Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenlaista pahaa. (1. Tess. 5:16-22)
Miksi apostoli Paavalin kirjoittamat Jumalan sanat on helposti jokaisen ymmärrettävissä, mutta moni haluaa niiltä ummistaa silmänsä?
Miksi meidän pitää koetella Jumalan sanalla kaikki opetus jota kuulemme tai luemme?
Miksi on tärkeää koetella myös itseämme (vert. 2. Kor. 13:5,8)?
Miten voidaan tukahduttaa Jumalan työ?
Miten saamme (tai saimme) virvoituksen ajat (vert. Apt. 3:18-20)?
Miten voimme iloita koettelemusten keskellä?
Miten tarkoittaa ”rukoilla lakkaamatta”?
Kaikki julkaistut blogini:
Idän kirkko toteuttaa lakkaamatonta rukousta liittämällä ’Jeesuksen rukouksen’ hengityksen rytmiin. Sisäänhengityksen aikana lausutaan hiljaa mielessä: ’Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika…’ ja uloshengitettäessä: ’…armahda minua syntistä.’ Lukemattomien toistojen jälkeen tämä rukous tulee kiinteäksi osaksi hengitystä. Mielikuvaksi muodostuu, että sisään hengitetään armo ja ulos puhalletaan synti.
Martti Pentti, näin on. Näin syntiset voivat rukoilla, harmi, jos joku pitää itseä synnittömänä. Kiitos kommentista!
Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. (1. Kor. 10:12)
Tammikuun 31 päivänä
Ps. 51:7
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Katso, on totta, että olen syntinen edessäsi, että jo luontoni, olemukseni alku, sikiämiseni on syntiä, puhumattakaan sanoista, teoista, ajatuksista ja koko myöhemmästä elämästäni. Olen paha puu ja luonnostani synnin ja vihan lapsi.
Niin kauan kuin sama luonto ja olemus meissä pysyy, niin kauan olemme syntisiä ja meidän täytyy sanoa: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi”, kunnes ruumiimme kuolee ja häviää. Sillä Aatamin täytyy kuolla ja lahota, ennen kuin Kristus täydellisesti nousee kuolleista. Tämä alkaa katuvan elämässä ja päättyy kuolemassa. Sillä kuolema on otollinen kaikille niille, jotka uskovat Kristukseen. Sehän ei tee muuta kuin lahottaa ja hajottaa pölyksi kaiken, mikä on Aatamista syntynyt, jotta Kristus yksin olisi meissä. ( Lainaus: Mannaa Jumalan lapsille 31.1 Martti Luther )
Minä pidän monista ort. kirkon lauluista ja rukouksista semminkin ne ovat psalmiteksteihin.
On tärkeää puhua tästä Jumalan lapsen ilosta ja vapaudesta.
Perkele on murheen henki.
Jorma, kiitos hyvästä kommentista. 7 vuotta sitten masennuksen kuopassa ollessani, olo oli yhtä helvettiä. Rauha oli poissa.
Todellinen ilo tulee Jumalasta. Maailman antama ilo ei ole oikeaa iloa, vaan se on katoavaa.
1. kirje tessalonikalaisille on Paavalin vanhin kirje, noin vuodelta 50. Näin se on samalla UT:n vanhin kirja.
Kiitos hyvästä taustatiedosta, Osmo. Näin on. Pyhä Paavali kirjoitti tämän kirjeen Korintissa.
Kiitostakin on monenlaista. Jeesuksen kuvaama fariseus kiitti Jumalaa siitä, että ei ole sellainen kuin publikaani.
Osmo, kiitos erinomaisesta kommentista. Meissä jokaisessa asuu pieni fariseus. Täälläkin K24:ssä moni tuomitsee eri lailla ajattelevat. Aika ajoin meidän jokaisen pitäisi lukea vaikka 50 viimeistä omaa kommenttia. Ei taida niissä olla montaakaan joista voisi olla ylpeä. Taitaa olla kiittämisen aihe se, että Jeesus rakastaa tällaista syntistä, joka ei ole mikään.
Olen samaa mieltä kanssasi Juha.
” Miten tarkoittaa ”rukoilla lakkaamatta” ?
Apostoli kehoittaa seurakuntaa jatkuvaan rukoukseen ja kiitokseen. Kun Paavali puhuu jatkuvasta rukouksesta . Niin luultavasti tässä on kysymys rukoushuokauksista Jumalan puoleen. Hyvän vastauksen ja esimerkin tällaisesta rukoilemisesta löydämme VT:n puolta 2.Moos.14 luvusta. Siellä kerrotaan siitä kuinka Israelin kansa oli matkalla luvattua maata kohti. Kansa oli kuitenkin joutunut Faaraon sotajoukkojen saartamiksi edessä oli syvä meri, ja kansalla oli suuri hätä ja pelko.
