Törmäsin somessa erääseen juttuun, jonka mukaan rummut eivät kuulu seurakuntaan. Samoin annettiin ymmärtää, että sähkökitarat ja muut vastaavanlaiset instrumentit edustaisivat pahuutta.
Onkohan tässä kuitenkin ollut kyseessä enemmän henkilökohtainen antipatia tietyntyylistä musiikkia kohtaan, kuten black ja death metallia kohtaan? Siinä mielessä se onkin ymmärrettävää, koska nämä heavyrockin lajit edustavat nimenomaan pahuutta ja palvelevat sitä.
Mutta on kuitenkin myös monia muita musiikin lajeja niin heavymusiikissa kuin muissakin musiikin lajeissa, ja näissä kaikissa löytyy teoksia, jotka on tehty Herran palvelemisen tarkoituksessa.
Näin ei siis ole mitään perusteltua syytä nimittää joitakin tiettyjä soittimia paholaisen soittimiksi, vaan keskittyä siihen, miten niitä käytetään. On aivan inhimillistä tulkita Raamattua siten, että sitä tulkitaan vähän niin kuin itse halutaan, ja siitä muodostetaan jokin asenne ja sitten automaattisesti Raamatusta ne jakeet, jotka ovat juuri sen mukaisia kuin mitä ollaan haluttu löytää.
Mutta on tietenkin olemassa pakanallista musiikkia ja nykyaikaiset ilmeettömät tasatahtiset rumpurytmit ja teknojumputus ovat tämän päivän pakanakulttuuria.
Mutta rummuilla on myös paljon muutakin virkaa musiikissa, kuten yksi tärkeimpiä asioita on pitää kappale kasassa, auttaa muita soittajia paremmin pysymään rytmissä ja värittää kappaletta eri tavoin lisäämällä erilaisia nyansseja musiikin kulkuun.
Sähköiset instrumentit ovat yksinkertaisesti nykyään käytössä ihan siksi, että kun yleisömäärät kasvoivat suuriksi, ei akustisten instrumenttien ääni enää kantanut yleisön jokaiseen kolkkaan, vaan niihin oli kehiteltävä mikrofonit ja vahvistimet. Myös pelkät bongot, gongat tai tamburiinit eivät äänenvoimakkuuden lisääntyessä enää riitä, vaan tarvitaan rumpusetti, jossa on voimakkaampi ääni.
Kun rumpusetissä on monenlaisia rumpuja, niillä saadaan enemmän vaihtelua kappaleeseen, joka muuten itse asiassa jäisikin kovin tasaiseksi, ilman vahvaa tunnelmaa. Kun Jumalan kunniaksi soitetaan, mielestäni Jumalan suuruus tulee paremmin esiin sillä, mitä mahtipontisemmin Hänen kunniakseen soitetaan. Näinhän teki Johann Sebastian Bach myös.
Tietenkin myös rauhallinen musiikki on Jumalan kunniaksi, mutta jos rauhallisen musiikin tarkoituksena on jonkinlaisen rauhallisen hyvänolontunteen tavoittelu, jonka kuvitellaan kuuluvan uskon ominaisuudeksi, ei se ole sitä todellista rauhaa, etenkään jos pelkona on että iloinen rummutus voisi häiritä tuota rauhantunnetta.
Silloin onkin syytä miettiä, onko edes saavuttanut sitä oikeaa rauhaa, vai tarvitaanko tuon rauhan ylläpitämiseen jokin erillinen keino, kuten musiikki, joka vaivuttaa mielen tällaiseen tilaan.
Silloin on jotain pielessä, usko ei ole silloin sitä ihan oikeaa, sellaista vahvaa lapsen uskoa. Usko Jumalaan ei ole pelkästään hiljaisuutta, vaan se on myös iloa ja voimakasta tunnetta, jonka haluaa huutaa maailman ääriin saakka.
Jumala on luonut musiikin siinä missä kaiken muunkin ja antanut valtavasti erilaisia mahdollisuuksia harjoittaa sitä. Toiset julkaisevat netissä kaikenlaista ennen uskoon tuloaan ja sitten kun tulevat uskoon, poistavat he kaiken entisen netistä, mutta mitä se oikeastaan auttaa? Ne ovat vain pois netistä, mutta eivät ne julkaisut ole koskaan poissa todellisuudesta ja Jumalan silmistä ja korvista.
Monesti se, että joku saattaa kuunnella juuri niitä kyseisen artistin vanhoja biisejä ja niiden mukana ikäänkuin huomaamatta ajautua uudempaan hengelliseen tuotantoon. Tämä on hyvä keino kalastaa ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi, koska monet torjuvat suoran puheen kaikista hengellisistä asioista, mutta kun sinne ajaudutaan puolihuomaamatta, useimmat ovat paljon vastaanottavaisempia tällöin.
Ylistysmusiikki on oma luokkansa musiikkilajeissa, ja usein sellaista musiikkia esitetään uskovien kesken. Jos uskovat julistavat Jumalan sanaa omassa kuplassaan ainoastaan niiden keskuudessa, jotka jo ovat uskossa, niin silloin jäävät sairaat ilman parantajaa, ja apua annetaan vain niille jotka eivät sitä tarvitse, koska ovat jo parantuneet.
On yritettävä ujuttautua sinne kuplan ulkopuolelle ja tuoda sinne sitä sanomaa, mutta se ei ole helppoa, koska liian hyökkäävä tapa karkottaa ne vähätkin ihmiset, jotka voisivat varovaisemmalla lähestymisellä ottaa sanaa vastaan.
Jos siis soitamme mitä tahansa musiikkia, jolla voidaan houkutella ihmisiä pikkuhiljaa hivuttamalla kristillisiin aiheisiin mukaan, ei mikään musiikki tällöin ole väärää musiikkia, koska se palvelee tällä tavalla Jumalaa.
Tarkoitus pyhittää keinot, eikä ulkoinen, pinnallinen olemus. Siksi ei ole mitään syytä tuomita yhtäkään instrumenttia tai musiikkityyliä paholaisen työkaluksi, koska samat asiat voivat ihan yhtä lailla olla myös Jumalan työkaluja.
Kaikkea, minkä Jumala on luonut ja minkä keksimiseen ihminen on saanut inspiraationsa Jumalalta, voidaan käyttää niin hyvään kuin pahaankin. Se on aina käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta viimekädessä kiinni.
