Jeesus kutsuu luokseen heikot

Jeesus Kristus sanoi: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)

Jeesus kutsuu väsyneitä

Miksi omantunnon tuskat voivat olla hirvittävät?

Miksi ainut lääke omantunnon tuskiin, jota Jumalan laki on nostanut esiin, on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta?

Miksi Jeesus kutsuu luokseen syntisiä ja väärintekijöitä?

Pitääkö meidän ensiksi väsyttää ja raskauttaa itsemme, ennenkuin kelpaamme Jumalalle?

Millä perusteella tämä kutsu on (tai ei ole) lupaus täydellisestä levosta?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

. . . . .

Seuraavat blogit:

Halpa armo (2.1.2015)

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Ari, siinähän se juuri on se parannus, että Jumala kääntää Jumalattoman sydämen vanhurskasten mielenlaatuun. Se on Armoa, että Jumala lahjoittaa syntiselle Pelastuksen. Jumala toimii ja saarnaa ihmiselle ja parantaa ihmisen Sanalla, joka on Jeesus Kristus. Jumala kirkkaus loistaa edessäsi, Hän On Herra joka sen tekee. Amen.

  2. Meidän koko elämämme on oman heikkouden, syntisyyden ja vajavaisuuden tiedostamista. Tilivälit on hyvä pitää mahdollisimman lyhyinä, joten päivittäin kannattaa tunnustaa Jumalalle syntimme ja uskoa ne anteeksi saaduksi. Jumala muuttaa meitä tahtonsa mukaisesti, vaikka täydellisiä ei meistä siitäkään huolimatta tule. Syntiä teemme aika ajoin elämämme loppuun asti. Onneksi voimme pienen lapsen tavoin turvata hyvään Isään. Hyvä ja armahtava on Jumala!

  3. Juha, olet saanut hienon lahjan Arissa. Kiitä hänestä päivittäin.
    Tätäkään tekstiäni ei olisi syntynyt ilman Arin kysymystä. Olen paljon pohtinut juuri evankeliumin salaisuutta viime aikoina.
    Evankeliumi on Jumalan voima. Tuo voima tulee näkyviin parannuksenteon yhteydessä. Me emme kykene itseämme parantamaan. Siinä aina epäonnistumme. Vaikka kuinka yritämme, niin sama itsekkyys aina vain nostaa päätään.”Kukaan ei tiedä kuinka paha hän onkaan, ennenkuin on toden teolla yrittänyt olla hyvä”.( Kirjailija C.S Lewis. kirjassaan Tätä on kristiusko.) Oman pahuutemme havaitsemme vain, jos pysymme ristin juurella ja Pyhä Henki saa näyttää syntimme synniksi. Muutenhan emme niitä edes tunnista. Se joka on joutunut täyteen epätoivoon omissa yrityksissään olla oikein hyvä. Pysyen silti rehellisenä itselleen ja Jumalalle, niin hän osaa vasta tosissaan turvautua ainoaan auttajaan Vapahtajaamme. Tällöin ilmenee ihmeellisellä tavalla tuo salattu Jumalan voima. Sisin alkaa vapautua ja sydän alkaa puhdistua. Synti – turmeluksen sijaan alkaa syntyä uutta ihanaa elämää. Sen vaikuttajana on vain evankeliumin ihmeellinen voima. Silti pysymme aina syntisinä ja yhtä avuttomina omassa sisimässämme. Pyhä Heki näyttää kurjuuttamme vuosivuodelta yhä syvemmin ja syvemmin. Samoin uppoudumme armon varaan yhä vamemmin ja varmemmin. Oikotie itsensä parantamiseen käy helposti. Katsoo vain omia tekojaan, eikä sydäntää. Silloin voi helposti uskoa olevansa jo pyhä ja nuhteeton.Tällöin ei tarvitse kuulla yhä uudelleen ja uudelleen:”sinun syntisi on annettu anteeksi”. Silloin eivät myöskään toiset näin uskovat voi olla rakkaimpia veljiä ja siskoja. Tämä rakkaus on oikea tuntomerkkimme. Missä se ilmenee, niin siellä Jumalan voima vaikuttaa.

    • Kiitos Pekka, hyvää tekstiä kirjoitat. Pitää laittaa Ari rukouslistalle ja kiittää hänestä. Jumalalle on kaikki mahdollista. Kukaan ei tule uskoon, vaikka tekisi mitä tekoja. Ainoastaan Jumala voi antaa ja herättää uskon; Jumalan armosta tulemme uskovaisiksi. On suuri siunaus, ettei meistä ole tullut täydellisiä ja synnittömiä. Jos luulisimme olevamme täydellisiä, niin mihin Jeesusta tarvittaisiin. Nyt olemme täysin riippuvaisia Jumalan avusta, ihan joka päivä.

  4. Ei Ari täysin väärässä ole puhuessaan parannuksen tarpeellisuudesta.
    On vain mietittävä, mitä tällä sanalla milloinkin tarkoitetaan

    Ilman muuta tarvitaan mielenmuutos, kääntyminen, parannus (kuten Ari sanoo)
    Ei kukaan voi ilman tätä tulla uskoon eikä pelastua.
    Jos ihminen ei havahdu huomaamaan omaa syntisyyttään, ei hän ole kääntynyt.

