Seuraavassa muutama huomio liittyen viikko sitten tapahtuneeseen pappisvihkimykseen Pietarissa.
1. Tausta
Pietarin Pyhän Marian kirkossa vihittiin 3.9.2023 viisi suomalaista papeiksi. Vihittävinä olivat aakkosjärjestyksessä Jarkko Haapanen, Veli-Matti Kujala, Santeri Marjokorpi, Matti Rusama ja Hiroaki Yoshimura. Hiroakin kohdalla en tiedä onko hänellä Suomen kansalaisuutta, mutta itse asian kannalta sillä ei ole merkitystä.
Haapanen toimii Kansanlähetysopiston raamattulinjan linjavastaavana, Kujala Suomen Raamattuopiston vararehtorina, Marjokorpi Uuden Tien päätoimittajana, Rusama Karkun evankelisen opiston rehtorina ja Yoshimura Sleyn lähetystyöntekijänä.
Vihkimyksen toimitti Inkerin kirkon piispa Ivan Laptev. Avustajina vihkimyksessä toimivat Inkerin kirkon emerituspiispa Aarre Kuukauppi, joka myös saarnasi messussa, Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Daniel Nummela sekä Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä Juha Saari.
Vihkimys järjestettiin täsmälleen samaan aikaan, kun Mikkelin piispaksi vihittiin Mikkelin tuomiokirkossa Mari Parkkinen. Mikkelin piispa on ollut Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa se piispa, jonka tehtäviin on kuulunut yhteydenpito Inkerin kirkkoon.
Mikkelin edellinen piispa Seppo Häkkinen tuli tunnetuksi yhtenä konservatiivisimmista piispoista, vaikka Häkkinen itse ei pitänyt tästä leimasta. Mari Parkkinen on nainen, Vihreän puolueen ex-kansanedustaja-ehdokas ja arvoliberaali. Siis kaikkea, mitä Inkeri kirkko ei ole.
Inkerin kirkon johtoa oli kutsuttu Parkkisen piispavihkimykseen. Ketään ei tullut. Tehtävä Pietarissa oli tärkeämpi. Häkkinen kelpasi, Parkkinen ei.
Ajankohta oli muutoinkin outo. Venäjä käy brutaalia, raakaa hyökkäyssotaa eikä Pietarin tiellä juuri nyt suomalaisia näy eikä käy. Pietarissa papeiksi vihityt edustavat kaikki vanhaa virkakantaa. Vähän kärjekkäästi sanoen: Mieluummin Putinin vieressä kuin naisen.
2. Arkkipiispan reaktio
Arkkipiispa Tapio Luoma otti kyseiseen vihkimykseen suhteellisen voimakkaasti kantaa. Ilmeisesti arkkipiispa samalla toimi välittäjänä monien kansankirkon toimijoiden tunteille.
Kotimaa-lehden haastattelussa arkkipiispa totesi, että vihkimyksellä ”Inkerin kirkko synnyttää vakavia ongelmia” sekä ruokkii hajaannusta Suomen kirkon sisällä.
Seurakuntalaisen haastattelussa Luoma kysyi ”onko joidenkin järjestöjen pyrkimys irtaantua jollakin aikavälillä kirkostamme”. Edelleen arkkipiispa muistutti, että ”kaikilta kirkon virallisilta lähetysjärjestöiltä edellytetään sitoutumista yhdessä sovittuihin periaatteisiin.” Arkkipiispan mukaan on myös epäselvää pitääkö Kansanlähetys, Raamattuopisto tai Sley Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa edes ”Kristuksen kirkkona?
Luoman mukaan on kysyttävä, mikä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja kyseisten järjestöjen suhde ja toisaalta on myös kysyttävä, mikä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Inkerin kirkon suhde?
3. Inkerin kirkon pappeja, mutta duunissa Suomessa
Suomen Raamattuopiston (SRO) toiminnanjohtaja Lauri Vartiaisen mukaan vihityillä on tarkoitus työskennellä koulutustehtävissä Inkerin kirkossa. Askeleen lähemmäksi totuutta pääsi Kansanlähetyksen (KL) lähetysjohtaja Daniel Nummela, jonka mukaan ”Inkerin kirkolla on suunnitelma siitä, miten nämä papit tukevat Inkerin kirkon työtä.”
Vihkimystilaisuudessa saarnannut Inkerin kirkon emerituspiispa Aarre Kuukauppi puolestaan totesi saarnassaan – rehellisesti ja suoraan – useita kertoja, että kyseiset Inkerin kirkon papit on vihitty Suomea ajatellen.
Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan faktisesti vihityt jäävät alun alkaenkin Suomeen ja työskentelevät Suomessa ilman kirkon pappisoikeuksia. Kysymys on vain Suomen kirkon virkakäsityksen kiertämisestä erillisvihkimyksellä. Kaiken lisäksi mainittujen pappien kaitsennasta huolehtii Inkerin kirkon piispa Ivan Laptev.
Suomen kirkon piirissä siis toimii toisen sellaisen kirkon pappeja, jonka välit Suomen kirkkoon neutraalistikin ilmaisten kiristymässä. Ja siis sellaisen kirkon, joka ei välttämättä pidä Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa edes osana Kristuksen kirkkoa.
4. Kysymyksiä ja epätieteellinen proknoosi
Koko tilanteesta herää runsaasti kysymyksiä. Onko nyt niin, että tietyt tahot Suomessa käyttävät pientä ja ahdingossa muutoinkin olevaa Inkerin kirkkoa hyväkseen liittyen Suomen omiin kirkkopoliittisiin kiistoihin? Miten tämä tulee vaikuttamaan Suomen evl. kirkon muun muassa taloudelliseen tukeen Inkerin kirkolle?
