On lottovoitto syntyä Suomeen. Lottovoittaja saa syntymälahjana ilmaisen koulutuksen ja terveydenhoidon, vanhempainvapaat ja kulttuuripalvelut, työttömyysturvan ja eläkkeen sekä viimein hoitopaikan elämän lopussa. Ongelmana on hyvinvoinnin rajattomuus, johon olemme kasvaneet. Rajallisuuksien maailmassa rajattomuudesta tulee syöpä, joka kalvaa ruumiin.
Jo hyvän aikaa on näyttänyt siltä, että lottovoitto on supistumassa ja voittajia yhä vähemmän. Robert Sundman kirjoitti Hesariin otsikolla Sopimus, joka vanheni (25.9.). Viime vuosisadalla syntyi yhteiskuntasopimus, jonka mukaan perheet kasvattavat lapset työelämään ja maksavat työnteostaan verot. Valtio puolestaan tukee kansalaisiaan esimerkiksi opintojen ja terveydenhoidon kautta sekä silloin kun he ovat avun tarpeessa.
Sundman kuvaa yhteiskuntasopimuksen lähtökohtia: ”Lapset saatiin ydinperheissä. Avioliitot jatkuivat hautaan saakka. Työurat tehtiin yhdelle työnantajalle. Eläkettä kesti joitakin vuosia.” Edelliset oletukset eivät enää pidä paikkaansa. ”Perhe-elämä on muuttunut, työurat pirstaloituneet ja taidot kaipaavat päivittämistä. Eläkkeellä voidaan olla vuosikymmeniä. Yhä useammalla työikäisellä on tarve hoitaa mahdollisten lastensa lisäksi vanhempiaan ja jopa isovanhempiaan. Samaan aikaan ilmasto lämpenee ja muuttaa elinolosuhteitamme.”
_ _ _
Väestön ikääntyminen ja matala syntyvyys ovat tehneet miljardien aukon hyvinvointipalveluiden ylläpitämisessä. ”Voiko valtio luvata jatkossa kaiken saman kuin nyt? Entä voisiko valtio auttaa jotenkin heitä, joiden osaaminen muuttuu epärelevantiksi tai asunnot muuttuvat maaseudulla arvottomiksi?”
Sundmanin mukaan tulevaisuuden yhteiskuntasopimuksen tulisi kiinnittää huomiota ilmastoon, teknologiaan ja väestörakenteeseen, joiden muutokset ohjaavat yhteiskunnan kehitystä. Toinen mahdollisuus on hänen mukaansa teeskennellä, että viime vuosisadalta peräisin oleva diili on edelleen tasapainoinen. Ihmiset vain huomaavat, että luvattu ei toteudu. Riskit alkavat jakautua epätasaisesti. Syntyy ahdistusta. Britannian ylähuoneen jäseneen Minouche Shafikiin nojautuen Sundman toteaa, että tästä nousevat talouskriisit, kulttuurisodat etnisyyden ja sukupuolen ympärillä sekä nuorten mielenilmaukset ilmaston puolesta.
_ _ _
Samaan asiaan tarttuu työeläkeyhtiö Varman johtaja Risto Murto kirjassaan Puuttuvat puoli miljoonaa – Väestökato ja Suomen talouden tulevaisuus (Otava). Murtoa on haastateltu Hesarissa (8.10.) ja Maaseudun tulevaisuudessa (7.10.). Murto pohtii matalaa syntyvyyttä. Suomelta puuttuu noin puoli miljoonaa työllistä. Väestökadon vuoksi töiltä puuttuu tekijöitä ja valtiolta verotuloja, joilla pitää yllä hyvinvointipalveluita. Hänen mukaansa Suomi tuskin kykenee tekemään tarvittavaa tuottavuusloikkaa. ”Sen sijaan tulisi kiinnittää huomiota siihen, missä olemme joskus olleet hyviä: lisääntymiseen.”
Murto on huolissaan etenkin nuorista pojista ja miehistä. Joka kolmas 40-vuotias mies on lapseton. ”Kyse ei ole halusta. Merkittävällä osalla lapsettomista miehistä olisi halu saada lapsia… Jostain syystä yhteiskuntamme ja koulujärjestelmämme vaikuttaa hukkaavan miehiä.” Lapsettomuus miehillä liittyy koulutustasoon. Ilman koulutusta miehet eivät päädy parisuhteeseen samaan aikaan kun naisten koulutustaso on kohentunut. ”Lapsen saamisesta on tullut luokkakysymys.” Murto ehdottaa panostamista ammattikouluihin ja oppisopimuksiin sekä suorittavien tehtävien arvostuksen nostoa.
_ _ _
Maaseudun tulevaisuus (MT 7.10.) nostaa Risto Murron kirjasta esille syntyvyyden lisäksi vanhusten hoidon. Vuonna 2030 Suomessa on kolmannes nykyistä enemmän 85-vuotiaita, samalla kun hoitajat eläköityvät ja uusista hoitajista on pulaa. Lasten kannattaa varautua hoitamaan vanhempiaan. Entä miten käy heidän, joilla ei ole lapsia? ”Suomella on paljon vahvuuksia, kuten demokratia ja kansalaisyhteiskunta. Mutta hyvinvoinnin maksukriisi uhkaa ilman sotia, kovaa inflaatiota ja talouden romahdustakin.” Murto varoittaa kasvavasta velkataakasta: ”Jos talous ei lähde kasvuun, joudumme koskemaan hyvinvointivaltion isoihin menoeriin.”
