Pakolaistulva on jälleen tuonut esiin sen, kuinka ihmisen omat toimet tuovat kurjuutta tähän maailmaan. Maailmaan, jolla on valtavasti kapasiteettia tehdä elämä ihmisarvoiseksi jokaiselle lajimme edustajalle.
Moni näkee tilanteessa varsin perustellun ristiriidan: Jos kerran Jumalalla on kaikki valta ja voima, miksei Hän puutu isolla kädellään edes meidän ongelmakenttämme pahimpiin mätäpaiseisiin? Kun kerran on Raamatun mukaan Rakkaus?(1.Joh4:8)
Pahuudensallinnan ongelmaa on pohdittu jo kauan, kolmisen sataa vuotta sitten keksittiin hieno nimikin: teodikean ongelma. Ratkaisuja vain on kovin vähän. ”Tutkimattomat ovat Herran tiet” ei välttämättä pure kaikkiin, monien usko jopa Jumalan olemassaoloon on kärsinyt pahasti ihmisten kärsimysten myötä.
Mutta onko Raamatussa sittenkin selitys teodikean ongelmaan? Sen sietää olla hyvä, Luojalla täytyy olla todella perustellut syyt nykyisen menon sallintaan.
Raamatun mukaan kaikki alkoi Eedenin puutarhasta. Kun Jehova Jumala loi ihmisperheen kaksi ensimmäistä jäsentä, orastavan onnen pani merkille eräs siihen asti uskollinen henkipersoona. Hän oivalsi itsekkään hetkensä tulleen, tekeytyi puhuvaksi käärmeeksi ja aloitti uransa ”valheen isänä”. Saatana ei tietenkään kiistänyt Luojansa kaikkivaltiutta – sehän olisi ollut hyvin tyhmää ja lyhytnäköistä – vaan muotoili kapinahaasteensa ovelammin: ”Ei ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” (1.Mo3:4)
Kaikkivaltiaan suvereenius ja Hänen hallitsemistapansa oli asetettu kyseenalaiseksi. Itse asiassa oli kyse panettelusta: Jumala valehtelee ja pidättää alamaisiltaan jotain hyvää, siis kelvoton hallitsija! Kaikkivaltias olisi voinut käyttää kaikkivaltiuttaan välittömästi tuhoamalla kapinan alkuunsa, jolloin maapallosta-paratiisi-projekti olisi jäänyt piirustuslaudalle. Mutta mitä johtopäätöksiä miljoonat enkelit taivaassa olisivatkaan tehneet ihmiskunnan väkivaltaisesta äkkilopusta? Eikö Luoja osannutkaan luoda ihmistä, ”omaa kuvaansa”?
Ajattelehan tilannetta, jossa ilkeä naapuri syyttää kunnollista perheenisää julkisesti siitä, että tämä kohtelee törkeästi lapsiaan. Kannattaako syytetyn hermostua syytöksistä? Millainen signaali olisi väkivallan käyttö tällaisessa haastavassa tilanteessa: Hampaita kenties menetetään, mutta syytös pysyy ja jaksaa entistäkin paremmin.
Kaikkivaltias laati Eedenissä täydellisen ratkaisun syntyneeseen kiistakysymykseen. Voima, nopeus ja monet muut suureet voidaan mitata nopeasti, mutta Jumalan hallintaoikeuteen ja -tapaan kohdistunut haaste vaatii pitkän mittauksen. Pahuuden sallinnalle tarjoutui todella pätevät perusteet, ja Panettelija aloitti virkansa ”tämän maailman ruhtinaana”(Joh14:30) Ihmiskunta puolestaan aloitti vaarallisen taivalluksensa kapinalipun alla, eikä Luojallamme ole ollut syytä tähän kujanjuoksuun juurikaan puuttua.
Ihmishallinnon vuosituhansia kestäneistä yrityksistä on muodostunut ”korkeimman oikeuden ennakkotapaus”, josta ei voi valittaa. Miljardi nälkää näkevää ei voi olla väärässä: parempaa hallintoa tarvitaan. Jokainen kastittoman raiskaus Intiassa, jokainen naamarimies Ukrainassa, pyssymies USA:ssa tai pakolainen meren pohjassa on osoitus ihmishallinnon kyvyistä.
Jumalan Poika, Jeesus Kristus antoi sitten myös Eedenissä herätettyyn kiistakysymykseen täydellisen vastauksensa. Saatanahan antaa ymmärtää, ettei ihminen halua olla uskollinen Tekijänsä ohjeille. Jeesuksen Kristuksenkin polulle kasattiin monia kiviä, mutta nuhteettomuutensa säilyttäen Vapahtajamme tiensä kulki. Ja sen tien päätöksenä on lopulta Saatanan pään murskaaminen, kertoo Raamattu.(1.Mo3:15)
Pian Jumala lopettaa pahuuden sallintansa ja korjaa asiat. Teodikean ongelmakin poistuu, koska ”kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.”(Jes11:9)
Mitä sinä asiasta ajattelet? Uskotko sinä, että pahuudensallinnalle on hyvä syy?
Tyhmyys on myös Raamatun mukaan synti. Siis ei tyhmyys sinänsä muta sen aktiivi harjoittaminen.
Jumala antaa tietysti jokaisen yksilön itse päättää elämästään ja toiminnastaan. Jos yksilö tavoittelee Jumalan hyväksymystä ja Kristuksen lunnaiden hyötyä, ottaa tämä tietysti huomioon Jumalan henkeytetyssä sanassa Pyhässä Raamatussa annetut elämänohjeet ja käskyt.