Neuvostoliiton ortodoksinen kirkko sai – erityisesti toisen maailmansodan jälkeen – toimia aika ajoin suhteellisen rauhassa, mutta siitä oli maksettava hinta. Kaikesta päättäen Inkerin kirkko on järjetöntä hyökkäyssotaa käyvällä autoritaarisesti hallitulla Venäjällä saanut toimia melko normaalisti. Kaiken järjen mukaan jokin hinta tästäkin on jouduttu maksamaan. Kysyä voi onko poliittisesti tai moraalisesti oikein tässä tilanteessa – juuri nyt – hakea pappisvihkimystä maasta, joka käy brutaalia hyökkäyssotaa?
Edelleen on kysyttävä, mikä on Inkerin kirkon rooli Suomessa. Täällähän toimii ilmeisesti enemmän ja vähemmän kymmeniä Inkerin kirkon vihkimiä pappeja. Emerituspiispa Aarre Kuukauppi esittikin saarnassaan retorisen kysymyksen: ”Minulta kysytään usein, milloin Inkerin kirkko tulee Suomeen?”
Miksi järjestöjohtajat eivät voineet puhua suoraan ja rehellisesti? Mikä esti sanomasta, että vihittyjen pappien työ Venäjällä Inkerin kirkon parissa on parhaimmillaankin jonkin verran etätyötä ja muutama kerta vuodessa pistäytymistä kouluttamassa?
Onko fyysinen läsnäolo Venäjällä edes tässä (sota)tilanteessa – tai sen jälkeenkään ylipäänsä mahdollista?
Arkkipiispa Tapio Luoma sanoi, että toimenpiteitä vihkimyksen johdosta on odotettavissa. Tarkoittiko arkkipiispa ehkä, että loppukin taloudellinen tuki taloudellisissa vaikeuksissa oleville järjestöille kuten KL loppuu ja kirkkokolehdit kerätään tästä lähtien muuhun tarkoitukseen.
Edelleen voi kysyä, mihin mainitut järjestöt (KL, SRO, Sley) faktisesti pyrkivät? Onko järjestöjen piirissä jo vahvistunut näkemys, että irtautuminen kansankirkosta on jollakin aikajänteellä välttämätöntä? Onko niin, ettei Lähetyshiippakunta tule kysymykseen vaan perustetaan oma kirkko vai olisiko ”symbioosi” Inkerin kirkon kanssa mahdollinen?
En ota tässä blogissa kantaa virkakysymykseen. Kaiken edellisen jälkeen sanon lisäksi, että en epäile hetkeäkään kyseisten Pietarissa vihittyjen pappien vakaumuksen vilpittömyyttä ja aitoutta.
Jos saan ryhtyä ennustaja-ukoksi niin tällä haavaa näyttää siltä, että KL, SRO ja Sley tulevat irtautumaan Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta viimeistään, kun sukupuolineutraali-/tasa-arvoinen avioliitto sallitaan virallisestikin. Ehkä jo sitä ennenkin. Erityisesti Kansanlähetyksestä ja Sleystä jokin osa toki liittyy suoraan Lähetyshiippakuntaan, mutta enemmistö perustanee oman kirkon yksin tai yhdessä Inkerin kirkon kanssa. Tähän porukkaan tulee lisää jäseniä rukoilevaisuudesta ja ainakin Rauhan Sanan sekä suomenkieliseltä että ruotsinkieliseltä puolelta, joskin viime mainitun osalta mahdollinen myös oma pikku(tosipikku)kirkko.
Se, millä kansankirkolle on tosiasiassa merkitystä on, mitä tekee SRK? Oma veikkaukseni on, että kipeältä tuntuu, mutta vanhoillislestadiolaisuus lisää omalakista lentokorkeuttaan ja jatkaa kansankirkossa matalalla ja harkitsevalla kirkkopoliittisella profiililla. Tehden alttari-yhteistyötä naispappien kanssa. Homokysymyksen suhteen SRK:lle riittää jokin riittävän väljästi muotoiltu omantunnonvapausklausuuli. Toki muistettava, että Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksellä olisi vaikka jo huomenna halutessaan mahdollisuus, rahat, tilat, papit ja opit perustaa oma kirkko. Se olisi syntyessään olisi Suomen toiseksi suurin kirkko.
Rahahan se on jolla vidaan kiristää? Olen seurannut muutamaa vihkimystä, joissa Kuukauppi on ollut mukana. Hänellä ei ole ollut koskaan paikkaa alttarikaiteen sisäpuolella. Hän on toiminut kiltisti pukijana. No se on sivvuseikka niin kuin myöskin viittaus Venäjän sotaan. Ei kai Suomen kirkko aloita taistelua Inkerin marttyyikirkon kanssa. Aikanaan asioissa vähän mukana olleena tiedän, mikä näkä ja jano Jumalan sanan perään on ollut siinä kansanosassa, joka on tunnustanut Luterilaista uskoa. Inkerin kirkon elämästä on 70 vuoden pätkä pois. Älköön siis kukaan ajatelko, että vihdoin kirkon elvyttyä siellä kiljuen lähdettäisi kaikkiin läntisiin juttuihin mukaan. Eletään ja annetaan heidän elää, se on parsta mitä pystymme tekemään.
Kiitos Lauri kommentista. Ei Venäjän sota ole sivuseikka eikä lusikallinen realismia ole koskaan pahitteeksi. Ajattele, jos Venäjällä toimisi kirkko, jossa olisi naispappeja ja homovihkimyksiä? Ai niin, eihän sellainen olisi mahdollista.
Kirkon järjestöt yrittävät kiertää yhteisvihkimykset ja saavat työntekijöilleen pappisvihkimyksen, jotka toimittavat sitten messuja järjestöjen messuyhteisöissä, säännöllisesti. Muutama keikka vuodessa Viroon, kymmeniä omia messuja kotimaassa Inkerin kirkon pappis-statuksella. Ja näitä tulee lisää, ennen kuin Suomen Evankelis-luterilainen kirkko viheltää pelin poikki.
