Meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. Hebr. 10:10. (Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Hebr. 10:10, KR-38. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään. Hebr. 10:14.)
Jeesus on meidän vanhurskautemme ja pyhityksemme. (Ja viisautemme ja lunastuksemme. 1. Kor. 1:30) Niin sen täytyykin ollakin, jos mielimme pelastua. Pyrimme toki Jumalan mielen mukaiseen elämään, mutta emme pelastuaksemme, vaan koska meidät on jo pelastettu.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, s. 29, Symbolum Oy, 2024. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Ken nyt vaan sydämmestänsä
Kristuksen omistaapi,
Se syntins anteeks häneltä
Ja tunnon rauhan saapi;
Vanhurskaaksi näin tuleva,
Lain käskyjä hän kuuleva
On sitten haluisesti.
Hengellinen Virvottaja, vuoden 1894 painos.
Teemme siis Paavalin kanssa johtopäätöksen: me tulemme vanhurskaiksi ainoastaan uskosta Kristukseen, tarvitsematta lakia ja tekoja. Mutta sitten, kun ihminen on uskosta vanhurskautettu ja kun hän jo uskossa omistaa Kristuksen ja tuntee hänet vanhurskaudekseen ja elämäkseen, hän todellakaan ei pysy toimetonna (toimettomana), vaan kantaa kuin hyvä puu ainakin hyviä hedelmiä. Uskovaisella näet on Pyhä Henki; ja missä hän on, hän ei salli ihmisen olla toimetonna (toimettomana), vaan ajaa häntä kaikkiin jumalisuudenharjoituksiin: rakastamaan Jumalaa, kärsivällisyyteen murheissa, avuksihuutamiseen, kiitokseen ja osoittamaan rakkautta kaikkia kohtaan.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 192, SLEY, 1957. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Ei ole näet mahdollista, että me täällä maailmassa eläessämme, vaikka olemmekin saaneet armon ja Pyhän Hengen, voisimme syntisen, turmeltuneen lihamme ja veremme tähden olla kokonaan vailla syntiä ja vajavaisuuksia. Liha ja veri eivät lakkaa, ennen kuin haudassa, pahoin himoin ja haluin kiihoittumasta Jumalan käskyjä vastaan, eivät edes pyhissä, vaikka nämä saatuansa armon pidättyvätkin synnistä, sitä varoen, ja vastustavat syntihimoja, niinkuin parannus vaatiikin. Juuri sen tähden he päivittäin ovat anteeksiantamuksen tarpeessa; päivittäin he myöskin vielä itsessään, jäljelläolevien vajavaisuuksien ja heikkouksien tähden, harjoittavat parannusta, tunnustaen, että heidän elämänsä ja tekonsa vielä ovat syntisiä ja ansaitsevat Jumalan vihan, ellei tätä heille Kristuksen tähden anteeksiannettaisi ja peitettäisi.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 366, Sley, 1942.
Pysyttäkää itsenne Jumalan rakkaudessa. Juud. 21
Auringonpaisteessa kypsynyt hedelmä on makein.
Tuntematon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Kenraali Adolf Ehrnroothin (1905-2004) viisaus:
”Me, jotka olemme olleet sodassa mukana, olemme varmasti rauhan ystävien kärkijoukoissa.”
Ilta-Sanomat, Historia, Marskin ritarit, s. 3, 2011.
Viisaus on parempi kuin sota-aseet. Saarnaaja 9:18.
On asioita joita Jumala antaa meidän nähdä. Itsensä hän pitää toistaiseksi salassa, mutta teot ovat ilmeiset. Katselepa vaikka tätä maailmaa – se on melkoinen luomus. Ehkä sanot, että se on syntynyt räjähdyksestä. Ajatteletko samoin nähdessäsi hienon omakotitalon tai virtaviivaisen urheiluauton? Et hetkeäkään usko räjähteillä saatavan sellaista aikaiseksi. Ensimmäiseksi nousee mieleen, kuka rakensi, ketkä suunnittelivat ja piirsivät. Mihin looginen ajattelu yhtäkkiä katoaa? Vai onko kaikki niin suurta, etteivät aivot suostu ymmärtämään?
Istuin kerran uimahallin saunassa erään uskovan miehen kanssa. Hän oli tullut uskoon vanhemmalla iällään ja tehnyt elämäntyönsä panostajana. Innokkaana uskovana hän ei myöskään pitänyt lamppua vakan alla, vaan kertoi uimahallin saunassa uskoontulostaan. Hetken päästä joku, jolla oli toisenlainen vakaumus, kertoi uskovansa alkuräjähdykseen. Vierelläni istuva uskova ei kuitenkaan mennyt sanattomaksi. Hän jatkoi: ”Olen neljäkymmentä vuotta ollut panostajana, enkä koskaan ole räjähdyksen seurauksena nähnyt minkään menevän järjestykseen, vaan aina on jäljelle jäänyt sekasortoa.” Lauteilta pääsi hyväksyvä naurahdus useimpien suusta ja keskustelu pääsi jatkumaan.
Harri Lampinen, Mikä oikeesti on totta?, s. 17-18, KKJMK OY, 2020.
Me kiitämme sinua, Herra Jeesus Kristus, sillä sinä olet meidän turvamme elämässä ja kuolemassa. Me kiitämme sinua, että saamme panna kaikki syntimme sinun eteesi ja sinun ristinkuolemaasi muistaen luottaa anteeksiantamukseen. Tee tilaa meidän ahtaissa sydämissämme lähimmäisillemme, että mielellämme kantaisimme heidän kuormaansa ja antaisimme heille anteeksi kaiken, mikä ei heissä meitä miellytä.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 150, WSOY, 1965.
Rukous on ihmisen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Se on yhtä luonnollinen ja välttämätön hengelliselle elämälle kuin hengitys ruumiille. Jumala näkee meidät joka hetki, ja me voimme puhua hänelle ja hän meille.
Katekismus, s. 102, 2000, Edita, Helsinki.