Mikkelin hiippakunnan piispanvaaliin julkistettiin tänään uusi ja mielestäni vahva ehdokas eli Imatran kirkkoherra, TT Mari Parkkinen. Lukijan ”kuluttajansuojan” kannalta totean heti aluksi, että olen ilmoittanut itseni yhdeksi Mari Parkkisen tukijaksi.
Mari Parkkisella on ehkä monista aikaisemmista ja viime aikojenkin piispaehdokkaista poikkeavalla tavalla monipuolinen ja mielenkiintoinen elämänkokemus ja työura. Hän on toiminut mm. KissFM:n ja Ylen radiotoimittajana ja ollut myös kehitysyhteistyössä. Hänellä on lähetystyön kokemusta ja siihen liittyen hänen väitöskirjansa käsittelee palestiinalaiskristittyjen hengellistä elämää. Mari Parkkinen on toiminut seurakuntapappina muutamassa seurakunnassa ja nyt jonkin aikaa Imatran seurakunnan kirkkoherrana.
Mari Parkkisen piispaehdokkuudesta tulleessa tiedotteessa sanotaan mm. näin: ”Parkkisen vahvuuksia on kyky sanoittaa uskon elämää tähän päivään ja kohdata monista eri taustoista tulevia ihmisiä. Viestinnän, vuorovaikutuksen ja verkostoitumisen taidot korostuvat entisestään tulevaisuudessa kirkon johtamistehtävissä. Mari Parkkinen on toiminut aktiivisesti myös useissa kolmannen sektorin järjestöissä vapaaehtoisena ja vastuunkantajana. Vapaa-ajalla Marin löytää usein kirjastoista, kahviloista tai saunamökin rappusilta.”
Tähän mennessä ennen Mari Parkkisen ehdokkuuden julkituloa kenttäpiispa Pekka Särkiö ja Joutjärven kirkkoherra Hannes Wallin ovat kertoneet lähtemisestään ehdolle. Saa nähdä, montako ehdokasta vielä tulee.
Vaalien osalta onkin vilkasta, koska edessä ovat ensin seurakuntavaalit, sitten ensi vuoden puolella eduskuntavaalit ja keväällä ja alkukesästä tämän piispanvaali.
https://yle.fi/uutiset/74-20001518
Toivo Loikkanen
Ylen uutinen Mari Parkkisen ehdokkuudesta: https://yle.fi/uutiset/74-20001518
Kirjoitin edellisen blogikirjoitukseni (6.10.22), kun piispa Häkkisen ilmoitus eläkkeelle jäämisestä oli tullut. En siinä vaiheessa ollut vielä sitoutunut kenenkään ehdokkaan tukijaksi. Siinä nostan esille omia toiveitani valittavaa piispaa kohtaan. Uskon Mari Parkkisen olevan hyvä ehdokas niitä ja muitakin ajatellen.
https://www.kotimaa.fi/blogit/piispakuhinoita-arkkienkelin-mailla/
Antaisko neuvon, en taida, mutta annan sittenkin. Jos kansa haluaa trendin mukaisesti naisen siihen piispanistuimelle, pitäisi muiden naispuolisten pappien pidätella halujaan, koska mitä useampi äänien jakaja niin sitä sekavampi soppa.
Yksi pappisnainen on ehdolla tähän mennessä? Miten, Lauri, näet tuon ”naispuolisten pappien pidätellä halujaan” tässä tilanteessa? Tarkoitatko toivetta, ettei tulisi muita ehdokkaita? Se on tosiasia, että ensimmäisellä kierroksella kaikki ehdolle päässeet saavat ääniä ja äänet siten jakautuvat. En näkisi huonona,. jos tulisi vielä esimerkiksi pari ehdokasta lisää, naisia tai miehiä tai molempia.
Toivo.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ehdokkaita sopii tulla lisää.
Mikkelin hiippakunnan rovastikunnat ovat maakunnan kokoisia. Päijät-Häme ja Etelä-Karjala, siis väestöltään suurin ja pienin, ovat saaneet rekrytoiduksi omat pätevät ehdokkaansa.
Kymenlaakso ja Etelä-Savo tuskin nekään ovat vailla ehdokkaaksi kyvykkäitä teologeja. Vaikka kyseessä ei olekaan rovastikuntien välinen kisa, niin vahva kutsu ehdokkaan lähialueelta antaa tervettä varmuutta siihen oletettavasti voimia kuluttavaan keskusteluun, jota ehdolle kutsutun on oltava valmis käymään jopa kuukausien ajan.
Ja mikä tärkeintä: kun kaikki vaalit on käyty ja vain yksi kutsutuista on tullut valituksi, niin kutsumatta jääneet ovat kasvaneet henkistä mittaa ja voivat täydestä sydämestään tukea valittua piispaa hänen kutsumustehtävänsä täyttämisessä. On koko hiippakunnalle hyödyksi, jos tulevalla piispalla on vähintään yksi ”luottopakki” kaikilla ilmansuunnilla.
Jouni, Kirjoitat hyviä ajatuksia, joista on helppo olla täysin samaa mieltä. Uskon, että ehdokkaita tulee vielä lisää.