Oikea ja puhdas kristillinen seurakunta tietysti pyrkii lujittamaan jäseniensä uskoa Jumalaan, hänen ilmaistuun tahtoon ja päätöksiin ja Jumalan periaatteiden noudattamisen hyötyyn. Rohkaisee ja kannustaa jäseniään noudattamaan niitä.
Ev. lut. kirkon useat pappismiehet ja sen virkamiehistö on tuntunut lähinnä omaksuneen lihallismielisen näkökannan asioihin ja on lähinnä huolestunut muodollisten jäsentensä säilyttämisestä verotulojensa säilyttämiseksi ennallaan.
Paljolti sen johdosta ovat antaneet myöten ”maailman” ajatuksille ja jättäneet vähemmälle huomiolle Jumalan sanassaan esittämät ohjeet, käskyt ja periaatteet. Jossain määrin ja joidenkin sen edustajien taholta vaikuttavat hylänneen melkeinpä täysin.
Tänä kesänä on tullut hyviä kommentteja ev.lut.kirkon taholta. Lieneekö herätystä?
Komulaiselta ihastuttavan täyspäinen kirjoitus.
Jusu Vihervaara: ”tekee mieli kysyä, kuinka pyhää paneskelua siellä saarnaajan omassa makuuhuoneessa sitten harrastetaan.”
Yritä arvoisa Jusu hillitä toisten kyttäämishaluasi. Sellainen ei ole hyvä piirre ihmisessä.
Totesin aiemmassa kommentissani : ”Jumala antaa tietysti jokaisen yksilön itse päättää elämästään ja toiminnastaan.”
Näin ollen kristityn tehtävä ei ole alkaa osoittamaan toisia ihmisiä tai tuomitsemaan näitä näiden Jumalan lakien ja periaatteiden rikkomisesta ja eivät toisten valinnat elämässä kuulu heille. Ihmisille on annettu moraalinen toimintavapaus.
Kristityille annettu tehtäväksi Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistus ja opetustyö. Kertoa Jumalan lupauksista ja päätöksistä ihmisyhteisön perustavaa laatua olevien ongelmien ainoasta todellisesta ratkaisusta.
Kun yksilö sitten alkaa niihin uskomaan, omaksuu uskon, alkaa tämä omien sisäisten vaikuttimiensa kannustama sopeuttamaan elämäänsä Jumalan periaatteiden ja lakien mukaisiksi. Tähän Jumala on luvannut toimivan voimansa pyhän hengen apua halukkaiden yksilöiden avuksi ja vahvistamiseksi.
Käskemällä ei kukaan mukaudu pysyvästi ja kestävästi noudattamaan Jumalan ohjeita. Sellaista ei siis kannata edes yrittääkään.
Vesa,
Kritiikkini kohdistui siihen retoriikkaan, jolla aiheesta yleensä puhutaan. Kun viitataan toisen ihmisen seksielämästä, yleensä lähdetään retostelemaan ”lihallisista himoista” tai käytetään jotain muuta yhtä alatyylistä ja halventavaa ilmaisua. Ja samaan aikaan kuvitellaan naivisti, että vain siellä omassa makuuhuoneessa harrastetaan Jumalan sertifioimaan pyhää jynssäystä.
En kauheasti anna arvoa sellaisille julistajille, jotka mieltävät omat näkemyksensä Jumalan mielipiteiksi ja omahyväisesti sulkevat muut ihmisen ulkopuolelle.
Jusu Vihervaara: ”En kauheasti anna arvoa sellaisille julistajille, jotka mieltävät omat näkemyksensä Jumalan mielipiteiksi ”
En minäkään, jos niin tekee. Kristinuskon ja kristillisyyden perusasioita on vain ollut se, että Raamattu on kirjoitettu Jumalan toimivan voiman pyhän hengen ohjauksessa ja siellä oleva edustaa siis Jumalan periaatteita ja opetuksia.
Siitä perusnäkemyksestähän nyt esim. osa ev.lut. kirkon toimijoista pyrkii nykyisin kovasti rimpuilemaan irti. Kaikki eivät tietysti tähän perusasiaan usko. Eivät myöskään suuri määrä kirkon muodollisista jäsenistä.
Suositeltavaa tietysti olisi kaikkien niin kirkollisten kuin ei-kirkollistenkin perehtyä asian perusteisiin ja todisteisiin. Kirkollisille voi taas suositella kantansa selvää ilmaisemista, ja ns. ”kaksilla korteilla pelaamisen” välttämistä. ”Ratsastella” toisinaan saarnoissa ja liturgioissa Raamatulla, toisaalla taas täysin hylätä se.
Vihervaara toteaa ”En kauheasti anna arvoa sellaisille julistajille, jotka mieltävät omat näkemyksensä Jumalan mielipiteiksi ja omahyväisesti sulkevat muut ihmisen ulkopuolelle.”
Jos ja kun julistaja puhuu Raamatun sanaa, niin silloin hänen mielipiteensä ovat Jumalan mileipiteitä eli hän toimii Jumaln lähettiläänä. Hän ei puhu silloin vain omia mielipiteitään, vaan julistaa Jumalan Sanaa. Ei se ole omahyväistä. Kysymys ei ole tällöin vain ihmisten erilaisista mielipiteistä, vaan siitä mitä Jumalan sana sanoo….
Ei Raamattu tietankään ole ensisijaisesti seksuaaliopas. Mutta kyllä siitä siihenkin hyviä luonnonmukaisia periaatteita löytyy.
