Mitä näet kuvassa ja mitä se sinulle kertoo?
Miksi Israelin pitäisi tulevaisuudessa pienentää armeijaa ja lopettaa muslimimaiden terrorisoinnin?
Israelin pinta-ala on 20.991 km², jossa asuu 8.800.000 asukassa (vertaa meillä Kainuun maakunnan pinta-ala on 21.500 km², jossa asukkaita 75.650).
Israelin pinta-ala on Kainuun maakunnan kokoinen; miksi siitä pitäisi antaa osa muslimeille?
Israelissa asuu 1,2 miljoonaa muslimia; paljonko juutalaisia asuu muslimimaissa?
Miksi Israel ei usko muslimimaiden rauhan tahtoon?
Tulisiko Lähi-itään rauha, jos muslimimaat ajaisivat Israelin Välimereen ja Israelin valtio lopetettaisiin?
Kaikki julkaistut blogini:
Ajattelin kommentoida, kun kerrankin olen kanssasi Juha suurinpiirtein samaa mieltä Hyvin havainnollistettu. Ehkä itse käyttäisin nimitystä ”arabimaat.”
Israel on alueen ainut demokraattinen valtio, jonka moderni kulttuuri, mm. käsitys ihmisoikeuksista monessa suhteessa vastaa omaamme.
”Arabimaat” on sikäli rajaava, että tällä hetkellä Israelin ulkopolitiikan kysymys on koskenut Irania, joka rahoittaa terroristeja, ja Iran ei ole arabivaltio. Ethnic cleansing in the Middle East on surkuhupaisa teema.
Joo, Juhanin tarkennuksen ”arabimaista” allekirjoitan.
Kiitos totuudellisesta jutustasi, Juha!
Kiitos kommenteista. Onko Israel ainut Lähi-idän maa, jonka pitäisi tehdä myönnytyksiä, jotta saataisiin pysyvä rauha Lähi-itään? Miksi vain harva muslimimaa on tunnustanut Israelin valtion?
Israelin valtio on ollut koko olemassa olonsa aikana jatkuvan arabiterrorismin kohteena, joista osa tehdään ” Palestiinan” kautta. Kuitenkin jos tutkimme historiaa, myös muista kuin islamilaisista lähteistä, ei löydy mistään valtiota nimeltä ”Palestiina” saati sitten Jerusalemia sellaisen pääkaupunkina. ”Palestiina”- nimistä valtiota ei ole ollut olemassa ennen Israelin valtion syntymistä 1948. Käsite ”Palestiinan valtio” tuli Israelin valtion syntymisen jälkeen -48. Käsite ”Palestiinan valtio” perustettiin ainoastaan
siitä syystä, että sen avulla koetetaan tuhota Israel ja saada maailman sympatiat arabien puolelle. Näiden tosiasioden peruusteella on Israelilla täysi oikeus puolustaa maataan jatkuvillta ohjusiskuita ja muilta terrori iskuilta. Mitähän tapahtuisi, jos esimerkisi Suomi, tai jokin muu maa ampuisi raketteja toiseen maahan ja vaatisi itselleen alueita jotka kuuluvat heille ? Tulisiko siitä äkillinen loppu ?
Palestiina-nimi on kyllä ikivanha, ja näin ollen luonteva nimi sille arabivaltiolle, josta YK marraskuussa 1947 äänesti.
Harmi vain, ettei tällaista valtiota koskaan syntynyt, sillä vuosi Israelin itsenäisyyssodan aselevon jälkeen Jordania valtasi Jordanjoen länsipuolen itselleen, mistä myöhemmin noin 20 vuotta myöhemmin seurasi Jasser Arafatin yritys suistaa Jordanian kuningas Hussein vallasta. Tuohon aikaan Israel ei ollut palestiinalaisten varsinainen vihollinen.
