Ihmisviha – synneistä suurimpia

Ihmisviha, josta syrjintä ja rasismi kumpuavat, on synneistä suurimpia – ja sen katkerien seurausten lista on pitkä ja vanha. Se saa pojan murhaamaan veljensä. Se saa emännän lähettämään raskaana olevan palvelijan kuolemaan erämaahan. Se alistaa kokonaisen kansan orjuuteen – ja saa alistetun kansan nousemaan vuorostaan alistajaksi.

Se saa ihmisen keräämään itselleen vaurautta ja resursseja toisia tietoisesti köyhdyttämällä. Se varaa oikeudenmukaisuuden vain harvojen ylellisyydeksi. Se toimii polttoaineena väkivallan teoille.

Se pyhittää käsityksen oman sisäpiirin ylivertaisuudesta muihin nähden. Se asettaa kansallisuuden, etnisen alkuperän ja ihmisen ihon pigmentin määrän yhteisen ihmisyyden yläpuolelle. Se oikeuttaa yhteiskunnan syrjivät rakenteet ja poliittiset käytännöt.

Se alistaa, eristää ja demonisoi. Se synnyttää konfliktit ja sodat. Se ristiinnaulitsee sen ainoan, joka ei ihmistä vihannut. Se on saatanallinen tuhovoima, tämä ihmisviha.

Ihmisviha saa näkemään toiset mustina säkkeinä ja apinoina. Se synnyttää saastaisia kirjoituksia nettiin. On näet paikkoja ja tiloja, joissa ihmisvihaa ruokitaan tietoisesti, taitavasti ja järjestelmällisesti.

Näissä ympäristöissä ajatuksista ja sanoista tulee tunteita ja tekoja. Näissä tiloissa myötätunto nähdään heikkoutena, pilkka ja iva nokkeluutena ja ryönäinen puhe rohkeutena. Näissä tiloissa ihmisviha asettuu aatemaailman ytimeen, identiteetin kivijalaksi, poliittisen toiminnan motiiviksi. Näissä tiloissa paha on voimakkaampi kuin hyvä.

Kun vastustamme ihmisvihaa, puolustamme elämää

Martin Luther Kingin sanoin: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.” Hyvien ihmisten moralismi ja moralisointi sokaisee heidätkin, jotka haluavat puolustaa ihmistä tunnistaessaan ihmisvihan. Mitä tarkoitan tällä?

”Moralismi on … etiikan vastakohta. Siinä missä etiikka pohtii hyvän ja pahan olemusta ja mahdollisia toimintavaihtoehtoja, moralisti tunnustaa vain yhden katsantokannan ja haluaa pakottaa muut toimimaan saman periaatteen nojalla”, kertoo Tieteen termipankki.

Jos ”hyvät ihmiset” keskittyvät mekkaloimaan niillä asioilla, jotka perinteisesti on nostettu syntilistojen kärkeen – kuten viina ja seksi – ihmisviha ja sen kauheat seuraukset saavat rauhassa voimistua toisaalla.

Jos ”hyvät ihmiset” eivät puolusta ihmistä ja ihmisyyttä, vaan eksyvät moralismin ryteikköön kasaamaan lisää taakkoja jo taakoitettujen kannettavaksi, heidän hyvyydellään ei ole mitään merkitystä.

Jos ”hyvät ihmiset” keskittyvät rakentelemaan neulansilmiä kameleiden käydä sisään, pahuuden vallat saavat siinä silmien alla mellastaa häiriintymättä.

Niinpä vetoan: sinä joka kannat kristityn nimeä ja siten edustat kirkkoa tai saat elantosi kirkon tai sen järjestön työntekijänä tai kannat luottamushenkilövastuuta kirkossa, havahdu viimeistään nyt!

Nimittäin, olemme nyt aivan kristillisen uskomme ytimessä. Kun puhumme ihmisoikeuksista, syrjimättömyydestä, tasa-arvosta ja kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta, liitymme kahteen kristillisen teologian keskeiseen lähtökohtaan: luomisen teologiaan ja käsitykseen pelastuksesta.

Yksinkertaisesti todeten: jokaisen ihmisen arvo on yhtäläinen ja kiistämätön siksi, että jokaisen ihmisen on Jumala luonut ja jokainen on saanut elämänsä ja olemassaolonsa Jumalan tahdosta. Samaten tämä hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala kaipaa ennen kaikkea sitä, että kaikki suostuisimme sovintoon Hänen kanssaan ja kohtalomme saisi olla elämä eikä kuolema.

