Samuli Suonpään juttu maanantain Iltalehdessä kertoo, että lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsänen aikoo yhdessä puolisonsa, pastori Niilo Räsäsen kanssa vaatia hallinto-oikeutta kumoamaan Riihimäen evl-srk:n päätöksen. Kirkkoneuvosto oli päättänyt, että seurakunnan tilat ovat kaikkien seurakuntalaisten käytettävissä, niin heteroiden, homojen ja lesbojenkin. Räsästen mielestä päätös on lainvastainen ja rikkoo tilojen pyhyyttä.
Lähden kommenttipuheenvuorossani liikkkeelle kauempaa, syystä että itselläni on suht tuore kokemus Turun hallinto-oikeuden syrjintäpäätöksestä. Helsingin Sanomat ”paljasti” yli kymmenen vuotta sitten, että Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) kirjastoapuraha suosii konkareita ja syrjii nuoria. Hesarin ääntä kuultiin ja Taike muutti linjaansa, se alkoi suosia nuoria ja syrjiä vanhoja. Olin itse rahoittanut kirjallisen työni nimenomaan Taiken apurahoilla, mutta 65 vuotta täytettyäni, nyt jo yli kymmenen vuotta, en ole enää saanut penniäkään, en senttiäkään.
2017 valitin tästä Turun hallinto-oikeudelle, joka kaksi ja puoli vuotta asiaa tutkittuaan kumosi Taiken ikäsyrjivän päätöksen. Ja mitä teki Taike? Se ei valittanut päätöksestä, mutta valitusajan mentyä teki uudestaan saman päätöksen. Olen jatkanut kirjallista työtä ja julkaissut kirjoja – mutta apurahaa en taaskaan, tänäkään vuonna saanut.
Pitkän alun jälkeen siirryn tapaus Räsäseen. Siihen tuon vain kaksi näkökulmaa. Niilo on teologi, mutta hänen puolisonsa Päivi on lainsäätäjä. Se tekee tästä jutusta erikoisen. Luulisi kaikkien kansanedustajien ja ainakin entisen sisäministerin tietävän, mikä on hallinto-oikeuden toimivalta. Hallinto-oikeus tutkii päätöksenteon laillisuutta. eli sitä, onko päätös syntynyt juridisesti oikein. Sen takia Turun hallinto-oikeus kumosi minua koskeneen päätöksen, koska se todennäköisin syin loukkasi perustuslain takaamaa kansalaisten yhdenvertaisuutta. Mutta, oikeudella ei ollut valtaa maksaa apurahaa, sen päätöksen teki ja tekee Taike, joka siis jätti sen uudestaan tekemättä.
Eikös Päivi Räsänen itse saanut äskettäin vapauttavan päätöksen? Hänen teologiansa oli hataraa, mutta oikeus ei käynyt sitä pohtimaan, vaan vapautti.
Toinen näkökohta onkin tässä jutussa painavampi. Lainsäätäjä Päivi Räsänen on halunnut viedä oikeuksia ryhmältä, jota Suomen valtio pitää yhdenvertasena ja loukkaamattomana. Hän on vienyt valikoivan Raamatun tulkinnan siihen pisteeseen, että on halunnut syrjiä ryhmää, jonka Herran apostoli Paavali tuomitsee, mutta evankeliumien Jeesus ei. Eli PR tuomitsee naapureita, keskittyy heidän vikoiluunsa ja nyt taas. Eikö tämä voisi jo riittää. Kun Räsäset esiintyvät Raamatun puolustajina, he ”hyppäävät yli” m.m. Paavalin 1. Korinttilaiskirjeen kuudennen luvun. Pieni lainaus: ”Veli siis käy oikeutta veljeään vastaan, ja vielä epäuskoisten edessä! Jo se, että yleensä käräjöitte keskenänne, on teille tappioksi.”
Laajempi aiheen käsittely kirjassani ”Jeesus vai Paavali? (Väyläkirjat 2022)
Kaiketi asia on niin, että kirkkotilat ovat kaikille tarkoitettuja. Tietääkseni kirkolliskokous ei ole kuitenkaan muuttanut kantaansa avioliittoon vihkimisestä, joten halutaanko tässäkin yksinkertaisesti kävellä kirkolliskokouksen päätöksen yli, kuten on myös tapahtunut Turun tuomiokirkkoseurakunnassa 9.3.2022. Vai eikö kirkolliskokous enää olekkaan kirkon ylin päättävä elin?
