Rouva N.N. kertoi, miten hänen uuden kotipaikkakuntansa kirkossa tapaamansa ihmiset ovat nyt vetämässä häntä kahteenkin eri herätysliikkeeseen.
Hän ei oikein ymmärrä, miksi. Hän on ikänsä uskossa ollut ihminen, joka nauttii tavattomasti jumalanpalveluksista ja muusta seurakunnan perustoiminnoista. Hän lukee säännöllisesti Raamattua ja hänellä on ystäviä, joiden kanssa rukoilla ja keskustella uskonasioista.
Hän ei koe kaipaavansa muuta, mutta pahalta se tuntuu sanoa noille uusille ystäville. Olisi myös vaikea valita, mihin liikkeeseen liittyisi, kun nuo kaksi sattuvat olemaan keskenään eri mieltä.
Rouva N. muistelee, että hänen nuoruudessaan herätysliikkeet vielä halusivat herättää, evankelioida, tehdä sisä- ja ulkolähetystä tai mitä sanaa nyt käytetäänkin. Nyt hän on kokenut monet liikkeistä enemmänkin oikeassa olemisen yhteisöiksi, joissa tiukka rajanveto muihin on tärkeämpää kuin armon evankeliumi.
– Niin että eikö ihminen voi olla aidosti uskossa ihan vain seurakunnan piirissä liittymättä mihinkään erityisjärjestöön?
Niin hän kyseli. Mitäpä minä osasin sanoa? En paljon muuta kuin onnitella häntä uskonelämästä. Olisi kai hyvä pystyä sanomaan ei kiitos niille, joiden yhteisöihin hän ei tunne tarvetta liittyä. On parempi olla rehellinen kuin liittyä väärästä velvollisuuden tunnosta.
Itse olen löytänyt sykkivää hengenelämää niin kansankirkosta kuin sen sisällä toimivista järjestöistä ja liikkeistä.
Silti rouva N. pani miettimään, näinkö meidän kristillinen järjestörikkautemme koetaan: jo uskovien kalasteluna ja riitelevinä kuppikuntina?
Apostolien tekojen 14:22 oli ennen muotoiltu niin, että Jumalan valtakuntaan mennään monen ahdistuksen kautta, minkä moni luki, että monen yhdistyksen kautta. Kun muualla maailmassa ihminen herää uskoon, hänestä tulee seurakuntansa aktiivinen jäsen. Suomessa hän perustaa uuden kristillisen yhdistyksen…
Ja sinne taivaaseenkin mennään uskomalla Kristukseen. Ahdinkoakin voi olla luvassa, mutta toivottavasti hyvin vähän väärää kristittyjen keskinäistä vastakkain asettelua.
Oikein hyvä, että kirkon eläkerahastot toimivat muun elinkeinoelämän tavoin. Toisin toimien ne toimisivat vastuuttomasti. Veroparatiisien ongelma on kansainvälinen eikä kirkon eläkerahasto paranna tai pahenna sitä mitenkään.
Ei tainnut Jeesus tarkoittaa aivan tämän tyyppistä ”paratiisia”, kun hän sanoi teloitushetkellään vieressään olleelle uskoa osoittaneelle ryövärille: ”Tulet olemaan kanssani paratiisissa.” Eikä Ilmestyskirja uskollisten palkinnosta puhuessaan: ”..joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.”
Nykyisessä maailmassa tietysti ihmisillä ja ihmisryhmillä on aivan omia ”paratiisejaan”, kellä mitäkin.
Vesa Ahlfors.
SYP-n entinen pääjohtaja Ahti Hirvonen mainitsi realistisen käsityksen kirkon eläkerahastosta yhdessä kommentissaan. Tämä ei ole mikään jeesustelun asia.
Tähän aihepiiriin liittyvänä voisit jeesustella seuraavalla ajatuksella. Tietojen mukaan Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydän. Mikä olisi nyt 2000 vuoden jälkeen vastaava reagointi yhteiskunnan pankkimaailmaa kohtaan ? Olisko siitä todennäköisesti seuraus ehdoton vankeusrangaistus ? Miten sinä ns. uuden liiton ( mikä se sitten onkaan ) kannattajana vetoat ilmestyskirjaan, joka minun tietämäni mukaan on Vanhassa Testamentissa ?
Uskon kyllä sinulla selityksiä riittäväm !
Anteeksi lapsukseni Johanneksen ilmestymisestä. Pidän sitä kuitenkin täysin epärealistisena.
Reino Suni: ”Tähän aihepiiriin liittyvänä voisit jeesustella seuraavalla ajatuksella. Tietojen mukaan Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydän. Mikä olisi nyt 2000 vuoden jälkeen vastaava reagointi yhteiskunnan pankkimaailmaa kohtaan.”
En minä yllä olevilla kommenteillani mitenkään ”jeesustellut; kunhan vain hieman sarkastisesti tein pari toteamusta. Jeesus ”kaatoi rahanvaihtajien pöydän” nimenomaan Jerusalemin temppelissä, siis paikassa joka oli tarkoitettu Jumalan JHWH/Jehova/Jahven palvontaan.