”Lukijan ”kuluttajansuojan” kannalta totean heti aluksi, että olen ilmoittanut itseni yhdeksi Mari Parkkisen tukijaksi.”
Googlesta löytyi, että olitte vuoden 2019 kirkolliskokousvaaleissa ehdokkaina samalla Avoin kirkko – Mikkelin hiippakunnan papit vaalistalla.
https://avoinkirkko.blogspot.com/p/ehdokkaamme.html
Jukka: so what? Eli mikä on pointtisi?
Ajattelin sitä, että yhdellä naisella on parempi mahdollisuus päihittää kaksi miestä kuin, jos jakajia tule paljon lisää. Tämä ei ole kannanotto kenenkään puolesta eikä ketään vastaan.
Lauri.
Ajattelen toisin, sillä lähihistoriassa on tapahtunut seuraavaa:
Lapuan hiippakunnan piispanvaalissa oli kolme miestä ja yksi nainen. Valituksi tuli mies.
Turun arkkihiippakunnan piispanvaalissa oli kaksi miestä ja kaksi naista. Valituksi tuli nainen.
Arkkipiispan vaalissa oli neljä miestä ja yksi nainen, valituksi tuli mies.
Espoon hiippakunnan piispanvaalissa oli kaksi miestä ja kaksi naista. Valituksi tuli nainen.
Porvoon hiippakunnan piispanvaalissa oli kolme miestä ja yksi nainen. Valituksi tuli mies.
Helsingin hiippakunnan piispanvaalissa oli yksi mies ja kaksi naista. Valituksi tuli mies.
Historia ei välttämättä toista itseään. Mutta silti toivon, että yksikään pappisnainen, jota ollaan kysymässä ehdolle, ei väistä kutsua minkäänlaisen laskelmoinnin tähden. Sama koskee luonnollisesti myös pappismiehiä.
Lisäksi: Jos vaalissa olisi ehdokkaita tavanomaista enemmän, siis viisi tai kuusi, se olisi mitä myönteisin viesti Mikkelin hiippakunnan ja samalla koko kirkon elinvoimaisuudesta.
Toisaalta, jos ehdokkaita ja naisiakin on useampi mukana, vaali menee todennäköisesti toiselle kierrokselle ja silloin hyvällä kannatuksella joku naisista on toisella kierroksella – ja edelleen muiden äänet voivat siirtyä hänelle. Ei näitä tietysti usein voi ennustaa, mutta tuollainenkin on mahdollista. Toisaalta useamman naisen ollessa ehdolla, ns. syövät toistensa ääniä ensimmäisellä kierroksella.
Toivo.
Historian valossa ihannetilanne olisi se, että pappismiehiä ja -naisia olisi ehdolla kumpiakin yhtä monta ja yhteensä vähintään neljä. Toisaalta: Kuta useampia ehdokkaita on käytettävissä, sitä arvaamattomampi on se kaksikko, joiden välillä käydään lopullinen äänestys.
Arvaamattomuus saattaa johtaa taktikointiin tai laskelmointiin, mitä en pidä suotavana. Sellainen ei nimittäin näytä suosivan lahjakkaita persoonallisuuksia, jotka ilmaisevat näkemyksensä kirkkaasti. Heidät on kovin helppo leimata.
Tarve taktikointiin luullakseni pienenisi, jos kirkossa sallittaisiin mahdollisuus kolmannelle äänestyskierrokselle. Idea olisi se, että toiselle kierrokselle pääsisi se pienin määrä eniten ääniä saaneista ehdokkaista, joiden yhteinen äänimäärä on suurempi kuin 50% hyväksytyistä äänistä.
Jos ehdokkaita on viisi tai enemmän, niin nykyisin on mahdollista, että toiselle kierrokselle päätyneiden kahden henkilön yhteinen äänimäärä on alle puolet kaikista äänistä. Se taas ei ennusta hyvää vaalin kiinnostavuudelle eikä valituksi tulleen henkilön piispuuden alkutaipaleelle.
Jouni, nuo ovat kaikki totta. Hyvä, että on monta ehdokasta, mutta yli 4 tai 5 tuo noita ongelmia.
Voi tätä aikaa.
Ajassa on paljon ikäviä asioita kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Samalla on onneksi valoa ja toivoa ja esimerkiksi näin hyviä ehdokkaita piispan virkaan. Kirkollamme on toivoa!
Länsi-Savon uutinen Marin ehdokkuudesta: https://www.lansi-savo.fi/paikalliset/5422452
Qumranin munkit kutsuivat pomojaan nimellä episkopos, mitä johtopäätöksiä vetäisitte tästä?
Seppo.
Rafael Gyllenbergin Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja kertoo sivulla 100 sanasta ’episkopos’ mm. seuraavaa: ”Sana on tavattu myös kristinuskon ulkopuolella uskonnollisista menoista huolehtivien virkailijain nimityksenä”.
Raamatun kielen merkitykset sanalle ovat 1. silmällä pitäjä, kaitsija 2. seurakunnan kaitsija, piispa.
Gyllenbergin tarjoama selitys sanan merkityksestä riittää minulle. Mutta tieto sanan merkityksestä Qumranin yhteisössä voi toki olla arvokas lisä yleissivistyksen kannalta.