Jos joku vastustaa homoutta, ei taustalla tarvitse olla pettymystä omassa heterorakkaudessa tai seksin pitämistä synnillisenä – niin kuin jotkut näyttävät itsepintaisesti väittävän. Kysymys on Jumalan Sanasta ja kuuliaisuudesta sille.
Jumalan Sanan julistajalle ei kuulu muiden sänkykamarin jutut yksityisasiana, mutta yleisellä tasolla voi julistaa Raamatun periaatteita. Tässä on kysymys Jumalan ilmoituksesta, jota ihminen tarvitsee ollakseen viisas.
”ja siellä oleva edustaa siis Jumalan periaatteita ja opetuksia”
4. Moos. 31:17. Niin surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen. 18. Mutta jokainen tyttö, joka ei ole yhtynyt mieheen, jättäkää itsellenne henkiin.
Esimerkiksi naisten ja lasten murhaaminen sekä neitsyiden vangitseminen ja raiskaaminen kuuluivat tämän Jumalan periaatteisiin ja opetuksiin.
”jos ja kun julistaja puhuu Raamatun sanaa, niin silloin hänen mielipiteensä ovat Jumalan mileipiteitä”
3. Moos. 21:9 ”Jos papin tytär häpäisee itsensä haureudella, niin hän häpäisee isänsä; hänet poltettakoon tulessa.”
Eli jos kehottaa polttamaan pappien tyttäriä roviolla, jotka ovat harrastaneet esiaviollista seksiä on tämä täysin ok koska se on Jumalan eikä kehottajan oma mielipide?
En lähde kinaamaan Vesa Ahlforsin ja Pekka Sahimaan kanssa siitä, kenen meistä tulkinta Jumalan tahdosta on eniten Jumalan tahdon mukainen.
Kun on kyse uskon varassa olevan, tietyssä mielessä fiktiivisen hahmon, tahdonilmaisusta, ei ole mielestäni mielekästä kinata siitä, kuka kuvittelee mielessään Jumalalle minkäkinlaisen mielipiteen siitä, miten joku henkilö voi rakastella.
Tyydyn vain toteamaan, että oma parisuhteeni ja seksuaalisuuteni ilmaisu ovat Jumalan tahdon mukaisia ja se riittää minulle. Minulla ei ole mielenkiintoa puuttua muiden ihmisten yksityisasioihin.
Ei siitä tarvitsekaan kinata. Riittää verrata käsityksiämme Raamattuun. Olet heikoilla jäillä omine vesiperäisine mielipiteinesi….
Enkä lähde kinaamaan edes siitä, kenellä on paras raamatuntulkinta, vaikka olenkin ymmärtänyt, että palvonnan kohteena on Jumala eikä jokin kirja.
Kysymys ei ole raamatruntulkinnasta, vaan luetunymmärtämisestä.
Tahallaanko et ole ymmärtävinäsi?
Sahimaa. Kuinka monella sadalla, tuhannella, kymmenellätuhannella, sadallatuhannella tai miljoonalla tavalla erilaiset yhteisöt, kristilliset suuntaukset ja niihin kuuluvat ihmiset tulkitsevat Raamattua Jumalan sanana? Mikä saa sinut uskomaan, että oma tapasi tulkita tuota ihmisten kirjoittamaa, Jumalan tahdonilmaisuksi väitettyä kirjaa on se ainoa oikea tapa???
Kyllä sinun raamatuntulkintasi on täysin oman subjektiivisen ja rajallisen käsityskykysi saavutus. Ei mitään sen kummallisempaa totuutta, enempää kuin Jumalan tahtoakaan.
Pekka Sahimaa. Vaikka sinä jankuttaisit asiasta tuomiopäivään asti, minä en silti lähde kinaamaan siitä, kenellä on parempi tapa lukua ja ymmärtää Raamatun tekstejä ja niiden merkitystä.
Wallentinille. Raamatussa on periaatteita, jotka se ilmoittaa toistuvasti ja selkeästi. Yksi näistä on homoseksuaalisuus. Luepa kaikki homoutta käsittelevät kohdat jo pelkästään UT:sta. Ei voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen. On sitten eri asia osaako lukea, ymmärtääkö mitä lukee ja haluaako noudaattaa lukemaansa.
Toki Raamatussa on tulkinnanvaraisia asioita ja jokaisen käsityskyky on rajallinen. Mutta tämä ei sulje pois sitä tosiasiaa, että Raamattu Jumalan ilmoituksena on tarjoaa riittäviä elämisen periaatteita jokaiselle.
Raamatussa ei mainita kertaakaan sanaa homoseksuaalisuus. Jos Pekka Sahimaa tästä huolimatta on sitä mieltä, että hänen Jumalansa kieltää häneltä homosuhteet, minun ohjeeni tässä tilanteessa on, että Pekka Sahimaa välttää homosuhteessa elämistä.
Minulle Jumala on antanut erilaisen ohjeen, mutta en tyrkytä sitä kenellekään toiselle.
Sahimaa: ”Raamatussa on periaatteita, jotka se ilmoittaa toistuvasti ja selkeästi. Yksi näistä on homoseksuaalisuus. Luepa kaikki homoutta käsittelevät kohdat jo pelkästään UT:sta.”
