Mikä on kristinuskon suhde huumoriin? Huumori / nauru on Econ fantastisen romaanin ”Ruusun nimi” ytimessä. Paitsi että kyseinen kirja kannattaa ehdottomasti lukea, on kysymys huumorin suhteesta uskontoon ja vakaumukseen edelleen pohtimisen arvoinen. Mille saa huvittua ja nauraa ja mikä on kategorisesti kiellettyä eli huonoa makua, pilkkaa tai peräti maallisen lain tuomitsemaa ja rangaistuksen alaista tämänpuoleisessa?
Toisaalta: Millainen kuva jumaluudesta piirtyy huumorin näkökulmasta, siis nauraako Jumala tai huvittuu jostain ihan positiivisessa mielessä? Ensimmäisen uskonkappaleen näkökulmasta voisi ajatella, että ihmisen hyvä nauru heijastaa luojaansa, onhan ihminen Jumalan kuva. Nauraako Jumala / Jeesus taivaassaan, kun kuulee hyvän tsoukin vaikkapa itsestään? Vai onko jumaluus kaiken tietävänä jo ajatellut kaikki vitsien variaatiot, niin ettei Häntä paljon enää naurata…
Minä en tiedä vastauksia näihin, mutta olisi kiva kuulla pohdiskeluja aihepiiristä. Netti on täynnä jumalhuumoria, joista nk. ”Vahvauskoiset” (vai paremminkin ”Heikkouskoiset”?) epäilemättä loukkaantuvat. Mutta loukkaantuuko Jumala? Millainen tai milloin uskontovitsi on paha? ”Jumala ei salli itseään pilkattavan.” (Gal.) Tuossa kohdassa ei kuitenkaan puhuta huumorista.
Googlaamalla kuvahaun vaikkapa hakusanoilla ”Jesus everywhere” voi testata omia rajojaan.
Muslimit eivät ymmärtääkseni juurikaan tee lähetystyötä, mutta silti heidän määränsä kasvaa. Kristityt ovat lähetystyössä aktiivisia, mutta heidän määränsä ei kasva. Voiko joku viisas selittää miksi?
Syntyväisyys on muslimimaissa suurempi ja uskonto sisältää vähemmän moniumutkaisia oppeja, se on helppo omaksua.
Osmolle: Yksi iso vaikuttaja on syntyvyys muslimien keskuudessa, joka on korkeampi, kuin kristityillä. Tämän muistan jossain tilastossa nähneeni joku vuosi sitten. Jos verrataan muslimieiksi ja kristityiksi kääntyneiden määriä, on tulos edullinen kristinuskon hyväksi.
Heh.heh. Muslimit näyttävät ottavan siis tosissaan Raamatun käskyn: ”Lisääntykäät ja täyttäkäät maa.” Kristityistä näin taitavat tehdä vain vanhoillislestadiolaiset ja kaikkein hurskaimmat roomalaiskatoliset.
Tilasto vahvistaa sen, mitä täkäläiset vapaa-ajattelijat eivät tahdo uskoa: että ateismi tai praktinen uskonnottomuus ovat maailmassa harvinaisia ilmiöitä ja jopa vähenemään päin.
Ihminen on uskonnollinen olento.
Tästä olen Martin kanssa ihan samaa mieltä.
Juu, tämä näkyi erityisesti keskiajalla ja uuden ajan alussa.
ONNEKSI yhteisöön tuli muitakin vaikuttajia…
Uskonnottomuus lisääntyy vain siellä, missä ihmisten usko yliluonnolliseen vähenee. Se käy käsi kädessä hyvinvoinnin kanssa ja on yleisintä siellä missä ihmiset ovat kaikkein onnellisimpia ja tasa-arvoisimpia.
Pohjoismaat, Kanada, Sveitsi, Singapore ja Uusi-seelanti ovat koko maailman esikuvina ja se tarkoittaa samalla sekularismia ja uskonnottomuuden lisääntymistä. Uskonnollisuus lisääntyy VAIN siellä, missä asiat eivät mene parempaan suuntaan tai yhteiskunnallinen hyvinvointi pysyy vakiona.
