Vihastuin tänään huomatakseen ettei kaikilla ole oikeutta puolustaa ihmisoikeuksia tasavertaisesti. Maapallon on jaettu geopoliittisiin lahkoihin, joissa pätee kunkin liittoumien ajatusmaailma siitä hyvästä maailmankäsityksestä, jonka on voitettava. Samalla valitamme kuinka paha ihmisloukkausta on jossain toisessa syyttäen sormella heitä.
Mihin väliin jää tavallinen normaali ihmisen unelmat hyvästä maailmasta näiden kahden geopoliittisten taistelukumppanien vuoksi? Onko ihmisoikeus vain politiikkaa, jonka turvin käydään neuvotteluja? Minun henkilökohtainen avustaja on YK:n ihmisoikeusjärjestössä mukana, jonka tapahtuma olisi ollut maaliskuussa Lontoossa. Hän ei saanut viisumia koska on syyrialainen.
Eikö ihmisoikeuksia tulisi tukea yksilöiden kautta? Parhaiten tuloksiin päästää ruohojuuritasolla kuin poliittisten muurien rakentamisella. Olen sitä mieltä, että tavalliset ihmiset muuttavat tätä maailmaa enemmän kuin vallan kahvassa olevat, jotka hankkivat aseita turvakseen pitääkseen omat näkemyksensä. Ihmisoikeuksia ei edistetä sillä, että katsotaan passia, kenellä on oikeus liikkua muokkaamaan toisen ajatusmaailmaa hyvästä maailmasta. Avustajani on ihan tavallinen ihminen, joka ei ole pakolaisstatuksella Suomessa, vaan veronmaksajana yhteiskunnassa. Viisumin saannissa ei olisi ollut esteitä, sillä hänellä olisi ollut työpaikka ja opiskelupaikka Suomessa. Meidän tulisi tukea tavallisia ihmisiä ajamaan ihmisoikeuksia omassa maassaan kuin lahjota sen maan rikollisia tai politikkoja saadaksemme asiat toimimaan. YK:n ihmisoikeuksien tapahtumat tulisi järjestää tästä lähtien sellaisissa maissa, joihin kaikilla on pääsy ajaa ihmisoikeuksia ilman poliittista näkemystä.
Katja Sallinen :”Eikö ihmisoikeuksia tulisi tukea yksilöiden kautta? Parhaiten tuloksiin päästää ruohojuuritasolla kuin poliittisten muurien rakentamisella.”
Tästä olemme samaa mieltä. Käytännössä tilanne on aina vaan valitettavasti se, että reaalitalouden prosessien tuottavuudesta ”vapautettu” rahaa-rahalla –kasinotalous vie, eikä meille jää muuta mahdollisuutta kuin korkeintaan yrittää ”vikistä” ja itseohjautua kaikin voimin toiseen suuntaan.
Tilanne on tästä näkökulmasta tukala, kun en ole koskaan pelannut edes markettien eteisistä löytyviä hedelmäpeleja enkä veikkaa enkä lottoa. Sähköpostiin tulvii krypto-valuutta- ja sijoitusmainoksia ja kun siirtelen niitä avaamatta roskikseen, mietin mahtaako Tekes nyt rahoittaa näitä ”palkansaajia” kuten joku puhelinmyyjä kertoi joskus Tekesin avustavan heidän firmaansa. Julkisen sektorin ITC ml. verohallinto on ainakin ajoittain sekaisin kuin sanonko-mikä, ja kun ”pohja se on miunkii säkis”, niin nyt tämä yrittäminen on Luojan kiitos lähestymässä loppuaan.