Lukematta jää minulta, mutta täytyy jälleen kerran ihmetellä sitä väsymätöntä mielenkiintoa, jota konservatiivikristityt jaksavat ylläpitää toisten ihmisten seksuaalista suuntautumista ja yleensäkin lähimmäistensä makuuhuonekäyttäytymistä kohtaan (saakohan siitä kiksejä?). Siihenkin täytyy oikein hakemalla hakea Raamatusta ohjeita, vaikkei Raamattu ristiriitaisuudessaan ja tulkinnanvaraisuudessaan todellakaan ole mikään seksuaalikäyttäytymisen käsikirja. Yhtä hyvin voisi pitää Kalevalaa keittokirjana.
Joona Ojanen: ”Esimerkiksi naisten ja lasten murhaaminen sekä neitsyiden vangitseminen ja raiskaaminen kuuluivat tämän Jumalan periaatteisiin ja opetuksiin…”
Eivät kylläkään kuuluneet. Muinaisella Israelilla ei ollut oikeutta raiskata viholliskansojensa naisia.
Joona Ojanen: ”3. Moos. 21:9 “Jos papin tytär häpäisee itsensä haureudella, niin hän häpäisee isänsä; hänet poltettakoon tulessa.”
Se oli ns. Mooseksen lain rangaistuksia muinaisessa Israelissa. Kertoo lähinnä vain siitä mitenkä Jumala suhtautuu haureuteen.
Jumalan ja Raamatun perusperiaatteita on se, että ”synnin palkka on kuolema.” Kaikki synti ja väärinteko johtaa siis lopulta elämänoikeuden menettämiseen. Kristuksen lunnaat mahdollistavat kuitenkin tästä tuomiosta ja ihmiselle toivottomasta tilanteesta vapautumisen.
Minusta Komulaisen kirjoituksen hauskin kohta oli se, että vaikka Raamattu puhuu rahasta, velasta sekä tulonjaosta vaikka kuinka paljon, kukaan ei kysy kirkon mielipidettä siihen, milloin ihmisen pitäisi ottaa ensimmäinen asuntolaina.
Sen sijaan seksin harrastaminen on loputtoman uskonnollisen mielenkiinnon kohteena. Ja nimenomaan se, miten lähimmäinen seksiä harrastaa, jotta se varmasti tulee suoritetuksi oikein.
Minulla on hieman sellainen tunne, että uskovaiset ovat itse tehneet seksin suorittamisesta uskontonsa keskeisen kysymyksen. Tätä menoa kirkon relevanssi yhteiskunnassa on lähinnä se, että sen seksiasiantuntemattomuutta pursuavat kommentit ovat yleinen naurunaihe.
Sanon vielä Komulaisen puolustukseksi sen, että mielestäni se on kirkolta vastuullinen kannanotto todeta, että seksuaalikasvatus ja seksuaalieettisten normien asettaminen ei ole kirkon ominta aluetta ja että kirkon ei tule antaa aiheesta ylhäältä päin annettuja määräyksiä.
Jusu, saattaa se olla niinkin, ”että uskovaiset ovat itse tehneet seksin suorittamisesta uskontonsa keskeisen kysymyksen”. Minusta näyttää kuitenkin enemmän siltä, että uskovaiset ovat tehneet toisten seksin kyttäämisestä uskontonsa keskeisen kysymyksen. Kai sellaisesta tirkistelystäkin kiksejä saa.
Ehkä se kuvaa hyvin tätä ylenmääräisesti seksiä pursuavaa yhteiskuntaa, että seksistäkin halutaan tehdä pelastuskysymys (sillä siitähän tässä keskustelussa on kyse: miten hoitaa petipuuhat niin, että iankaikkinen elämä varmistuu). Elämässä on niin paljon muitakin epäkohtia, joihin pitäisi puuttua (syrjiminen, epätasa-arvo yms.), mutta seksi myy.
Piispat ovat antaneet opetusta parisuhteesta, avioliitosta ja seksistä viimeksi vuonna 2008 teoksessa Rakkauden lahja (olkoonkin, että ev.lut. kirkon piispat eivät uskalla laskea juuri mitään sanomisiaan opetukseksi pelätessään loukkaavansa jotain tahoa). Koska uskon, että kirkon piispat ovat kätten päällepanemisessa saaneet Pyhän Hengen pystyäkseen ohjaamaan kirkkoa ja toimimaan esipaimenina, uskon myös, että heidän opetuksensa on Pyhän Hengen mukaista, ja siten myös Raamatun hengen mukaista.
Jos ja kun minulta kerran, vokaation ja vihkimyksen saatuani, tullaan kysymään neuvoja seksielämään liittyen, voin kertoa mitä piispallinen opetus ja tulkinta Raamatusta sanoo (s.o. seksi ja rakkaus ovat Jumalan lahjoja, kuuluvat yhteen ja paras paikka harrastaa seksiä on avioliitto, mutta käytännössä asiat eivät aina mene näin ja se on hyväksyttävä tuomitsematta ketään) sekä kehottaa kysyjää itseään myös tutustumaan Raamattuun, ja käyttämään omaa järkeään. Jumala on antanut ihmisille järjen syystä, ja sitä voi käyttää myös Raamattua lukiessaan (mikä joiltain joskus tuntuu unohtuvan).
Papit osaavat muutaman sanan hepreaa, lauseen tai kaksi koineen Kreikkaa, ja sanakirjan kanssa sivusta Latinaa selvitään alle vuorokaudessa. Mutta miten sujuu seksi?
