Ari

Tulkintasi 1 Pietarin kirjeen sanomasta on vääristelyä. Kiellät Jumalan sanan selkeän sanoman: Kaste pelastaa. Se ei auta että kiemurtelet yrittäessäsi väistää totuuden kohtaamista.

1 Piet. 3:21

Vuoden 1938 käännös

Tämän vertauskuvan mukaan

— joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta — Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

Raamattu 1992

Tuon esikuvan mukaisesti teidät

ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,

UT2020

Samoin teidätkin

, ei saastaisesta elämästä luopuminen. Kasteessa te olette tehneet Jumalan kanssa sopimuksen, joka takaa teille puhtaan omantunnon. Te pelastutte Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.

Joten Ari hyvä.

Kun niin kovasti puhut uskosta, niin minne sinun uskosi juoksi karkuun, kun kaiken maailman omien järkeilyjesi vietteleminä menet kieltämään Pietarin selkeän sanan.

Jotta oppisit tuntemaan edes pelastuksen alkeet, niin siksi olen korostanut Pietarin sanoman keskeiset sanat. Näin yritän vanhemman ja elämää kokeneemman neuvona antaa sinulle että opettelepas sisältälukutaitoa, jottei epäuskosi pääsisi sinua tyystin harhateille johtamaan.

Matias Roto mitä on sitten jopa itse mainitsemasi:

””Tämän vertauskuvan mukaan””, mitä on tämä ”vertauskuva”, selitäppä nyt selkeästi?

Uskotko että ”kerran kastettu, aina pelastettu”?

Pakkohan sinun on uskoa noin, muutenhan koko oppirakennelmasi sortuu, sillä jos kastetut eivät aina pelastu niin kaste ei pelastakkaan, mot.

Ari

Kaste liittää meidät pelastukseen. Kaste siis antaa pelastuksen. Tässä pelastuksen yhteydessä me sitten elämämme koko elämämme ajan. Tämä elämä on uskosta elämistä. Kaste siis liittää meidät vanhurskauttavaan uskoon ja tämän uskon vanhurskauden varassa meillä on armollinen Jumala joka vie meidät perille.

Ongelmasi on se että asetat kysymyksesi väärin. Siksi silmäsi ovat sokaistuneet huomaamasta että jo itse lähtökohtana olevassa blogissani olen vastannut kysymykseesi:

Tässä tulee esille se, että pelastus on yksi, koska Kristus on yksi. Tästä Kristuksen pelastuksesta on kysymys niin kasteen toimituksessa kuin myöhemmin katumuksessa eli ripittäytymisessä tähän samaan armoliittoon palaamisessakin.

Ari

Kasteen vaikutus ulottuu koko elämään sen alusta sen loppuun aina taivaaseen siirtymiseen saakka. Koko kristillinen elämä uskossa on nimittäin kasteesta elämistä.

Tästä Luther kirjoittaa selkeästi Isossa katekismuksessa:

Mitä kasteessa tapahtuu ja mitä se vaikuttaa?

Juuri siinä vanha ihminen surmataan ja sen jälkeen nousee ylös uusi ihminen. Näiden kahden tapahtuman on jatkuttava meissä läpi koko elämämme. Eihän kristillinen elämä oikeastaan mitään muuta olekaan kuin yhtä jokapäiväistä kastetta, joka on kerran alkanut ja jatkuu alati. Sillä kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhaan ihmiseen, täytyy lakkaamatta perata pois, ja tilalle on saatava sitä, mikä kuuluu uuteen ihmiseen. Mikä sitten on vanha ihminen? Se on itsekäs minämme, jonka olemme perineet Aadamilta. Se on täynnä vihaa, kiivautta, kateutta, siveettömyyttä, ahneutta, laiskuutta, ylpeyttä ja ennen kaikkea epäuskoa. Sen täyttävät kaikenlaiset paheet, eikä siinä ole luonnostaan mitään hyvää. Mutta kun olemme päässeet Kristuksen valtakuntaan, tuon kaiken pitää joka päivä vähentyä, niin että ajan mittaan tulemme yhä lempeämmiksi, kärsivällisimmiksi ja sovinnollisemmiksi sekä teemme ahneudesta, vihasta, kateudesta ja ylpeydestä yhä selvemmän pesäeron.