Globaalin ja lokaalin puoluejärjestelmän arvomaailma ja käytänteet on mitä se on ja demareiden osalta sitä kuvaa hyvin mm. vuoden 1942 Työväen kalenterissa ollut vasemmiston edustajan kirjoitus, jossa hän syventyi miettimään sitä, mitä palkansaajille tarkoittaa hallituksen keväällä 1941 hyväksymä ”valtalaki”, kun ”suuret joukot työläisiä on vapautettu sotapalveluksesta kotirintamalla suoritettavan työn tähden, ja he ovat kaikissa olosuhteissa paljon paremmassa asemassa kuin työläiset rintamalla.” Niin se yhteiskunnallinen eriarvoisuus silloinkin pääsi leviämään, kun maailman sotarintamilla olleilla ei ollutkaan ihan samoja työehtoja kuin kotirintaman palkansaajilla.
Periaatteeni ei anna periksi siinä, että tunnustan rahamaailman voittajaksi. Ihmisoikeudet aina lähtee ruohojuurelta ylöspäin ponnistamaan. Se on demokratian perusta. Syyria, Irak, ja moni kaaokseen ajetut maat voisivat nousta nyt jos tuemme niitä nuoria näistä maista, joilla on samat arvot kuin sinulla ja minulla. Ovat saaneet saman koulutuksen, samat arvot. Yhdysvaltojen nostaessa Marshall avulla Euroopan ylös auttoi. Olimmehan sodan sotineet, mutta yksittäiset maat, joihin on nyt sovellettu samaa taktiikkaa, ovat mennet kaaokseen. On romutettu heidän pohja, jonka takia täältäkin on lähteneet moni luomaan uutta nousua ISIS:n nimeen. Mutta kuka tutkisi niitä nuoria, jotka uskoo ihmisoikeuksiin, jotka länsi nyt tyrkyttää mediassakin? Sitten ei pääsekään vaikuttamaan, kun on väärä passi. Marshall apu ei toimi yksittäisissä maissa. Näkeehän se Ukrainastakin.
Katja Sallinen :”Periaatteeni ei anna periksi siinä, että tunnustan rahamaailman voittajaksi. Ihmisoikeudet aina lähtee ruohojuurelta ylöspäin ponnistamaan. Se on demokratian perusta. Syyria, Irak, ja moni kaaokseen ajetut maat voisivat nousta nyt jos tuemme niitä nuoria näistä maista, joilla on samat arvot kuin sinulla ja minulla.”
Kiitos kommentista, josta olen sataprosenttisesti samaa mieltä.
On vain niin, että kun on mm. tapellut kahdeksan vuotta siitä, saako sotaa paennut katolisessa kodissa kasvanut nuori jäädä Suomeen ja lopulta antanut yhdessä puolison kanssa valtiolle omavelkaisen takauksen, josta hänen valtiolle aiheuttamansa kulut olisi maksettu. kirjoittanut nuorten itsemurhiin ajautuneessa kunnassa sanomalehtiin, pyytänyt edeskunnassa ollutta tuttavaa tekemään nuorten puolesta hallituskyselyn, päästänyt television omaan puutarhaan tekemään dokumenttipätkän, jossa lainsäädännön keinoin ahdinkoon ajetut nuoret itse kertoivat vaikeuksistaan, soittanut ministeriöön pienyrittäjän puolesta, jolle ei löytynyt rahaa edes jokapäiväiseen leipään ja kysynyt, että haluatteko te tappaa heidät kaikki jne.jne., niin on iloinen, että voi kaiken kokemansa jälkeen lopettaa tämän yritystoiminnan, kun ikäkin alkaa lähestyä jo seitsemääkymmentä.
Kuluneiden vuosikymmenten jälkeen olen todella väsynyt puolueiden sisä- ja ulkoparlamentaarisiin pomppulautoihin, joissa rahaa voi tuhlata paperipinoja kasvattamalla ja suuta soittamalla vaikka vuosikaudet erilaisiin konsulttifraaseihin, kiky-sopimuksiin ja sote–viritelmiin. Asia on niinkuin yksi pienyrittäjä on sanonut: puoluepoliitikon tärkein ominaisuus on pitää huolta siitä, että puhe ei katkea, vaikka ajatus katkeaa.