    Pelkkä syntien tunteminen ei vie häntä vielä mihinkään.
    Monet ihmiset tunnustavat olevansa syntisiä, mutta se ei huoleta heitä tippaakaan sen enempää kuin fariseuksia. He jatkavat Jumalan tahdon vastaista elämäänsä. He ovat kuolleita.

    Ihmisen tulee myös ymmärtää lain vaikutus itseensä: Paavalihan sen sanoo: synti virkoaa eloon,
    synti siittää kuoleman. Kuolema eli tuomio.
    Tästä seuraa nimittäin se, että ihminen haluaa päästä tästä synnistään eroon, lakata siitä.
    a) Herännyt ihminen ei halua enää lisätä velkaansa, koska on nyt tuntenut vastuunsa.
    aa) Hän haluaisi irti synnistään ja päästä sovintoon Jumalan kanssa.
    aaa) Nyt hän kaipaa armoa, kunnes kuulee vapauttavan sanan ”Ystäväni, ole rohkealla mielellä..”
    aaaa) Sydämen kamppailu voi joskus kestää pitkäänkin.

    b) Uskovan kohdalla tilanne on tietysti toinen, mutta suru myös yhteinen.
    (Uskova ihminen pettyy omaan itseensä, koska hän haluaisi olla rakkaudessa kuuliainen ja
    nyt hän toteaa pettäneensä rakkaan Vapahtajansa. Hän janoaa evankeliumin lohdutusta)
    Hänellä on kuitenkin heikkoutensa yli vahva lapseuden oikeus lupauksineen.

    c) Tapaus a,
    Hän pääsi nyt kupastaan eroon. Ei hän enää halua mennä Reeperbahnille.
    cc) Se mitä hän kääntyessään päätti, mitä hän ahdistuksissaan, yövuoteellaan itkiessään
    Jumalalle lupasi: se on myös parannusta.
    ccc) Uskoon tullessaan hän sai Pyhän Hengen ja rakkauden.
    Hän haluaa nyt tehdä myös ulkonaista parannusta, rakkauden tekoja, korjata asioitaan.
    Nämä ovat Hengen hedelmiä.
    d) Kun hän sitten kasvaa uskossaan hän huomaa olevansa edelleen paha ja ilkeä syntinen.
    Elämän parannus on jättänyt taakseen monet rikkomukset, mutta yhä liha on heikko,
    synti kiehtoo.
    dd) Jossain vaiheessa paljastuu sisäinen pahuus totaalisesti
    Jossain vaiheessa paljastuu oma syyllisyys Kristuksen kärsimykseen ja kuolemaan.
    Tämä on eräänlainen konkurssi: mitään pyhyyttä ei ihmisessä ole eikä häneen tule
    MUUTEN kuin Kristuksessa.
    Tämä on sitä, mistä Paavali valittaa Room 7:15-17
    ddd) Ei meidän silti tule väheksyä tai mitätöidä sitä, mitä tapahtui heräämisessä eli kohdassa a.
    Ei Jumalan lapseus ole sitä, että eletään piittaamattomasti synnistä: tässä hässin, tässä kuksin
    tässä juoksen pää täynnä, onhan Jeesus kaiken maksanut ja kaikkihan syntiä tekevät!
    Se on elämää lihan johdatuksessa ja elämää lain alla, kuten Paavali sanoo Room 8:7.
    Ihminen ei ole silloin Jumalan mieleen. Siis tuomion oma.

    • Kiitos, Jorma. Hyvä kommentti. Oikein kirjoitit parannuksen tarpeellisuudesta.

      Väitän, että toisen taulun synnit jotka kohdistuvat lähimmäisiin ja niistä luopuminen ei ole oikeaa parannuksen tekemistä. Kun ikää karttuu, niin huoraaminen luonnostaan vähenee. Tai jos on jonkun tappanut, niin moni ei enää tapa, vaikka ei olisi mitenkään tullut uskoon.

      Ensimmäisen taulun synnit, jotka kohdistuvat Jumalaan on sitten asia, johon ei koskaan kiinnitetä riittävästi huomiota. Ensimmäistä käskyä jokainen ihminen, myös kristitty rikkoo useasti päivän aikana. Toki itsevanhurskaat luulevat olevan tästäkin synnistä ulkopuolella, vaikka heidän omakuva on väärä ja rikkovat silloinkin tätä käskyä vastaan. Ainoastaan Jumala voi meidät uudistaa ja ainoastaan syntien tunnustaminen on oikea tie.

      Suurin osa ihmisistä pystyy välttämään 2 taulun syntien tekemisen oli uskossa tai sitten ei. Mutta 1 taulun synnit eivät ole edes uskovaisille vieraita, vaan niitä rikomme päivittäin.