Näin kristityt käyttävät kastetta oikein, ja juuri tätä vedellä kastaminen merkitsee. Ellei näin tapahdu, vaan vanhan ihmisen ohjaukset päästetään löyhälle, niin että sen vauhti vain kiihtyy, silloin ei kaste ole käytössä, vaan ponnistellaan kastetta vastaan. Sillä ne, jotka elävät erossa Kristuksesta, eivät muuta voi kuin tulla päivä päivältä pahemmiksi. Sananlaskukin lausuu tämän totuuden: ”Aina entistä pahempi, iän myötä ilkeämpi.” Jos joku oli vuosi sitten ylpeä ja ahne, tänä vuonna hän on paljon ylpeämpi ja ahneempi. Näin kelvottomuus kasvaa ja edistyy ihmisessä nuoruudesta asti. Pikkulapsessa ei ole vielä mitään erityisiä paheita, mutta kun hän varttuu, hänessä ilmenee kurittomuutta ja siveettömyyttä. Kun hän tulee täysi-ikäiseksi mieheksi, esiin alkaa nousta yhä enemmän todellisia paheita. Jos siis kaste voimineen ei ole torjumassa ja tukahduttamassa vanhaa ihmistä, tämä seuraa luontoaan ja jatkaa hurjastelevaa elämää. Mutta siellä, missä ihmiset ovat tulleet kristityiksi, vanha ihminen heikkenee päivä päivältä, kunnes vihdoin häviää kokonaan. Tätä on oikea nöyrtyminen kasteeseen ja nouseminen siitä joka päivä jälleen ylös. Ulkonaista merkkiä ei siis ole asetettu vain vaikuttamaan voimakkaasti, vaan myös jotakin julistamaan. Milloin uskoa harjoitetaan niin, että se tuottaa hedelmää, kaste ei ole tyhjä vertauskuva, vaan siihen liittyy myös vaikutus.

Ari

Kiitos kysymyksestäsi

1) Mielestäni rakkaus ”ulkopuolella olevia” kohtaan on luonnollinen seuraus jo siitä, että olemme sukulaisia jo Aatamista asti. Niinpä emme saa helveksia ketään ei ainoatakaan kanssaihmistämme, koska jos niin teemme, niin halveksimme omaa sukuamme.

Niinpä omalta osaltanikin pyrin kohtaamaan jokaisen lähtökohtaisesti ystävänä ja naapurina ja lähimmäisenä jonka kanssa kuulumme yhteen, joko lähempää tai kauempaa sukulaisena yhteenkuuluvina.

Toki olen kiitollinen että jo isäni opetti minut tällaiseen kaikkien kanssa periaatteessa ystävälliseen asenteeseen. Hän suhtautui lähes samalla tavalla olipa sitten kyse naapurin juovuksissa olevasta kaverista tai tasaaltamme ministeristä. Erot muodostuivat vain tilanteen vaatimista sopeutumisista oikean tason löytämiseksi, yleensä hyvin käyttäytyvien kanssa leppoisasti jutustellen ja jouvuksissa olevaa jonkin verran neuvoen tai auttaen, ettei tämä rappusissa loukkaisi itseään.

2) Seurakuntatyössä lähden siitä, että jokainen kastettu on myös uskova. Suhtaudun jokaiseen tästä lähtökohdasta käsin ja palvelen heitä tasapuolisesti tekemättä mitään eroa siitä miten syvällisesti nämä ovat päässeet uskon ymmärtämisessä. Minkäänlainen syrjintä ei missään tapauksessa ole sopivaa ketään kohtaan. Sellainen olisi täysin kaikkien hyvien käyttäytymisperiaatteitten vastaista.

Tehtäväni ei ole tuomita vaan palvella ja sen mukaisesti myös toimin, jotta evankeliumin esillä pitämiselle ei tulisi mitään estettä. Evankeliumi itsessään on voimallinen tekemään työnsä. Minun ei tarvitse auttaa itämässä olevia taimia kasvamaan rupeamalla repimään niitä irti maasta että ne muka tällä tavalla alkaisivat kasvamaan nopeammin kuin niiden lainalaisuuteen kuuluu.

3) Raamattu kehottaa meitä tekemään hyvää. Tässä yhteydessä se puhuu siitä, ettei samasta lähteestä voi pulputa sekä hyvää että huonoa vettä. Valitettavasti tämä ei aina pääse toteutumaan jokaisen elämässä vaan samasta ihmisestä voi valitettavan usein tulla ulos sekä rakkauden että vihan purkauksia. Ihminen on jo Adamin lankeemuksesta asti syntiinlankeemuksen tilassa. Näin kukaan ei voi omassa itsessään päästä täydellisyyteen tämän elämän aikana. Vasta taivaaseen päästyämme pääsemme tästä perinnöstämme eroon.

