Qatarin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut saatiin päätökseen eilen 18.12. Järjestyksessään 22. maailmanmestaruuskilpailun vei Argentiina rangaistuspotkuilla. Suuret olivat suuria eikä ottelusta puuttunut dramatiikkaa.
Jalkapallo on maailman suosituin laji, joka tarkoittaa luonnollisesti sitä, että sen ympärillä myös pyörii rahaa enemmän kuin muissa lajeissa. Tämä taas edistää väärinkäytöksiä ja korruptiota. Väärinkäytökset ja korrputio saataisiin minimoitua jos niin haluttaisiin, mutta jalkapallon kattojärjestölle FIFA:lle tämä ei maistu.
Netflixissä julkaistu minisarja Totuus Fifasta kertoo järjestöstä, jonka toimintaperiaatteet ovat niin historiassa kuin tänäänkin täynnä hähmäisyyttä, lahjontaa, korruptiota ja väärinkäytöksiä. Fifassa ei ole kunniaa, arvokkuutta, reiluutta tai ihmisoikeuksia. Fifassa on pelkkää rahaa. Rahaa, joka on likaista ja tahrittu lukemattomien ihmisten verellä.
Qatarin kisat olivat kuin piste Fifan läpimädän organisaation ii:n päälle. Kisat ostettiin pelkällä rahalla Uudenmaan kokoiselle maalle, jolla ei ole mitään perinteitä lajissa, joka ei olisi koskaan päässyt kisoihin ilman rahaa ja joka on tunnettu lähinnä ihmisoikeusongelmista, epäterveistä uskonnollisista tavoista, epätasa-arvosta ja massiivisista tuloeroista. Kaikki ainekset qatarstrofiin. Ja juuri niin tapahtui. Tuhannet ulkomaiset työntekijät uhrattiin kisojen veriselle alttarille. Tuhannet heistä kuolivat rakennusprojektien yhteydessä. Ihmisoikeudet ovat Qatarissa pelkkä vitsi ja koskevat vain eliittiä.
Kisat huipentuivat pelillisesti hienoon loppuotteluun, joka sekin pilattiin huippuhetkellä. Argentiinan sankari puettiin viittaan, joka symbolisoi arabialaista identiteettiä. Tässä yhteydessä ele oli ainoastaan irvokas ja alleviivasi irvokkaiden kisojen irvokkaita taustoja.
Irvokkaat kisat saivat ansaitsemansa irvokkaan lopun.
Sekä Qatarin että Fifan ongelmat juontuvat ennen kaikkea ahneudesta ja itsekkyydestä, mutta Qatarin kohdalla myös uskonnolla on merkittävä rooli. Aina voidaan kysyä, että mikä rooli uskonnolla lopulta on vai onko se pelkkä keppihevonen, mutta lopputuloksen kannalta sillä ei ole merkitystä. Jälki on rumaa ja sen hintana on ihmisyys.
Näinkö pitää mukautua maailmaan? Jossa naisen pappeus on ongelma? Lienenkö ymmärtänyt väärin, kun minusta Kristus tuli muuttamaan maailmaa. Juutalaiset eivät tykänneet.
Onko Sinulla mielessäsi, miten uutisen kuvaama ongelma olisi pitänyt ratkaista?
Kunnioittamalla kohdemaan käsitystä pappeudesta.
Onko ”pappeus” tärkeämpi kuin evankeliumin julistaminen?
Suomen Lähetysseura toimi ylimielisesti. Yhteentörmäyksiä syntyy, kun ei ajoissa oteta riittävällä vakavuudella huomioon vastaanottajamaan kirkon näkemyksiä.
