Jeesus Kristus sanoi: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)
Miksi omantunnon tuskat voivat olla hirvittävät?
Miksi ainut lääke omantunnon tuskiin, jota Jumalan laki on nostanut esiin, on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta?
Miksi Jeesus kutsuu luokseen syntisiä ja väärintekijöitä?
Pitääkö meidän ensiksi väsyttää ja raskauttaa itsemme, ennenkuin kelpaamme Jumalalle?
Millä perusteella tämä kutsu on (tai ei ole) lupaus täydellisestä levosta?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Syntyi neitsyt Mariasta (18.12.2014)
Halpa armo (2.1.2015)
”Miksi omantunnon tuskat voivat olla hirvittävät?” Omatunto on monissa kielissä ’yhteistunto’. Se heijastelee ihmisyhteisön arvoja ja sopivaisuussääntöjä. Yhteisö voi myös herättää painostus- ja rangaistustoimiillaan jäsenissään hirvittäviä omantunnontuskia. Taustalla lienee usein hylkäämisen pelko tai toteutettu joukosta eristäminen.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti Pentti. Näin on. Myös yhteisön säännöt voivat kuormittaa omatuntoa.
Jumalan lailla ja evankeliumilla on omat tehtävät, joita ei saa sekoittaa. Pyhä Martti Luther kirjoitti mannassa siitä erinomaisesti:
Me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään. (1. Tim. 1:8)
On tarkoin opittava selvittelemään, missä asioissa meidän on toteltava lakia. Kristityssä se ei saa ylittää rajaansa, vaan se saa hallita vain lihaa eli turmeltunutta ihmisluontoa, joka on sen alainen ja jonka täytyy pysyäkin sen alaisena.
Mutta jos laki pyrkii valtaamaan omantunnon ja hallitsemaan siinä, niin pidä varasi, tee viisas erottelu: älä anna laille enempää kuin sille kuuluu. Sano sille näin: Laki, sinä pyrit tunkeutumaan omantunnon alueelle ja vallitsemaan siellä, syyttämään minua synnistä, riistämään minulta sen todellisen ilon, joka minulla on uskossani Kristukseen. Pyrit ajamaan minut epätoivoon. Sen teet täysin vastoin virkaasi. Pysy rajoissasi ja käytä valtaasi lihan vallitsemiseksi, mutta älä koske omaantuntooni. Minuthan on evankeliumin kautta kutsuttu iankaikkisen vanhurskauden ja elämän osallisuuteen, Kristuksen valtakuntaan. Siinä omatuntoni lepää. Siinä ei ole lainkaan lakia, vaan pelkkä syntien anteeksiantamus, rauha, lepo, ilo ja autuus. Älä tässä minua ahdista. En salli sinun, ankaran vaatijan, vallita omaatuntoani. Se on Kristuksen, Jumalan Pojan, vanhurskauden ja rauhan kuninkaan asumus. Hän säilyttää omantuntoni rauhan, kun elän siinä lahjavanhurskaudessa, jonka olen saanut häneltä.
Tohtori Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille
Nyt on puhuttu siitä, mitä Pyhä Henki sanan kautta ihmisessä vaikuttaa. Kun Raamattu ei ole ihmiselle Jumalansanaa, silloin omatunto myös turtuu, kuten ajankohtainen kirkkopoliittinen tilanne osoittaa. Toimintaa ja uudistuksia vailla uskoa ja kristillistä rakkautta, vihaa rakkauden varjolla.
Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Kristitty voi ympäristön painostuksesta lopettaa kilvoittelun ja päästää himot valloilleen. Mikä vastuu on tällöin paimenilla?
”Kun Raamattu ei ole ihmiselle Jumalansanaa, silloin omatunto myös turtuu, kuten ajankohtainen kirkkopoliittinen tilanne osoittaa.” Eikö Martti Lutherin viesti ole aivan päinvastainen? Kun Raamattu – erityisesti evankeliumi – on ihmiselle Jumalan sana, hänen omatuntonsa vapautuu lain kahleista.
Mieleeni on jäänyt rippileiriä minulle pitäneen khra Juha Kauppisen sanonta: Omatunto on kuin naisen sukkanauha, kun sitä aikansa venyttää, se ei enää veny.
Osmo Peltonen :”Mieleeni on jäänyt rippileiriä minulle pitäneen khra Juha Kauppisen sanonta: Omatunto on kuin naisen sukkanauha, kun sitä aikansa venyttää, se ei enää veny.”