Kaikki hyvä mitä maailmassa esiintyy tulee keskuuteemme Jumalan lahjana. Jumala on luonut meidät hyviksi. Jokainen hyvä teko on hänen luomistekojensa ylistystä. Jeesus on meidät pelastanut ja kasteessa ottanut Jumalan lapseuteen. Niinpä tässä uuden ihmiskunnan alussa meillä on alati kiitollisuus Vapahtajamme suuresta armosta ja loputtomasta rakkaudesta, jolla hän joka päivä pesee meidät puhtaiksi siinä anteeksiannon puhdistuksessa, joka riittää koko elämämme ajan alati uudistuvaan elämän vapauttamiseen ja toivon näköalojen antamaan autuuden odottamiseen. Pyhä Henki on kanssamme alati, joka hetki. Hänen opastuksessaan ja johdatuksessaan saamme kulkea turvallisesti elämässämme eteen päin joka hetki uudistusta pyytäen ja toivon täyteisesti Jumalan Pojan takaisin tuloa kohti kurottaen elää elämäämme täysipainoisesti ja Jumalan huolenpidosta iloiten.

Ari

Luther oli aikansa oppinein mies. Tässä sinulle olisi hyvä malli
tehdä juuri niin kuin hän teki. Opiskella koko ajan niin hyvin kuin voi ja pystyy, koko elämänsä ajan.

Esimerkiksi vuosien 1502 – 1522 välisenä aikana hänen lyhin työpäivänsä oli 12 tuntia vuorokaudessa. Tässäkin sinulle olisi mahdollisuus ottaa esimerkkiä elämääsi. Tee työtä ja tee se kunnolla.

Luther piti hyvää huolta puolisostaan. Tässäkin hän on hyvä esimerkki sinulle. Huolehdi perheestäsi niin hyvin kuin ikinä voit. Minkä teet vaimollesi, sen teet itsellesi. Huolehdi myös lapsistasi niin hyvin kuin voit. Lutherin jälkeläisiä asuu jopa täällä Suomessa. Pidä sinäkin huolta jälkikasvustasi niin hyvin että vielä puolen vuosituhannen jälkeenkin heidän keskuudessaan elää muistoissa se, mitä sinä olet tehnyt kansamme ja yhteiskuntamme hyväksi.

Luther taisteli myös aikansa harhaoppineita vastaan. Hän varoitti näiden aiheuttamista ongelmista ympäröivälle yhteiskunnalle ja jopa koko kristikunnalle. Tässäkin sinulla olisi oppimista, paljonkin, niin ettei ihmisiä toinen toisistaan erottaville voimille anneta valtaa repimään rikki yhteistä elämäämme toinen toisemme kanssa eikä myöskään repimään hajalle yhteistä kristikuntaa, joka on ollut Pyhän Hengen toimintaväline jo apostoleista alkaen.

Joten tässä on muutama näkökohta, joiden perusteella totean että kritiikkisi ampuu ohi. Olisi hyvä jos lukisit edes yhden kunnollisen ja pätevän historioitsijan teoksen Lutherin elämästä ennen kun menet rätit silmilläsi ampumaan tussarisi täyslatinkia, kuvitellen osuvasi häneen, vaikka laukauksesi meneekin hongikkoon harhaisten lähteittesi takia, joiden vuoksi kuvitelmasi liikkuvat aivan eri mantereella kuin uskonpuhdistajamme arkirealistinen elämä tosiasiallisessa historiassa tapahtui.

Matias Roto siis seuraatko (eli teetkö niiden mukaan) sinä Lutherin kirjoituksia vai irtisanoudutko niistä?

Ari

Kysyt suhdettani Lutherin. Hän on minulle hyvin suuri oppi-isä.

Minulla on valtaosa hänen tuotannostaan saksan kielellä kokoomateoksessa jossa on 25 isoa kirjaa Luthers Sämtliche Schriften. Esimerkiksi viimeissä on sivunumerointeja vastaavia palstanumeroita aina 2202 asti.

Joten ymmärtänet, että hän oli aikansa tuotteliain kirjailija. Vielä 1900 -luvulle asti koko maailman kaikkien aikojen tuotteliain kirjailija. Vasta silloin kuulemma, en tiedä varmaksi, lienee joku ylittäneen Lutherin tuotannon sähköisiä tekstinkäsittelylaitteita käyttäessään.