Jos hän nykyään tulisi maailmaan fyysisessä olemuksessa, tuskin hän menisi pankkeihin niiden tiskejä nurin kaatamaan, vaikka ei varmastikaan kaikista näiden toimintaperiaatteista pitäisikään, jos asiaa häneltä kysyttäisiin.
Olettaisin kuitenkin, että Jeesus arvostelisi yhtä suorasanaisesti kuin 2000 vuotta sitten ”fariseuksia ja kirjanoppineita” nykyisin vastaavia ihmisiä, ja kuten silloin aikoinaan, tuomitsi myös aikansa uskonnollisia johtajia, ja nimenomaan heidän hänen opetuksistaan poikkeavista näkemyksistä ja siitä etteivät vastaanottaneet hänen sanomaansa ja tehtäväänsä.
Annan myös positiivisen arvostukseni kirkon eläkerahaston ratkaisuille.
Pata katilaa soimaa, musta kylki kummalakin, no ei se mikään uutinen ole että uskonnot ovat väliin hyvinkin tuottoisia elinkeinojärjestelmiä ja isoja bisneksiä.
Katolisesta kirkosta uutisoitiin 80-luvulla, että tällä oli silloin osakeomistuksia liittyen ase- ja tupakkateollisuuteen. Ehkä eivät nykyisin uskalla enää vastaavaa harrastaa.
No Seppo. Mitä pahaa on bisneksessä?
Veroparatiisien sijoitusyhtiöihin sijoittavien ei tarvitse vaivata päätään sillä, että siellä finanssimaailma haalii voittoja mm. kaikesta sellaisesta, jota virallisesti paheksutaan: pornoteollisuudesta, raskaudenkeskeyksen mahdollistavista lääkkeistä, viinasta, tupakasta, pelaamisesta yms. Näiden sijoitusmuotojen myötä esim. USAn arvopaperimarkkinoille on syntynyt käsite Pyhä Porno. Maailman tuottavimpiin sijoituskohteisiin kuuluvan pornoteollisuuden johtavia maita ovat ainakin Espanja, Japani, Venäjä ja Saksa.
Tuula Hölttä: ”Veroparatiisien sijoitusyhtiöihin sijoittavien ei tarvitse vaivata päätään sillä, että siellä finanssimaailma haalii voittoja..”
Suomen kaltaisissa maissa esim. terveydenhoito, vanhusten hoito, muut sosiaalimenot, teiden rakentaminen ja kunnossapito ja muu ns. infrastruktuuri on riippuvaista verotuloista.
Niitä verotuloja kuulemma tällä hetkellä tulee liian vähän verrattuna menoihin, joten vielä ei tiedä minkälaisia leikkauksia ja mainittujen palveluiden heikentämisiä mainituissa asioissa on vielä tulossa. Tuloverotusta ei kuulemma voi niin kovin kovasti kiristää ja kulutusverojen nostaminen kurjistaa entisestään pienituloisten ja köyhien asemaa. On siinä siis päättäjillä miettimistä, mistä niitä verotuloja haalia lisää.
Reino Suni: ”vetoat ilmestyskirjaan, joka minun tietämäni mukaan on Vanhassa Testamentissa ?”
Reino Sunin kannattaa tässä asiassa parantaa kovin ohueksi jäänyttä raamattutietouttaan. Kyllä se Ilmestyskirja (Johanneksen Ilmestys) on Uudessa testamentissa. Sen – ja koko Raamatun – viimeinen kirja.
Kiitos sinulle oikaisustasi. Se oli minulta lapsus. En kuitenkaan pidä sitä realistisena. Perusteluni tutkijoiden tulokset.
Ilmestyskirja on ns.apokalyptista kirjalisuutta,jonka esikuvana ja lähteinä ovat Raamatun ulkopuolelle jätetyt Heenokin eli Vihityn kirjat. Myös Daniel kuuluu apokalypseihin. Apokalypsit ovat myös salakirjoitettuja.
kirkkokin syyllistyy samaan bulipeivaukseen kuin muutkin.ei tosin ole yllätys.samat perustelut;en tiennyt,en voinut asialle mitään,jne.
FinnWatch vahvistaa suoraan Sadinmaan tekstin sopivan ajankohtaisesti, ja kommentit kertovat siitä, miten hyvin tämä nähdään yhteensopivana kirkon ”arvojen” kanssa.
Asiaa olisi ehkä syytä tarkastella eläkejärjestelmän näkökulmasta.