Arkkipiispa on oikeassa ja toivottavasti on voima ja valta viheltää peli poikki. Käsittämätöntä hajotustoimintaa. Miksi Inkerin kirkko ei perusta tänne omia seurakuntia?
Sami. Olen pitkälti samaa mieltä, mutta ehkä – jos olisin kirkkodiktaattori – perustaisin pikkuriikkisen hiippakunnan jonnekin Loimaan ja Karkun väliin, jossa toimisi piispa, joka vihkisi mainittujen järjestöjen omiin messuihin omia miespappeja erillisvihkimyksessä, jossa naisia ei lähelläkään alttarikaidetta ja nekin, jotka kirkon pientareella kurkottaisivat ikkunoista sisään, muistuttaisivat sukupuolettomia haamuja hiukan LHPK:n tyyliin.
Kari Matti, matkakulut tulisivat tuolla tavalla halvemmaksi. Mutta ihan jos ajattelee teologisesti niin protenttisella kirkkoperheillä on tässä suhteessa helpompaa perustaa omia uusia kirkkoja, vihkiä pappeja, missä huvittaa. Tämmöinen ei tulisi kuuloonkaan esim ortodoksi kirkossa. Joka tapauksessa voisihan Suomen kirkko perustaa omia seurakuntia Viroon ja lähettää sinne naispappeja seurakuntatyöhön. Tämä nyt vain esimerkkinä jotta tulisi valoa noihin järjestöblokkeihin.
Ortodoksisessa Kirkossa – niin Suomessa kuin muualla – on sitten muita ongelmia. Siitä huolimatta, että se on katolisen kirkon kanssa ja ohella epäilemättä se alkuperäinen kirkko, jonka Jeesus Kristus ja apostolit perustivat.
Sami, ihmettelen taas katkeria vuodatuksiasi herätysliikejärjestöistämme…
Blogiin kaksi täydennystä ja yksi kommentti: Santeri Marjokorpi on jo aikaisemmin vihitty Inkerin kirkon pappisdiakoniksi. Muun muassa aktiivista Inkerin-työtä harjoittavalla LFF:llä on kolme pappisdiakonia. Yksi on lisäksi nyttemmin Lähetyshiippakunnan pastorina. Heitä on myös muiden lestadiolaissuuntien Inkerin-työn parissa.
En tiedä, toimiiko Inkerin kirkon parissa maallikkosaarnaajia esimerkiksi siinä merkityksessä kuin SLEY:n, SRO:n ja KL:n parissa on ollut. Jos ei, on erittäin ymmärrettävää, että Inkerin kirkossa vihitään papeiksi tai pappisdiakoneiksi Suomesta käsin siellä kristillistä työtä tekeviä lähettejä (siitähän tässä on kysymys). Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että yhteydenpitoa Inkerin kristittyihin ei saa katkaista kimurantissa ulkopoliittisessa tilanteessa. On myös selvää, että kukaan suomalainen ei voi tässä ulkopoliittisessa tilanteessa ilman muuta luvata tekevänsä idäntyötä tiiviisti: itäraja voi lopullisesti sulkeutua milloin vain.
Itse olen jo kauan aikaa muistutellut siitä, että Suomen kirkon vallanpitäjien ei ehkä olisi kannattanut ajaa vanhalla virkakannalla olevia nurkkaan sillä tavoin kuin on tehty…
Marko, ei tässä ole kysymys mistään katkeruudesta, miksi olisi? Lähetysjärjestöt nyt vaan tekevät sellaista kirkkopolitiikkaa joka on teologista sotaa. Tähän sotaan kirkko tietysti tulee reagoimaan. Tässä ei sen kummempaa. Kirkko on virkakysymyksessä päätöksensä tehnyt eikä tule sitä muuttamaan. Lähetysjärjestöt ovat myös virkaratkaisunsa tehneet eivät tule sitä muuttamaan. Heidän toimintatavat ovat sen mukaisia. Suomen kirkossa toimitaan kirkon ohjeiden mukaan eikä uskonnolliset yhdistykset määrittele kirkolle ehtoja.
Marko. Osaatko kertoa, minkä ”muiden lestadiolaissuuntien” parissa näitä pappeja tai ”pappisdiakoneja” löytyy (muiden kuin siis LFF:n)?
Tiedän, että Marjokorpi on ennestään jo Inkerin kirkon diakoni. Inkerin kirkkoon tämä diakonin virka syntyi ilmeisesti Leino Hassisen aikana ja diakonin virka on myös täysi paimenvirka.
Pitäydyn edelleen siinä ymmärryksessä, että vaikkapa Suomen ja Venäjän suhteet olisivat kuin Kekkosen ja Hrutsevin poskisuudelmien aikaan, niin eivät nämä Suomessa päätoimessa työskentelevät sen ihmeemmin Inkerin kirkossa toimisi. Jo Kuukauppikin sen tuli sanoneeksi. Jokin pelikäsikirja tässä nyt on käytössä ollut.
Siitä olen samaa mieltä, että olisi ehkä ollut suotavaa sallia erillisvihkimykset myös Rimpiläisen jälkeen, joku Ryttylän – Karkun juna tai edes resiina..
Kari-Matti. Rauhan Sanan ja kirkollisemman Esikoislestadiolaiset ry:n parista on vihitty pappisdiakoneja Inkerin kirkkoon. Muutama kuukausi sitten myös yksi Porvoon hiippakunnan nuorista papeista siirtyi Latvian kirkon pastoriksi, erosi Suomen ev. lut. kirkosta ja jakaa nyt työaikansa Latvian ja hänta koto-Suomessa tukevan herätyskristillisyyden välillä.