Hänen tuotantonsa kriittinen laitos on Weimarer Ausgabe (WA), jossa on 127 kirjaa. Katsoppas miten komea hylly noista Lutherin tuotannon kirjoista syntyy.

https://de.wikipedia.org/wiki/Weimarer_Ausgabe_(Luther)

Lutherin kokoelman lisäksi muuta Luther -kirjallisuutta minulla eri kielisinä noin hyllymetrin verran, lisäksi lukuisia muita kirjoja, joissa viitataan hänen tuotantoonsa.

Aikoinaan osallistuin professori Haikolan Luther tutkimuksenseminaariin jo 1960-luvun puolivälissä. Kokonaisen vuoden käytimme aikaa Lutherin ajan saksan kielen opiskeluun lukemalla hänen tuotantoaan alkukielillä. Haikola oli erittäin pätevä Luther-tutkija, jonka elämän ongelmana oli vain vaikea sotavamma, joka useaan otteeseen hankaloitti hänen elämäänsä.

Muutoinkin suomalainen Luther -tutkimus on vuosikymmeniä ollut kansainvälistä huippuluokkaa. Meillä on valtava määrä hyviä väitöskirjoja Lutherin teologiasta.

Nykyisistä piispoista Simo Peura on tutkinut Lutherin tuotantoa hyvin perusteellisesti. Niinpä hän oli mukana myös luterilaisten ja katolisten yheisesti laatimassa asiakirjassa

Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista

Tämän asiakirjan jo yksistään pitäisi vakuuttaa sinullekin miten tärkeää on tehdä teologisesti pätevää yhteistyötä kaikkien kirkkokuntien välillä.

Matias Roto et vastannut kysymykseeni, seuraatko hänen kirjoituksiaan vai irtisanoudutko niistä?

Ari

Miksi kummassa toistat kysymystä melkein jankuttamiseen asti. Etkö hyvä ihminen ymmärtänyt vastauksistani, että me luterilaisena kirkkona seuraamme häntä.

Muista että usko ei ole yksityisasia, vaan meidän uskomme on yhteinen usko. Tästä yheisestä uskosta meidät on tehty osallisiksi jo pyhässä kasteessa ja tämän yhteisen uskon osallisuudessa me elämme Pyhän Hengen johdatuksessa kautta koko elämän aina ikuisuuden kirkkauteen asti, kun taisteleva ja kilvoitteleva kirkko muuttuu voittaneitten ja perille päässeitten autuaitten kirkoksi.

Tässä alla siis ohje papeille nuorten opettamisesta:

”” Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.

Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. (http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html)

Ari

Tyyli on tuon ajan tyyliä. Se on historiallisen tilanteen mukaista puhetta.

Sen sijaan itse asia tuossa Lutherin selityksessä on aivan täyttä asiaa. Sinunkiin olisi aihetta ottaa opiksesi se että opettelisit edes opin perusteet kunnolla niin ettei jatkuvasti tarvitsisi oikaista sinun käsityksiäsi.

Matias Roto siis kun pidät rippikoulua niin jos ei halua opetella niin eikun nälkäkuurille ja maasta pois sellanen raakalainen?

Tuo viittaus tilanteen mukaiseen ontuu ja pahasti, siis mikä oli tilanne Jeesuksen aikaan, ei Hän pakottamalla yrittänyt saada juutalaisia uskoon vaan jokaista Hän kutsui yksitellen ja ei pahastunut vaikka pois menivätkin, ei ketään voi pakottaa rakastamaan.

Missä tuossa vähäkatekismuksen kohdassa näkyy rakkaus?

Ari

Lutherin aikainen yhteiskunnan kuri oli sellainen, että jos joku ei suostunut elämään toisten mukana, niin sellaisesta potkittiin kerralla pois maasta. SE on kuulunut muinaiseen tyyliin jo tuhansia vuosia. Vastaava tapa oli jo muinaisilla heettiläisillä noin kolme ja puoli vuosituhatta sitten. Huomasin tuon vaikka muutamat heettiläisen lain kääntäjät olivat olleet tuosta tekstin kohdasta ymmällään, eivät olleet huomanneet, että se oli ollut maan tapa jo tuolloin.