Silloin Mooses rohkaisi heitä ja sanoi: ” Herra sotii teidän puolestanne , ja olkaa te hiljaa” Silloin ei Mooseksella ollut muuta neuvoa , kuin huokaista Jumalan puoleen. Siihen Jumala vastasi ja sanoi : ” Miksi huudat minulle ? Sano israelilaisille, että lähtevät liikkeelle” ( 2.Moos. 14: 14-15 )
Mielestäni on erittäin lohduttavaa tietää, että Jumala kuulee myöskin heikoimmat huokaukset, ja on luvannut olla niiden luona jotka kulkevat rukoillen.
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Näin on. Jumala kuulee pienimmätkin huokaukset.
Tohtori Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa:
Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta. (Ps. 38:22)
Olen yksinäinen, kaikkien hylkäämä ja halveksima. Ota sinä siis minut huomaasi äläkä hylkää minua.
Jumalan olemukseen kuuluu, että hän luo tyhjästä. Sen vuoksi Jumala myöskään ei voi tehdä mitään siitä, mikä ei vielä ole rauennut tyhjiin. Ihmiset taas tekevät jotakin sellaisesta, mikä jo ennestään on jotakin. Se on kuitenkin aivan hyödytöntä. Siksi Jumala ei ota vastaan muita kuin hylättyjä, ei paranna muita kuin sairaita, ei anna näköä muille kuin sokeille, ei elämää muille kuin kuolleille, ei vanhurskauta muita kuin syntisiä, ei tee viisaiksi muita kuin tyhmiä. Lyhyesti: hän ei armahda muita kuin kurjia eikä anna armoaan muille kuin epäsuosiossa oleville.
Kukaan ylpeilijä ei siis voi tulla pyhäksi, viisaaksi eikä vanhurskaaksi eikä hänessä ole sellaista ainesta, jota Jumala voisi muovailla. Hän ei voi päästä tuntemaan Jumalan työtä itsessään. Hän jää oman työnsä varaan ja tekee itsestään tekopyhän, ulkokultaisen, väärän hurskastelijan ja teeskentelijän.
Martti Luther; Mannaa Jumalan lapsille
”Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni” Ps.119:143
”Kuule, Herra, ja armahda minua, Herra, ole minun auttajani.”
Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti. Ps.30:10-12
”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa”. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on selapsi, jota isä ei kurita?”Hebr.12:5-7
”Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.” 2.Kor:5:4
Olen monesti omalla kohdallani nähnyt, kuinka Herra on ottanut ohjat käsiinsä. Kuin Isä, joka katselee sivusta lapsen touhuja ja kun Hän sitten lopulta, Toimii tosi parhaakseni, niin Hän osoittaa miten asiat oikeasti ovat ja Hän on usein näyttänyt pyrkimysteni olleen ”turhuutta” Jumala ”paijaa” lapsensa päätä, joskus lujalla kädellä, mutta ei hylkää.
Hän on osoittanut minulle olevansa sama Herra, joka lupasi Moosekselle pelastaa kansansa Egyptistä (Hebr. ”pimeys” tai musta) Mooses joka oli uskonut Herran LUPAUKSEN johon luotti ja oli vienyt kansan erämaahan pakoon, mutta kansa alkoi valittamaan epäuskossaan.
Ja he sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä!
Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.”
Mooses vastasi kansalle: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään.
Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.”
2.Moos.14:11-14 (käytin tuossa samaa kohtaa, kuin Martti, se on niin hyvä.)
Kun Herra opettaa ihmiselle kuuliaisuutta, (Mooses oli erämaassa pitkän tovin, ennen kuin oppi.) niin ihminen alkaa Luottamaan (uskomaan) yhä vakaammin Herran Lupauksiin ja lopulta ihminen ei luota enää omaansa, vaan alkaa laulamaan sydämessään: ”Onneni on olla, Herraa lähellä…” Heikkoudessa on väkevyyteni, miksi pelkäisin, kun maailman Luoja on Isäni ja Poikansa minut vapahti, kaiken otan ilolla Hänen kädestään ja kiitän ja kerran pääsen Kotiin Isäni luokse.
”Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.” Ps.40:3
”Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: ”Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.” Ilm.15:3
Hyvin kirjoitit Jumalan huolenpidosta ja erinomaisia Raamatun kohtia. Kiitos Ismo.
Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!
Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela.
Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.
Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu. Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.
”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.” Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty. Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo. Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset. (Ps. 32)
Onkohan sarvipää vihainen Juhalle tästä blogista?
Ehkä, mutta sarvipää taitaa olla aseeton.