_ _ _
Edelliset Robert Sundmanin ja Risto Murron puheenvuorot toistavat usein kuultuja tosiasioita Suomen tilasta. Kansallisvarallisuus ja hyvinvointi nousevat työnteosta, työnteko riittävästä määrästä tekijöitä ja tuottavuutta. Perustana on väestön uusintuminen eli syntyvyys. Nyt Suomessa on jokaista yli 65-vuotiasta kohden kolme työssä käyvää, 2050-luvulla enää kaksi ja 2085 puolitoista, jos syntyvyys jatkuu nykyisenlaisena. Tämä kuvaa huoltosuhteen heikkenemistä ja työllisten yhä raskaampaa tehtävää huolehtia vanhusten hoidosta – jonka rinnalla on maksettava myös aiempien sukupolvien ottamaa valtionvelkaa.
_ _ _
Viiden vuoden kuluttua Suomessa on 30 000 yli 65 -vuotiasta enemmän kuin tällä hetkellä. Se tarkoittaa parinkymmenen vuoden kuluttua noin 500-1000 uuden hoitokodin tarvetta ja paljon lisää käsipareja vanhustenhoitoon. Vierailin aikanaan Pecsissä Etelä-Unkarissa Keski-Lahden seurakunnan ystävyysseurakunnan vanhainkodissa. Yksinäiset vanhukset saivat siellä hoivan ja turvan, kun kunnallisen vanhustenhoidon paikkoja ei ollut riittävästi. Ehkä Suomen seurakuntien leirikeskuksille on tulevaisuudessa muutakin käyttöä, kuin nuorten leirien pitopaikkoina?
_ _ _
Itse lisään vielä sen, mitä edelliset lehtiartikkelit eivät käsittele tarkemmin. Ympäristön kantokyky ei mahdollista luonnonvaroihin perustuvaa jatkuvaa kasvua. Siten fossiilisiin polttoaineisiin ja rajattomaan talouskasvuun perustunut hyvinvoinnin ylläpitäminen on tullut tiensä päähän. Hyvinvointia on etsittävä luonnon omista prosesseista. Niistä on mahdollista löytää jaettavaa yhteiseksi hyväksi, kun ei turmella luonnon uusiutumiskykyä. Pellot ja metsät antavat satonsa ajallaan. Tuuli ja aurinko antavat puhdasta energiaa. Lapset antavat hoivaa vanhemmilleen, joilta ovat ensin saaneet hoivan lapsuudessaan.
”Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.” (Job 14:1-6).
Pekka
Kiitos yhteiskuntamme rakenteisiin vaikuttavan näkökulman nostamisesta esille. Kirjoittamasi asia on erittäin tärkeä.
Käsillä on kuten blogista kertoo historialliset päivät poliittisessa päätöksenteossa.
Jo Gaddafi totesi aikanaan ettei Eurooppa sotaa tarvitse vaan voimallista siirtolaisuutta maahanmuuttajissa. Suomessa maahanmuuttajat saavat kelpo kohtelun vaikka useammalla naisella lapsineen olisi vain yksi mies.
Sos.toimistojen henkilökunta ei ole tottunut naisiin tai miehiin jotka suoraan sydämestään kertovat puutteistaan integroitua maahamme jättäen samalla kertomatta ettei naisten ole pakko kieltämme oppia.
Kantasuomalainen avioerojen haasteellisessa ympäristössä on oikeusvaikutteisessa harkinnassa mopen osassa katsottaessa syyllisyyttä kuka on aiheuttanut mitäkin.
Jos kaikki nämä vaikeudet tulisivat julki jättäisi vielä harvempi suomalainen mies yrityksensä parisuhteeteen tekemättä, ja elämä tästä tuskasta poisjääneenä olisi helpompaa. Mutta poliitikkomme eivät viitsi vaivautua kun on tärkeämpää agendalla.
Konkretiaa löytyy käsinkosketeltavaksi asti kun sitä haluaa katsoa.
Suomi on huippumaa useimmissa katsomista ymmärtävissä asioissa, mutta kyllä edellinen pitää ottaa tosissaan jos siihen suomalaista miestä tarvitaan halusta puhumatta syntyvyyttämme lisäämään.
Suomalaisen naisen arvostuksista lajikumppaniaan kohtaan lapsen katsomisessa voisi myös kirjoittaa,, mutta jätetään tähän.
Toki tulevaisuutemme mahdollisuuksia on varteenotettavana naisten keinohedelmöitykset sillä itsellään. Kulttuuri on usein sopeutunut pakkotilanteisiin ratkaisuilla mitkä aiemmin ovat näyttäneet mahdottomilta. Näin naisten ei tarvitse ottaa lapsen lisäksi yhtä sittemmin kelvottomaksi katsomaansa ruokittavaa, Suomalaista Miestä.