Niin kutsutuilta uskovaisilta, ja monilta kansankirkon työntekijöiltä, on ehkä jäänyt huomaamatta, että elämme yhteiskunnassa, jossa: a)yli puolet solmituista avioliitoista päättyy eroon, b)jossa käytännössä kaikilla on kohtalaisen runsaasti seksikokemuksia ennen avioliittoa ja aviokumppanin kohtaamista, c) lähes kaikki käyttävät ehkäisyä d) kaikki masturboivat e) homoseksuaalisuus aletaan hyväksyä yhä laajemmin normaalina, f)kohta alle puolet solmituista avioliitoista on kirkkovihkimisiä. Ja vihdoin g) On hölmöä kieltää kirkkovihkiminen niiltä, jotka sitä haluavat = monilta homopareilta.
Komulaisen kanssa olen täsmälleen samaa mieltä. Raamattu on hirveän huono seksiopas. Pietistinen perinne, ja herätyskristillisyys ovat olleet aivan oikeassa painottaessaan elävää uskoa ja jumalasuhdetta. Mutta siihen nähden, kuinka paljon Raamatussa otetaan toistuvasti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taloudelliseen epäoikeudenmukaisuuteen, syrjintään, sortoon jne. seksin saama ylikorostunut asema vaikuttaa lähinnä pakkomielteeltä.
Laaksonen: ”seksin saama ylikorostunut asema vaikuttaa lähinnä pakkomielteeltä.”
Taitaa se vanha sananparsi pitää paikkansa, että: ”Siitä puhe, mistä puute”.
Kari-Matti Laaksonen:
käytännössä kaikilla on kohtalaisen runsaasti seksikokemuksia ennen avioliittoa
En usko että pitää täysin paikkaansa.
Kotiaho: ”En usko että pitää täysin paikkaansa.”
Uskon, että pitää useimpien nykynuorten kohdalla täysin paikkansa, kun piti jo minunkin nuoruudessani 60-luvulla. Ja miksipä sitä luontoa vastaan pitäisi pullikoida, kunhan pitää huolen ehkäisystä ja suojaa itsensä ja partnerinsa taudeilta.
kimmo wallentin:
Uskon, että pitää useimpien nykynuorten kohdalla täysin paikkansa,
Voi olla, mutta minä puolestani luulen että nykyäänkin on merkittävä osuus ihmisiä joilla ei ole seksikokemuksia ennen avioliittoa.
Ja miksipä sitä luontoa vastaan pitäisi pullikoida,
Esimerkiksi siksi että joillakin ihmisillä liian nuorena koetut seksikokemukset voivat olla psyykkisesti repiviä ja haavoittavia,
vaikka ehkäisyt yms. tautisuojat olisivatkin kunnossa.
Kotiaho: ”Voi olla, mutta minä puolestani luulen että nykyäänkin on merkittävä osuus ihmisiä joilla ei ole seksikokemuksia ennen avioliittoa.”
Missä ihmeen kuplassa sinä elät???
Kotiaho: ”Esimerkiksi siksi että joillakin ihmisillä liian nuorena koetut seksikokemukset voivat olla psyykkisesti repiviä ja haavoittavia,”
Etkö ole kuullut, että nuoret kypsyvät nykyään paljon aikaisemmin kuin ennen vanhaan ja vapaaehtoisesti ne noita sänkyhommia alkavat harrastaa. Kyllä niitä psyykkisiä vaurioita syntyy todennäköisemmin silloin, jos pidättäydytään turhan pitkään. Kyllä luonto sen sanoo, koska tikanpojan on aika kiivetä puuhun. Ja täytyyhän sitä nyt viimeistään ennen naimisiinmenoa kokeilla mitenkä passataan yhteen siinäkin suhteessa, ettei tule pettymyksiä makuukammarissa.
Wallentin:
Missä ihmeen kuplassa sinä elät???
Typerää väitellä moisesta asiasta. Pitäisi löytää jokin tutkimuksiin perustuva tilasto.
Wallentin:
Kyllä niitä psyykkisiä vaurioita syntyy todennäköisemmin silloin, jos pidättäydytään turhan pitkään.
Sen mukaan mitä olen kuullut, aika monille ihmisille on tullut psyykkisiä vaurioita kun eivät ole oikeastaan ylimalkaan pidattäytyneet ja se oli pointtini.
En ole täällä ajamassa mitään kaikille ihmisille pätevää ”ohjetta” asiaan liittyen.
J. Komulainen on yleensä nero mutta nyt kyllä meni hiukan huti (ainakin tämän uutisen mukaan). Raamattu on erinomainen opas (myös) seksuaalisuuteen! Totta on, että pitää varoa liian tarkkoja kantoja/ohjeita mutta eipä niitä ole viime vuosikymmeninä kirkon piirissä annettukaan. Silti raamatun heittäminen tällä tavoin romukoppaan seksuaalisuuden osalta on vastuutonta. Lisäksi pitää ymmärtää, että vaikka raamattu KUVAA realistisesti ihmiselämää ja myös mm. moniavioisuutta niin se OPETTAA kuitenkin yksiavioista heterosuhdetta.
Johtuneeko monien herätysliikeuskovaisten yletön kiinnostus seksiasioihin siitä, että sitä on noiden liikkeiden piirissä pidetty synnillisenä puuhana?
Osmo: ” että sitä on noiden liikkeiden piirissä pidetty synnillisenä puuhana?”
Juu, kaikki kiva on synnillistä. Vaikkei me vanhemmat herrasmiehet enää semmoisista kotkotuksista välitetä. Turhoo rumppoomista koko touhu.
Aikaisemmin seksiä on varmaan pidettykin synnillisenä. Myös salailtavana ja hävettävänä. Ei vanha kansa juuri siitä puhunut.