Sami. Vanha sananlasku sanoo: sitä saa mitä tilaa. Pätee sekä kansankirkkoon että sen herätysliikkeisiin. Tietenkin voidaan aina vedota siihen, että kirkossa, kunnassa ja kristillisessä yhdistyksessä eletään sääntöjen mukaan.
Eli: naispappeja ei sovi väistää, samaa sukupuolta olevia vihkiä, kirkon jäsenten tulee kastattaa lapsensa, solmia kristillinen avioliitto ja pappien pitää saarnata tunnustuksen mukaan asianomaisen sunnuntain kunkin vuosikerran teksteistä… Jostakin syystä minusta tuntuu, että huomio on kiinnittynyt vain tämän listan ensimmäiseen kohtaan.
En tiedä, mitä sen enempää herätysliikkeiden kuin tuomiokapitulien sisäpiireissä mahdollisesti puhutaan tulevaisuudesta. Mutta myös Ruotsin Missionsprovinsenin piirissä tehdään yhteistyötä Latvian kirkon kanssa. Minusta on kuitenkin parempi, että etsiydytään yhteistyöhön jo olemassa olevan (luterilaisen) kirkon kanssa kuin että perustetaan liuta lähes toistensa kanssa identtisiä pikkukirkkoja.
Rajun retoriikan ja valtapolitiikan – harjoittajasta riippumatta – ei tulisi peittää näkyvistä sitä, että laiha sovinto on yleensä parempi kuin lihava riita.
Niin. Siperia on opettanut Inkerin kirkkoa, vaan se opetus puuttuu Suomen evlut-kirkolta.
Kiitos tiedosta Marko. Näin suurinpiirtein arvelinkin.
Mikäli kyseiset herätysliikejärjestöt päätyvät jossain vaiheessa irtoamaan kansankirkon parista niin henkilökohtaisesti toivoisin, että käytetään harkintaa eikä kansankirkon karhua pakoon juostessa päädytä äärimmäisen ahtaasti napitetun luterilaisuuden syliin.
Marko, nyt ei ole tarkoitus hoitaa kaikkia kirkon ongelmia kuntoon. Nyt keskitytään tähän vihkimys sairauteen. Keskity sinäkin.
Toiseksi kaikenmaailman yhteistyö kaikenmaailman järjestöjen kanssa, kuulostaa pirulliselta salaliitolta. Hyi kauhia!🙂
Sami. Nyt en ymmärrä…
Tietänet hyvin sen, mitä Tunnustuskirjoissa linjataan (traktaatti paavin vallasta ja johtoasemasta): Pyydetään ja toivotaan, että piispat vihkivät evankelisia (=luterilaisia) kirkon virkaan. Jos nämä eivät suostu, seurakuntien on omien virassa olevien paimentensa välityksellä vihittävä paimenia seurakuntiin, koska seurakuntia ei voida jättää ilman sanan ja sakramenttien toimittamista.
LHPK teki tämän omalla tavallaan ja kirkon sisällä (vielä) pysyttelevät etsivät varmasti omia ratkaisujaan. Koska Suomen ev.lut. kirkko on kuitenkin monen hengellinen koti. Tietysti järjestöiltä voidaan vaatia, että niiden on hyväksyttävä naispappeus, mutta on toiveajattelua, että pakottaminen onnistuisi. Sitä paitsi spn-vihkimiset ja lisääntyvä liberaaliteologia ovat porukalle vieläkin isompi teologinen kynnys. Hajaannus voi olla väistämättä edessä.
Kari-Matti. Minusta taas olisi suotavaa, että herätysliikkeet löytäisivät takaisin hyvin napitettuun luterilaisuuteen. Pari alanappia voi toki jättää auki.
Marko, LHPK perusteli asiaansa kapitulille mm ( traktaatti paavin vallasta ja johtoasemasta), he ovat paljon rehellisempiä, kuin nämä Viron miehet.
Nämä järjestöt jotka hakevat pappisvihkimyksen mistä milloinkin, ajattelevat, että alttariyhteys on katkennut Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Siksi pitää luoda turvallisia messuyhteisöjä. Osaa messuyhteisöjä johtaa Inkerin kirkon pappi. Kaikki keinot ovat sallittuja, vain mielikuvitus on rajana.
Järjestöt, yhdistykset ovat omalakisia, ulkopuolinen valvontamekanismeja ei ole, tai muutama, eikä niitä haluta kirkon taholta. Eletään kuin ”villissä lännessä”. Jo vuosia on ollut nähtävissä yhdistysten gettoutuminen, tämä on yksi johtava indikaattori toiminnassa. Konflikti on odotettu ja väistämätön huolimatta kirkossa vellovista kysymyksistä. Heitä vastaan ei auta muuta kuin voima ja valta. 🙂
Olen Markon kanssa samaa mieltä siitä, että pakottaminen samanmielisyyteen tuskin tulee onnistumaan. Se on varsin hono taiteen laji. Eikö tuon kirkolliskokouksen 1986 ponnen teksti ollut yksinkertaisen selvä – ilmaisut ”toiminnanvapaus ja mahdollisuus” tulla vihityksi ja nimitetyksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin eivät jätä tulkinnanvaraa. Tulkinnanvaraa ei tosin jäänyt, kun arkkipiispa Luoma ojensi Maata-näkyvissä festarit toiseen asentoon. Nyt on vuorossa Inkerin kirkko. Mutta tuskin naispappeus jakaa kuitenkaan Suomen evlut-kirkkoa niin paljon kuin spn-vihkimiset. Varsinkin, kun teologisia perusteita ko. asialle ei löydy mistään muusta kuin – kyllä minusta on nyt alkanut siltä vahvasti tuntua – argumenteista.
