Ministeri Ohisalon julkitulo on mielenkiintonen katsoessaan yhteen feminismiä ja mahdollisesti myös haasteita katsoa sukupuolen variaatiota poikkeuksissa niin Ihmisen persoonallisuuteen kuin fysiologiaan.
Kuitenkin tässä Ministeri ei katso jo vanhoja klausuuleita yhdenvertaisuudesta, eikä tasa·arvon huomaamisesta.
Feminismin huomaan interaktiivisuuden asiassa katsovan naisen merkityksen katsomista päätöksissä jolloin ajan kanssa suurempi osa meistä siirtyy kodin ja mahdollisen, yhden, lapsen hoitoon naisten hoitaessa käytäntöä. Ei tämä huono malli ole, ja iteki tykkään ruuan valmistuksesta.
Sukupuolen kiintymyksen asiassa toiseen tällä on kuitenkin paljon merkitystä. Kun nyt Ihmisen arvolla kaupallisuudessa on merkitystä miten kävisi naisten määrittelemässä mallissa.
Edelleen uskoisin etteivät aidot tykästymiset häviäisi mutta miten meille jurrikoille, ja hiukka erilaisen habituksen omaaville kävisi. Hyvän tai huonon käymiäinen on suhteellista mutta kuitenkin.
Intersektionaalisuus hallitusohjelmana on hyvin outo sen määritelmien takia. Sen mukaan ihmisen sukupuoleen liittyy monta parametria:
Sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, oma käsitys tai halu sukupuolestaan, sukupuolisuutensa esillletuonti. Tämähän on täyttä huttua. On myös täysin älytön edes asettaa vaatimus, että vahvasti ongelmainen henkilö on nähtävä tasa-arvoisena hakijana mm työpaikkoihin. On selvää, ettei näin voi käytännössä olla.
Tasa-arvo on ymmärretty väärin. Emmehän me edes voi olla tasa-arvoisia tai yhdenvertaisia. Ihmisarvo on sama kaikilla ja siitäkin luistetaan. Jos teholla on yksi paikka vapaana ja potilaina Sauli Niinistö ja minä niin hoito annetaan presidentille.
Oletkohan ymmärtänyt intersektionaalisuuden vähän nurinkurisesti, Juuso Hämäläinen? Käsittääkseni intersektionaalinen feminismi kiinnittää huomiota siihen, mitkä muut tekijät kuin sukupuoli vaikuttavat monien naisten heikompaan asemaan.
Työnhaun tasa-arvonkin olet käsittänyt kovin oudosti. Se tarkoittaa vain, etteivät työnteon kannalta merkityksettömät seikat saa vaikeuttaa työn saamista. Sähköasentajan on osattava ammattinsa, mutta iällä, sukupuolella, kansallisuudella, uskonnolla tai vaikkapa puoluekannalla ei saa olla merkitystä työnhaussa.
Ministeri Ohisalon julkitulo on mielenkiintonen katsoessaan yhteen feminismiä ja mahdollisesti myös haasteita katsoa sukupuolen variaatiota poikkeuksissa niin Ihmisen persoonallisuuteen kuin fysiologiaan.
Kuitenkin tässä Ministeri ei katso jo vanhoja klausuuleita yhdenvertaisuudesta, eikä tasa·arvon huomaamisesta.
Feminismin huomaan interaktiivisuuden asiassa katsovan naisen merkityksen katsomista päätöksissä jolloin ajan kanssa suurempi osa meistä siirtyy kodin ja mahdollisen, yhden, lapsen hoitoon naisten hoitaessa käytäntöä. Ei tämä huono malli ole, ja iteki tykkään ruuan valmistuksesta.
Sukupuolen kiintymyksen asiassa toiseen tällä on kuitenkin paljon merkitystä. Kun nyt Ihmisen arvolla kaupallisuudessa on merkitystä miten kävisi naisten määrittelemässä mallissa.
Edelleen uskoisin etteivät aidot tykästymiset häviäisi mutta miten meille jurrikoille, ja hiukka erilaisen habituksen omaaville kävisi. Hyvän tai huonon käymiäinen on suhteellista mutta kuitenkin.
Intersektionaalisuus hallitusohjelmana on hyvin outo sen määritelmien takia. Sen mukaan ihmisen sukupuoleen liittyy monta parametria:
Sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, oma käsitys tai halu sukupuolestaan, sukupuolisuutensa esillletuonti. Tämähän on täyttä huttua. On myös täysin älytön edes asettaa vaatimus, että vahvasti ongelmainen henkilö on nähtävä tasa-arvoisena hakijana mm työpaikkoihin. On selvää, ettei näin voi käytännössä olla.
Tasa-arvo on ymmärretty väärin. Emmehän me edes voi olla tasa-arvoisia tai yhdenvertaisia. Ihmisarvo on sama kaikilla ja siitäkin luistetaan. Jos teholla on yksi paikka vapaana ja potilaina Sauli Niinistö ja minä niin hoito annetaan presidentille.
Oletkohan ymmärtänyt intersektionaalisuuden vähän nurinkurisesti, Juuso Hämäläinen? Käsittääkseni intersektionaalinen feminismi kiinnittää huomiota siihen, mitkä muut tekijät kuin sukupuoli vaikuttavat monien naisten heikompaan asemaan.
Työnhaun tasa-arvonkin olet käsittänyt kovin oudosti. Se tarkoittaa vain, etteivät työnteon kannalta merkityksettömät seikat saa vaikeuttaa työn saamista. Sähköasentajan on osattava ammattinsa, mutta iällä, sukupuolella, kansallisuudella, uskonnolla tai vaikkapa puoluekannalla ei saa olla merkitystä työnhaussa.