Keskustelua herättää tietääkseni se, että papeille annettu oikeus vihkiä avioliittoon ei ole kirkon vaan valtion myöntämä. Avioliittohan ei ole kirkossamme sakramentti.
Papit vihkiessään spn-pareja ovat yksiselitteisesti ylittäneet valtuutensa, kuten myös seurakunnat tarjotessaan tiloja vikimiselle ohi virallisen päätöksen.
”Papit vihkiessään spn-pareja ovat yksiselitteisesti ylittäneet valtuutensa.” Asia ei ole suinkaan kaikille yhtä yksiselitteinen kuin sinulle. Se johtuu juuri siitä, että avioliitto on yhteiskunnallinen eikä kirkollinen instituutio.
Niin. Kristuksella ei ilmeisesti ole avioliiton kanssa mitään tekemistä. Kaanaan häät olivat siten pelkästään maallinen tapahtuma ilman muuta ulottuvuutta.
Kristuksella on ’tekemistä’ kaiken kanssa. Elämä ei koostu kahdesta kerroksesta, Jumalan hallitsemasta ’hengellisestä’ ja Hänestä riippumattomasta ’maallisesta’. Avioliitto on Suomessa yhteiskunnallinen instituutio eikä luterilainen kirkkomme pidä sitä sakramenttina. Ns kirkkohäissä toki avioliitto siunataan ja sen puolesta rukoillaan.
Avioliitto on luomisen perusteella yhden miehen ja yhden naisen välinen asia, kuten 1Mo1 kertoo. “Sillä Jumalan käskyä ja Jumalan säätämää järjestystä ei mikään inhimillinen laki tai annettu lupaus voi kumota.” (Augsburgin tunnustus XXIII, 8) Kyllä minä sen tiedän, että evlut-kirkossa avioliitto ei ole sakramentti. Se ei itse asiaan vaikuta mitenkään.
Joku ottaa kovasti monella päähän siinä, kun esimerkiksi Päivi vetoaa kirkon valtuutettuna ja päättäjän kirkon peruskirjaan. Se ei ihmettä, mutta nämä papit ihmetyttää, jotka ei tunnu tietävän enää mitään kirkon totuuspohjasta, vastuu jää maallikoille.
’Päähän ottaa’ se tarkoitushakuinen valikointi, mitä Päivi Räsänen tekee vedotessaan Raamattuun.
Onkin valitettavaa, että hänen pitää niin puuttua siihen, mikä olisi piispojen ja pappien tehtävä. Ne on vaiennnettu tai virka menee alta.
Muutos on lähtenyt ”alhaalta”, yksittäisistä papeista ja seurakunnista, kun ”ylhäällä”, kirkolliskokouksessa, vallitsee kyvyttömyys. Uusi kirkolliskokous valitaan vuoden päästä. Saa nähdä, lisääntyykö kyvykkyys. Muutos joka tapauksessa jatkuu omalla voimallaan.
Ken haluaa kuulla Jumalan puhuvan, lukekoon pyhää Raamattua.
Martti Luther, En minä kuole – vaan elän, s. 200, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016. WA 54, 263, A. H.
Jumala siis puhuu sekä Jeesuksen että Paavalin kautta.
Jeesuksen ja Paavalin opetukset ovat ristiriitaisia. Luepa teos: ”Paavali, Risti ja Riita!”
Seppo, se niin sanottu ristiriita on sinun ja Heikki Palmun pään sisällä.
Järkiniekkojen on aina ollut vaikea ymmärtää Raamattua.
Ei ole, olen lukutaitoinen ja ristiriidat ovat aivan selväkielisesti esillä Ut: n teksteissä. Samaa mieltä ovat monen monet eksegeetit ympäri maailman. Mm. Eduard Loshe: ”Uuden testamentin synty”. Olen tenttinyt mm. tuon.
