Qatarin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut saatiin päätökseen eilen 18.12. Järjestyksessään 22. maailmanmestaruuskilpailun vei Argentiina rangaistuspotkuilla. Suuret olivat suuria eikä ottelusta puuttunut dramatiikkaa.
Jalkapallo on maailman suosituin laji, joka tarkoittaa luonnollisesti sitä, että sen ympärillä myös pyörii rahaa enemmän kuin muissa lajeissa. Tämä taas edistää väärinkäytöksiä ja korruptiota. Väärinkäytökset ja korrputio saataisiin minimoitua jos niin haluttaisiin, mutta jalkapallon kattojärjestölle FIFA:lle tämä ei maistu.
Netflixissä julkaistu minisarja Totuus Fifasta kertoo järjestöstä, jonka toimintaperiaatteet ovat niin historiassa kuin tänäänkin täynnä hähmäisyyttä, lahjontaa, korruptiota ja väärinkäytöksiä. Fifassa ei ole kunniaa, arvokkuutta, reiluutta tai ihmisoikeuksia. Fifassa on pelkkää rahaa. Rahaa, joka on likaista ja tahrittu lukemattomien ihmisten verellä.
Qatarin kisat olivat kuin piste Fifan läpimädän organisaation ii:n päälle. Kisat ostettiin pelkällä rahalla Uudenmaan kokoiselle maalle, jolla ei ole mitään perinteitä lajissa, joka ei olisi koskaan päässyt kisoihin ilman rahaa ja joka on tunnettu lähinnä ihmisoikeusongelmista, epäterveistä uskonnollisista tavoista, epätasa-arvosta ja massiivisista tuloeroista. Kaikki ainekset qatarstrofiin. Ja juuri niin tapahtui. Tuhannet ulkomaiset työntekijät uhrattiin kisojen veriselle alttarille. Tuhannet heistä kuolivat rakennusprojektien yhteydessä. Ihmisoikeudet ovat Qatarissa pelkkä vitsi ja koskevat vain eliittiä.
Kisat huipentuivat pelillisesti hienoon loppuotteluun, joka sekin pilattiin huippuhetkellä. Argentiinan sankari puettiin viittaan, joka symbolisoi arabialaista identiteettiä. Tässä yhteydessä ele oli ainoastaan irvokas ja alleviivasi irvokkaiden kisojen irvokkaita taustoja.
Irvokkaat kisat saivat ansaitsemansa irvokkaan lopun.
Sekä Qatarin että Fifan ongelmat juontuvat ennen kaikkea ahneudesta ja itsekkyydestä, mutta Qatarin kohdalla myös uskonnolla on merkittävä rooli. Aina voidaan kysyä, että mikä rooli uskonnolla lopulta on vai onko se pelkkä keppihevonen, mutta lopputuloksen kannalta sillä ei ole merkitystä. Jälki on rumaa ja sen hintana on ihmisyys.
Kovin varmasti täällä ollaan tietävinään, että Malawiin lähtöä ei olisi valmisteltu, neuvotteluja käyty ja tehtävänkuvia mietitty. Yhteisen sopimuksen perusteella töihin lähti kaksi pappia, pariskunta, nainen ja mies. Ehkäpä asiassa on enemmänkin mutkia kuin pelkästään nainen pappina. Malawi on köyhä maa, jossa ei ole vallalla länsimainen kulttuuri ja toimintatavat. Heinojen kirjoituksia seuranneena, jäi sellainen tuntuma, että malawilaiset hiukan kompastuivat omaan nilkkaansa. Voiton veivät afrikkalaiset toimintatavat, henkilösuhteet, kirkon omat valtataistelut eikä pidä väheksyä rahan liikkeitäkään.
Kokenut lähettipari lähtee töihin innokkaana ja avoimin mielin, aika paljon tarvii olla vastatuulta, että he sieltä pois tulivat.
Heinoille varmasti löytyy lähetyskenttä, jossa he voivat jatkaa pitkään jatkunutta ansiokasta lähetystyötään.
Varmasti, alkakaamme rohkeesti rukoilemaan em asian puolesta.
Riitan pappeus ei ollut paluumme syy. Siihen oli muut perusteet.
Riitta ja Olavi Heino
Kiitoksia tarkenteesta.
Olisi voinut etukäteen selvittää asioiden tilan kohdemaassa.
Tilannetta voisi verrata siihen, että kasataan rekka täyteen joulukinkkuja, ja ajetaan Israeliin, missä ryhdytään innolla jakamaan niitä muslimeille ja juutalaisille.
Sitten ollaan kovin kovin ihmeissään, kun ei hyväntahtoisesti annettu lahja kelpaa.
Ollaanko siellä lähettäjäpäässä yhtään tolkuissaan. Tahdotaanko yhtään ymmärtää kohdemaita, niitten kulttuuria ja niitten tulkintoja. Vai mennäänkö ylemmyydentuntoa puhkuvalla minä-tiedän-juuri-nyt-kaiken-paremmin asenteella viemään rappeutuneen lännen oppeja ”villeille”. Tuputtamalla ellei pakottamalla.
Kunnioittamalla kohdemaan käsitystä pappeudesta.
Olavi Heino: ”Riitan pappeus ei ollut paluumme syy.” Vastaako otsikko näin ollen totuutta?
