Qatarin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut saatiin päätökseen eilen 18.12. Järjestyksessään 22. maailmanmestaruuskilpailun vei Argentiina rangaistuspotkuilla. Suuret olivat suuria eikä ottelusta puuttunut dramatiikkaa.
Jalkapallo on maailman suosituin laji, joka tarkoittaa luonnollisesti sitä, että sen ympärillä myös pyörii rahaa enemmän kuin muissa lajeissa. Tämä taas edistää väärinkäytöksiä ja korruptiota. Väärinkäytökset ja korrputio saataisiin minimoitua jos niin haluttaisiin, mutta jalkapallon kattojärjestölle FIFA:lle tämä ei maistu.
Netflixissä julkaistu minisarja Totuus Fifasta kertoo järjestöstä, jonka toimintaperiaatteet ovat niin historiassa kuin tänäänkin täynnä hähmäisyyttä, lahjontaa, korruptiota ja väärinkäytöksiä. Fifassa ei ole kunniaa, arvokkuutta, reiluutta tai ihmisoikeuksia. Fifassa on pelkkää rahaa. Rahaa, joka on likaista ja tahrittu lukemattomien ihmisten verellä.
Qatarin kisat olivat kuin piste Fifan läpimädän organisaation ii:n päälle. Kisat ostettiin pelkällä rahalla Uudenmaan kokoiselle maalle, jolla ei ole mitään perinteitä lajissa, joka ei olisi koskaan päässyt kisoihin ilman rahaa ja joka on tunnettu lähinnä ihmisoikeusongelmista, epäterveistä uskonnollisista tavoista, epätasa-arvosta ja massiivisista tuloeroista. Kaikki ainekset qatarstrofiin. Ja juuri niin tapahtui. Tuhannet ulkomaiset työntekijät uhrattiin kisojen veriselle alttarille. Tuhannet heistä kuolivat rakennusprojektien yhteydessä. Ihmisoikeudet ovat Qatarissa pelkkä vitsi ja koskevat vain eliittiä.
Kisat huipentuivat pelillisesti hienoon loppuotteluun, joka sekin pilattiin huippuhetkellä. Argentiinan sankari puettiin viittaan, joka symbolisoi arabialaista identiteettiä. Tässä yhteydessä ele oli ainoastaan irvokas ja alleviivasi irvokkaiden kisojen irvokkaita taustoja.
Irvokkaat kisat saivat ansaitsemansa irvokkaan lopun.
Sekä Qatarin että Fifan ongelmat juontuvat ennen kaikkea ahneudesta ja itsekkyydestä, mutta Qatarin kohdalla myös uskonnolla on merkittävä rooli. Aina voidaan kysyä, että mikä rooli uskonnolla lopulta on vai onko se pelkkä keppihevonen, mutta lopputuloksen kannalta sillä ei ole merkitystä. Jälki on rumaa ja sen hintana on ihmisyys.
Seurasin otteluita hyvinkin paljon. Kamerunhan on maa, jossa jalkapallo on erittäin merkittävässä asemassa. Ranskan joukkueessakin tänä vuonna oli 14 pelaajaa Afrikasta ja heistä kolme Kamerunista. Heistä tunnetuin Kylian Mbappe.
Erityisesti panin merkille Argentiinan joukkueesta sen että pelaajat tekivät ristin merkin peliin käydessään sekä vielä jonkun tärkeän tehtävän edellä. Tämä kuvaa hyvin aidon uskonnollisuuden toimivan yhteiskunnan arkisissakin oloissa. Erityisesti Messi teki ristinmerkkinsä hyvinkin selkeästi ja luontevasti.
Sitä ihmettelen miksi ihmiset ovat tuohtuneet Messin saamasta isäntämaan asusta. Pitäisihän tuollaisen eleen olla osoitus inhimillisyydestä eikä mistään muusta. Kamerunissakin olen todistanut, miten erään paikallisen väestön kunnianosoitus vierailijoita kohtaan tuli esille paikallisen asun ojentaminen mukanani matkalla olleelle hiippakunnan presidentille ( suomen piispan virkaa vastaavalle). Bello pani tuon lahjaksi saamansa puvun oman pappisasunsa päälle isäntien ilahduttamiseksi. Emme kokeneet mitään ristiriitaa. Hän oli tehnyt oman osuutensa papin virkapuvussa ja sen jälkeen saamansa asun pukiessaan ilmaisi kunnioituksensa lahjan antajia kohtaan.
Olen lukuisissa tilanteissa eri maista olevien ihmisten seurassa saanut kokea, että paikallisen väestön kulttuurin kunnioitus on paras tapa kohdat ihmiset ihmisiä. Toinen toisemme kunnioittaminen on ihmisen elämän suuria rikkauksia. Sitä kautta myös ovat ovet avautuneet moneen hedelmälliseen kohtaamiseen ja sitä kautta myös evankeliumin vapauttava rakkauden sanoma on saanut vaikuttaa noissa tilanteissa.