  5. Parannus on tietysti välttämätön. Voima sen tekemiseen vain meiltä puuttuu. Juuri siksi evankeliumi on Jumalan voima, joka parannuksessa kohtaa meidän voimattomuutemme. Uskolla omistamme parannuksen kautta tulevan Jumalan rauhan ja pyhyyden. Vaikka emme pyhyyttä itse näe, niin se meissä on. ”Olkaa pyhät sillä minä Herra olen pyhä” .

  6. Siinähän se vaikeus juuri onkin. Tässä oikean vastauksen voi antaa myös väärään kysymykseen. Niinpä pieleenmeno on aivan älyttömän helppoa. Meissä kun on sisäänrakennuttu valmius ymmärtää asia väärin. Yksi seurakuntyhteyden merkitys tulee esiin juuri tässä. Luotettavat uskon veljet voivat siellä korjata erhdyksiämme. Näinhän Ariki pyrkii meille tekemään. Tämä palsta ei kuitenkaan ole Arin seurakunta. Tämä on keskustelu, jossa pohdimme eri näkoaloja.

  7. Edellä monta hyvää kommenttia, kiitos teille kaikille.

    Autuas Kristuksen palvelija Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa nöyryydestä:

    Hän on katsonut palvelijattarensa aIhaisuuteen. (Luuk. 1:48)

    Aidosti nöyrät eivät katso nöyryyden tuottamaan menestykseen, vaan yksinkertaisin, puhtain sydämin he katsovat alhaisiin asioihin, toimivat niissä mielellään eivätkä milloinkaan huomaa olevansa nöyriä. On kuin vesi pulppuaisi lähteestä, niin itsestään ja yrittämättä kaikki tapahtuu, kun he käyttävät vähäisiä eleitä ja sanoja, suosivat vaatimattomia vaatteita ja paikkoja ja seurustelevat mitättömien ihmisten kanssa. He väittävät missä vain voivat korkeita ja suuria asioita. Siitä Daavid sanoo: ”Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä eivätkä silmäni ole kohotetut korkeuteen” (Ps. 131:1) ja Jobin kirjassa sanotaan: ”Joka alentaa itsensä, se pääsee kunniaan ja joka luo silmänsä alas, se tulee autuaaksi” (Job. 22:29).

    Sen tähden käykin niin, että kunnia kohtaa heidät aina arvaamatta ja heidän korotuksensa tulee odottamatta. Sillä he ovat tyytyneet yksinkertaisesti omaan mitättömään olemukseensa eivätkä koskaan ole havitelleet korkeita. Mutta väärät nöyrät ihmettelevät, kun heidän kunniansa ja korotuksensa viipyy, ja heidän salainen, väärä ylpeytensä ei tahdo tyytyä mitättömään olemukseensa, vaan pyrkii ajatuksissaan salaa yhä korkeammalle. Mutta aito nöyryys ei milloinkaan tiedä olevansa nöyrä.

    Tohtori Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille

  8. Ilo lukea noita kommentteja. jatkan ajatusta joka niistä nousi mieleen.

    ”Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.

    Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
    Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

    On kuin laki toimisi ja tekisi työnsä meissä, mutta Armon kautta me kestämme ja saamme lohdun, että Jumalan hyvä tahto tapahtuu kohdallamme vaikka emme sitä aina näe, eikä meidän tulekaan nähdä, vaan uskoa.
    Emme katso siihen mikä on maan päällä. eli itseemme, vaan katseemme on kiinnitettynä Kristukseen, joka on taivaassa.

    ”Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.

    Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
    Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
    meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” 2.Kor.4

    ”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
    Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.” Kol.3

    Kun luemme Raamattua, niin näemmekö ja kuulemmeko Jeesuksen Sanat lakina vai Armona? Jos kuulemme lakina, meitä vielä riisutaan ja meiltä otetaan pois. Jos kuulemme Armona, niin meille annetaan Armoa Armon päälle, ja Armo kasvattaa meitä yhä lähemmäs Jumalaa ja Jeesusta. Kuten P.Pesonen 13:50 kommentissa hyvin tuo esille.

    ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
    Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh.1:16-17

    ”Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.
    Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.
    Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.”

    Tuo tarkoittaa, ettei kukaan, joka on saanut Armon sitä peitä, vaan nostaa ylös, ja loistaa, Kristuksen antamaa Valoa. Ei hän tuo esiin omaansa, vaan lähettäjänsä kunniaa, Armoa ja Totuutta.
    Jos kuulemme Jeesuksen Sanat lakina, niin meiltä otetaan Armo pois, mutta jos kuulemme Hänet sellaisena kuin Hän Totisesti On, niin Hänen Armonsa on meissä ylitse vuotava. Hänen nimensä on ”Ihmeellinen neuvonantaja”

    • Ismo, kiitos hyvistä kommenteista. Hienoja kommentteja on tullut paljon. Onneksi kirkossamme saa olla heikko ja juuri heikkoja Jumala rakastaa. Vahvat itsevanhurskaat eivät tarvitse Jumalaa, eikä Jumala heitä. Ainoastaan heikot ovat hyviä Jumalan työrukkasia. Ainoastaan heikko voi auttaa toista heikkoa. Juoppo kuuntelee helpommin entistä juoppoa kuin koko ikänsä raivoraittiina ollutta.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.