Ilmeisesti Riitta ja Olavi Heinon paluulle Malawista oli useampia syitä kuin vain naispappeus. Näin sanoo myös Olavi Heino tässä keskustelussa. Asia käy ilmi myös tästä K24-uutisesta ja Rauhan Tervehdyksen uutisesta.
Itse en tunne tätä tiettyä tapausta mitenkään. Tiedän kuitenkin jotain Malawin tilanteesta ja myös naisten asemasta maassa. Vuonna 2012 Malawin presidentiksi valittiin nainen (Joyce Banda). Hän on pyrkinyt parantamaan naisten asemaa maassa. Naisten asema Malawissa on erittäin huono, etenkin maaseudulla. Naisia on hyvin vähän missään päättävissä ja vaikutusvaltaisissa elimissä ja näin ollen he voivat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin erittäin vähän. Presidentti Bandan mukaan uskonnolliset ja kulttuuriset sukupuolistereotypiat, asenteet ja käytännöt ovat merkittävä syy naisten huonoon asemaan (esim. käsitykset siitä, että naiset ja miehet on tarkoitettu eri tehtäviin, niin että johtavat asemat ovat vain miesten aluetta). Yksi vakava seuraus naisten huonosta asemasta Malawissa on muun muassa se, että HIV-tartunnat ovat 15-30 vuotiaiden tyttöjen/naisten keskuudessa kuusi kertaa yleisempiä kuin samanikäisten poikien/miesten keskuudessa. Alisteisessa asemassa olevat naiset eivät kykene vaikuttamaan seksuaali-ja lisääntymisterveyteensä, esim. edellyttämään miehiltä turvallisempaa seksiä.
On tietenkin totta, että lähetystyöntekijät eivät voi toimia jossain maassa (esimerkiksi Malawissa) jos yhteistyö paikallisen kirkon kanssa ei suju. Yhteistyön sujumattomuuteen voi olla monia syitä. Jos yksi syy on se, että paikallinen kirkko ei hyväksy naisten tasavertaista hengellistä asemaa miesten rinnalla niin kannattaa miettiä, mikä olisi rakentava tapa ”kunnioittaa” tällaista kulttuuria ja uskonnollisia näkemyksiä koskien naisia. On myös hyvä pohtia, vahvistammeko omalla toiminnallamme naisten huonon aseman taustalla olevia uskonnollisia ja kulttuurisia näkemyksiä, toisin sanoen, vahvistammeko lähetystyöllämme niitä paikallisia näkemyksiä, joiden mukaan johtavat asemat kirkossa (pappeus) kuuluvat vain miehille.
Suomen kirkon lähetysstrategiassa painotetaan sitä, että lähetystyön yhtenä tavoitteena on parantaa sukupuolten tasa-arvoa, naisten ja ylipäätään heikkojen ja sorrettujen asemaa.
Jos naisten tai joidenkin ryhmien (esim. vaikkapa etnisten tai kansallisten vähemmistöjen, vammaisten jne.) alisteinen ja marginaalinen asema kuuluu kohdemaan kulttuuriin niin miten tällaista kulttuuria olisi hyvä ”kunnioittaa”?
Sari:miten tällaista kulttuuria olisi hyvä “kunnioittaa”?
Kunnioitus sanan tilalla on vói käyttää termiä: ottaa huomioon. Ehkä vielä voisi lisätä, että ’ottaa hienovaraisesti huomioon’.
Juttu on siis tehty lukemalla Rauhan Tervehdyksen juttu ja pätkä lähettikirjettä sen sijaan, että juttua tekevä toimittaja olisi käyttänyt jutun tekoon puolisen tuntia enemmän ja soittanut Heinoille itselleen kysyäkseen kommentteja asiasta. Jään ihmettelemään sitä, mitä tässä tapauksessa tarkoittaa ”laatu” journalismissa?
Katolilaisuus etenee kehittyvissä maissa. Luterilainen suomalainen lähetystyö ei ilmeisesti löydä tapaa viedä evankeliumia. Onko asia siis tulkittava näin. Katolinen kirkko ei hyväksy naispappeutta. Euroopassakin on EU:ssa katolisen kirkon jäseniä enemmistö monen maan kansalaisista, eikä näitä EU-maita yritetä tässä suhteessa ”käännyttää”, ei näitä maita syytetä niin kuin täällä esitetään. Naisiin kohdistuva väkivalta hyväksyttävänä asiana ei ole kristinuskon sanomaa. Sitä vaan on pohjoisen Suomen tämän päivän arvomaailmasta vaikea hyväksyä, että pappeudesta voi olla erilainen näkemys. Ehkä se on hyvä niin, että katolinen kirkko ottaa suuremman roolin lähetystyössä. Kulttuuriset erot eivät ole silloin ylittämättömän suuria.
Olen jo aiemmin kin ihmetellyt, miksi tungetaan tekemään ”lähetystyötä” sellaisiin maihin, joissa on jo kirkko. Tietysti se on helpompaa kuin mennä sinne, missä ei vielä ole evankeliumia julistettu, mutta onko se lähetystyötä?
Osmo, sanos muuta. Mutta kyllä lähetystyötä voidaan tehdä myös maissa, joissa jo on kirkko. Siellä autetaan paikallisia heidän työssään evankeliumin pellolla.
Muuten, nuo syrjityt lähetysjärjestöt tekevät useinkin työtä juuri niissä vaikeiksi koetuissa maissa eli menevät umpihankeen julistamaan evankeliumia.