Se miten tähän on tultu heijastelee mielestäni henkistä muutosta yleisessä ajattelutavassa koko läntisessä Euroopassa. Mutta myös laajemmin. Vertailukohta löytyy mielestäni Weimarin tasavallasta 1920-30 – luvun Saksasta ja Berliinistä. Asiasta voi olla tietysti eri mieltä. En tiedä Sami, mikä sinua huolettaa ortodoksina evlut-kirkon herätysliikkeet? ((:
Kosti, kirjoitat;
” toiminnan vapaus ja mahdollisuus”. Näin siinä ei lukenut. Tämä on tyypillinen tulkinta jota toistetaan, joissakin piireissä. Tulkinta on täysin väärä.
Niin Sami. Ottamatta nyt sen enenpää kantaa tähän virkakysymykseen, niin ortodoksisessa kirkossa naisten vihkiminen papeiksi on tietenkin itsestään selvä asia. Vai mitä? ((:
Kosti, nyt keskustelemme näistä, Pietarin kirkon vihkimyksistä ja niiden tuomista ongelmista. Mielelläni vastaan toisessa yhteydessä kysymykseesi.
En ihan taida ymmärtää, mitä Kosti tarkoittaa viittauksella Weimarin tasavaltaan?
Noin yleisesti olen samaa mieltä siitä, että tasa-arvoinen-/sukupuolineutraaliavioliitto tulee olemaan isompi juttu kuin virkakysymys. En kyllä ymmärrä miksi?
Tuli vaan mieleen, että Vanhankirkon nuorisohjaaja Seppo Kivistö tuli kaapista ulos lähes puolivuosisataa sitten ja sai eri vaiheiden jälkeen potkut, koska oli homo. Jos joissakin asioissa kehitys on kulkenut taaksepäin – esim. meillä Suomen historian oikeistolaisin hallitus – on se toisissa asioissa mennyt eteenpäin. On lähes mahdoton kuvitella, että vielä ei kovin kauan sitten sai potkut seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Yksi yhteinen piirre löytyy: samat ”tosiuskovat” piirit, jotka silloin kauhistelivat Kivistöä, ovat edelleen kivet käsissä..
Sami. Joo, voimaa ja valtaa käyttämällä saadaan väki ruotuun ja ainakin toimimaan halutulla tavalla. Jawohl!
JOS sitten, ja painotan sanaa ”jos”, jokin herätysliike, joukko uskovia tai isompi porukka toteaa, että nyt riittää, saadaan ainakin yksi kunnollinen hajaannus lisää Suomen luterilaisuuteen. Kuka voittaa?
Kun Inkerin kirkossa huomaaminen diakonin asiassa on pitemmällä kuin täällä kotomaassa yksisäie tehtävään kanttorien kanssa, eikö tämä ole edistystä. No, kanttoreita ei erikseen ole mainittu, mutta tarpeellisia kuitenkin kuten erään slooshin menoissa.
Suomessa asian kanssa ei ole päästy eteenpäin.
Kun varhaiskirkkolaitoksen syntyä katsoo eikö Ignatius jo todistanut presbyteerien, diakonien, ja pappien olevan Piispan työkäsineitä Oikean Uskomisen mallin todentamisessa, ja eteenpäin jaettavaa ainoaa Totuutta.
Kreikkalaisroomalainen katsoi sitten voivansa erkaantua muutaman Sanan tähden todistuksessa. Vrt. aa keskustelu miten uskot Uskontunnustuksen.
Haasteet ovat tervehdyttäviä, harmi on kirkon rivijäsenten tietävän tukkoisuudesta vähän. Enemmän avoimuutta, tekemättömien töiden julkituomista, ja ihan Ehtaa Kauraa missä mennään.
Kiitos Pekka kommentista. Lauserakenteilla kokeilu vaan tekee sen, ettei lukija aina ymmärrä, mitä tahdotaan sanoa.
Kävin pitämässä Inkerin teologisessa instituutissa kursseja vuosina 2002-2006, muutaman viikon vuodessa. Kirkko-opin kursseilla istui myös Ivan Laptev. Ei olisi tullut mielenkään, että tähän toimintaan tarvittaisiin pappisvihkimys. Minut oli rektytoitu työhön ns. kirveslähetyksen myötä, koska opinahjo tarvitsi tohtorin tutkinnon suorittaneita opettajia saadakseen kansainvälisen akriditeetin.
Kaikenlaista viheltäjäähän siellä siihenkin aikaan tietysti kävi opettamassa ja yksi tarina oli, että paikka on CIA:n kanava Venäjälle. Monet suomalaiset kuitenkin tekivät lahjoituksia, korjasivat kirkkoja ja kävivät pitämässä koulutusta vapaaehtoispohjalta. Tästä syystä ei ole kiva, että Inkerin kirkko on ilmaissut haluttomuutta tehdä yhteistyötä keskeisten auttajiensa kanssa ja lisäksi vihkii papeiksi henkilöitä, joilla ei ole aidosti työpanosta tämän kirkon piirissä. Jonkun suomalaisen papiksivihkimiseenkin osallistuin piispa Kuukaupin kanssa, mutta tyyppi omistautui toimintaan Inkerin kirkon piirissä eikä Suomen ev.lut. kirkon piirissä.