Jos halutaan uskontojen säilyttävän merkityksensä ihmiskunnalle, on syytä toivoa vastoinkäymisiä. Hyvinvointi on hallaa uskonnoille.
Ihminen luonnostaan lähtökohtaisesti aina kysyy itseltään, kuka olen, mistä tulen, mihin menen ja miksi olen täällä, mikä elämäni tarkoitus on tai mikä elämän tarkoitus yleensä on. Ihminen koko elämänsä aika kysyy näitä kysymyksiä. Jotkut hakevat monista uskonnoista, uskomuksista ja monet yliopistoista ”filosofiasta” saamatta vastausta koskaan. Länsikulttuuri on tällä hetkellä kallistunut Yliopistoihin, eli filosofiaan. Onko yliopistoista koskaan onnistuttu näissä yhteiskunta kokeiluissa? Historia ei ainakaan ole mitenkään mairitteleva. Yleensä ne on päättyneet inhimilliseen kärsimykseen ja yleiseen katastrofiin.
Enpäs tiedä, mistä yliopistosta kaima Laineen ihmisnäkemys on peräisin. Ettei vain olisi pyhäkoulusta;) Kyllähän moni varmaankin miettii elämää ja maailmaa, mutta kovin harhainen on käsitys siitä, että kaikki ihmiset ihan vaan luonnostaan ihmettelisivät ”miksi olen täällä?” 😉
Mika:’ Uskonnollisuus lisääntyy VAIN siellä, missä asiat eivät mene parempaan suuntaan tai yhteiskunnallinen hyvinvointi pysyy vakiona. ’
Väitteesi ei taida olla ihan yleispätevä. Esimerkiksi Etelä-Korea on esimerkki alueesta, jossa kristinusko on levinnyt voimakkaasti.
Risto; kovin harhainen on käsitys siitä, että kaikki ihmiset ihan vaan luonnostaan ihmettelisivät “miksi olen täällä?” 😉
Uskon, että kaikki ihmiset kuitenkin kuoleman vääjäämättä lähestyessä miettivät, ’minne olen menossa’.
Tuire, usko sinä vaan:) Minä esim. olen menossa kuolemani jälkeen krematorioon. Loppusijoituspaikkaa en ole vielä miettinyt valmiiksi, joten kyllähän minäkin tavallaan tuohon miettivien joukkoon kuulun. Tai sitten jätän ratkaisun jälkipolville.
Itse en ole huolissani ”sieluni” puolesta, mutta toki tiedän, että kristittyjen mielestä se menee kadotukseen. Sitä en muuten tiedä, saanko kristittyjen mielestä ruumiini takaisin kadotusta varten? Ja muslimeillakin on jokin helvetti muistaakseni, mitenkäs juutalaisilla? Hindujen mukaan minusta tulee joku/jokin muu jälleensyntymisen jälkeen, ja buddhalaisetkin taitavat kuolemansa jälkeen vaeltaa jotenkin.
Uskontoja on tuhansittain, jotan valinnanvaraahan piisaa. Itseäni eniten viehättää pastafarismi. Heidän taivaassaan on oluttulivuori ja strippareita. Helvetti on muuten samanlainen, mutta olut on väljähtynyttä ja strippareilla on sukupuolitauteja.
Suomessa on pieni ateistishenkinen joukko vapaa-ajatteljoita, jotka painostavat monella tavoin kirkon ja valtion erottamista. He ovat äänekkäitä, mutta heidän äänensä katoaa kuin hiekka Saharan autiomaahan.
https://www.youtube.com/watch?v=35K6vQRt67g
Tuo hauska biisi on ironiantäyteinen ja kohdistettu kai lähinnä TV-evankelistoihin.
Jumala ei itsekään usko itseensä.