Ja ripari-jutut vaan jatkuvat. K24:n mainoksessa kysytään, saako kirkossa ajatella seksiä. Paremminkin tänä päivänä voisi kysyä saako kirkossa tai missään muuallakaan ajatella Jumalaa. Tässä kaikille ripari-sammakoita laukoville:
https://www.youtube.com/watch?v=UHM7AvhK82E
Osmo ja Tuula, kiitos hyvistä kommenteista. Saatana yrittää saada meitä lankeamaan syntiin vetoamalla vapauteemme, mutta synnin tehtyämme se mustamaalaa meidän mielemme ja yrittää saada meidät epäilemään autuuttamme.
Tarvitsemme Jeesusta sitä enemmän mitä syvemmällä me kuljemme.
Kun ihminen hylkää Raamatun, silloin omatunto turtuu.
Kun omatunto turtuu ja synti saa hallita, silloin ihminen vasta lain kahleissa on.
Hankala tilanne, kun luulouskokaan ei tuo siihen vankeuteen mitään vapautusta.
Se tulee hyvin selvästi esille Paavalin Roomalaiskirjeen VIII luvussa.
Jotkut todella juttujaan täällä kierrättää…
Niin ja ihan jokaista ei pysty miellyttämään. Kun yhdelle kumartaa, niin toiselle py. . .
Olen huolissani tuon Tuulan hengellisyydestä kun tuntuu siltä, että hän on Sarvipään sijasta ä
yhdistänyt kaiken pahuuden alkusyyn siihen ”vahvaan markkaan”. Miten tuonkin saisi Tuulassa korjattua? Vaatisi varmaan pitkän ja hartaan keskustelun jossain Ekbergin kahvilassa Bulevardilla… tms???
jorma ojala :”Olen huolissani tuon Tuulan hengellisyydestä kun tuntuu siltä, että hän on Sarvipään sijasta ä yhdistänyt kaiken pahuuden alkusyyn siihen “vahvaan markkaan”.
”Sarvipää” ei mielestäni ole markka ”an sich”, vaan valta, jolle tuo markka on pelkkä keinotteluväline ja tärkein asia maailmassa Tuon ”sarvipään” alttarille on tässä yhteiskunnassa jatkuvasti voitu uhrata esim. pienyrittäjät, jotka ovat ainakin koko oman elämäni ajan olleet heille vain ”riistäjiä”, joita ei ole hyväksytty heitä velvoittaviin Tupo-neuvotteluihinkaan ja joilta voidaan viedä koko heidän elämäntyönsä, terveytensä ja henkensäkin kuten mm. 90-luvun lamassa tapahtui.
Nuo ihmisiä manipuloivat vallankäyttäjät eivät kunnioita Jumalaa kuten Jeesus teki, kun ”perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua”.
Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.”
Jeesus nähdään nykyisin korostetusti henkilönä, jonka huomio kohdistui erityisesti marginaaliin joutuneisiin, syrjäytyneisiin ihmisiin. Hän tahtoi sulkea heidät Jumalan yhteyteen.
On hyvä, että tämä näkökulma nostetaan esiin. Mutta paikallaan on huomata, eikö Jeesus käänny näiden ihmisten puoleen ennen muuta siksi, että heidän on helpompi oman ulkopuolisuutensa tähden ymmärtää, että he tarvitsevat Jumalan apua.
En usko, että Herramme tarkoituksena oli osoittaa myötätuntoa jollekin tullimiehelle tai huonoille teille joutuneelle naiselle vain sellaisenaan, vaan pikemminkin sen vuoksi, että nämä jo sisimmässään kaipasivat elämäänsä muutosta ja uudistusta.
Tänä aikana kirkkoomme tuntuu hiipineen pelko törmäyksestä yhteen yleisen mielipiteen kanssa. Se on lähestulkoon paniikinomainen.
Pertti, kiitos hyvästä kommentista. Ajan henki on, että synti käsitteenä on hämärtynyt. Jopa piispakunnassa on sellaisia, jotka ovat kannanotoillaan pyrkinyt muuttamaan mustan valkoiseksi. Ainoastaan sellainen ihminen, joka kokee olevansa syntinen kaipaa Jeesusta. Joillakin voi olla pelkona, että Jeesus parantaa syntisairaan.
”Jeesus kääntyi näiden ihmisten puoleen ennen muuta siksi, että heidän on helpompi oman ulkopuolisuutensa tähden ymmärtää, että he tarvitsevat Jumalan apua.” Tämä on myyntimiehen logiikkaa. Jeesus ei seurustellut syrjäytyneiden kanssa siksi, että he olivat otollinen asiakaskunta, vaan laupeutensa vuoksi.