Mielenkiintoista! Kiitos kommentista. Tässä on monia kysymyksiä. Pappien tosiasiallinen viranhoito tapahtuu Suomessa ja vieläpä sellaisten järjestöjen palveluksessa, jotka kovasti mielellään – kuten Jussi Rytkönen kolumnissaan jokin päivä sitten totesi – tuovat esiin olevansa Suomen kirkon lähetysjärjestöjä. Inkerin kirkko ei voi vihkiä pappeja Suomen kirkkoon, mutta voiko se vihkiä mieleisiään pappeja Suomen kirkon lähetysjärjestöjen palvelukseen? Kyseisten pappien kaitsennasta huolehtii Inkerin kirkon piispa Ivan Laptev. Lisäksi arkkipiispa Tapio Luoman lausumista pääteltävissä, että välit Suomen kirkon ja Inkerin kirkon välillä ovat nyt, jos eivät jäätävät, niin pahasti pakkasella.
Itseäni häiritsee – lapsellisesti ehkä – jossain määrin sekin, että lähetysjärjestöjen nokkamiehet käyttävät totuutta melkoisen säästeliäästi selittäessään, missä kyseisten pappien tosiasiallinen viranhoito tapahtuu.
K-ML.Eivätö nämä henkilö ole ennen tätä toimineet liikkeissään hengellisessä työssä. Eivätkö he voi jatkaa samaa rataa.?
Niin he varmasti tekevätkin. Santeri Marjokorpi tosin siirtyi jokin aika sitten Uuden Tien päätoimittajaksi. Menestystä Santerille ja toivottavasti kynä yhtä terävä kuin Leif Nummelalla. Vaikka minusta ei oikein kansanlähetysläistä saa, luen mielelläni aina Uuden Tien pääkirjoitukset, vähintään ne.
En osaa sanoa, onko ongelmana se, että lähetysjärjestöt ovat Suomen kirkon lähetysjärjestöjä (ainakin ne näin mielellään korostavat) ja voiko Suomen kirkon lähetysjärjestöissä olla hommissa pappeja, jotka toisen kirkon piispan kaitsennan alaisia? Etenkään, kun näyttäisi siltä, ettei Suomen kirkon ja Inkerin kirkon välit ainakaan lähitulevaisuudessa ole kovin aurinkoiset.
Minä taas ihmettelen miksi arkkipiispa sanoi medialle, ettei hän tiennyt asiasta kun hän juuri edellisellä viikolla oli tavannut nämä järjestöjohtajat? Kohun herättämisen tarkoitus tulee kyllä vahvasti mieleen. Valehteleeko arkkipiispa tarkoituksella, että saa järjestöt huonoon valoon? Ei hän ole oikaissut ainakaan tätä sanomaansa.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/inkerin-kirkko-vihki-suomalaisia-papeiksi-jarjestojohtajat-vastaavat-arkkipiispan-kritiikkiin/
”Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Daniel Nummela ihmettelee Tapio Luoman kommentteja. Järjestöjohtajat tapasivat arkkipiispan viime viikolla ja keskustelivat vihkimyksestä etukäteen. Nummelan mukaan Luoman esittämä ajatus, että Inkerin kirkko ei vihkinyt teologeja omaan työhönsä vaan ainoastaan suomalaisten järjestöjen palvelukseen, on virheellinen.
– Inkerin kirkolla on suunnitelma siitä, miten nämä papit tukevat Inkerin kirkon työtä. Sanoimme tämän arkkipiispalle ja hän vaikutti tyytyväiseltä vastauksiin.”
Lisäksi tiedän sen, että piispat kysyvät pappisvihkimystä hakevilta: suostuvatko he vihkimään samansukupuolisia pareja. Ovat tehneet jo näin kauan. Ei siis vain sitä tekevätkö yhteistyötä naispappien kanssa.
Luin Nummelan lausunnon ja minusta siinä , missä maassa ja minkä organisaation palveluksessa papit faktisesti työskentelevät, on Daniel Nummela pahoin pelkään käyttänyt totuutta kohtuullisen säästeliäästi.
Inkerin kirkon papit aivan varmasti tukevat Inkerin kirkon työtä, tekevät jonkin verran etäkoulutuksia ja käyvät mahdollisuuksien mukaan muutamana viikonloppuna vuodessa fyysisesti paikalla, mutta saa olla aikamoinen jonglööri, mikäli tuon näkee pääasiallisena työnä.
Siis se että työtä tehdään varmaan Inkerissä vähän, ei nyt ollut se pointtini. Vaan se että arkkipiispa tiesi vihkimyksistä, mutta väitti että ne tulivat hänelle yllätyksenä. Miksi?
Kiitos Riitta kommenteista. Ei aavistustakaan.
Venäjällä ei tosiaan taida naispapit eivätkä homoliitot olla kovin korkeassa kurssissa.
Pahana pidän sitä, että ev.lut. kirkon johto on alkanut käyttää pakkovaltaa. Onneksi en kuulu tuohon kirkkoon enää. Eropäätökseni tein jo v. 2008, enkä ole joutunut katumaan. Omatuntoni ei enää yksinkertaisesti kestänyt ristiriitaa, jota koin hengessäni.
Mutta eihän tässä ole kyse mistään Venäjän mielipiteestä homoliittoihin ja naispappeuteen. Pitääkö nykyään joka asiaan sotkea Putin ja Ukrainan sota?
No jos käydään pappisvihkimyksessä Pietarissa niin on aika vaikea olla ottamatta huomioon, että Venäjä käy parastaikaa äärimmäisen julmaa ja oikeudetonta hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan.
Ei kirkkojen toimintakulttuuri tai opin tulkinta sekään tipahda taivaasta, vaikka nyt puheena olevien järjestöjen osalta Raamatun kohdalla niin ehkä uskotaankin. Venäjällä kulttuuri hyvin patriarkaalinen ja homovastainen eikä yllätys, että Venäjällä toimiva pikkukirkko menettelee samoin. Sen sijaan homoseksuaalisuutta suvaitsevassa, ei kovin patriarkaalisessa Pohjolassa on sallittua naispapittomat kirkot ja homoliittojen pitäminen syntinä, joskin viime mainitun suhteen – onneksi – hiukan pyritään säätelemään sanavalintoja.