Jos jumala lakkaisi uskomasta itseensä, niin hän kai tällöin lakkaisi olemasta olemassa 🤔 ja jos kaikkeus on riippuvuussuhteessa luojaansa, niin tällöin myös kaikkeus lakkaisi olemasta olemassa 😏
Noo, vizi vizi. Vai oliko…
Juudaksen evankelioumissa Jeesus nauraa:
Pentti Julkunen: ”Uuden Testamentin Jeesus on elävä ihminen. Hän syö, juo ja harrastaa hygieniaa. Juudaksen evankeliumiksi kutsuttu, vasta 2000-luvulla maailmalla julkaistu käsikirjoitus esittää uuden näkökohdan. Jeesus nauraa. Hän nauraa käsikirjoitusrepaleen jokaisessa kulminaatiopisteessä. Juudaksen evankeliumi esittelee uuden Jeesuksen ja uuden Juudaksen. Juudaksen evankeliumi on kirjoitettu noin vuonna 150. Ulkopuolisena tarkkailijana esiintyvästä kirjoittajasta ei tiedetä mitään. Evankeliumi on tuntemattoman kirjoittajansa alkusanojen mukaan ”salainen kirjoitus, jossa paljastetaan, mitä Jeesus puhui Juudas Iskariotin kanssa kahdeksan päivän ajan, kunnes oli kolme päivää siihen, kun hän vietti pääsiäistä”. Keskustelut keskittyvät ihmiskunnan tulevaisuuteen. Juudas ei ole uudessa evankeliumissa petturi vaan luotto-oppilas, Jeesuksen jengin ainoa sivistynyt ja tehtäviensä tasalla oleva mies….”
Niin olihan Juudas ”sivistynyt mies ja tehtäviensä tasalla”, kun hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Keräsi siis kolehdin itselleen.
Kosti lle:
Juudaksen evankeliumia koskevat kannanotot heijastavat sitä hämmennystä, mitä viimeaikaiset varhaiskristillisyyteen liittyvät tekstilöydöt ovat herättäneet fundamentalistis-kristillisissä piireissä.
Fundamentalistiset kuten eivät monet liberaalitutkijatkaan ole myöskään ottaneet Juudaksen evankeliumia sellaisena kuin se vaihtoehtoisesti voisi olla: metaforis-astronomisena kertomuksena eläinratamme näennäisistä liikkeistä, missä evankeliumissa esiintyvä käsite Zoe viittaa Zodiackiin ja ’12 enkeliä’ (aionia = sykli) prekessiovuoden 12 sykliin. Juudan ’enkelit’ ovat siis tässä tulkinnassa aioneja kukin kestoltaan 2160 vuotta.
Ut:ssa moititaan ajan oppineita gnosiksen a v a i m e n kätkemisestä. Tämä kreikan sana avain h e k l e i s viittannee astronomisiin laskelmiin kuten Juudaan evankeliuminkin perikooppi”Adamaksen valot ”; jonka eksegeetit häveliäästi ohittavat. Tässä Osiossa on eksplisiittisesti lukuisia aritmeettisin merkein ilmaistuja astronomisia arvoja. Adamaksen valojen laskelmat tuovat eteen prekessioliikkeen, mistä on kysymys myös Ut:sssa ilmenevässä luvussa 21600, joka vastaa sekä maapallon ympärysmittaa merimaileina että 21600: aa maapallon kulmaminuuttia. (2x30x360)
Juudaksen evankeliumi tuottaa (käyttäen aina jotain luvuista 5, 11, 12, 22, 13, 72, 360) saman 21600 kahdesti mainitulla luvulla 72, joka vastaa maan vuosia kun prekessio etenee platonilaisen laskelman mukaan yhden asteen: 22 x 2 x 72 = 21600. Luku 22 on heprean kirjainten määrä ja vastaa evankeliumin alun 11 päivää ja 11 yötä. Se, että kyse on varmasti prekessiovuodesta 25920 todentuu siten, että luvut 72 ja 360 ovat Juudaalla vierekkäin ja 72 x 360 = 25920. Juudaalla piilee myös laskelma 360/5=72.
