumala minua nosta tästä suosta ylös… Yhtenä päivänä tapahtuu, että ihminen nousee ylös maasta muuttuneena ihmisenä, Kristus sydämessään.
Jos Jumalan haastaa, niin Jumala vastaa haasteeseen aina. Kuka on se joka huutaa avukseen Herraa, ellei usko, että Jumala on?
Hän pelastaa jokaisen, joka Häntä avukseen huutaa hätänsä päivänä.
Jobin kirjassa on hieno kuvaus ihmisen hengellisestä kamppailusta:
”Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.
Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.
Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.
Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.
Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.
Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.
Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.
Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:
’Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.
Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;
hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.’
Katso, sinä et ole oikeassa-niin minä vastaan sinulle-sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.
Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?
Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.
Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä, säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.
Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina, ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.
Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.
Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.
Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään, niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: ’Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun’.
Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.
Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: ’Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle; hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta’.
Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa. Job.33
Tähän perään kannattaa lukea Psalmi 38.
Kiitos Ismo. Hienoja Raamatunkohtia. Ps. 38 on erinomainen.
Ismo Malinen, kuinka VT.n aikaa ja siinä ajassa tapahtuneita voidaan soveltaa nykypäivään?
VT näyttää yhden osan Jumalasta ja Hänen suunnitelmastaan, nykyisin on asia aivan eri kun kerran Jeesus tuli ja sovitti synnit ja Jumala antaa nöyrille VOIMAN eli henkensä jolla elää Jumalan tahdossa, siis nöyrille Jumala antaa armon.
Room.5: 6-11 Apostoli Paavali tuo esille minkälainen ihminen lopulta on Jumalan edessä, omien voimien ja ansioiden mukaan. Ensin hän sanoo, että ihminen ei voi omassa voimassaan rakastaa pahaa ihmistä, eikä voi antaa edes henkeään hyvänkään ihmisen puolesta.
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa siinä, että Jumala tekee ja toimii toisin.
Ihminen alitajuisesti luulee, että Jumalakin on sellainen joka rakastaa niitä, jotka ansaitsevat sen. Mutta Raamatun mukaan näin ei se mene, vaan Jumala rakasti ensin meitä, jotka olimme ja olemme jumalattomia ja hänelle vieraita. Sen tähden Hän antoi oman Poikansa hengen Jumalattomien edestä.” Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä”( Room.5:6)
Apostoli ei puhu tässä Raamatun kohdasssa mitään meidän hyvyydestämme, nöyryydestämme, tai edes uskostamme. Sillä tässä on kysymys jumalattoman ihmisen vanhurskauttamisesta,
ja se jos mikään tapahtuu kokonaan ulkopuolella meidän
myötävaikutustamme.
Martti Pylkkänen, hyvin Pietari sanoo seuraavassa:
2. Piet. 3:16
niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
Kun vielä Jeesus Sanoo evankeliumissa:
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Lapset oppivat sen mitä vanhemmat heille opettaa, kun OPETETAAN valhe evankeliumia niin sen he omaksuvat, sitten kun lapsi kasvaa ja tulee itse vastuulliseksi on vaikeaa luopua isiltä opitusta valheesta kun ei näe eikä kuule Totuutta vaan rakastaa valhetta jonka on lapsuudessa oppinut. Siis vaikka silmä näkee sen saastaisuuden joka maailmassa vallitsee ja ymmärtää oman voimattomuutensa sitä vastaan JA KUN lukee Raamatun Sanasta että Jumala lupaa VOIMAN ja LUPAA PUHDISTAA kaikesta vääryydestä niin ei sittenkään nöyrry parannukseen vaan RAKASTAA valhetta.
Ari, vanhemmat opettavat lapsiaan mahdollisimman hyvin ja antavat rakkautta. On hienoa, jos lapsi oppii ymmärtämään oikean puhtaan evankeliumin, sillä se on hyvä eväs elämälle.
Martti, kiitos hyvistä kommenteista. Roomalaiskirje on hieno.