Tämä sovinto on kallis, sillä sen maksoi Jumalan Poika hengellään. Kun vastustamme ihmisvihaa, puolustamme elämää, sovintoa ja Jumalan hyvyyttä ja rakkautta kaikkia luotujaan kohtaan. Tämä ei ole puoluepolitiikkaa tai arvoliberalismia, vaan Jumalan tahdon ja velvoitteen mukaista toimintaa.

Anteeksipyyntö ja -anto eivät voi olla automaatteja

Mitä sitten tarkoittaa anteeksianto tässä yhteydessä? Anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat äärimmäisen vakavia ja tärkeitä tekoja. Siitä syystä on pidettävä huoli, että anteeksipyyntö on yksilöity, tarkka, konkreettinen ja aito: mitä on tehty väärin, missä, milloin, kuinka monta kertaa ja ketä kohtaan.

Anteeksipyyntö ei koskaan saa olla muka-anteeksipyyntö: ”Pyydän anteeksi, jos pahastuit” tai ”Pyydän anteeksi kaikilta, jotka kokivat pahaa mieltä.”

Anteeksipyytäjän on oltava aidosti hädissään, aivan kuin hänen koko elämänsä riippuisi siitä, saako hän anteeksi vai ei. Hänellä on oltava murtunut mieli ja särjetty sydän! Ja anteeksianto kuuluu vain ja ainoastaan asianomistajalle – sille, jota vastaan on toimittu tai puhuttu.

Sovintoa ei myöskään voi kiirehtiä: ”Johan tässä kuultiin anteeksipyyntö, hallituksen toimintakyky on siis turvattu, ja nyt vain katse eteenpäin”.

On luotava toimivat edellytykset sovinnolle, ja sovintoa on pidettävä yllä konkreettisin teoin. Pidän vakavana sitä, jos anteeksipyytämisestä ja -antamisestä tehdään jokin todellisuudelle vieras automaatti, jokin kertaluonteinen kevytversio, jonka ainoa tarkoitus on poliittinen tai imagollinen.

Sovinnonteko ihmisten välillä on prosessiluonteista, koska ihmisen muisti ja psyyke toimivat syklisesti: ihminen muistaa, mitä muistaa ja milloin muistaa, ja jo anteeksiannettu asia herää uudelleen henkiin uudessa asiayhteydessä. Hän, jota vastaan on rikottu, määrittelee, milloin asia on loppuun käsitelty.

 

Kasvattakaa hyvä puu ja hyviä hedelmiä tai huono puu ja pahoja hedelmiä. Hedelmistään puu näet tunnetaan. Te kyynpoikaset, miten voisitte puhua hyvää, kun olette pahoja? Suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä. Hyvä ihminen kaivaa varastostaan hyvää, paha ihminen pahaa. Minä sanon teille, että tuomiopäivänä peritään lasku kaikista ihmisten turhista puheista. Sanojesi perusteella sinut todetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan. Matt. 12:33–37

 

Kati Kemppainen, missiologian erityisasiantuntija, Suomen Lähetysseura

  1. ”Nimittäin, olemme nyt aivan kristillisen uskomme ytimessä. Kun puhumme ihmisoikeuksista, syrjimättömyydestä, tasa-arvosta ja kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta, liitymme kahteen kristillisen teologian keskeiseen lähtökohtaan: luomisen teologiaan ja käsitykseen pelastuksesta.”

    Eikö kristillisyyden ydin ole siinä, että muut ovat vääruskoisia, ja emouskonto jopa isästä perkeleestä, omavanhurskaita ja ulkokultaisia kyykäärmeen sikijöitä, ulkoapäin valkeiksi kalkitun haudan kaltaisia, mutta sisältä täynnä saastaa ja laittomuutta.

    Kaikki etniset, alkuperäiskansat, on joko käännytettävä, tai eliminoitava, koska sivistys on vain meidän ’etikkaa’ ja he eivät sitä tunne, joten viekää moraalinne pois, jos sanoo yksioikoisesti, että tuo on väärin, koska me teemme ja olemme aina tehneet tätä vain hyvästä sydämestä ja hyvyyden puolesta. Olemme uhranneet itsemme ja miljoonia muita vain hyvyyden alttarille, koska me tiedämme mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä oikein ja mikä väärin. Juuri me söimme siitä puusta ja tulimme jumalan kaltaisiksi.

