Tammipakkaset alkavat hellittää. Parinkymmenen asteen kylmyys on Suomessa tavanomaista, mutta se on päässyt unohtumaan leutoina vuosina. Viime torstaina oli sähkön kulutuksen kaikkien aikojen piikki, kun ilmalämpöpumput ja sähköpatterit puskivat lämpöä lähes 30 asteen pakkasilla. Jonkin verran keskustelua herätti se, että yli 15 000 megawatin kulutus ylitti kolmasosalla Suomen koko sähköntuotantokapasiteetin.
Suomi on purkanut omaa kapasiteettiaan muutaman ydinvoimalan verran, kun tuonti on ollut omaa tuotantoa halvempaa. Nytkin puuttuva osa sähköstä tuotiin Ruotsista ja Venäjältä, missä joululomien vuoksi oma kulutus oli onneksi alhaalla. Entä jos pakkaset tulisivat helmikuussa, kun Venäjä tarvitsee oman kapasiteettinsa?
_ _ _
Remeksen viime syksyn trilleri Jäätyvä helvetti kuvaa tilannetta, jossa Suomelle vihamielinen valtio kaataa haittaohjelmilla sähkön jakelun. Koko yhteiskunta on pian hyhmässä. Lämmitys, vedenjakelu, matkapuhelinverkot, pankkipalvelut, polttoaineen jakelu ja kaupat lakkaavat toimimasta. Remes näyttää osuvasti, kuinka kolme väliin jäänyttä lämmintä ateriaa erottaa normaaliolot anarkiasta. Kaupat ryöstetään. Nopeimmat hakevat kylmenneistä myymälöistä viimeiset lenkkimakkarat ja reissumiehet, rautakauppojen varastoista aggregaatit, ja ajavat viimeisillä bensoilla mökeilleen takkojen lämpimään.
Helsingissä pienet ryhmät lämmittelevät puistolehmuksista pilkottujen rovioiden äärellä. Samaan aikaan suurin osa ihmisistä elää väestönsuojissa ulosteiden hajussa ja punataudin kourissa. Avuttomat vanhukset ovat jääneet kuolemaan jäähtyneisiin kerrostaloasuntoihin. Tekemättä juonipaljastuksia voin kertoa, että sähköt palaavat ja Suomi nousee.
_ _ _
Sodanjälkeisessä Suomessa monet rintamamiehet pika-asutettiin antamalla heille kappale kylmää korpea. Sinne rakennetiin talkoilla rakennukset ja kuokittiin muutaman hehtaarin pelto. Se toi monille perheille leivän pari vuosikymmentä, mutta sen jälkeen tie vei usein Ruotsin tai Etelä-Suomen tehtaisiin. Kuinka moni nyt olisi valmis vääntämään laudat pois ikkunoista, muuttamaan lapsineen puulämmitteiseen tupaan ja ottamaan viisi lehmää navettaan?
Toisaalta joidenkin visioissa se voisi olla pelastus, muulloinkin kuin Remeksen trillerissä: nimittäin silloin kun nykyisenkaltainen kulutuskulttuuri on törmännyt viimeisiin rajoihinsa. Ennennäkemättömän yli 60 miljoonan pakolaisen massavaellus tämän hetken maailmassa on vähintään osaksi seurausta ilmastonmuutoksesta ja ruoan tuotannon riittämättömyydestä monilla alueilla. Pakolaisten määrä saattaa vielä kasvaa kun jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee.
_ _ _
Kuivuus ja eroosio pienentävät viljelyalaa samalla kun maailman väestö kasvaa nykyisestä kuudesta yhdeksään miljardiin tulevina vuosikymmeninä. Pakolaisten suurin tuloaalto on siksi vasta edessä ja merkittävästi nykyistä suurempana.