MIKA, tarkoitatko siis, että sinun on helppo ymmärtää Raamattua? Esimerkiksi sitä, kuinka Paavali ensin käskee naisia vaikenemaan seurakunnassa ja kertoo sitten, miten naisten tulee pukeutua, kun he puhuvat jumalanpalveluksessa?
Seppo, näiltä mainitsemiltasi eksegeeteiltä puuttuu todellinen Raamatun kunnioittaminen ja arvostaminen.
Heikki, eivätkö Jeesus ja Paavali opeta ja puhu samaa evankeliumia?
Pieni lapsikin voi ymmärtää evankeliumia paremmin kuin moni eksegeetti.
Yleisesti ja laajalti tunnettu on Martti Lutherin määritelmä kirkosta eli seurakunnasta. ”Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen.” Concordia 1/1996, 14. Paimen on tietysti Jeesus, ks. Joh. 10:11. Schmalkaldenin opinkohdat, Tunnustuskirjat 1990, 278. Ote allekirjoittaneen pro gradusta: ”Concordia-lehti Lutherin ja luterilaisen ortodoksian teologian tulkitsijana 1994-2003.”
MIKA, Eivät, Jeesus ja Paavali eivät puhu samaa oppia ja evankeliumia. Muun muassa sen katson osoittaneen viimeisessä kifrjassani. Viimeisimmässä. Ihan hyödyllistä saattaisi sinulle olla lukea myös ”Paavali, risti ja riita” (WSOY 1992).
Näistä kahdesta Mestarimme ja Opettajamme Jeesus ei ollut niin hirveän kiinnostunut opista, hänen oppilaansa Paavali toki paljonkin enemmän.
Heikki, Jeesus puhuu itsestään pelastajana, samoin Paavali puhuu Jeesuksesta pelastajana. Eikö tämä ole aivan selvä asia ja totuus?
http://hdl.handle.net/10138/21716
Tässä suora linkki graduuni.
Rantanen, Raamatun ongelmien poisselittäminen on nimenomaan asenne, joka ei ota tekstiä tosissaan vaan vääntää sen väkisin sokean uskonsa mukaiseksi.
Menkäämme mekin sisään (Jumalan sanaan), saamme nähdä (vakuuttua), ja usko syntyy! Siunattu pääsiäisihme. Herramme elää!
Reijo Arkkila, Kaikki synnit anteeksi, s. 90, Sley-Media Oy, 2019.
Veli Heikki antaa nyt väärän todistuksen Räsästen sinänsä epäviisaasta toimenpiteestä. Käsittääkseni kiivaimmatkaan konservatiivit eivät misään ole vaatineet porttikieltoa seurakunnan tilohin kenellekään sukupuolisen suuntautumisen tai minkään muunkaan ominaisuuden takia, vaan kyse on kirkon tilojen käytöstä samansukupuolisten avioliittoon vihkimiseen, mikä ei vastaa raamatun mukaista käsitystä avioliitosta, vaikka se nykyisen yhteiskunnallisen lain mukaan onkin mahdollista. Syy miksi pidän Räsästen aloitetta epäviisaana on se, että opillisia ulottuvuuksia sisältävien kiistojen vieminen maallisten viranomaisten ratkottavaksi on omiaan rajoittamaan uskonnonvapautta. Olen aiemminkin esittänyt, että kirkon elinten tekemistä päätöksistä tehdyt valitukset pitäisi voida käsitellä kirkon sisäisinä asioina, mikä edellyttäisi kirkollisen ylioikeuden perustamista elimeksi, johon tuomiokapitulien ratkaisuista voisi valittaa ja jonka päätökset olisivat lopulliset.
Veli Yrjö, kirkon kiivaat koinservatiivit ovat m.m. kieltäytyneet jakamasta piispalle ehtoollista ja sen jälkeen perustaneet oman, ”uskovaisten kirkon”. Ehtoollisyhteys ei kuitenkaan perustu ehtoolliselle tulevien samoihin mielipiteisiin, vaan ehtoollispöydän Herraan, Jeesukseen.