Vaikka Suomen evankelis-luterilainen kirkko on valinnut virkakantansa, niin silti kannattaa toimia viisaasti. Ehkä tässä tapauksessa olisi avoimesti pitänyt kertoa tilanteesta. Se, että ”tiedettiin tulossa olevan kaksi pappia” kertoo siitä, että paikallisen kirkon kanssa ei oltu ennalta keskusteltu avoimesti. Tässä suhteessa Lähetysseuralla on itsetutkiskelun paikka. Mielestäni enemmän tasa-arvoa viedään eteenpäin sillä, että osataan kunnioittaa myös toisin ajattelevien kirkkojen näkemyksiä. Teologiseen muutokseen ei saa kiristää. Ja kullakin yhteistyökirkolla lienee oikeus esittää toivomuksia heidän tuekseen lähetettävistä työntekijöistä. Lähetystyön pitää olla yhteistyötä, ei sanelua.
Pitäisikö ruveta vakavasti keskustelemaan ja pohtimaan sitä, että jos tietyissä maissa on ongelma se, että pappi onkin nainen, niin pitääkö sinne mennä ollenkaan töihin. Eli taantumusko saa määritellä? Siis ei oltu etukäteen edes sanottu, että meille ei käy pappi töihin, jos hän on nainen.
Voimia Heinon perheelle!
Sonja, et ehkä itse huomaa, mutta edustat juuri sitä kulttuuri-imperialismia, josta lähetystyötä ihan aiheellisestikin on arvosteltu. ”Oikeassa olevalta” vaaditaan nöyryyttä ja kärsivällisyyttä saada muut ”taantumuksensa” tajuamaan. Kaikki ei luonnu enter- tai delete-näppäintä painamalla.
No minusta nöyryyttä pitäisi löytyä sieltäkin, jonne koulutus- ym. apua viedään.
Kristus nöyristellyt, mutta oli nöyrä.
Piti sanoma, että Kristus ei nöyristellyt. Ristillehän siitä joutui. Maailmaa ei voi aina miellyttää.
No huhhuh Nissinen. Lähetystyö on lähtökohtaisesti kulttuuri-imperialismia. Valloituksia ja rikkauksia sieltä kohteista on alunperin haettu. Nykyään viedään apuakin, mutta ennen kaikkea avun varjolla viedään omaa uskontoa ihan yhtä hyvien alkuperäisten tilalle.
Risto: Sinäkö tunnet maailmanuskonnot voidaksesi todeta kaikki yhtä hyviksi?
Tuire: en tietenkään tunne kaikkia uskontoja kovin hyvin, sellaisen kauan sitten suoritetun lukion oppimäärän verran. Miten se liittyy tähän asiaan?
Voimia ja Jumalan siunausta Heinon perheelle!
Mutta tosiaan näyttää siltä, että näiltä Malawilaisilta puuttuu todellakin nöyryys. Miksi me tuhlaamme sinne rahojamme?
Tehköön siellä muut lähetystyötä, ei siellä lähetyksen saralta kellään työt lopu.
Risto: kommenttini ei todellakaan liity itse asiaan.
Kommenttini liittyi sinun toteamuksee:* ennen kaikkea avun varjolla viedään omaa uskontoa ihan yhtä hyvien alkuperäisten tilalle.*
No tässä kommenttivaiheessa on selvinnyt, että takaisintulon syy ei ollut Riitta Heinon pappeus.
Siinä mielessä olen samaa mieltä kanssasi, että lähetystyössä on tarkkaan otettava huomioon kohdemaan kulttuuri ja kirkon tilanne.
Tuire, ihmettelin miten kommenttisi liittyi siihen, että voin sanoa muita uskontoja yhtä hyviksi (tai huonoiksi;) kuin kristinuskoa. Miksi en voisi? Miksi jokin uskonto ylipäätään olisi muita parempi?
RIsto:
Ehkä ei aiheesta ole syytä keskustella tässä yhteydessä enempää, ettei mennä otsikkoon ja uutiseen nähden ihan metsään.
Lyhyesti kuitenkin: Kristinusko on mielestäni muita uskontoja parempi siksi, että se on armon ja rakkauden uskonto.
Tuire, olen samaa mieltä siitä, että aiheestä ei pitäisi poiketa ainakaan kovin kauas. Blogi liitty lähetystyöhön, joten keskustelumme liittyy minusta aika hyvin aiheeseen. Ei toki suoraan siihen, miksi ko. lähettipari ei saanut jatkaa työtään.