Ari. Kristitty, joka tunnustaa syntinsä, on samaa mieltä Jumalan kanssa, eli VIHAA valhetta. Kristitty ei siis RAKASTA valhetta, vaan, ne rakastavat valhetta, jotka eivät TUNNUSTA TOTUUTTA. Eli he tekevät Jumalasta valehtelijan ja sanovat: ”Ei Jumala ketään pelkästä Armosta pelasta, täytyy myös itse tehdä jotain.”
Tässä on juuri se valhe, minkä maailma ja valhe apostolit esittää vastineeksi Kristukselle. He pitävät halpana Kristuksen täydellisen sovituksen veren ja sanovat: Ei riitä pelastukseen pelkkä Armoon uskominen, ihmisen täytyy noudattaa lakia, kun on kerran tullut Kristityksi. Sanovat, että Jumala vanhurskauttaa sen, joka elää kuten laki vaatii, ja juuri tällä sanalla veivät pois Jeesuksen syntisen ihmisen ulottuvilta.
Syntinen ihminen ei nimittäin pysty saavuttamaan vanhurskautta lain mukaan.
Juuri synnin totaalisuuden tähden Jumala vanhurskauttaa jumalattomat Armosta, kuten Martti Pylkkänen hyvin kirjoitti. Ne, jotka lain kautta pyrkivät saavuttamaan vanhurskauden hukkuvat ylpeyteensä.
Jumala on se, joka antaa Voiman uskoa synnit anteeksi Kristuksen tähden, ilman lain tekoja. Jumala on se, joka Vanhurskauttaa, ei liha mitään hyödytä.
Kiitos Ismo. Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä.
”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” (Room. 4: 3-8)
Ismo Malinen:”Kristitty ei siis RAKASTA valhetta, vaan, ne rakastavat valhetta, jotka eivät TUNNUSTA TOTUUTTA. Eli he tekevät Jumalasta valehtelijan ja sanovat: “Ei Jumala ketään pelkästä Armosta pelasta, täytyy myös itse tehdä jotain.”
Tuo on mielenkiintoinen ”tunnusta totuutta”, minä ymmärrän oikean kristityn TUNTEVAN TOTUUDEN eli kuulee Jeesuksen äänen ja seuraa sitä eikä mitään valhe opettajia.
Onko evankeliumit Matteus, Markus, Luukas ja Johannes joka sanaltaan oikeaa evankeliumia?
Minulle ne ovat ja tässä erotellaan valheen rakastajat eli he väittävät ettei jokainen Sana edellä mainituissa ole TÄYTTÄ EVANKELIUMIA.
Ari, Evankeliumi tarkoittaa sanan mukaan ilosanomaa tai autuuden viestiä. Kristus on tuo viesti, joka sovittaa kansansa synnit, lukee Raamatussa.
Sana ”tunnustaa” = ” olla samaa mieltä” eli kun me tunnustamme syntimme Jumalalle eli vääryytemme, niin me olemme sanan mukaan yhtä mieltä siitä, Jumalan kanssa, kun Hän sanoo ihmisestä: ”Ei ole yhden yhtäkään, joka hyvää tekee kaikki ovat kelvottomiksi käyneet” (Ps.53 ), jota Paavali lainaa kirjeessä Roomalaisille:
kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.” Tuossa on hyvä kuvaus ihmiskunnasta.
Onko meidän on vaikea olla Jumalan kanssa samaa mieltä, kun Hän sanoo meidän tekojemme olevan syntisen tekoja? Olenko minä parempi muita ihmisiä ja tuo kuvaus ei koske minua?
Ainoastaan Kristuksessa me voimme Rakastaa ja toimia oikeilla motiiveilla ja pyyteettömästi, sillä itsessämme me ajattelemme ainoastaan kuinka voisimme ansaita itsellemme hyvän osan Jumalan silmissä, eli olemme Suomeksi lain alla ja pyrimme ansiolla ostamaan Jumalan hyväksynnän. Näin on, jos olemme rehellisiä itsellemme. Miksi sitä on niin vaikea myöntää? Koska pidämme omista mahdollisuuksista kiinni viimeiseen asti. Omaa raadollisuutta on vaikea myöntää.
Tunnustamalla synnin itsessäni, joudun alastomaksi ja riisutuksi Jumalan Sanan alle. Nöyrtyminen on synnin tunnustamista ja sanan alle asettumista.