Silloin uusilla hiilettömillä energiamuodoilla ja maata säästävillä viljelymenetelmillä on keskeinen rooli – mutta myös ihmisen toiveikkuudella ja kyvyllä tulla itsenäisesti toimeen. Silloin korkea sosiaaliturva on tuskin toimiva malli. Toivon sitä, että löytyy muitakin ratkaisuja kuin kylmien tilojen uudelleen asuttaminen. Se merkitsee koulutukseen ja uusiin teknologioihin panostamista, kulutuksen roimaa kohtuullistamista ja yhteisöllisyyden lisäämistä, niin että myös sopivalle määrälle maahanmuuttajia löytyy elämän mahdollisuus.
_ _ _
Joskus avoimesti eteen katsomisella ja aiheettomalla synkistelyllä on vain pieni ero. Myönnän välillä synkisteleväni. Kristitylle tulevaisuus on kuitenkin aina toivon tulevaisuus, koska Jumala on maailmanhistorian Herra ja samalla rakastava Isä.
Väestönkasvu on eräs avaintekijä. Siltä osin katseet siirtyvät Roomaan.
Viittaat Jori varmaankin roomalaiskatolisen kirkon kantaan elämän arvosta ja ehkäisyn kiellosta. Monilla alueilla esimerkiksi Afrikassa nopea väestönkasvu ylittää ekologisen kantokyvyn. Ihmiset hakeutuvat maatalouden parista kaupunkeihin ja muihin maihin – kuten Välimeren yli Eurooppaan. Toisaalta väestö kasvaa muidenkin kuin roomalaiskatolisen parissa. Lisäksi kasvun rajat voivat tulla vastaan myös matalan väestönkasvun alueilla, kun elämäntapa on luontoa kovin kuormittava.
No varmasti väestönkasvu on todella eräs suurimmista avaintekijöistä eikä siinä syyllinen ole vain mikä tahansa kirkko tai uskonto. Jos minkäänlaista sosiaaliturvaa ei yhteisöllä ole, lapset koetaan sellaiseksi eli huolehtivat aikanaan kyetessään perheestä.
Toinen suuri ja kenties tuhoisampi ongelma on älytön luonnonvarojen käyttö, johon lähinnä länsimaisen kulttuurimallin edustajat eri puolilla maailmaa tulevaa surematta osallistuvat.
Olihan tuo ilmastokokous jonkinlainen yritys hillitä meininkiä vaan eihän se osallistujia varsinaisesti vielä mihinkään sido. Ei hyvä… Mutta sanontahan kuuluu, että ”Sit sus uimaan, ku ves…. jne”. Enpä usko muutokseen maapalloparan suhteen ennen kuin on se vihonviimeinen pakko.
Näin se taitaa Tarja olla, että vasta vihoviimeinen pakko laittaa toimimaan. Mutta jospa se pakko alkaisi jo olla? Sään ääri-ilmiöt koettelevat esimerkiksi Yhdysvaltoja, missä on ollut paikoin ennätyskova talvi. Tai Kiinassa sietämättömän huono kaupunkien ilma. Ympäristöteknologiaa on kehitetty ja otettu käyttöön. Mutta vielä melko hitaasti. Pariisin ilmastosopimus antaa Kiinan jopa jonkin aikaa kasvattaa päästöjään. Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen riippuu suurimmista päästäjämaista.
Näinhän se on. Tänään olikin aiheesta Ajankohtaisessa Ykkösessä keskustelu, jossa vieraana tekniikan tohtori Eero Paloheimo. Löytyy varmaan Ylen Areenastakin.
Varsin pelottava kuva nykytilanteesta. Ilmastonmuutos on jo täydessä vauhdissa vaan vieläkään ei kansojen päättäjiltä irtoa konkreettisia toimenpiteitä. Ehdotellaan vaan sitä sun tätä. Tilanne riistäytyi käsistä jo 30 vuotta sitten, mikä oli kyllä tiedossa. Mitään ei tehty. Huolestuneita pidettiin jonninjoutavina höpöttäjinä.