Olin kerran tilaisuudessa, jossa puhuja kertoi taivaasta, että siellä ei enää naida eikä mennä miehelle. Eräs nuori kaveri totesi, että ”siel on sitten muuta lystiä vaan”.
”Komulainen muistuttaa, että esimerkiksi Raamatussa seksuaalisuuteen suhtaudutaan hyvin kirjavasti, patriarkkojen moniavioisuudesta täydellisen naimattomuuden ihanteeseen.”
Jälleen on kysyttävä: mitä tarkoittaa ”Raamatussa suhtaudutaan” tässä yhteydessä? Siis kenen suhtautumisesta seksuaalisuuteen, moniavioisuuteen tai naimattomuuteen puhutaan? Raamattu ei ole henkilö, eikä itsessään suhtaudu mitenkään, eikä kaikkea mitä Raamatun henkilöiden kerrotaan tehneen tai miten eläneen, voi pitää ihanteena.
Raamatusta on kuitenkin löydettävissä Jumalan tahto, suunnitelma ja tarkoitus.
Raamatun kertomuksista on vaikea sellaisenaan vetää ohjenuoria. Jotenkin kuitenkin tulkitaan useimmiten VT:ssä ilmenevä moniavioisuus Jumalan mielen mukaiseksi käytännöksi… Vaikka siitä lähinnä kerrotaan, ottamatta suoraan kantaa. Kuten orjuudestakin.
Raamattu on suuri kokonaisuus, josta kokonaiskuvan saadakseen, on tunnettava se läpikotaisin. Ei siis osattava ulkoa, vaan löydettävä Jumalan alkuperäinen suunnitelma, ja nähtävä mitkä käytännöt ovat siitä sovelluksia, mitkä myönnytyksiä.
Avioliiton malli tulee esiin luomiskertomuksessa. (Riippumatta siitä katsooko sen olevan historiaa vai syymboliikkaa.) Tästä voi vetää johtopäätöksen, että useiden vaimojen ottaminen oli myönnytys Jumalan taholta, vaikkei alkuperäisen suunnitelman mukainen. Useiden vaimojen pitämisestä ei koskaan puhuta ”siunauksena” tai ohjeisteta siihen suuntaan. Ennemmin varoitetaan. (5.Moos 17:17)
Täten VT:n moniavioisuus, ilmiönä ja sen ajan käytäntönä, ei ole vastakohta UT:ssa esiin tuodulle naimattomuuden ihanteelle, ei myöskään ristiriidassa sen kanssa. Ja tähän sopii hyvin myös Jeesuksen varoituksen sanat himoiten katsomisesta.
Samoin se, että seksi ja yhdyntä on tarkoitettu miehen ja naisen yhteenliittäväksi asiaksi, avioliitossa. Avioliiton ulkopuolisiin seksisuhteisiin suhtaudutaan kautta linjan varoittavasti.
Läpi Raamatun on katsottava mistä varoitetaan, mihin kehotetaan, mistä kiitetään Jumalan siunauksena, mistä seuraa tuomio ja rangaistus (Daavidin ja Batseban suhde).
Jonkin asian mainitseminen tai siitä kertominen ei vielä ole kannanotto. Suhtautuminen moniavioisuuteen on siis löydettävä laajemmassa perspektiivissä kuin tiettyyn aikaan kuuluvana tosiasiana.
Myös mm. Laulujen laulusta, jonka joku voi katsoa olevan pelkkää pornoa, on löydettävissä hyvä ja suoraselkäinen elämänohje seksuaalisuuteen. Vaikka itsessään vielä riittämätön:
”Älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö ennenkuin itse haluamme herätä.” (Laul.3:5)
Miten paljon maailmassa on seksisuhteisiin houkuttamista ja painostamista niiden kohdalla, jotka eivät vielä ole siihen valmiita, ja joiden elämään sen ei vielä tulisi kuulua.
En itse näe Raamatun seksilinjauksissa ristiriitaisuuksia. Myös seksuaalisuuden ja sen toteuttamisen tarkoitus tulee kirkkaana esiin. Se liittää miehen ja naisen yhteen erityisellä tavalla. Jokainen seksuaalinen akti liittää miehen ja naisen yhteen, oltiin suhteessa tai ei.
Monen nyky-yhteiskunnan itsestäänselvänä pidetyn ihanteen kohdalla voi kysyä, mistä sellainen käsitys on peräisin. Esim. se, että miksi yhdyntä nähdään pettämisen äärimmäisinpänä muotona. Vakavampana kuin suudelma.
Komulaisen puheenvuoro on sikäli harhaanjohtava, että seksuaalietiikka-ja moraali ja seksuaalieettisten normien asettaminen on historiallisesti ollut yksi kirkon vahvoja ”osaamisalueita”. Kirkko ei myöskään ole ollut mikään passiivinen toimija tällä alueella (Komulainen sanoo, että yhteiskunta ”valjasti kirkon siveelliseksi kasvattajaksi”).
Kaikissa Suomen ev.lut.kirkon rippikouluissa annetaan seksuaalikasvatusta. Rippikoulujen antama seksuaalikasvatus on käsittääkseni aika kirjavaa. Tosin uskon, että asiassa on menty vuosien varrella vähemmän tiukkapipoiseen suuntaan. Omalla rippileirilläni annettiin muistaakseni aika asiallista seksuaalikasvatusta. Esim. avoliittoja ei muistaakseni tuomittu. Oman rippileirini jälkeen hätkähdinkin kun olin isosena rippikouluissa joissa kuulin muun muassa sellaista opetusta, että homosuhteet ovat yksiselitteisesti syntiä, kuten myös seksi ennen avioliittoa, ja että seurustelusuhteessa tyttö on vastuussa siitä, ettei seurustelusuhteen aikana (ennen avioliittoa) harrasteta seksiä.