Juudaksen 30 hopearahaa voi olla metafora niiden kuukukauden 30:päivästä, jotka 5:n vuoden välein uhrattiin ajalaskusta pois kun 13 käärmeenkantajan kuukausi jätettiin väliin. Käärmeekantaja eli 13 ’henki’ ’kuoli’. Tuolloin zodiackissa oli sekä 12 että 13 merkkiä/kuukautta
Tuohon aikaan aikaan kalentereitten päivittäminen oli pappien tärkeänä tehtävä, koska siten turvattiin Jumalalle, sadon kylvämiselle ja korjaamiselle ja kansan muistoille pyhitettyjen merkkipäivien osuminen luonnon kiertokulun ja tähtitaivaan kanssa oikeisiin kohtiin. Tämä heijastuu kaikien kansojen pyhissä teksteissä ei vähiten Vanhassa ja Uudessa testamentissa sekä monen monissa apokryfievankeliumeissa kuten erityisen ja selvästi Juudaksen.
Kun Juudas sitten heitti 3o hopearahaansa pois, vastasi se tilannetta, missä 136:n kuukauden jälkeen tietystä kalenterista (kelttien) vähennettiin 30 kuuvuorokautta. Kelttikalentri siis sekä vastaanotti että luovutti ’hopealantteja’. Kun Juudas teki ’itsemurhan’ se tarkoitti 13. hengen eli käärmeenkantaja-tähdistön vaipumista horisontin taakse ja pysymistä pois kalenterista taas 2,5 vuoden ajan, jonka jälken 13 interpolaatiokuukaisi jälleen siihen lisättäisiin.
Kreikan verbi ’kavaltaa’ eli paradidomi merkitsee itseasiassa ’luovuttaa’, ’antaa eteenpäin’ ja sanaa käytettiin myös tiedon siirtämisestä eteenpäin. Astronomisessa diskurssissa Zoen merkkiä Härkää vastapäätä oleva Skorpioni (Juudas) työntää idästä ’noustessaan’ Härän ja Oinaan tähtimerkit horisontin taakse eli luovuttaa merkit ’Tuonelalle.’ Juudaksen evankelumissa mainitaan Juudaksen tähti ja asiasta voi päätellä sen olleen juuri Skorpioni: ”Jo sinun sarvesi on noussut ylös…sinun tähtesi osoittaa kirkkauden.” (Skorpionin pisto on tappava, ):
”Jo sinun sarvesi on noussut ylös,
sinun vihasi on leppynyt,
sinun tähtesi on osoittanut kirkkauden,
ja sinun sydämesi on […].”
Kirkas tähti on luultavimmin Skorpionin Antares.Scorpio –
Solar Mythology and the Jesus Storyhttps://solarmythology.com › lessons
Judas represents Scorpio the scorpion. Scorpio stings the sun condemning it to death, just as Judas kisses Jesus condemning him to death.
Mielestäni Jaakko Heinämäki on kerännyt mukavasti Raamatun huumoria kirjaansa ”Pyhä nauru” (https://finna.fi/Record/oy.996941903906252).
Kiitos, varasin samantien kirjastosta 😀
Luin tuon useita vuosia sitten. Hyvä kirja!
”Millainen kuva jumaluudesta piirtyy huumorin näkökulmasta, siis nauraako Jumala tai huvittuu jostain ihan positiivisessa mielessä?”
-Tästä tuli mieleen eräs elämäkertakirja. Naisesta, joka alkoholin täyttämien vuosien jälkeen tuli uskoon, ja kuuli kielilläpuhumisesta.
Hän halusi ottaa asiasta selvää. Ja, syystä tai toisesta, meni kotonaan kylpyammeeseen, rukoili Jumalaa osoittamaan onko kielilläpuhuminen oikeaa, ja alkoi toistella ”abba dabba duu”.
Nainen kuvasi kirjassa, miten hän tunsi koko olemuksellaan miten Jumala nauroi sydämensä pohjasta.
Ei tuota oikeastaan ole niin kovin vaikea uskoa.