Tuo kaikki on ollut yksinkertaista yhteiskunnan tuon ajan toimintaohjetta. Pullikoivia ei suvaittu, vaan jokaisen oli pakko sopeutua porukkaan tai sitten porukasta ulos, yksikseen erakkkona elämiseen joka käytännössä useinkin merkitsi hitaasti tapahtuvaa kuolemaa, kun yksinään ei oikein tahtonut pystyä elämään kovin pitkiä aikoja noina ankeina aikakausina.

Kovinpa olet lukenut ylimalkaisesti Jeesuksen ajan historian todellisuuden kuvauksia. Koko yhteiskunta oli erittäin kollektiivinen. Yksieläjiä ei ollut kuin pitaaliset, jotka sentään saivat kerjäämällä toisilta elämäänsä tarvitsevan avun. Yksineläjiä oli muutoin vain riivaajien vallassa olevat ja muut häiriköt. Tavalliset ihmiset elivät keskellä ihmisten vilinää.

Jeesuksen vertauksessa kapeasta ja leveästä tietäkin: Kapea tie johti kaupungin portista sisälle kaupungintorin vilinää. Leveä tie oli kahden vuoren välinen sola joka johti keskelle autiomaata täydelliseen yksinäisyyteen ja lopulta janoon tai nälkään kuolemaan.

Joten Jeesuksen ajan kaikessa elämässä elämä oli

y h t e i s ö l l i s t ä

elämää monien ihmisten jatkuvasti esiintyessä aivan lähietäisyydellä toinen toisensa seurassa.

Ari

Rakkaus näkyi Lutherin katekismuksissa aivan arkisella tasolla. Perheen isä pitää huolta vaimostaan ja lapsistaan. Vaimo pitää huolta puolisostaan ja lapsistaan. Lapset osallistuvat kodin askareihin voimiensa mukaan. Lähimmäisen rakkaus säilyi naapurien välillä, koska se kuului elämän perustana olevaan lähtökohtaisesti toinen toisestaan huolehtivaan yhteisöllisyyteen. Jne.

Joten rakkaus on ollut kaiken opetuksen perustavana yhteiskunnan oletusarvona.

Ari

Käytännössä kirkko jakaantui kahdeksi eri kirkkokunnaksi vasta vähitellen. Tähän johtivat paitsi teologiset erot myöskin poliittiset ja taloudelliset olot. Pohjois-Euroopan maat eivät tahtoneet alistua italialaisten johtoon eikä maksaa italialaisten rakennusprojekteja yms.

Esimerkiksi kun sittemmin luterilaisen ja reformoidun kirkon eroon johtaneet erimielisyydet ehtoollisopista jotka käytiin 1529 niin kukaan ei tuohon aikaan vielä ajatellut että he olisivat muita kuin katolisen kirkon jäseniä ja kuitekin Luther oli saanut pannabullan jo yhdeksän vuotta aikaisemmin.

Myös Augsburgin valtiopäivillä 1530 kukaan ei vielä ajatellut että myöhemmin osapuolista voisi syntyä eri kirkkokuntia. Ja ota huomioon – Juuri Augsburgin tunnustus on koko luterilaisen kirkon kannalta ratkaiseva uskontunnustus.

Augsburgin tunnustus sanoo:

Sitten on myös tarkoituksena, että molempien osapuolten mielipiteet ja näkökannat tässä uskonasiassa tulisivat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja punnituiksi keskinäisessä rakkaudessa, lempeydessä ja ystävyydessä, jotta näissä asioissa –— saataisiin aikaan yksinkertainen ja totuudellinen ratkaisu ja kristillinen sovinto, niin että meidän keskuudessamme tulevaisuudessa yksi ja sama, aito ja tosi uskonnon muoto saisi olla käytössä ja harjoituksessa. Toivomme on, että niin kuin me elämme ja taistelemme yhden ainoan Kristuksen alaisina, me voisimme myös elää yhdessä ja yksimielisinä yhdessä ainoassa kristillisessä kirkossa.

Näin tunnustuksen johdannossa
ja yhteenvedossa sanotaan:

Tässä ovat esitettyinä meidän oppimme pääpiirteet. Siitä voidaan todeta, ettei siinä ole mitään, mikä on ristiriidassa Raamatun tai katolisen kirkon tai Roomankaan kirkon kanssa, sikäli kuin kirkon oppi on isien kirjoituksista meille tunnettua.

Joten Ari hyvä

Huomaa mikä on teologisen sisällön kannalta oleellista ja mikä sitten on olosuhteiden murroksissa syntynyttä ulkonaista erilleen joutumista.