  2. Ihmisvihaa, ihmisvihan tulkintaa ja ihmisvihan retoriikkaa on kovin monenlaista. Ovatpa jotkut väittäneet jopa ihmisen syntisyydstä puhumisen olevan ihmisvihaa. (Näin useita vuoia sitten eräässä YLE:n ns. keskustelu- (eli debatti-) ohjelmassa.

    Ihan oikeata ihmisvihaa – siis vihaa itse ihmistä ihmialajin itsensä vuoksi – vastaan olen nähnyt äärimmäisen harvoin. Jotku ääriliikkeet ovat kyllä sitä mieltä, että ihminen on Luonnon suurin vihollinen. Tällä en nyt tarkoita sitä yleistäkin puhetta tai/ja puhetapaa ihmisestä luonnon turmelijana tai edes alistajana vaan sitä ajatusta, että ihmisellä ei olisi enää oikeutusta lajina olla olemassa. Ts. että ihmiskunnan olisi ”kadottava” tai että se olisi tavalla tai toisella hävitettävä.

    Yleensä ns. ihmisviha on pikemminkin vihaa tiettyä ihmisen ”erityistä” asennetta kohtaan tai vastaan, jonka seurauksena noita ”tuolla tavalla ajattelevia” kohtaan olisi oikeutettua tai vähintäänkin hyväksyttävää osoittaa jonkinlaista hunompinaolemisen ominaisuutta, poissulkevuutta, tai ääritapauksissa suoranaista vihaakin. Ei kuitenkaan sen vuoksi. että ovat ihmisiä – ihmislajin edustajia.

    Tuo ”toisinajattelijuus” voi olla hyvinkin erilaista tai/ja erityyppistä. En ala erittelemään tai antamaan esimerkkejä. (Esimerkkien anto vain synnyttäisi tietynlaisa ”purkauksia” erinäisiä ajattelutapoja vastaan tai niiden puolesta.) Jääköön siis tällaiseksi yleiseksi kommentiksi: puhe ihmisvihasta voi sekin kohdistua ”tietynlaiseen ajattelutapaan” ja tuon ajattelutavan kannattajiin tai vain tuolla tavalla ajatteleviin ilman erityistä aatteen kannattamiseen sitoitumista.

    • Jukka, olen samaa mieltä. Ne, jotka puhuvat ja ajattelevat kuten sanonta kuuluu ”narratiivia vastaan” syrjäytetään ja suljetaan pois keskusteluista ja julkisilta paikoilta, jotta heidän ajattelunsa ei haastaisi ja häiritsisi niitä, jotka ovat mielestään ainoita oikein ajattelevia ja puhujia. Normaali ihmisten väliseen kommunikaatioon kuuluva ajatustenvaihto ja debatti kielletään sen nojalla, että joidenkin identiteettiä loukataan.

      Ja tämä nyt ei todellakaan tarkoita sitä, että kyse olisi törkeän ja loukkaavan puheen suosimisesta, joka on sivistymätöntä, tuli se sitten keneltä tai miltä puolelta tahansa. Pointti on siinä, että kaikki postmodernismin ideologioiden narratiivia vastaan sanottu halutaan leimata vihapuheeksi ja puhujat vihapuhujiksi.

    • Jokunen vuosi sitten eräs tunnettu rokkari – en viitsi mainita nimeä – valitti HS:n kulttuurisivujen ylin aukeaman ulottuvassa haastattelussa, ettei Suomessa saa enää sanoa mitään. – Ja asitten hän sanoi, puhui suunsa puhtaaksi.

      En ymmärrä ruikuttamista siitä, ettei meillä muka saa sanoa mitään ”narratiivia vastaan”. Joka ikinen päivä niin tapahtuu, vakavasti otettavassa mediasssa – ja eduskunnan pöntössäkin.

  3. ”Yksinkertaisesti todeten: jokaisen ihmisen arvo on yhtäläinen ja kiistämätön siksi, että jokaisen ihmisen on Jumala luonut ja jokainen on saanut elämänsä ja olemassaolonsa Jumalan tahdosta.”