Eläkerahastot ovat kertyneet aiemmin kertyneistä eläkemaksuista, kun eläkemaksuja on peritty suurelta tulevien eläkeläisten joukolta ja eläkkeitä on maksettu pienemmälle joukolle. Kun tilanne on nyt suurten ikäluokkien eläköityessä kääntymässä, käytetään eläkevaroja ja niiden tuottoja eläkkeiden maksamiseen niin, että nykyisiltä eläkemaksujen maksajilta ei jouduta perimään vielä nykyistä olennaisesti suurempia eläkemaksuja. Eläkejärjestelmän ei siis itsessään ole tarkoitus tuottaa voittoa vaan periä sen verran eläkemaksuja, että eläkkeiden maksaminen voidaan turvata. Järjestelmä tasaa eri ajankohtina maksettavien eläkkeiden vaihtelua ja eri eläkkeensaajien erilaista kuolevuutta.
Eläkevarat on sijoitettava turvallisesti ja tuloa tuottavasti, riskin tasaaminen ja järjestelmän likviditeetin turvaaminen edellyttävät sijoittamista myös muuanne kuin kotimaisiin kohteisiin. Nämä sijoitukset tapahtuvat erilaisia sijoitusinstrumentteja käyttäen – usein käytetään erilaisia rahastoja ja muita riskinhallinnan kannalta tuvallisempia instrumentteja. Nämä sijoitukset tapahtuvat maailman finanssikeskusten kautta. Finanssikeskuksiksi ovat muodostuneet monet sellaiset maat ja alueet, joilla on tehokas verosopimusverkosto eri maiden moninkertaisen verotuksen eliminoimiseksi.
Jos eläkevarojen sijoittamisessa ei oteta huomioon verotusta, päädytään tilanteeseen, jossa vaikkapa suomalaisilta työnantajilta ja palkansaajilta joudutaan perimään korkeampia eläkemaksuja, jotta varat riittävät myös ulkomaisten verojen maksamiseen, ainoa vaihtoehto on alentaa eläkkeitä tästä syystä. Kirkon eläkkeiden osalta tämä merkitsisi viime kädessä tarvetta nostaa kirkollisveroa tai leikata toimintaa.
Mikko Bergroth :”Asiaa olisi ehkä syytä tarkastella eläkejärjestelmän näkökulmasta.”
Epäilemättä. ”Kun työeläkerahastojen osakesijoitusten arvo aleni vuonna 2008 lähes 22 miljardia euroa, kuudenneksen rahastojen kokonaisarvosta, eduskunta sääti erityislain, jolla näiden yksityisten mutta korporatismin saastuttamien työeläkeyhtiöiden taseisiin annettiin eläkeläisille kuuluvista varoista 1400 miljoonaa euroa taseiden valohoitoon. Sen jälkeen, tosin ilman eduskunnan myötävaikutusta, eläkeläisiltä on otettu miljardi euroa niille suuryhtiöille, jotka ovat lakkauttaneet omat eläkesäätiönsä.” [Esko Seppänen]
Vesa Ahlfors :”Suomen kaltaisissa maissa esim. terveydenhoito, vanhusten hoito, muut sosiaalimenot, teiden rakentaminen ja kunnossapito ja muu ns. infrastruktuuri on riippuvaista verotuloista.”
Todellisuudessa reaalitaloudesta irrotetun ”arvopaperistetun” ja erilaisiksi rahoitusinstrumenteiksi muutetun paperisaasteen määrä on maailmassa monikymmenkertainen globaalin talouden tuotantokykyyn verrattuna, joten papereiden maksamiseen ei riittäisi maapallon kokonaistuotantokaan.
Kun ”kaupan esteitä” raivattiin ja talous muuttui maailmanlaajuiseksi, olisi mielestäni pitänyt kehittää myös maailmanlaajuinen lainsäädäntö rahamarkkinoiden ylilyöntien välttämiseksi, ja perimmäinen syy taloudelliseen ahdinkoon on mielestäni lakeja säätävien haluttomuus ja kyvyttömyys tähän lainsäädäntöön. Vika ei siis ole kirkon arvoissa, vaan siinä, että lakeja säätävät eivät ole noita arvoja noudattaneet.
Yksi esimerkki nykyisestä teiden rakentamisesta on julkisen ja yksityisen sektorin elinkaariprojektina rakennetama Lahti-Helsinki –moottoritie, jonka toteutti keväällä 1997 toimintansa aloittanut Tieyhtiö Nelostie Oy, jonka omistajia ovat John Laing Infrastructure ja maailman johtavia rakentamis- ja projektikehityspalveluita tarjoavan Skanskan Skanska Finland Invest AB.
Kauppalehden mukaan ”Nämä yhtiöt laittoivat tieyhtiöön osakepääomaa reilut 8 000 euroa. Vuosien saatossa Tieyhtiö Nelostie on maksanut omistajilleen 30 miljoonan euron osinkotulot. Tämän lisäksi omistajat rahoittavat tieyhtiötä pääomalainoilla, joiden keskimääräinen korko oli 15 prosenttia. Pääomalainoista kertyi omistajille arviolta kymmenen miljoonan euron tuotot.
Esim. nuo yksityisfirmojen voitot maksatettiin veronmaksajilla ja saattaa olla, että nekin voitot päätyivät lopulta veroparatiiseihin.