Jeesus kutsuu luokseen heikot

Juha heinilä, tuosta ”levoton”-rukouksesta tulee mieleen kysymys Pyhästä Hengestä, kun Jumala vuodattaa uudestisyntymässä Pyhän Hengen niin voiko Pyhä Henki lähteä ihmisestä? Ja myöhemmin tulla takaisin?
Ja taas lähteä ja tulla takaisin?……….

Jeesuksen kutsu ihmisille on ihmeellinen: ”Tulkaa Minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin Minä annan teille levon”. (Mt.11:28). Kuinka lempeä ja laaja onkaan Jeesuksemme kutsu uupuneille ja ahdistuneille! Omantunnon syytökset ovat kovat, mutta onnelliset ne, jotka niiden kautta tulevat Jeesuksen luo saamaan syntinsä anteeksi. Ilman tätä ihminen paaduttaa itsensä, mutta se on synkkä iloton elämä.

”Ottakaa Minun ikeeni päällenne ja oppikaa Minusta, sillä Minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne” (j.29). Tämä on maailman kovaäänisen ylpeyden keskellä ihana kutsu. Saamme nöyrtyen hiljentyä Jeesuksen edessä Isän tahtoon kaikessa elämässämme. Hän tuo levon sieluumme ja näin koko elämäämme. Jeesuksessa on kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitsemme (2Pt.1:2-11).

“Tulkaa Minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin Minä annan teille levon.” Miksi tämä tarkoittaisi omantunnon tuskia? Näännyttävän ja turhauttavan työn uuvuttamista kai tässä on kysymys.

Pyhä Henki asuu ennenkaikkea Sanassa ja jos vieraannumme Sanasta, vieraantuu meistä myös Henki.

Tämä oli myös Lutherin keskeisimpiä ajatuksissa ja opetuksia, sanotaanhan Lutherilaisuutta maailmalla myös ”Sanankirkoksi”

Itse vierastan myös nykyistä kirkollista viestintää, missä Sana ei ole läsnä. Olen joskus ajatellut, lieneekö kirkon johtajilla lainkaan Henkeä, kun eivät vahingossakaan lainaa Raamatun Sanaa puheissaan. Ymmärrän heidän ajatuksensa ja sen, että ajattelevat Sanaa kylvettävän Jumalan palveluksissa, mutta silti paljonkin ihmettelen heidän humanistista selittämistään, jota kuulee myös maailman suusta kaiken aikaa.
En erota Jumalan Henkeä heidän puheessaan. Henki on siellä missä Kristusta kirkastetaan, näin olen saanut ja antanut itseni ymmärtää.
Paavalin sanat muistuttaa meitä siitä, miten Henki meidät täyttää.

”Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,
puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Ef.5

Tuossa ei sanota, ettemme voisi viiniä juoda, kuten monet opettavat, vaan täyttykää Hengellä.

Miten meidän pakanoiden Apostoli opettaa? Puhuen keskenänne psalmeilla, (siis kirjoituksiin vetoamalla)… laulaen sydämessänne…Kiittäen aina Isää, Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Olemmeko me sitten saaneet Pyhän Hengen pysyväiseksi meissä? Voisi myös kysyä myös, miten me olemme Sanaa kuulleet ja oppineet tai miten Sana on meissä vaikuttanut Uskoa.
Apostolin teoissa on kohta missä tämä käy selvästi ilmi miten oikea Sana saadaan.

”Ja Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: ”Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene,
sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa”.
Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa.” Apt.18

Sanan opettaminen ja selittäminen vaatii rohkeutta, pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja vakaata ymmärrystä Kristuksen opista, koska sen seurauksena on myös varmaa, että lakihenkinen uskonnollisuus nousee vastustamaan sitä (Kristusta), pidättäytyen lain noudattamisen tiellä, herättäen riidat siitä mitä ja miten ihmisen pitää tehdä saavuttaakseen Jumalan suosion ja pelastuksen.

Tämä vastustaminen johtuu siitä, että Armon oppi ei ole ihmisen mieleen, koska se asettaa meidät kaikki tasavertaiseen asemaan synnin suhteen. Jumalan edessä oksenteleva juoppo, on yhtä arvokas, kuin hyväntekeväisyyttä harrastava uskovainen.
Meidän teoilla ei ole merkitystä, sillä Pelastus on yksin Armosta Uskon kautta, jonka Jumala lahjoittaa. Jumala ei katso meihin, pelastaessaan ihmistä, vaan Hän lukee Kristuksen lunnaiksi meidän synnin tähden (jossa me olemme ja elämme) ja hän antaa Kristuksen meihin asumaan, julistamansa Sanan kautta, jotta me saisimme Uskon kautta Elämän Hänessä.
(Usko syntyy Sanan kuulemisesta, ei mistään meidän operoimisestamme ja parannuksen teoistamme, ) ”Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmäin teurasuhrin-anto, sillä he ovat tietämättömiä, ja niin he tekevät pahaa.” Saarn.5
Tällä Saarnaaja tarkoittaa sitä, että vaikka uhraisimme elämämme Jumalan huoneen hyväksi, niin ilman Jumalan sanan kuulemista ja ymmärrystä, olemme pahantekijöitä Jumalan silmissä. Luottamus Jumalan Sanaan on viisauden alku, jo siinä on suuri viisaus, että ymmärtää kaiken tulevan Jumalalta.