Poliitikkomme nopeasti keksivät tähän ohituskaistan yksinhuoltaäideille lapsen hoidossa jottei äidin työura kärsi. Ja ainakin nykyinen Hallituksemme olisi tähän valmis Keskustan nikottelusta huolimatta.
Tulevien vaalien voittaja ei välttämättä muodosta seuraavaa Hallitusta kun mukaan ei ole pakko lähteä. Näin pelkään nykyisen koalition jatkavan, ja rahastahan siellä on sopuisasti päästy yhteisymmärrykseen.
Pekka S.
Erinomainen kuvaus tästä ajasta. Sinulle pappina ja siinä ryhmän edeskäypiin lukeutuvana haluan muistuttaa 1. Kor.15:
19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Eli tähän aikaan perustuva toivo ja sen herättäminen ei ole ek-klesia’n eli Seurakunnan tehtävä. Kirkon (ei vastinetta Raamatun teksteissä) tehtävänä sitä voi kyllä pitää.
Henkilöt, kuuluisat, älykkäät ja tunnetut ajattelijat, jotka tunnustautuvat ei-uskoviksi, vaikka kirkon jäseniksi, kuten Halla-aho Suomessa ja Celentano Italiassa, vastaavat kysyttäessä ja Celentano vaikkei kysytäkkään, että kirkko ei tee sitä mikä sen tehtävä, tiukasti ottaen ainoa, on. Nimittäin kuolemanjälkeisen osan valinta ja varmistaminen.
Suuresta kehumisperusteesta huolimatta olen suuresti pahoillani ”hyvistä” innoittavista viestistäsi, yhteiskunnallisesti, katoavan säilyttämisen puolesta.
On hyvä ja oikein, että maintaan ihmiselle uskotun tehtävän hoidosta, niin kauan kunnes se tulella tuhoutuu, alkuaineita myöten.
Valtakuntamme korkeimmalla jalustalla esiintyy laillasi innokas edustaja, eläinten puolesta! Hänellä ei ole hengellistä viitekehystä niinkuin sinulla, vaikka taustaa kyllä on.
Jo aivan lapsesta lähtien minulle oli selviö, että ainakaan uskova ei kohtele eläimiä väärin eikä tuhoa luontoa, etenkään tarpeettomasti. Tämän tajun on Jumala asettanut ihmiseen, mutta synti on ne saastuttanut, jopa tuhonnut välineellä, ”ahneus”.
Jumalan Seurakunta ei kiihkoile eläinten eikä luonnon puolesta, vaan hoitaa tähän aikaan kuuluvaa tehtäväänsä.
On inhimillisesti käsitettävissä, että ”samoista asioista puhuminen” alkaa kyllästyttämään niin puhujaa kuin kuulijaa. Mutta Paavali nimenomaan mainitsee, ettei se saa kyllästyttää, jos me Hengessä saarnaamme ja vaellamme, vrt. Jeesuksen sanat Joh.6:63 ”Henki on se, joka eläväksi tekee;..”
Julkiset palvelut eivät ole ”ilmaisia”. Ne kustannetaan verovaroilla. Opiskelijat joutuvat usein ottamaan lainaa tai käymään työssä.
Miksi naisen on kärsittävä taloudellisesti siitä, että uusintaa populaatiota ? Miehillä se ”ohituskaista” on.
Lapsiperheissä huoltajan taakkaa on tasattava äidin ja isän välillä, aivan kuten vanhempainvapaauudistus tekee.
Reijo,
Kirkon olemassaolo ja tehtävä liittyvät ensisijassa uskon syntymiseen Kolmiyhteiseen Jumalaan. Aivan kuten v. 1948 Kristinoppi tiivisti: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.” Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa ja syntien anteeksi saamista. Samalla hän paransi sairaita ja ruokki nälkäisiä. Ihmisten ajallinen auttaminen ja lähimmäisen rakkaus eivät ole ristiriidassa uskon kanssa. Ne liittyvät toisiinsa. Eihän kirkko ja kristitty voi olla välinpitämätön inhimilliselle hädälle, kun Jumalan luoma ja rakastama ihminen kärsii? Samalla toteutuu se, mistä apostoli sanoo: ”että heidät sanoittakin voitettaisin (pelastukseen)”.
Reijo Mänttäri todistaa vahvasti.
Itse ymmärrän biosfäärin katsomisen sen kunnossa tehtäväksemme eikä suinkaan iänkaikkisuuden saavuttamisen. Asia on tullakseen jos on mutta ei sillä nyt elettävän elämän haasteita sivuuteta kuin kelvottomassa opetuksessa mitä saamme.
Jeesus tuli kirkastamaan minne Ihmissielu voi ylettyä kun sitä hoidetaan opetuksessa ja hengellisessä tiennäytössä.
Näin ymmärrän Jumalan lahjoina mahdollisuutemme moraaliseen kasvamiseen kuin kohoamiseen ajassa henkisessä tasossamme.
Valitettavasti kirkkomme toimii tätä vastaan alkaen perisyntikäsityksen oikoisesta ymmärtämisestä.