    Moraali vastaisi tähän, että riippuu teoista, voiko ihmistä sanoa edes ihmiseksi, kaikkia ei voi. Ihmisarvosta siis voidaan kiistellä. Miksi minä pyrkisin toimimaan oikein, jos joku sarjamurhaaja on kuitenkin arvossa yhtäläinen. Edes syntyessään ihmiset eivät ole samanarvoisia, koska joku voi syntyä palatsiin ja toinen korpikuusen kannon alle pikkupikku mökkiin.
    Ja elämän me saamme naisen tahdosta, joskus se voi olla myös miehen tahdon kanssa yhtälainen. Jumala teki vain Adamin ja Evan, ihmisen prototyypit ja sekin on vain tarina.

    ”Samaten tämä hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala kaipaa ennen kaikkea sitä, että kaikki suostuisimme sovintoon Hänen kanssaan ja kohtalomme saisi olla elämä eikä kuolema.”

    Kuolema ei ole vihollinen joka pitäisi voittaa, tai josta Jumalan pitäisi armahtaa ja pelastaa. Jokaisen on kuoltava, oli Jumala sitten hyvä ja rakastava, tai vihainen ja ankara. Meidän elämällä on alku ja loppu. Koska se on alkanut se myös loppuu, tai muuten meidän pitäisi miettiä, että mitä olimme ennen syntymää.

    Tosiasiat ovat tosiasioita, ja onnettomuuksia ja katastrofeja tapahtuu edelleenkin, ja myös ukkonen jyrisee ja salamoi, meri myrskyää ja upottaa laivoja, ihmiset hukkuvat, tulivuoret purkautuvat ja maat järisevät, tulvat tulvivat ja tulipalot riehuvat. Näitä kaikkia on pidetty aikoinaan Jumalan vihan ilmauksina, ja sitä kautta ihmisen syynä, ihminen ei ole ollut tarpeeksi vanhurskas. On uhrattu jopa ihmisiä, että Jumala leppyisi.

    Nyt ihminen itse pitää monia asioita omina aikaansaannoksinaan, ilmastonmuutos ja niin edelleen, ei siis ulkoista niitä enää jumalallisiksi rangaistuksiksi. Se on hyvä havainto, on vähän tapahtunut kasvamista, omakohtaista vastuun ottamista, ei uskota taikauskoisesti, että jos vain uskomme, olemme uskossa, kaikki järjestyy itsestään, armosta ja Kristuksen tähden.

  4. Miten ihminen voi ihmistä vihata, silloinhan hän vihaa myös itseään. Ihminen vihaa helposti toisessa ihmisessä sellaisia ominaisuuksia, joita hänessä itsessään on ja joita hänen on vaikea hyväksyä. Toisessahan ne näkyvät paremmin kuin itsessä. Toinen ihminen on peili.

    Ihminen voi vihata toisessa ihmisessä hänen ”vierauttaan”, jota ei ymmärrä. On helpompi ymmärtää itsensä kaltaista. Vieraus johtaa pelkoon. Pelon voittamiseksi tällainen ihminen ”luokiteltava” oman itsen alapuolelle. Muukalaisvihaa on ollut ihmiskunnan alusta alkaen, sillä on ollut hirvittävät seuraukset. Tiedon nopean leviämisen myötä maailmasta on tullut yksi kylä, jossa on erilaisia ihmisiä. Pitäisi oppia elämään kaikkien kanssa.

  5. ”Sovintoa ei myöskään voi kiirehtiä: ”Johan tässä kuultiin anteeksipyyntö, hallituksen toimintakyky on siis turvattu, ja nyt vain katse eteenpäin”.”

    -Radio Dein päätoimittaja Kirsi Rostamo esitti asian kutakuinkin näin tämänpäiväisessä radioblogissaan. Syntiä tehty, anteeksi pyydetty ja annettu, nyt hallitukselle työrauha. Olen samaa mieltä.

    En muutenkaan ymmärrä sitä miksi pitäisi tässä asiassa ja tilanteessa jäädä odottamaan sitä oikeaa ja oikeaoppista anteeksipyyntöä, jotta voitaisiin jatkaa eteenpäin. Kutsua ihminen niin monta kertaa kuultavaksi kunnes tulee se ”aito anteeksipyyntö”, ja kaikki saavat seurata tätä prosessia. Muistuttaa roomalaista sirkusta…

    Ihminen joko oppii läksynsä tai sitten ei. Se nähdään. Tai oikeastaan ei nähdä, koska toisen pään sisään ja sydämeen ei kuitenkaan nähdä.
    Mutta itse ajattelen, että anteeksipyyntö tulisi ottaa todesta, vaikka epäilisikin sen vilpittömyyttä. Ja antaa toiselle mahdollisuus osoittaa muuttuneensa.