Daavidin virsi.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. (Ps. 23)
Tuula puhui ihan oikein markasta eli mammonasta epäjumalana.
Epäjumala, mikä tahansa sellainen, vaikka oma luuloteltu hurskaus tai viisaus, tekee ihmisestä rikkaan. Rikas ja viisas jää vaille sitä taivaallista hyvää, joka on Jeesuksen mukaan ilmoitettu vain köyhille ja tyhmille.
Kyllä ihmistä neuvotaan etsimään Jumalaa. Se sopii hyvin Suomen kansaaankin.
Jes 55
6 Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,
huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
7 Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.
En voi muuta kuin ihailla Sistosen selväsanaista ilmaisua! Kiitos! Nappiin meni!
Tämä marginaalisuuden vaikutus tulee esiin vieläkin.
Jos jonkun mielestä Jeesus tuon takia tulee myyntimieheksi, olkoon sitten niin.
Myös Jeesuksen toiminta kutsuu herääviä pelastuksen tielle.
Kristuksen vieras työ eli lain saarnaaminen oli ennen muuta johdattamista armoon.
Laupeudentyöt olivat rakkauden toteuttamisen lisäksi esimerkki kansalle ja meille: vain
sairaat saavat parantua ja löytää armon.
Meidän yhteiskunnassamme toistuu yhä uudelleen silloisten fariseusten ongelma: he luulevat näkevänsä, mutta juuri siksi heidän sokeutensa pysyy.
Ainoastaan Jeesus voi antaa sokealle näkökyvyn. Jeesus voi parantaa paatuneen sydämen.
Syyllisyys, synnintunto, kelvottomuuden ja riittämättömyyden tunne… Ja lisää vaatimuksia ja säädöksiä.
Kun Simon Pietari oli verkkojaan putsaamassa, oltuaan yö kalassa, niin Jeesus tuli aamulla ja lainasi Simon venettä ja saarnasi siitä kansalle, kun hän lopetti, niin sanoi Pietarille, että heittäisi verkot vielä uudelleen veteen.
Pietari vastusteli ensin ja sanoi että ovat olleet koko yön töissä, mutta teki kuitenkin kuten Jeesus pyysi.
Hetken päästä verkot olivat niin täynnä kalaa, että siitä riitti myös toisille ja Pietari näki sen ja sanoi:
”Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen”. Mutta Jeesus sanoi Simonille: ”Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä”.
Tässä on hyvä kuvaus Jeesuksen toiminnasta. Hän saarnaa ja ihmiset tuntevat syyllisyytensä ja häpeävät, mutta Jeesus sanoo: Älä pelkää.
Synnin tunnustaminen Jeesuksen edessä on Kristinuskon ytimessä.
Syyllisyys, taakat, häpeä ja riittämättömyyden tunne poistetaan, kun ihminen tunnustaa synnin (huom yksikkö) ja saa Jeesukselta Armon ja uuden Elämän. Syntinen kuolee lain alle ja Jeesus tulee ja Vapahtaa syntisen.
Kuka voi syyttää sitä, jonka Jumala on vapahtanut? Jokainen joka tietää yhtään mistä ”Vapahduksessa” on kyse, ei ole enää entisellään Jeesuksen kohtaamisen jälkeen.
Onko Kristityllä siis syytä ylpeillä, että on valinnut itse oman vapautensa, tekemällä jotain? Onko Jeesuksen kohtaaminen ihmisen valinta? Eikö Jumala saarnaa meille kaiken aikaa ja etsi meitä ja kysy ”Missä olet ihminen”
Ihminenkö etsii Jumalaa? Vai onko lopultakin niin, että olemme luonnollisen olemuksemme vankeja ja juoksemme karkuun jos joku puhuukin meille Jeesuksesta? Jumalasta puhumisen moni vielä sietää, mutta Jeesus on liikaa.
Kristittyjä syytetään yleensä siitä, että ovat liian Kristittyjä ja hihhuleita, kaikki kyllä ymmärtävät lain noudattamisen perusteet luonnostaan, mutta että Jeesus on täyttänyt koko lain Kristittyjen puolesta, kun uskovat Häneen, se on aika ylimielistä maailman mielestä. Paavali sanoo:
”Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Room.3 Tuossa Paavali sanoo, että kukaan ei etsi Jumalaa.