Tukevatko nämä Inkerin kirkon lut.papit siis Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa?
K&K:ssa (2022) Riikka Porkola Kirkkohallituksesta toteaa, että ”Inkerin kirkon verkkosivuilla on julkaista vain hillitty rukous, jossa pyydetään Jumalaa lopettamaan aggressio ja verenvuodatus. Sotaa siinä ei mainita eikä Venäjää hyökkääjänä. Tämä ei tarkoita sitä, että Inkerin kirkko olisi asettunut Putinin tueksi”.
Lisäksi Porkola toteaa, että monet toimivat rauhan puolesta paikallisesti asettaen itsensä todelliseen vaaraan tilanteen kiristyessä koko ajan. Se, ettei näiden henkilöiden nimeä ja olinpaikkaa paljasteta kertoo tietenkin todellisesta vaarasta ja pelosta. Vainot ovat tuoreessa muistissa. Suomen evlut-kirkon ongelmat ovat hieman toista luokkaa.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/inkerin-kirkko-edustaa-traditiota
Inkerin kirkossa pidetään kieli keskellä suuta ja hyvä niin. Olen ehkä vähän jälkisuomettunut, mutta minusta usko ja politiikka kannattaa ihan lähtökohtaisesti pitää erillään myös koti-Suomessa. Mitä nyt tapaan rukoilla Jumalan varjelusta valtion päämiehelle neuvonantajineen ja valtakunnan sotajoukolle maalla, merellä ja ilmassa.
Katsoin aikanaan Alfa-tv:ltä mielenkiintoisen ohjelman Jalmari Laurikkalasta. Oli mielenkiintoinen. Ainakin pitkä historia on Inkerin kirkon kanssa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jalmari_Laurikkala
Viitisentoista vuotta sitten suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä vihittiin Inkerin kirkon diakoneiksi ja papeiksi, mutta heille osoitettiin tehtävä seurakunnassa. He toimittivat sitä Inkerin kirkon piirissä, moni pitkiä aikoja. Tilanne on muuttunut. Muutama venäläisen ilman haistelu junasta ja luento riittää.
Erilaisten suomalaisten kristillisten järjestöjen palveluksessa voi tietysti olla toisten kirkkojen jäseniä ja pappeja. Mikäli näin on keskeisten johtotehtävien osalta, herää kysymys, kenen vastuulle järjestöt kuuluvat. Jos niiden vastuuhenkilöt ovat toisen kirkon työntekijöitä, olisi tietysti luontevaa, että sellaiset järjestöt tulkittaisiin ko. kirkon toimijoiksi.
Suomessa saa olla erilaisia järjestöjä, joilla on ulkomainen ohjaus. Kotimainen tuki tällaiselle toiminnalle on kuitenkin vähäisempää. Jos joku perinnäinen täkäläinen organsaatio otetaan jonkun ulkomaisen toimijan ohjaukseen, on toki luonnollista, että myös rahoituksellinen vastuu siirtyy ulkomaille ja että toimijaa käsitellään niiden sopimusten näkökulmasta, joita tämän toimijan kanssa on mahdollisesti tehty.
Saa siis jatkaa aivan kuten ennenkin, mutta vastuu- ja rahoituskysymykset saavat uuden luonteen kuten myös asema yhteistyösopimusten näkökulmasta. Jos jokin toimija on siirtynyt esimerkiksi Inkerin kirkon alaisuuteen, se tietenkin saa jatkaa toimintaansa Suomessa, mutta siten kuin Inkerin kirkko sille katsoo parhaimmaksi tukensa antaa. Paikallinen tuki tietenkin on tällaisessa tilanteessa vapaaehtoisuuden varassa, mutta ei suomalaisten toimijoiden osalta velvoittavaa.
Erittäin hyvä kommentti.
Surkeaa sivumennen sanoen sekin, että Inkerin kirkko on päättänyt ottaa osaa Suomen kirkkopoliittisiin kiistoihin. Jos Inkerin kirkko on tulossa Suomeen – kuten emerituspiispa Kuukauppi vähän vihjasi – ja koska Suomen ja Venäjän suhteet ovat tällä hetkellä mitä ovat, olisi tällä myös muita kuin kirkkopoliittisia ulottuvuuksia.
Nyt kannattaisi Kansanlähetyksen, Raamattuopiston ja Sleyn pistää jäitä hattuun.
”– 2010-luvun kuluessa ei-perinteisten uskontojen asemaa on lainsäädännöllä hankaloitettu entisestään. Samalla Venäjän hallinto on laajemminkin alkanut painottaa ”perinteisiä venäläisiä arvoja” kansallisen yhtenäisyyden takeena, ja ”ei-perinteisestä” on tullut synonyymi jollekin haitalliselle, Laine sanoo.”
Tilanne on meillä taas se, että perinteisiä kristillisiä arvoja painottavat halutaan hiljentää kokonaan, poistaa niin sanotusti julkiselta tilasta ja paikoilta, erottaa viroistaan ja heihin suhtaudutaan yhä vihamielisemmin Tätä kaikkea media innolla tukee ja rummuttaa.
Näin se on peilikuva tuolle Venäjällä vallalla olevalle vainolle: Kirkko on mukautunut kristinuskolle vieraiseen/-iin ideologiaan/ideologioihin ja alkanut painottaa kristinuskolle vieraita arvoja ja oppeja, luopunut Raamatusta jne. (Gender-, trans- jne ). Perinteisestä klassisesta kristinuskosta on tullut synonyymi jollekin haitalliselle ja ihmiskielteiselle ja turmeltuneelle.