Käsittääkseni joillain rippileireillä annetaan varsin vanhoillista seksuaalikasvatusta edelleen, ainakin niillä kirkkomme rippileireillä, jotka ovat seksuaalietiikassaan konservatiivisten herätysliikkeiden, lähetysjärjestöjen ja lestadiolaisten järjestämiä. Ne ovat myös kirkkomme rippileirejä ja niissä annetaan kirkon hyväksymää seksuaalikasvatusta. Herätysliikkeidemme rippileireillä on käytössä esim. ”Tosi rakkaus odottaa”-seksuaalikasvatusopas. Sen mukaan kaikki miehen ja naisen avioliiton ulkopuoliset seksuaalisuhteet ovat syntiä, samoin itsetyydytys.
Sari Roman-Lagerspetz: ”Sen mukaan kaikki miehen ja naisen avioliiton ulkopuoliset seksuaalisuhteet ovat syntiä, samoin itsetyydytys.”
Nykyajan nuorille taitaa olla suht. yhdentekevää, mitä rippileirillä opetetaan. Kyllä se on aina ollut ja tulee aina olemaan luonto, joka tikanpojan puuhun vetää. Ja taitaapa olla sama juttu tikan tyttärillä.
Roman-Lagerspetz kirjoittaa ”Oman rippileirini jälkeen hätkähdinkin kun olin isosena rippikouluissa joissa kuulin muun muassa sellaista opetusta, että homosuhteet ovat yksiselitteisesti syntiä, kuten myös seksi ennen avioliittoa”
Htyvä kun hätkähdit. Nehän ovat syntiä…
Mitä on vanhoilklinen seksuaalikasvatus? Entäpä edustamasi moderni seksuaalikasvatus? Mitkä ovat hedelmät yhteiskunnassa?
Se oma rippileiri on kyllä vahva kokemus mutta ei vastanne siihen mikä on virallinen totuus ja vallitseva käytäntö. Teoria löytyy Rippikoulusuunnitelmasta (1). Käytäntö riippuu opettajista. Oman kokemukseni mukaan (noin 30 rippileiriä eri puolilla Suomea) suunnitelma toimii käytännössä melko hyvin. Joillakin leireillä painopistealueet ovat hieman vaihdelleet sen mukaan mikä on ollut kyseisen paikkakunnan tilanne. Muuten suunnitelman opetus on toteutunut näkemäni mukaan melko kokonaisvaltaisesti. Ei siis voida sanoa, että lisävihkoset olisivat koko kuva aiheesta.
1) http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/85780A9E8154761EC225770A003912B4/$file/Rippikoulusuunnitelma%202001.pdf
Sahimaa: ”Mitä on vanhoilklinen seksuaalikasvatus?”
No eikös se ole sitä, kun opetetaan, että masturbaation seurauksena ihmisen selkäranka ja -ydin sulavat ja ihminen sokeutuu.
Sahimaa: ”Entäpä edustamasi moderni seksuaalikasvatus?”
En tiedä mitä mieltä Sari on, mutta eikös se ole sitä, kun opetetaan, että kaikki ihmiset harrastavat masturbaatiota jossain elämänsä vaiheessa, useimmat koko ikänsä, eikä siinä mitään pahaa ole.
Sahimaa: ”Mitkä ovat hedelmät yhteiskunnassa?”
Seksuaalisista patoutumista ja syyllisyydentunnoista vapaa yhteiskunta.
Wallentinille:
Aika suppea on käsityksesi seksuaalikasvatuksesta, jos se sisältää vain masturbaation. Sitäkö se sinun seksisi on?
Sahimaalle:
No kirjoitetaan sitten näin
Sahimaa: “Mitä on vanhoilklinen seksuaalikasvatus?”
No eikös sitä ole mm. se, kun opetetaan, että masturbaation seurauksena ihmisen selkäranka ja -ydin sulavat ja ihminen sokeutuu.
Sahimaa: “Entäpä edustamasi moderni seksuaalikasvatus?”
En tiedä mitä mieltä Sari on, mutta eikös se ole esimerkiksi sitä, kun opetetaan, että kaikki ihmiset harrastavat masturbaatiota jossain elämänsä vaiheessa, useimmat koko ikänsä, eikä siinä mitään pahaa tai hävettävää ole.
Sahimaa: “Mitkä ovat hedelmät yhteiskunnassa?”
Seksuaalisista patoutumista ja syyllisyydentunnoista vapaa yhteiskunta.
Sahimaa: ”Sitäkö se sinun seksisi on?”
Miksi sitä kysyt. Eihän se sinulle kuulu pätkääkään, mutta jos saat siitä tiedosta kiksejä, niin voinhan minä sen iloksesi paljastaakin, että sitähän se alkaa pääasiassa olemaan, se vähä, mitä sitä nyt enää on. Kunhan tulet itse tähän ikään, niin sitä se alkaa olla sinunkin seksisi.