Kuinka Jumala sitten voidaan löytää? Niinpä, niin, tosiasia on kuitenkin niin, että Jumala etsii ja löytää ihmisen, eikä toisinpäin, kuten maailma yleensä opettaa etsimään, mutta ei kuitenkaan sallisi löytää. Laki kehottaa etsimään, mutta Armoa on, kun ihminen löydetään. Laki sanoo: Etsi, etsi, jos vaikka hapuilemalla löytäisit.
Jossain sanotaan, että: ”Jumala antautunut niiden löydettäväksi, jotka eivät Häntä kysyneet, eivätkä etsineet”
Tämän sanoo niille, joille oli ensin ilmestynyt, eli Juutalaisille, siksi meille on pakanoille on myös saarnattu Evankeliumi, että kaikista kansoista Hän keräisi lapsensa talteen Poikansa Evankeliumin kautta, jonka Hän on Lähettänyt.
Jos heikkoutensa tunnustava sitten kerskaa heikkoudestaan, niin sepä loukkaakin ihmisiä juuri kaikkein eniten.
Sanovat: Eikös kristityn kuulu tehdä niin ja näin, sekä olla suvaitsevainen ja tehdä hyvää… Ja taas alkaa vaatimuksia vaatimuksia… Ja syytöksiä.
Ja saatana tulee vielä paikalle ja panettelee: Olet Kristitty etkä noudata sitä ja tätä käskyä, et ole kuten kuuluu kristityn olla! Mites on pyhityksen laita, ei ole heikkoudelle tilaa jos meinaat olla kristitty. Koskas kävit viimeksi ehtoollisella?
Itse olet onnettomuutesi hankkinut! Ja näin saatana pyrkii viemään ihmiseltä Uskon, Jumalan Armoon.
Näin Saatana ajaa usein kristityn myös takaisin lain alle, koska maailmassa on syyn ja seurauksen laki, jota saatanan valtakunnassa palvotaan. Sanoo: Rukoile kovemmin jos ei auta ja kiroa Jumala, jos ei kuule. Sinulle käy niin kuin teet.
Paavali taisteli saman syyttäjän kanssa, mutta mitä sanoi Herran enkeli, kun Paavali oli rukoillut monesti päästäkseen eroon saatanan syytöksistä? sanoi: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”.
Paavali jatkaa:
”Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” 2.Kor.12
Jeesus kutsuu ihmisiä ja Sanansa paljastaa synnin, Valonsa paljastaa pimeyden ja siellä missä ihminen kuulee Jeesuksen Armon Sanat, ihminen saa kääntymyksen ja silmänsä aukeavat, jolloin hänen syntinsä paljastetaan ja Jumalan vanhurskaus loistaa kirkkaan hänen edessään ja hän tunnustaa: ”Jeesus, minun Herrani ja Jumalani.”
Ps. Juha Heinilä on niitä ”kiviä” joita Herra etsii kirkkonsa muurin aukkoon. (Hes.13.5)
Ismo, kiitos hienosta kommentista. Pyhän kohtaaminen saa meidän aseettomaksi. Emme voi itseämme mitenkään puolustaa. Jeesus sanoo kuitenkin meille: älä pelkää, minä annan teille levon. On hienoa, kun messussa voimme tunnustaa syntimme ja voimme uskoa ne anteeksi saaduksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
”Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.” Paavali lainaa Jesajan lausetta liittäen sen omaan työhönsä. Pakanat kääntyivät Juutalaisten torjuessa Kristuksen. Ehkä tämän voi soveltaa omaan aikaammekin. Jumalasta todisteita hakevat pettyvät, mutta Hän ilmaisee itsensä niille, jotka eivät edes tiedä kaipaavansa Jumalaa. Kaipaavat kuitenkin jotain.
Martti Pentti, hyvä lainaus. Entä Jesajan jatko, jota Paavali lainaa, voiko sitä soveltaa omaan aikaamme ja meihin, kun kirkkoon kuuluu lähes 80% suomalaisista: ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden.”
Mitä on aikamme uppiniskaisuus? Onko se laittomuutta vai piittaamattomuutta armosta?
Hyvinkin voi soveltaa omaan aikaamme Martti. Elämme ns. postmodernissa jälkikristillisessä hengessä, johon vihtahousu on tullut sohimaan ja sekoittamaan pakkaa. (on aina sotkenut) Laittomuuden ihminen on pääsemässä vihdoin valtaan, ja se muuttaa ajat ja lait mieleisekseen.
Vääristynyt on myös käsitys ”rakkaudesta” joka ei kiellä, eikä pakota ja ohjaa ihmistä, edes oikealle Tielle. Raamatusta löytyy täysin toisenlainen Rakastava Jumala.
