Millainen on syntymiesi historia? Mistä olet tulossa? Ja mikä tai kuka mahdoit olla edellisessä elämässä? Menneessä on viehätystä, mutta siihen ei sittenkään pidä takertua. Tärkeämpää on keskittyä tulevaan – seuraavaan elämään, siihen, johon voi vielä vaikuttaa. On siis pyrittävä petraamaan omia asemia karman lain suuressa pyörässä. On tehtävä hyvää, annettava almuja, lahjoitettava rahaa temppelille ja vältettävä huonon karman keräämistä. Tämä on osa buddhalaista kansanhurskautta ja arkea Thaimaassa. Entäs se valaistuminen, nirvana? Buddhalaisuuden mukaan elämä on kärsimystä ja vain ihminen voi pelastaa itse itsensä. Ideaali on tämän elämän kertakaikkinen loppuminen.
En usko, että kukaan tavallinen thaimaalainen edes kuvittelee voivansa saavuttaa nirvanan, eli pääsyn pois karman lain kurimuksesta ja jälleensyntymisten ketjusta. Perhe on kuitenkin ruokittava ja töihin on mentävä. Millä ajalla tavallinen työssäkäyvä ihminen ehtii meditoida? Ehkä seuraavassa elämässä?
Suomessa ja muissa länsimaissa jälleensyntymisen suosio on kasvanut tasaisesti. Itämaisten uskontojen erilaiset muodot otetaan vastaan paljon avoimemmin kuin kotoinen evankelisluterilainen uskonmaailma – synti, Jumala ja armo. Nykyään taitaa olla paljon trendikkäämpää uskoa jälleensyntymiseen ja karman lakiin kuin siihen, että ihminen ei oikein voi omalle olemassaololleen mitään. Itsenäiselle ihmiselle sopii paremmin se, että jokainen on omasta onnestaan ja epäonnestaan viime kädessä vastuussa ihan itse. Ei kannata rukoilla, vaan meditoida oikeanlaisella hengitystekniikalla. Ja jatkuvan kasvun malliin seuraava elämä sopii kuin nenä päähän. Jos ei tässä elämässä vielä kerkeä kaikkea, uusia mahdollisuuksia ja maailmoja odottaa viimeisen hengenvedon takana. Perustavanlaatuinen ero alkuperäiseen buddhalaiseen malliin taitaa olla vain se, että länsimaiselle jälleensyntyjälle elämä ei ole kärsimystä, vaan onnistunut projekti, joka tuottaa nautintoa. ”Restart” ja taas mennään!
Oli kyseessä suomalainen tai thaimaalainen, usko karman lakiin on meissä jotenkin sisäsyntyistä. Se tuntuu loogiselta ja muistuttaa hyvin läheisesti fysikaalisen maailman järkähtämättömiä luonnonlakeja. Jokaisella teolla on seurauksensa ja jokaisella reaktiolla on vastareaktionsa. Kun tiputan lantin hyväntekeväisyyteen, ajattelen tahtomattani ja salaa, että saan jotain hyvää tästä.
Tai kun jollakin henkilöllä on paljon vastoinkäymisiä, mieleen nousee kysymys, mitä hän on tehnyt ansaitakseen tämän? Ehkä myös tästä syystä buddhalaisuuden suosio on länsimaissa kasvanut – karman laki tuntuu kovin luontevalta ajatusmallilta, eikä kiusallista Jumalaa tarvita koko yhtälössä.
Kristillinen armon käsite lienee kaikkein vaikein ymmärtää niin thaimaalaiselle kuin suomalaiselle, niin buddhalaiselle kuin kristitylle, sillä armo on ristiriidassa logiikan ja karman lain kanssa. Armo ja sen vaikutus on yhtä käsittämätön kuin lyijypaino, joka vastoin painovoimaa nouseekin lattiasta ylös kevyenä kuin höyhen. Eräs kohtaamani thaimaalainen kristitty kertoi, että hän uskoo edelleenkin karman lakiin, vaikka onkin kristitty. Nyt hän vain uskoo siihen, että Kristus on pelastanut hänet karman lain kierrosta ja jälleensyntymisten ketjusta. Enää ei tarvitse syntyä uudestaan.
Tero Massa toimii Thaimaan evankelis-luterilaisen kirkon pastorina. Teron päivityksiä voi lukea mm. Me Kongilaiset –Facebook-sivun kautta, jonne Mekong-joen alueella Kaakkois- Aasiassa työskentelevät Lähetysseuran työntekijät päivittävät kuulumisiaan.
Karman laki on suosittu ehkä myös siksi, että siihen uskomalla ihminen vapautuu kaikesta vastuusta elämässään, sillä eihän hän voi itse vaikuttaa kohtaloonsa vaan se määräytyy karman kautta.