Miksi meidän pitää koetella Jumalan sanalla kaikki opetus jota kuulemme tai luemme?
Meidän pitää tietää itse se, mikä on Jumalan tahdon mukaista ja mikä ei. Me emme saa omaksua Jumalan tahdon vastaisia käsityksiä, vaikka enkeli taivaasta niitä opettaisi.
Apostoli Paavalilta Jumalan sanaa:
Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. (Gal. 1:6-10)
”Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.” Ensi näkemältä tämä Johanneksen kirjeen kehotus näyttää olevan yhtenevä kirjoittajan ajatuksen ’meidän pitää koetella Jumalan sanalla kaikki opetus jota kuulemme tai luemme’ kanssa. Jään kuitenkin miettimään, onko ’kaikki opetus’ kuitenkin ratkaisevasti enemmän kuin ’kaikki henget’. Eihän meitä kristittyjä kutsuta vainoharhaisesti arvioimaan Raamattu kourassa jokaista kirjaa, lehteä, elokuvaa ja televisiodokumenttia, joka eteen osuu – luennoijista ja kouluttajista puhumattakaan. Kenellä olisi aikaa ja voimia edes yrittää? Johanneksen kirjeessä annetaan toimiva nyrkkisääntö: ”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. Yksikään henki, joka kieltää Jeesuksen, ei ole Jumalasta.” Ei meidän sen kummallisempaa ’oikeata oppia’ tarvitse hakea.
Martti Pentti, hyvä nyrkkisääntö. Jos opettajan puheesta ei selviä, että uskooko puhuja Jeesukseen Kristukseen, niin hylkäämmekö hänen oppinsa suoraan, vai pitäisikö meidän ensiksi kysyä puhujalta: onko hän autuas tai uskooko Jeesukseen Kristukseen?
Jos puheessa ei oteta lainkaan kantaa Jeesukseen, koko kysymys henkien koettelemisesta jää sivuun. Voi kaikessa rauhassa kuunnella avoimin mielin, mitä puhujalla on sanottavanaan.
Pappi, joka saarnassa ei löydä Jeesusta ei taida kuulua Kristuksen kirkkoon. Minä olen tämmöisiltä mestareilta kysynyt : uskotko Jeesukseen. Ei tarvinnut näitä saarnaajia toista kertaa mennä kuuntelemaan. Onneksi nykyisessä seurakunnassa tämmöisiä saarnaajia ei ole tullut vastaan.
” Miksi on tärkeää koetella myös itseämme ” (vert. 2. Kor. 13:5,8)?
Tässä Raamatun kohdassa Paavali kehoittaa korinttilaisia tutkiskelemaan, vaikka sitä he olivat jo ahkerasti tehneet. Mutta heidän tutkimisellaaan oli aivan väärä osoite, sillä heidän kohteensa oli: ” Oliko Paavali oikea apostoli” ?
Eikö tällaisia tutkijoita elä vieläkin keskuudessamme, joille Paavalin teologia ei kelpaa kuin osiltaan, vaan mukana on paljon sellaista, joka ei enää sovellu meidän aikaamme ? Tällaisia äänenpainoja saa lukea erilaisista julkaisuista ja kuulla muualtakin.
Apostoli tiesi varsin hyvin tilanteen korinttissa, sen tähden hän halusi antaa tälle heidän tutkimiselleen uuden ja oikean osoitteen. Seurakuntalaisten tulisi sen sijaan tutkia itseään, eikä suinkaan apostolia. Kyseessä oli ennen muuta se , että heidän oli palattava perusasioihin, sillä muuten he eivät jaksaisi uskossa loppuun. Sen tähden jokaisen on syytä tarkata omaa sydäntään. Jos siellä on Kristus, hän kestää koetuksen.
Kiitos Martti. Näin on. Itsensä tutkiminen voi tuntua vaikealta, jos on poikennut oikeasta opista, jolloin ehkä on helpompaa vesittää oikea oppi kuin palata tielle, joka vie Taivaaseen.
Koetella itseämme, olisi nyt sitten ainoa oikea koetteleminen, luen tuolta ylempää Martin tekstissä.
Muuttuvatko argumentit aina väljemmälle reunalle kun pitäisi puhua uskosta ja elämästä?
Muistan keskustelleeni saman kirjoittajan kanssa samasta aiheesta. Silloin itsensä tutkiminen ei ollut ollenkaan sopivaa.
Aiheena oli ”Tutki minua Jumala… onko tieni vaivaan vievä…jne”.
Jokainen, joka haluaa osallistua Herran aterialle pitää koetella itsensä. Uskosta osaton on kelvoton osallistumaan Herran aterialle.
Joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. (1. Kor. 11:27-32)