Nykyään palestiinalaisia on toki myös Libanonissa ja Syyriassa, ja heidän elämänsä pakolaisina on paljon kurjempaa kuin Länsirannalla. Tämä koko historia tavallisesti kuitenkin halutaan nähdä vain Israelista johtuvana, ja tämä on niin silmiin pistävää, että tällainen meikäläisen tyyppinenkin vanhan liiton anarkistihippikin huomaa sen.
Pari pientä reunahuomautusta. Pinta-alalla ei käydä sotaa. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maat ovat täynnä aavikoita, joissa piisaa neliökilometrejä. Väkiluvuillakaan ei ole enää niin paljon merkitystä kuin ennen, koska sodankäynti on joko a) teknistynyt tai b) muuttunut terrorismiksi. Sotilaallinen voima ratkaisee, ei pinta-ala tai väkiluku. Sotilaallisessa voimassa ratkaisee armeijan nykyaikaisuus ja mahdollisuus ydinaseeseen ja liittoutuminen. Israel lienee hoitanut nämä asiat tunnollisesti, tosin liittolainen USA ainakin julkisuudessa joskus kiukutteleekin. Suurin osa noista kartan maista on kehitys maita, joilla ei ole mitään reaalisia edellytyksiä aseellisiin konflikteihin Israelia vastaan. Tuskin niillä on siihen aikomustakaan, koska konflikteja riittää sekä sisäisesti että keskenään. Arabimaissa ja Iranissa harjoitetaan paljon juutalaisvastaista retoriikkaa, muttei niistä ole neljäänkymmeneen vuoteen ollut todellista uhkaa. Mutta ennustaminen on tietenkin vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden.
Kiitos Juha Heinilä!
Olen iloinen, että olet klassisen kristinuskon edustaja ja samalla Israelin asian esillä pitäjä. Olen huomannut viime aikoina, että samaan aikaan kun Israelin valtiota morkataan poliittisin sanakääntein monien liberaaliteologien piirissä (poislukien muutamat körtit), korvausteologiset sävyt taas lyövät läpi (taas!) muutamien vaikutusvaltaisten konservatiivien piirissä.
Klassisen kristinuskon näkökulmasta katselle (luonnollinen) Israel ei ole vain kansa kansojen joukossa, joka olisi (Jumalan lupaukset Juudan kansalle antamat lupaukset poissulkevasti) korvautunut kristillisellä kirkolla. Luonnollinen Israel edustaa edelleen Jumalan uskollisuuslupausten kohdetta. Jumala ei tätä kansallista kutsumistaan kadu, vaikka evankeliumin asia ei Jumalan omaa kansaa (vielä) laajasti kiinnostaisikaan. Tämä olisi vähintä, mitä konservatiivikristityn olisi hyvä muistaa. Raamatullinen kristitty tunnustaa Israelin erityisen aseman Jumalan silmäteränä.
Raamatun arvovallan kyseenalaistavan ihmisen on vaikeaa siunata Israelia teologisin perustein puhumattakaan omaksua näkemystä Jumalan valitusta kansasta. Tämä näet sotii helposti ihmisen luonnollista moraalitajua vastaan.
Näkisin kuitenkin niin, että tämä Juha Heinosen blogi on mainio puheenvuoro juuri maallistuneelle ihmiselle. Kohtuuden nimissä Israelin valtiolta ei ole esim. kohtuullista odottaa suuria alueluovutuksia, jos sitä ympäröi poliittisesti räjähdysherkkä muslimimaailma. Kohtuuden nimissä voidaan myös puhua juutalaisten historiallisesta paluumuutto-oikeudesta ja oikeudesta kansalliseen puolustukseen (pienen alueellisen kokonsa takia jopa hieman etupainotteisesti). Kohtuuden nimissä voidaan myös verrata (ja ihaillakin) Israelilaisen oikeusjärjestelmän ja demokratian yllättävän suurta joustoa ja avoimmuutta jne.
Siinä vain muutama asia, jotka ovat kohtuudella tunnustettavissa, vaikka ei sidottaisi argumentointia teologiaan…