Räsäset ovat menneet liian pitkälle. He kiusaavat ja kivittelevät yhtä kirkon sisällä olevaa ihmisjoukkoa ja tekevät sitä aina uudestaan. He tekevät, tarkemmin sanottuna yrittävät tehdä jaon ”meihin” ja ”noihin”. Näin tehdessään he asettuvat siivosyntisinä noiden toisten yläpuolelle. Siihen heillä ei ole valtuutusta Jumalalta, kyllä he ovat ihan itse ottaneet tämän valhe-valtuutuksen. Lähetyshiippakunnan seurakunnat ovat jo asettuneet muita paremmiksi pyhien yhteisöksi. Myös PR on uhkaillut erollaan evankelisluterilaisesta, syntisten kirkosta. Tämänkaltainen prosessi on fakta, joka on protestanttisessa kirkkokunnassa jatkunut, aina uudestaan.
Kirjoituksellani en viitannut mihinkään skismaattisiin yhteisöihin. Kirkko ei voi olla muuta kuin syntisten kirkko, sillä vain syntiset tarvitsevat Kristusta. Juuri siksi olen ev.lut. kirkon jäsen. Viittaamasi skismaattisen yhteisön tapa suhtautua toisiin kristittyihin on valitettava, mutta ehtoollisesta ei ko. oikeustapauksessa ymmärtääkseni lainkaan ollut kysymys.
YRJÖ, yrityksesi sovitella, olla sovinnollinen on toki jalo asia. Sitä tarvitsisimme enemmän – minä ainakin.
Pariskunta Päivi ja Niilo Räsänen vetoaa Raamattuun, Jumalan Sanaan ja erityisesti Herran apostoliin Paavaliin, joka lausuu jyrkän tuomion ”miesten kanssa makaavista miehistä”. Kuten myös esimerkiksi ahneista.
Kysymys on asiasta, josta meillä ei ole ”Herran sanaa”, eikä neljän evankelistan sanaa Jeesukselta. Mutta JOS he ovat ”raamattu-uskollisia kristittyjä” (”Bibeltreue Christen), kuinka on mahdollista, että he sivuuttavat Paavalin selvän sanan: uudestaan ja taas uudestaan riitelevät asiasta, joka ei koske heitä itseään, vaan he tuomitsevat ”noita muita, syntisiä” ja vieläpä vievät tuomitsevan riitelynsä maallisiin tuomioistuimiin? Siis täysin vastoin Uuden testamentin apostolin sanaa. Toki tiedän, että kd-kansanedustajalla on innokas soturijoukko häntä ehdottomasti puolustamassa, mutta tässä olisi hyvä kuulla häntä itseään. Miksi hän ottaa jonkun raamatunjakeen ehdottomana totuutena ja toistelee sitä toistamasta päästyään, heittelee kiviä ”noiden syntisten” päälle ja samalla piut paut piittaa apostolin sanoista? Onko tämä valikoiva Raamatun käyttö hyväksyttävää itse uskovaisina esiintyville kristityille?
Tässä nimenomaan olisi syytä kuulla Päiviä itseään.
”Valikoivuudesta” on silti turha syyttää, koska jokainen kristitty on muodostanut oman luku- ja suhtautumistapansa Raamatun moninaisiin ohjeisiin.
Sitä voi sitten arvioida, onko lukutapa johdonmukainen.
Itse pidän lähtökohtana sitä, että Raamatussa on kohtia, jotka on otettava ehdottomina, luomiseen pohjautuvina totuuksina, ja sen lisäksi on tapaus- ja kulttuurikohtaisia sekä tulkinnanvaraisia, suuntaa antavia ohjeita, joita ei pidäkään ottaa kirjaimellisesti. Koska kirjaimellinen noudattaminen voi olla ohjeen varsinaista ydinsisältöä vastaan.
Uskaltaisin jopa sanoa, ettei kukaan kristitty ota jokaista Raamatussa ilmaistua ohjetta ehdottomana ja kirjaimellisesti tulkittavana sääntönä.
Sanottakoon vielä, että Päivin kritiikki ja ”kivien viskominen”, jos sellaista näet, kohdentuu kirkkoon ja kirkon vihkikäytäntöön. Päivi toki aivan ilmeisesti pitää homoseksuaalista käytöstä syntinä, mutta tässä tapauksessa on ilmeisesti kyse kirkon avioliittonäkemyksestä ja sen teologisesta perustasta.