    Ja sitäkin on turha alkaa ulkopuolelta mittailemaan, että onko muututtu aidosti.

    • Sari: ”En muutenkaan ymmärrä sitä miksi pitäisi tässä asiassa ja tilanteessa jäädä odottamaan sitä oikeaa ja oikeaoppista anteeksipyyntöä”

      Anteeksipyyntövaatimukset ovat näissä tapauksissa täysin turhia. Anteeksi pyydetään ainoastaan poliittisesta paineesta, ei siksi että tapahtumista oltaisiin aidosti pahoillaan. Mikään ei ole niin turhaa kuin poliitikolta vaadittu anteeksipyyntö.

    • ”Mikään ei ole niin turhaa kuin poliitikolta vaadittu anteeksipyyntö.”

      Jopas jotakin, olemme aivan samaa mieltä 🙂

    • Antero,

      Olen siinä mielessä kanssasi samaa mieltä, että ns. muodollinen anteeksipyyntö ei ole anteksipyyntö sen todellisessa merkityksessä. Se, onko esitetyn anteeksipyyntövaatimuksen jälkeen esitetty anteeksipyyntö sitten ns. aito anteeksipyyntö on tietysti toisaalta aivan onma kytsymytksensä. Sen epäileminen (tai päätös olla uskomatta) on tietenkin itsessään huonoa etiikkaa sekin, oli sitten tiedostettua tai tiedostamatonta. Se, että anteeksi pyydetään vaatimusten jälkeen, ei tietenkään merkitse sitä, että anteeksipyyntö ei olisi aito. ”Taivas yksin tietää”, ei media tai poliittinen konsensushenkisyys (keitä siihen lasketaankaan mukaan).

      Aikamme anteeksipyyntöjen yhteydessä ongelma on pikemminkin se, että anteeksipyyntöä vaaditaan pyytäjän haluamalla tavalla ja halutussa merkityksessä, ollakseen aitona anteeksipyyntönä hyväksytty. Kyse on itse asiassa myös vallantahtoisuudesta. On tapana vaatia anteeksipyyntöä ja kuitenkin oikeutta olla hyväksymättä anteeksipyyntöä oikeana, ”rittämättömänä”. Ikäänkuin uskotaan ihmisten olevan kuitenkin pohjimmiltaan ”pahoja” (= syntisiä?), jos eivät yhdy tiettyyn ”lausuntakuoroon”.

      Aitoa aanteeksipyynnön vaatimusta on mielestäni sinänsä oikeus odottaa – jos on kokenut tulleensa loukatuksi. Anteeksipyynnön painostaminen taas on huonoa etiikkaa ja väärin. Valitettavasti ns. anteeksipyynnöllä tarkoitetaan joskus ns. ”pakotettua ajamusmaailman uudelleenohjelmointia” – tai sitten olemista vaiti omista, joidenkin kannalta ”kiusallisista” mielipiteistä.

      Vanha psykologien ja filosofien viisaus on, että toisen ihmisen ”pään sisäistä” eettistä motiivia ei voi tietää; voi vain arvella, spekuloida, uskoa, olettaa tai väittää, eikä siten voi lopultakaan varmasti tietää. Taivas tietää, ei ”paremmin tietäjä”.

    • Niin, on aikas käsittämätön yhdistelmä, että Jeesuksen, joka oli edistyksellinen radikaali, seuraajista tuli taantumuksellisia konservatiiveja.

    • Seppo, Tarja, teosofit, juutalaiset kabbakan edustajat ovat rakkautta täynnä. Ainakin teidän sekaisista puheista tämä tulee hatkuvasti ilmi joka blogissa.

    • Tarja,kyllä Jeesus oli edistyksellinen omaa aikaansa vasten katsottuna. Ajoi mm. sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tuomitsi ahneet rikkaat. Mutta ei toki ollut mikään pyhäkoulupoika

Missioblogi
Missioblogihttps://felm.suomenlahetysseura.fi/
Missioblogi on moniääninen blogi, josta voit lukea kuulumisia kirkosta ja lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Sen kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppanien työntekijöitä, jotka tuovat terveisiä etelän kasvavista kirkoista, ilonaiheista, ongelmista ja teologisesta keskustelusta sekä uskon, toivon ja rakkauden työstä kehittyvissä maissa. Tuoreimman Missioblogin on kirjoittanut Suomen Lähetysseuran yhteisöasiantuntija Mikko Pyhtilä.