Muuten Natsi-Saksassa, jossa alettiin luoda uutta positiivista saksalaista uskontoa (saksalaiset kristityt vrt. poliittinen Tulkaa kaikki -liike meillä), uskonnosta poistettiin syntikäsitys nietzscheläiseen tyyliin, koska sellainen on ihmisarvoa alentavaa juutalaisten juttuja. Uljas arjalainen yli-ihminen ei voi olla mikään synnin orjuuden alla nöyristelevä epäihminen, hiirulainen.
Sitaatti oli siis tästä linkistä, jota myös Kosti lainasi Porkolaa.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/sadat-vahemmistokirkkojen-edustajat-nousivat-sotaa-vastaan-venajalla-he-ottavat-suuren-henkilokohtaisen-riskin-sanoo-tutkija-elina-kahla
Riitta Sistonen rinnastaa kansallissosialistisen Saksan ”saksalaiset kristityt” ja Tulkaa Kaikki-liikkeen. Piti lukea muutamaan kertaan, että uskoin. Toivon, uskon ja tiedänkin, että onneksi Sistosen kaltaiset eivät ole mikään suomalaisenkaan konservatiivisen kristillisyyden tyypillinen esimerkki. Tähän ei teologia taida auttaa.
Kari Matti, kuule ei ole minun päästäni lähtenyt ajatus ollenkaan, että kirkkomme tilanteessa on yhtymäkohtia Natsi-Saksaan. Rovasti Risto Santala kirjoitti aiheesta jo v. 1965 kirjassaan ”Jumalan valtakuntaa vastaan hyökätään”.
Joka tutkii, se löytää. Joka lukee, ajattelee, arvioi ja erittelee, se havaitsee. Maailmanhistoria toistaa jatkuvasti itseään. Valtakunnat valtiaineen nousevat ja sitten taas tuhoutuvat kun Jumala niin tahtoo. Lopulta koittaa Jumalan valtakunta.
Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa käy ilmi globaalin maailmanvaltion ja maailmankirkon epäpyhä liitto. Pedon valtakunta. Sitä kohti olemme menossa
Sekä Venäjällä että meillä Suomessa heilutetaan natsikorttia. Avasin äsken radion, mutta suljin sen saman tien kun ensimmäinen sana, minkä kuulin oli ”aavikkoapina”.
Kari-Matti. Minusta Riitta Sistonen on rinnastuksessaan oikeilla jäljillä. Kunhan otetaan huomioon, että kaikki historialliset ilmiöt ovat uniikkeja ja vältetään yhtäläisyysmerkkien vetoa.
Riitta. Jätetään kuitenkin tuo Pedolla ja sen valtakunnalla pelottelu. Historia kun ei ole sillä tavoin ennaltamäärätty, että kaikki tapahtuisi jotenkin väistämättä. Itse asiassa Euroopan historiasta tunnetaan myös kristillisten kirkkojen ja valtiovallan liitto: Pyhä Allianssi 1815 – 1848. Se johti muutaman ”antikristillisen” vallankumouksen ja kansannousun tukahduttamiseen asevoimin. Minusta siinä oli – näin jälkikäteen ajatellen – aika paljon antikristillistä.
Tuen lopettaminen herätysliikkeiden lähetysjärjestöille merkitsisi koko kirkon lähetystoiminnassa suurta remonttia. Paljon ei kirkkoon jäisi jäljelle. Suuri osa kirkon aktiivisesta lähetyksen vapaaehtoisjoukosta joutuisi kirkon toiminnan ulkopuolelle. Joten minkään uuden kirkon rakentaminen on herätysliikkeiden kannalta mahdoton ajatus. Lähetys on kirkon toiminnan ydintä. Ilman lähetystyötä ei meillä olisi kirkkoa.
Siitä ajasta vain on kovin kauan, kun itse saimme kuulla Jeesuksen pelastustyöstä..
Joten lähetyksen varaan koko kirkon toiminta perustuu ja on aina perustunut. Ilman lähetystä kirkko kietoutuu oman mukavuutensa ympärille ja kadottaa samalla olemassaolon oikeutensa.
Kiitos Pekka kommentista. Paljolti samaa mieltä. Tietysti vihkimisen ajoittaminen täsmälleen samaan ajankohtaan, kun siinä hiippakunnassa, joka pitää yhteyttä Suomen kirkossa Inkerin kirkkoon, vihittiin uusi piispa oli poliittinen veto ja mielenilmaus. Twitterissä (X:ssä) sanottaisiin keskisormen näyttö.
Inkerin kirkon johtoa oli kutsuttu Parkkisen piispaksi vihkimiseen, mutta tehtävä Pietarissa oli etusijalla. Kukaan ei tullut. Olikohan tässä riittävästi harkittu seurauksia? Eihän mikään estä kyseisiä herätysliikejärjestöjä ja Inkerin kirkkoa muodostamasta haluamaansa kimppaa, mutta siihen tuskin voi odottaa taloudellista tai muutakin tukea Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta.
On ilmeistä että Mikkelin hiippakunnassa on huomattava joukko niitä, jotka ei tule koskaan hyväksymään
Marin piispuutta. Olkoonpa hän kuinka hyvä tehtävässään ja varmaan onkin. Jos meillä omasta takaa on tuo suuri oppositio, niin Inkerin kirkon toiminta on sen rinnalla pieni harmi.
Pekka Veli. Ei kirkko muutamaa konservatiivista pakanalähetysjärjestöä mihinkään tarvitse. Onhan meillä jo SLS, Pipliaseura, Sansa ja ELY sekä KUA. Niille voidaan sitä paitsi budjettikokouksessa myöntää tarvittavat määrärahat ihan siitä riippumatta, onko mukana vapaaehtoisia vaiko ei.
Näin taitaa ajatella yllättävän moni. Se, että ajattelu johtaa kärsimykseen lähetysmailla, on ikävä sivuseikka.