Kristinusko on mielestäsi armon ja rakkauden uskonto, mutta eivätkö muutkin uskonnot ole? Kristinuskon armo ja rakkaus eivät ole ehdottomia. Pelastuksen edellytyksenä on oikea usko, syntien tunnustaminen, jne. Pieni epäloogisuus on toki siinä, että luomisesta on vastuussa Jumala, mutta ihmisten syntisyyydestä Jumalan luoma ihminen;)
Synti, kadotus ja helvetti eivät varsinaisesti tuo mieleen rakkautta ja armoa. Liekö sattumaa, että niiden avulla on perusteltu valloituksia, kansanmurhia, kidutuksia ja kuolemantuomioita. Kovin maalliselta ja ihmismäiseltä vallankäytöltä se minusta kuulostaa.
Näinkin voi käydä.
Tässä asiassa on ainakin Suomen päässä möhlitty, ehkä myös Malawissa. Suomesta käsin ei voida ohjata Malawin kirkon järjestysmuotoa yhtään sen enenpää kuin sieltä meidän ratkaisuja. Jotta eri kannoilla olevat kirkot voivat tehdä yhteistyötä, on välttämätöntä että peli on avointa ja reilua molemmin puolin. Kun asiat sovitaan riitävän selvästi ja konkreettisesti, pitäisi tämmöiset tapaukset olla vältettävissä.
Mitä pitäisi ajatella Jeesuksen sanoista Markuksen evankeliumissa 6. luku:
”Ja hän sanoi heille: ”Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta. Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille.”
Tuota kohtaa voisi käyttää mm. viidesläiset lähetysjärjestöt.
Ei kai sitä lähetystyötä tehdä naispappeusmaissa. Toisaalta lähetysmaista käsin aletaan nämä lähettäjämaat nähdä lähetyskenttinä, maallistuminen ja luopumus ovat tehneet tehtävänsä.
Lähetystyön perussopimuksen (jonka kaikki lähetysjärjestöt ovat allekirjoittaneet) mukaan lähetysjärjestöt kunnioittavat yhteistyökirkkojen virkaratkaisuja eivätkä omalla toiminnallaan lisää jännitteittä lähetyskentillä.
Näinkö Suomen lähetysseura on toiminut?
Mites sitten teidän lähetyshiippakuntalaisten toiminta kotimaassamme?
Kestääkö se päivän valoa? Hyvin olette ujuttamassa pulikointianne evl kirkon sisällä omassa pikku käenpoika-asetelmassaan. Ts ette tekään näytä kunnioittavan edes kotimaamme virkaratkaisua. Teille annettiin mahdollisuus toimintaan mutta aloitte aukomaan päätänne ja tekemään omaa sooloiloilua jota jatkatte edelleen, joten:
Kannattaisikohan ensin pestä sitä omaa pesää ennekuin alkaa esittämään nasevaa kantaansa.
Riitta ja Olavi Heino ovat ja – valitettavasti – olisivat olleet Malawissa tärkeä ja uskon ovia aukova portti, sellainen viesti ja sellaisen viestin sanansaattaja, mikä olisi avannut ovia jumalanvaltakunnantyölle evankeliumin sanoman mukaisesti. Kun Riitan sukupuoli ja pappeus asetetaan maitojunan lipun perusteeksi, on kyseessä sama taistelu, johon jonniinmoiseen Kristuksen näkymättömään kirkkoon (???) vedoten yritetään kotosuomessakin vedota silloin, kun Jeesuksen kumoama vanhatestamentillinen patriarkaalisen systeemin yhteiskunta- ja käskemisjärjestys kyseenalaistetaan.
Luterilaisessa kirkossa pappeina toimivat niin miehet kuin naiset. Ja luterilaisessa kirkossa julistetaan evankeliumia ylösnousseesta ja kuolemasta vapahtavasta Kristuksesta. Tiedän, että tätä entiset työtoverini Heinot lähtivät Malawiin kertomaan, nääs.
Ja mikäli oikein ymmärsin RT:n artikkelin asiasta, niin muukin syy oli paluun taustalla.