Ylpeys taas pitää omia mahdollisuuksiaan elossa, pitämällä kiinni omasta tahdostaan ja omista valinnoistaan. Ylpeä ajattelee, että tekemällä ja valitsemalla oikein, ansaitsen Jumalan vanhurskauden.
Nyt täytyy ymmärtää mistä puhutaan, sillä puhun Jumalalle kelvollisista teoista, niistä joilla on merkitystä Jumalalle.
Onkin kysyttävä tässä: ”Onko meillä sellaisia tekoja, jotka Jumala lukee meidän hyväksemme autuuden asiassa? ” Jos on, niin mitkä? Jos ei, niin kuinka ihminen sitten kelpaa Jumalalle?
Raamattu on tässä hyvin yksiselitteinen, Jumala lukee Kristuksen ansion meidän hyväksemme, kun me uskomme Hänen Sanansa.
Kuinka me voimme uskoa, sitten ellemme ole kuulleet? Ja kuinka voimme kuulla, jollei ketään ole lähetetty julistamaan?
Niinpä Jumala siis lähetti ihmiskunnalle Jeesuksen Kristuksen, että saisimme uskon Hänen kauttaan ja pelastuisimme.
”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” sanoo Paavali
Totuuden tuntemista ei voi olla ilman totuuden tunnustamista, sillä Jumalaa ei voi tuntea kuin se, jolle Poika on Isän ilmoittanut. Jeesuksen kohtaaminen on kaikessa avain asia, ilman Pojan tunnustamista ei voi tuntea Jumalaa.
”Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.” 1.Joh.2
”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.
Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.
Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.
Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Joh.17
Ismo, kiitos hyvistä ja selkeistä kommenteista, joita on ilo lukea. Evankeliumin ymmärtäminen on tärkeää. On valitettavaa jos ei joku veli ymmärrä, että ”Älä tapa” käsky on aina lakia, oli se kirjoitettuna Mooseksen kirjassa tai Matteuksessa tai sitten sitä seurakunnassa tai minun blogissani opetetaan. Laki ei koskaan muutu evankeliumiksi eikä evankeliumi laiksi. Lakia ja evankeliumia ei koskaan saa sekoittaa. Jeesus opetti Jumalan lakia voimallisesti; me voimme jopa ajatuksilla rikomme esim. Älä tapa -käskyä, jos toivomme kuolemaa lähimmäiselle tai ajattelemme hänen olevan hullu tai vaikka vain vihastumme hänelle tai saati sitten joku ihan oikeasti riistää hengen tai edesauttaa jonkun kuolemaan. Jumalan lakia esiintyy koko Raamatussa niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissa; samoin evankeliumia on koko Raamatussa.
Juuri näin Juha. ”Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.” Saarn.1:15
Jollei ihmistä tyhjennetä täysin ja kokonaan omista töistä, niin Kristus ei voi käydä asumaan ihmisen sydämeen. Kristuksen täyteys, ei yksinkertaisesti mahdu ihmiseen, joka ei ole tyhjentynyt itsestään. Kun ihminen sanoo: ”Minä olen”, niin ihminen ikään kuin puhuu vielä omaansa, kun ihminen kadottaa elämänsä, niin hän löytää sen, eikä puhu enää omaansa. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Tyhjentymistä ei ihminen voi itsessään tehdä ja juuri siksi tarvitaan Jumalan lain ankara vaatimus, joka lopulta väsyttää ihmisen ja tekee lopulta sen ihmeellisen työn, että Kristus alkaa lähestymään ihmistä. Valo tulee pimeyden keskelle.
Kun taakkojensa alle kuoleva saa kuulla Jumalan Armosta ja loppuun asti täytetystä työstä ilosanoman kantautuessa hänen lopulta hänen korviinsa, silloin hänen sielunsa tulee täyteen Jumalan lahjoittamaa iloa ja ihminen Vapahdetaan synnistä ja syyllisyydestä Kristuksen kautta. Mikä ihana Lahja Evankeliumi onkaan.
Mutta näin ei pääse koskaan käymään, jos Evankeliumiin sotketaan lakia ja ehtoja.
Joka sellaista julistaa olkoon kirottu sanoo Paavali.