Kuka kuulee? Kenelle lahjoittaa uskon? Kenelle antaa Henkeänsä vakuudeksi? (Jumala siis vakuuttaa ihmisen lunnasmaksulla, joka on Kristuksen Uhrilla täytetty) Jesaja saa vastata.

”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen.
Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä.

Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa.
Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.

Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.
Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” Jes.57:15-21

Jumala siis antaa ihmiselle levon töistään ja Armahtaa ihmisen Kristuksen tähden.
Armon tie on siis kokonaan toinen Tie kuin tekojen tie. Sitä ei luonnollinen ihminen voi ottaa vastaan. Ihminen ei voi luonnostaan erottaa Lakia ja Armoa, sen voi ihmiselle opettaa yksin Pyhä Henki, joka asuu Sanassa.

Voiko Pyhän Hengen menettää ?

Raamatun mukaan ei ole sellaista kristittyä jolla ei olisi Pyhää Henkeä. Jos joku väittää sellaista niin hän ei enää ole kristitty. Kristillinen kirkko on liittänyt Pyhän Hengen saamisen kasteeseen, se on kristillisen elämän, tai tulisi olla alku.
Tiit 3:3-5, joka liittää toisiinsa ”uudestisyntymisen peson (pesun)” ja ”Pyhän Hengen uudistuksen”.

Mutta Kirkkomme opettaa myöskin niin, että kristitty voi menettää saamansa Pyhän Hengen, kokea hengellisen kuoleman ja joutua epäuskon tilaan.ja näin on ajautunut uskossaan haaksirikkoon. Silloin Pyhä Henki toimii nuhtelevana Henkenä muistuttaen mistä on luopunut, ja mitä puuttuu.

Mutta vaikka näin huonosti olisi käynyt,silti Jumalan puolelta on ovi auki ihmisen viimeiseen hengenvetoon asti: Tästä on esimerkkeinä ristinryöväri, ja myöskin tuhlaajapoikakin, joka oli isänsä poika myöskin vieraalla maalla, ja isä odotti häntä kotiin. Eikä ainoastaan odottanut ,vaan juoksi poikaansa ja otti avosylin poikansa takasin kotiinsa. Aivan samoin Jumala odottaa kastettuja tuhlaajalapsiaan kotiin tänäänkin. Mutta ylpeydessän ja itsekyydessään valitettavasti liian moni taitaa nääntyä ja kuolla vieraalla maalla, tämän maailman tarjoamiin sikakaukaloiden äärelle.

Kiitos Martti ja Ismo. Hienosti kirjoititte. Kristuksen kirkon kasteen ja Jumalan sanan lisäksi ovat rippi ja ehtoollinen tärkeitä, jotta emme kuolisi.

Kaikki kristityt ovat kastettuja, eikö vaan?
Kuinka monen kastetun oletat keskustelevan pelastuksensa ja vaelluksensa kysymyksistä rippi-isän kanssa?
Onko meillä mitään sanottavaa kristikuntamme suurelle enemmistölle? Mietin, jotta ei syntyisi ”me hyvät-kerhoa”!

Jeesukselta kysyttiin onko niitä vähän, jotka pelastuvat ?

Tähän kysymykseen Jeesus ei antanut vastausta, eikä tyydyttänyt heidän uteliaisuuttaan. Sen sijaan Jeesus kehoitti pitämään huolta omasta osastaan. ( Luuk.13: 23-24 )
Kun pysähtyy todella miettimään tätä Raamatun kohtaa, niin monen mieleen saattaa nousta ajatus ja epätietoisuus siitä kuinka noille toisille sitten käy, jotka kuitenkin ovat kastettuja ? Mutta eivät näytä perustavan uskoaan siihen ? Kuinka on asia niillä edesmenneillä rakkailla, ovatko he todella taivaassa odottamassa ?

Mutta mitä se meitä hyödyttäisi, vaikka siellä olisi vaikka kuinka monta, ellemme itse olisi matkalla sinne. Kun Jeesus kutsuu luoksensa se on todellinen kutsu, eikä sitä voi torjua välinpitämättömänä. Evankeliumi on sitä, että ja se tarkoittaa henkilökohtaisesti juuri minua, sitä on ja sitä tarkoittaa ansioton armo.

Mielestäni oikea oppi on syntynyt aikojen saatossa evk:ta puolustettaessa. Evankeliumi toimii vain tietyin edellytyksin Jumalan dynaamisena voimana. Harhat ovat kautta vuosisatojen hyökänneet em.edellytyksiä vastaan. Apollogeetat ovat ne torjuneet, koska tuntevat oikean opin ja sen mitä edellytyksiä evk:n toiminta vaatii. Lutherin mukaan evk. on pohjimiltaan salaisuus, jota koskaan ei opi tarpeeksi ymmärtämään. Siksi tahdon pysytellä niin lähellä evk:n salaisuutta kuin voin. Siinä on hyvin turvallista olla.

Juha Heinilä, kuinkahan hyvin olet onnistunut tuossa ”oman happinaamarin” päällepukemisessa ilman että olisit ensin neuvonut toisia?

Siis mielestäni olet jakanut jo lippuja kadotukseen ns ”uskontunnustusten” perusteella vaikka itsekkään et täysin usko niiden mukaan, sitten tämä ”klassinen” kristin usko jolla jaat taasen edelleen ihmiset oikeisiin uskoviin ja harhaoppisiin.