”…ovat yksiselitteisesti syntiä…” Olisi kai helppoa, jos ihmisen elämään kuuluvat teot ja toimet olisi määritelty yksiselitteisesti ja tyhjentävästi hyveiksi ja paheiksi. Näin ei kuitenkaan ole. Joudumme aina arvioimaan tekojemme vaikutteita ja seurauksia laajemmin ja syvällisemmin. Olemmeko elämän vai kuoleman asialla? Saammeko aikaan hyvää vai pahaa? Synti on eri asia kuin pahe. Synti on jumalattomuutta. Itseään hyveellisenä pitävä ihminen saattaa olla etäällä Jumalasta. Hän ei ehkä koe tarvitsevansa ketään kaikkivaltiasta ja armollista pitämään itsestään huolta. Pahaan toistuvasti lankeava tai pahuuden seurauksista kärsivä taas voi olla hyvinkin lähellä Jumalaa, koska tarvitsee kipeästi Hänen armoaan.
Odottaisin kirkolta kuitenkin selkeämpiä kannanottoja elämän eettisiin kysymyksiin, mitkä ovat kirkon mielestä hyvän elämän ainekset. Seurakuntalaiset ovat aivan pihalla, kun ei ole mitään linjaa, opettajasta riippuen opetus voi olla mitä vain. Minua ainakin kiusaa se, että en oikeasti tiedä, mitä kirkko opettaa. ”moniääninen kirkko” vaikuttaa yksinkertaisesti päättömältä, tai se pää on pensaassa. Katolisen kirkon opetus on ainakin selkeämpää, ja seurakuntalaisen on edes mahdollista tehdä ratkaisu, ollako kirkon opetuksen kanssa samaa vaiko eri mieltä. En jaksa uskoa, että heikkoutena näyttäytyvä linjattomuus edistää jäsenkadon hillitsemistä, pikemminkin päinvastoin.
Sallinen: ”Minua ainakin kiusaa se, että en oikeasti tiedä, mitä kirkko opettaa.”
Minua taas häiritsee se, että kirkko yleensä puuttuu ihmisten yksityisyyteen liittyviin asioihin ja pyrkii ”opettamaan” sellaisissa asioissa, jotka sille eivät lainkaan kuulu, kuten esim. seksuaalisessa käyttäytymisessä.
Se aika meni jo reilut 100 vuotta sitten, kun yksinkertaista ja oppimatonta rahvasta ”opetettiin” helvetinpelon avulla. Ja joku rassukka siihen helvettiin joutumiseen jopa ihan oikeasti uskoikin. Taitaa joku uskoa vieläkin.
Heikki Sallinen,
Antaisitko esimerkin sellaisesta asiasta, joka sinua vaivaa ja jossa kirkko ei mielestäsi anna riittävän selkeätä kannanottoa hyvän elämän aineksista?
En nyt puhu pelkästään avioliitto-opetuksesta tms. Ajattelen vain yleistä linjattomuutta eettisissä kysymyksissä. Se, mikä joskus oli syntiä, ei nyt enää (sanojasta riippuen) ehkä enää olekaan sitä, jonkun mielestä taas koko käsite on vanhentunut. Vai onko se vain sitä, että ”kirkko elää ajassa”? Olen vain itse alkanut pohtimaan, onkohan tätä ”ajassa elämistä” jo vähän liikaakiin. Ja yleistä mielipidettä kosiskelevaa, mielistelevää ja pahimmillaan lässyttävää otetta, joka herättää epätietoisuuden lisäksi ärsyyntymistä. Kirkon jäsenet ovat hämmentyneitä, ja luen tähän joukkoon (toistaiseksi) mukaan myös itseni. Ehkä se ”virallinen” opetus on jossakin olemassa, mutta ainakaan kovin suurella äänellä se ei kuulu. Tarkoitan siis, että ”moniäänisyys” ei ole yksiselitteisen positiivinen arvo, joskus pitäisi voida ottaa jämäkämmin kantaa. Seurakuntalaiset tarvitsevat myös ohjausta.
”Luterilaisessa kirkossa korostetaan omantunnon äänen seuraamista ja järjen käyttöä eettisissä kysymyksissä. Kristillisen etiikan peruspyrkimyksenä on pyrkimys hyvän tekemiseen ja pahan välttämiseen. Kristityn tulee ratkaista asiat siten, että hän pyrkii toteuttamaan yleisiä kristillisiä arvoja kuten rakkauden kaksoiskäskyä tai kultaista sääntöä.
Rakkauden kaksoiskäskyssä kehotetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään. Kultaisessa säännössä kehotetaan tekemään toiselle niin kuin tahtoisi itselleen tehtävän.
Luterilaisessa etiikassa keskeiset hyvän ja oikean teon kriteerit ovat asettuminen lähimmäisen asemaan, lähimmäisen tarpeen huomion ottaminen ja hänen hyvänsä edistäminen. Rationaalisesti perustellen lähimmäisen hyvä toteuttaa samalla yhteisön hyvän eli kaikkien – myös oman – edun.”
http://evl.fi/evlfi.nsf/Documents/DBA1F98474615242C225703C00413C39?openDocument&lang=FI
Jusu Vihervaara,
selvyyden vuoksi – kyse ei nyt todellakaan ollut homoudesta, jos sitä epäilit.
Heikki, kävi tietysti mielessä, että siitäkin voisi olla kyse. Noin ylipäätään keskustelu on kuitenkin vaikeaa, jos sanot vain ympäripyöreästi, että kirkolla ei ole selkeää eettistä neuvoa asioista kertomatta täsmällisesti, mihin yksittäiseen kysymykseen tätä neuvoa kaipaisit. Mielestäni kirkolla kuitenkin on aika paljon neuvoja moneen asiaan.