Heikki P. Luterilainen kirkko lähtee kylläkin siitä, että niin Jeesuksen ja Paavalin kuin ”Deutero-Paavalien” ja ”Pseudo-Pietarien” jne kirjoittama sana on Jumalan sanaa. On niin sanotun ex silentio -argumentin väärinkäyttöä väittää, että Raamatun kanonisissa kirjoituksissa aivan tarpeeksi selkeästi ilmoitetut asiat eivät olisikaan selkeästi ilmoitettuja.
Kristittyjen keskinäinen käräjöinti on tietenkin kipeä asia. Mutta sitä on tapahtunut eri asioissa. Ajatellaan nyt vaikkapa suomalaisia perintöriitoja, joissa kristityt (=kirkkoon kuuluvat) riitelevät edesmenneiden omaisuudesta henkeen ja vereen. Vaikka meillä juuri siitä asiasta sattuukin olemaan Jeesuksen lausuma Luukkaan evankeliumiin kirjattuna. Oletko kirjoissasi ja kannanotoissasi noussut muistuttamaan tästä? Jos et, älä nytkään viitsi esiintyä mielensäpahoittajana Päivin ja Niilon tapauksessa. (Oikeus tullee päättämään, että lakia ei ole rikottu, joten koko juttu on vähän outo).
Minusta oli hyvä, että Riihimäen seurakunnan tilojen käyttö katsotaan loppuun, mahdollisesti korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Tämähän on se tie Suomen luterilaisessa kirkossa, koska kirkko ei itse pysty ratkaisemaan asiaa.
Heikki tuossa viittasi muutamaan eksegeettiseen näkökulmaan:
1 ” MIKA, tarkoitatko siis, että sinun on helppo ymmärtää Raamattua? Esimerkiksi sitä, kuinka Paavali ensin käskee naisia vaikenemaan seurakunnassa ja kertoo sitten, miten naisten tulee pukeutua, kun he puhuvat jumalanpalveluksessa?”
Esim kirkon ilkon materiaaleissa on tehty laaja eksegeettinen arvio näistä. Eksegeettistä tutkimusta on näistä saatavilla. Lisäksi on lukematon joukko varhaiskristillisiä tekstejä.
2. ” Kysymys on asiasta, josta meillä ei ole ”Herran sanaa”, eikä neljän evankelistan sanaa Jeesukselta.”
Evankeliumien takana on q-lähde, evankeliumit eivät myöskään ole varhaisimpia kirjoituksia, Paavalin kirjeet kylläkin. Ei kirkolliskokous pitkin hampain hyväksynyt Paavalin kirjeitä kaanoniin.
Tämä nyt riittää, siis ilman sarvia ja hampaita.
SARI, olemme siis yhtä mieltä siitä, että Päivi Räsäsen olisi hyvä tulla ulos kaapista ja kertoa, miksi hän aina uudestaan syyttää yhtä ihmisryhmää ja heidän käytöstään? Yksi perinteinen tulkintamalli on sanoa: ”Se joka toista syyttää, on ite.” En väitä näin olevan. Mutta kun Jumalan tahdon vastaisuutta on maailmassa paljon, miksi Päivi Räsänen uudestaan ja uudestaan tarttuu nimenomaan tähän? Hän sanoo sitä synniksi, mutta miksi hän vain sitä osoittaa sormellaan, eihän hän itsekään ole synnitön? Ja jos hän haluaa nimenomaan tätä ihmisryhmää syyttää, uudestaan ja uudestaan, miksi hän ei sitten opiskellut juristiksi? Joka tapauksessa hän näyttää taas kiviä heittelevän, melkein kuin työkseen. No, ehkä se on KD:n ja sen edustajien oma käsitys omasta tehtävästään. Tähän astiu arvostamani KD:n nykyinen puheenjohtaja taas rakentaa yli-innokkaastiu porvari- ja nimenomaan porvarihallitusta. Toivottavasti ei Päivi Räsäsestä nyt tule sisäministeriä.
Olen nyt vähän kiireinen, uusi romaani työn alla… Mutta ymmärtääkseni tässä on kyse kirkon vihkikäytännöstä ja tilojen käytöstä siihen tarkoitukseen, että vihitään samaa sukupuolta olevia pareja.