Individualistinen käsitys Jumalasta, sopii hyvin yhteiskunnalle, koska se ei ole kuuma, eikä kylmä ja tiede komppaa humanismin vaatteet yllään, vaikka on sotkenut ja sokaissut selityksillään Luomakunnan epäjärjestyksen ja sattuman tyyssijaksi, jossa vain vahvat selviytyvät atomipölyn riepoteltavina.
Miten evoluutio sopii rakastavan Jumalan työkaluksi? Eikö humanismi ja evoluutio ole räikeässä ristiriidassa? Vaikka kaikki maailmassa tapahtuu ilmiselvässä järjestyksessä, niin siinä halutaan nähdä vain sattuman sanelemaa kehitystä. (Näin siis sekulaari tiede meitä opettaa)
Monet loukkaantuvat ”muotokirkon” tekopyhyyteen ja taas toisaalta ihmiset kyselevät kirkolta hädissään mikä maanpiiriä kohtaa, kun jumalattomuuden ja lisääntyvän sekasorron tuomat kauhut meitä uhkaavat. ”Kaikki valittavat sorron suuruutta, mutta kukaan ei kysy missä on Jumala” Job.
Vastauksia etsitään, mutta eksyneitä ei auteta, vaan juhlistetaan ”omaa” voimaa ja lasketaan asiat ihmisen omanvoiman varaan. Jumalasta on tehty vain juoppojen, pilviveikkojen ja narkkareitten auttaja.
Tavallinen Suomalainen kansalainen on jätetty niiden armoille, joilla on heihin valta. Vartalon palvontaa ja rikkaiden huumaa tulee joka tuutista, niin että heikompaa hirvittää. Monet nuoret pyrkivät mallitoimistojen kyytiin kohti ”julkkis” statusta. (yleistin tahallani)
”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.
Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.
Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.”
Matt 9
”Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” Näin juuri. Tässä ei todellakaan lue, että Jeesus olisi ilahtunut nähdessään nääntyneet ja hyljätyt kansanjoukot, jotka olivat otollista yleisöä hänen julistamalleen sanomalle. Tämä on mielestäni suoraan sanoen loukkaava lause: ”En usko, että Herramme tarkoituksena oli osoittaa myötätuntoa jollekin tullimiehelle tai huonoille teille joutuneelle naiselle vain sellaisenaan, vaan pikemminkin sen vuoksi, että nämä jo sisimmässään kaipasivat elämäänsä muutosta ja uudistusta.”
Mielestäni Sistosen huomio oli hyvä. Jeesuksen kohtaaminen muutti ja muuttaa ihmisen. Elämä uudistuu. Ehkäpä Sistonen ilmaisi asian hiukan epätäsmällisesti, jolloin voi tulla myös väärinymmärryksiä.
Täysin tähän asiaan kuulumattomana vinkki: Vanhaa luterilaista musiikkia soittava nettikanava: http://www.live365.com/stations/wittenbergng. Kaunista ja rauhoittavaa musiikkia!
Jeesus Kristus on elämän leipä!
Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’ Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni. Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä. Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.” Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: ”Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.” (Joh. 6:43-58)
Hannu, kiitos hyvästä kommentista ja radio-vinkistä. Toimii.
Jeesuksen lihan syöminen, veren juominen ja siitä koituva elämä tarkoittaa uskoakseni alttarin sakramentin kautta syntyvää yhteyttä Kristukseen. Seurakunnasta tulee Kristuksen ruumis, kun Hänen lihansa ja verensä saa olla sen ravintona.
Martti Pentti, hieno kommentti. Alttarin sakramentissa nautitaan Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri. Tämä Jumalan lahja meitä syntisiä ihmisiä kohtaan on käsittämätön. Jumalan rakkaus on suuri meitä syntisiä ja heikkoja ihmisiä kohtaan.
Minä olen ajatellut, että kaikki yhteys löytyy vain uskossa ja sanassa.
”6. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jorma, usko ja sana ovat tärkeitä, kuten on sakramentit.
Joo, sakramentteja ei vaan ole ilman sanaa ja uskoa. Kannattaa muistaa järjestys.
Tarkoitat varmaan sitä, että sakramentit eivät hyödytä meitä, jos meillä ei ole uskoa. Joo, ilman Jumalan sanaa ei ole sakramenttia. Kiitos Jorma hyvistä kommenteista.
Usko on Jumalan lahja kuten sana ja sakramentitkin. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.”