Kristinuskossa taas kehotetaan kilvoittelemaan, juoksemaan hyvä uskon juoksu jne. Mutta tätä ei tarvitse tehdä omain voimin vaan Pyhän Hengen voiman avulla. Pyhä Henki asuu jokaisen uudestisyntyneen, Kristuksen oman, sydämessä.
Raamatun kysymys ”Tämäkö teki syntiä vai hänen vanhempansa” sai joskus ajattelemaan myös sitä, voiko karman laki uudestisyntymisineen olla totta. En haluaisi syntyä uudelleen maan päälle, ja vaikka koenkin olevani vähän ulkona kaikista kirkoista, tunnen sielussani ihmisen tuskat ja kuoleman kärsineen ja kuolemansa jälkeen ylösnousseen Jumalani hiljaisen kuiskauksen ”Hei, ei sun tartte”.
Jälleensyntyminen tosiaan ymmärretään eri tavoin buddhalaisuudessa ja läntisessä maailmassa. Buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa se on pakkokiertoa, josta pyritään pois moksaan tai nirvanaan. Jälleensyntyminen on siis ei-tavoiteltava tila
Läntisessä maailmassa teosofien (esim. H.Blavatsky, meillä P. Ervast) vaikutuksesta jälleensyntyminen linkitetään kehitykseen. Eli sitä mikä tässä elämässä jää kesken, voidaan jatkaa seuraavassa elämässä. Jälleensyntymistä ei ymmärretä pakkokiertona, vaan uusia mahdollisuuksia avaavana porttina.
Niinpä se voi lisätä huolettomuutta, kun kurkotellaan tulevaisuuteen, eikä osata elää tätä elämää tässä ja nyt.
Syyn ja seurauksen laki on universaali, sen järki ymmärtää ja meidän käsitys oikeudenmukaisuudesta (vanhurskaudesta) perustuu juuri syyn ja seurauksen lakiin.
Käsitys muuttuu, kun persoonallinen Jumala puuttuu Rakkaudellaan ihmisen elämään. Tästä Jumalan henkilökohtaisesta tuntemisesta on kysymys kun puhutaan Kristinuskosta. Kristitty tuntee Armahtajansa.
Maailmassa on paljon niitä, jotka sanovat, tässä on tie Jumalan luokse ja montaa eri suuntausta ja lahkoa maailma kantaakin, mutta Jeesus sanoi: Minä olen Tie Totuus ja Elämä.
Kristityt tuntee Jumalan, mutta vielä enemmän Jumala tuntee Kristityt. Kyse on rakkaus suhteesta.
Ei isä tai äiti ehdollista rakkautta lapseen tekojen mukaan vaan, rakkaus on ehdotonta, vaikkakin vajavaista. Armo kantaa ja kasvattaa, kun rakkaus on anteeksiantavaa.
Suhde Jumalaan on merkittävästi erilainen Kristinuskossa, kuin missään muussa, uskonnossa.
Kristinusko on ainoa, jossa Jumala on tehnyt jotain konkreettista ihmisen suhteen, (Kristuksen uhri) muissa ihmisen pitää suorittaa ja uhrata ja miellyttää ja lepyttää Jumalaa jatkuvasti. Näin on Juutalaisuudessa ja Islamissakin, vaikka ovat ns. ”kirjan” uskontoja.
Tekopyhyys on kristinuskossakin juuri tätä suorittamista, jolloin ihminen elää ns. lain alla, mutta kun Jumalan Armo riisuu ihmisen, niin ihminen lopulta kuolee lain alle ja saa Lahjaksi uuden elämän Kristuksessa. Tämä on siis Tosi elämää, eikä teologiaa. Teologia vain yrittää selittää ja tutkia Jumalaa.
Kristinuskossa ei parannella vanhaa, vaan Jumala luo kokonaan uuden. Ihmisen henkinen kehitys on riisumista, jossa vanhaa luontoa (maallista) ei nosteta ylös, vaan se haudataan, jotta uusi voisi nousta. Tämä on ymmärrettävä hengellisesti ja vaatii rukousta.
Buddhalainen jälleensyntymän ajatus on myös syyn ja seurauksen oppi, jossa loppuun suorittu elämän kierto raukeaa tyhjiin (nirvana). Oppi äärettömyydestä on selkeä loppumattoman kiertokulun oppi, mutta se sopii huonosti Raamatun ilmoitukseen, jossa Jumala on Persoona, joka ilmoittaa itsensä ”Elämän antajaksi ja ylläpitäjksi” (Hebr. = Luoja) ja ilmestyessään lihaan, näytti meille itsensä Poikansa Sanan ja tekojensa kautta.
Jeesuksesta Jumala sanoo: ”Tässä on rakas Poikani kuulkaa Häntä.” Moni on kuullut ja saanut elämän Hänen kauttaan.