Se on kysymys jota voi, ja mielestäni tulisi, käsitellä erillään homoudesta sinänsä. Eli Päivi syyttää kirkkoa luopumisesta Raamatun mukaisesta avioliittokäsityksestä.
MARKO, väität luterilaisen kirkkomme lähtevän siitä, että Jeesuksen ja Paavalin puheet ovat yhtä lailla Jumalan sanaa. Tätä käsitystäsi en jaa. Kaikessa tapauksessa Martti Luther itse ei ajatellut näin, että kaikki olisi samanveroista Jumalan sanaa. Jos lukisimme kaikki Paavalin tekstit Jumalan sanana, joutuisimme suuriin vaikeuksiin. Kun Paavali raivoaa uskonveljilleen, kertoo heidän olevan piloilleleikattuja ja uskosta luopuneita, luetko sitä todella Jumalan sanana?
KRISTITTYJEN KESKUUDESSA NÄET TÄYTYY ENNEN KAIKKEA OLLA PÄTEVÄÄ JA VARMAAKIN VARMEMPAA, ETTÄ PYHÄ RAAMATTU ON HENGELLINEN VALKEUS, AURINKOAKIN PALJON KIRKKAAMPI, VARSINKIN NIISSÄ ASIOISSA, JOTKA KUULUVAT AUTUUDEN ASIAAN TAI JOTKA OVAT TÄRKEITÄ TIETÄÄ.
Martti Luther, Sidottu Ratkaisuvalta, DE SERVO ARBITRIO, s. 80, SLEY, 1982.
Tämä sitaatti olisi voinut kyllä olla pienemmilläkin kirjaimilla.
Heikki Palmu. Koko Raamattu on kyllä luterilaisen kirkkomme virallisen itseymmärryksen mukaisesti Jumalan sanaa. Katso vaikka Yksimielisyyden Ohjeen esipuheista ja lain ja evankeliumin erottamisesta. Sitten on samalla totta, että Raamatussa on kirkkaampia ja hämärämpiä kohtia ja Raamatussa on keskus sekä kehällisempää ainesta. Omasta puolestani nojaan Lutherin raamattukäsityksen osalta ruotsalaisen Ingemar Öbergin massiiviseen tutkimukseen Bibelsyn och Bibeltolkning hos Martin Luther.
Itse asiassa se kuvaus, jonka annat yllä siitä, mitä seuraisi jos koko Raamattu olisi Jumalan sanaa, perustuu lähinnä irvikuvaan konservatiivisesta ja tunnustuksellis-luterilaisesta raamattukäsityksestä. Mielestäni kritisoit fundamentalistista ja reformoitua raamattukäsitystä, joka siis eroaa luterilaisuuden vastaavasta. Silläkin on toki kannatusta jossakin Patmos-lähetyssäätiön ja Kansanlähetyksen suunnassa.
Johdonmukaisesti Edustaja Räsäsen katsoisi haluavan ettei kirkko vihi ketään.
Siunaaminen katsoo papin asiassa siunataanko kanssa, yhdessä, vaikko puolesta.
Eikö Paavalikin sanonut Hän ”uskoaksensa” todistaa oikein miehen ja naisen haasteista.
Päivi ja Niilo Räsäsen hallinto-oikeudelle jättämä kantelu ei johda mihinkään. Sen he kyllä tietävät jo etukäteen.
Hallinto-oikeus on vastikään hylännyt kahden Espoon seurakunnan, Tuomiokirkkoseurakunnan ja Tapiolan seurakunnan, vastaavista päätöksistä tehdyt kantelut. Yhtä lukuun ottamatta ovat Espoon seurakuntien tilat avoimet sateeenkaariparien hääjuhlalle. Ja tuo yksi, Espoonlahden seurakunta, liittyy joukkoon, lupaa seurakunnan vasta valittu uusi kirkkoherra.
Olen Jorman kanssa samaa mieltä. Jos asia liikkuu, tästä eteenpäin mihin ilmeisesti pyritäänkin, tilanne voi keikahtaa. Tosin luulen, että valituslupaa ei heru.