Hyvyys on kuin siunattu puutarha

Juhannusruusuja kotimme läheltä 14.6.2023

Keskikesä on kukkien aikaa. Iloitsemme luonnon rehevyydestä. Viime päivinä on riittänyt myös lämpöä.  Olen onnellinen. Mieleeni tulevat Kamerunin ajat, jossa lämmintä oli ympäri vuoden. Ihmiset olivat ystävällisiä ja työ tuntui mielekkäältä.  Uusia seurakuntia syntyi ja kirkko kasvoi.

Johannes Kastaja syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta. Siksi Juhannusta vietetään kuusi kuukautta ennen joulua. Sekä joulu että Juhannus ovat syntymän juhlia.

LAUANTAI 24.6.2023

Juhannuspäivä (Johannes Kastajan päivä)

Tien raivaaja

Johanneksen nimi on hepreaksi jō·w·ḥā·nān, יוֹחָנָן , ja se merkitsee  ”Herra  on armollinen” , ”Herra näyttää armonsa” tai ”Herra  armahtaa”.

Johannes aloitti toimiintansa saarnaamalla ja kastamalla kansaa.  Hän asettui kauas asutuskeskuksista, mutta silti väkeä tuli hänen luokseen.  Hänen toimintansa tuotti nopeasti menestystä. Suuria väkimääriä tuli hänen luokseen kastettavaksi.

Ja näin tapahtui. Johannes Kastaja julisti autiomaassa, että ihmisten tuli kääntyä ja ottaa kaste, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi. Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa.  Mark. 1: 4-5.

Lisänimen Kastaja hän on saanut siitä, että hän kastoi Jeesuksen. Silloin Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen ylle ja taivaista kuului Isän Jumalan ääni.   Näin Pyhä Kolminaisuus oli läsnä tuossa kasteessa. Siinä mielessä se on ensimmäinen kristillinen kaste, kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.  Tämän kasteen Jeesus sitten myöhemmin antoi tehtäväksi kirkolleen: Saattaa koko maailma hänen opetuslapsikseen kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Jeesus Siirakki  opetti jo pari vuosisataa ennen Johannes Kastajaa.  Hänen opetuksensa eräät piirteet ennakoivat Johannes Kastajan julistusta.  Ihmiset pyrkikööt välttämään vääryyttä, väärintekijäin elämä valuu tyhjiin kuin kuiva virta.  Jumalattomuus hävittää elämää, niin tekijäänsä kuin hänen ympärillä olevaa.

Sen sijaan rehellisyys kestää iäti, antelias iloitsee.

Hyvyys on kuin siunattu puutarha
ja armeliaisuus kestää iäti.

Jumalan mielen mukainen elämä antaa jälkikasvulle siunauksen ja yhteiskuntakin menestyy. Avioelämä on pidettävä kunniassa.  Se on todella merkittävää.

Ystävä ja toveri tulevat ajallaan avuksi
mutta eivät vedä vertoja vaimolle.

Sekä Sirakin kirjalle että Johannes Kastajalle Jumalan kunnioitus oli arvokkainta elämässä.

Herran pelko on kuin siunattu paratiisi,
se suojaa hurskasta paremmin kuin maallinen maine.

Juhlapäivän apokryfiteksti   Sir. 40:12–27

Kaikki lahjukset ja vääryydet kitketään pois juurineen,
mutta rehellisyys kestää iäti.
Väärintekijän rikkaus on kuin kuivuva virta,
kuin sateeseen laantuva ukkosen jylinä.
Antelias ihminen iloitsee,
lainrikkoja joutuu perikatoon.
Jumalattoman jälkikasvu versoo niukasti;
sen saastuneet juuret ovat jyrkässä kalliossa.
Jokirantojen ja rantavesien kaislat
tempautuvat pois ennen muita ruohoja.
Mutta hyvyys on kuin siunattu puutarha
ja armeliaisuus kestää iäti.

Työ ja kunnon toimeentulo tuovat iloa elämään
mutta eivät vedä vertoja aarteen löytämiselle.
Lapset ja kaupungin rakentaminen pitävät elossa nimen,
mutta enemmän arvostetaan nuhteetonta vaimoa.
Viini ja soitto ilahduttavat sydäntä
mutta eivät vedä vertoja viisauden rakastamiselle.
Huilu ja harppu sulostuttavat laulun
mutta eivät vedä vertoja miellyttävälle puheelle.
Kauneus ja koristeellisuus viehättävät silmää
mutta eivät vedä vertoja vehreälle oraalle.
Ystävä ja toveri tulevat ajallaan avuksi
mutta eivät vedä vertoja vaimolle.
Veljet ja tukijat auttavat hädän hetkellä,
mutta paremmin sinua auttavat laupeudentekosi.
Kulta ja hopea tasoittavat tietä,
mutta enemmän arvostetaan hyvää neuvoa.
Rikkaus ja voima antavat itseluottamusta
mutta eivät vedä vertoja Herran pelolle.
Herraa pelkäävältä ei puutu mitään,
muuta apua hänen ei tarvitse etsiä.
Herran pelko on kuin siunattu paratiisi,
se suojaa hurskasta paremmin kuin maallinen maine.

SUNNUNTAI 25.6.2023

4. sunnuntai helluntaista

Kadonnut ja jälleen löytynyt

Juhannuksen jälkeinen sunnuntai kertoo Jumalan etsivästä työstä. Jumala etsii kadonnutta. Kun etsitty löytyy, niin ilo on suuri taivasten valtakunnassa.

Tämä kadonneen löytyminen koskee niin ihmisiä kuin Jumalalle pyhitettyjä huoneita.

Kun Antiokus IV Epifanes asetti ”hävityksen kauhistuksen” Jerusalemin temppeliin, niin Pyhälle kaansalle tuli hätä. Jumalan temppeli oli pakolla muutettu epäjumalan temppeliksi. Näin Valittu kansa menetti pyhäkkönsä.   Syttyi kapina ja juutalaiset voittivat epäjumalan palveluksessa olleet joukot.  Tuo kapina vapautettua maan.   Jerusalemin temppeli  vihittiin uudelleen käyttöönsä. Siitä alkoi  temppelin puhdistuksen juhla  Hanukka, hepreaksi ‏חנוכה‎.   Ilo ja riemu olivat suuria.  Vuonna 167 eKr.  temppeli menetettiin.  Se palautettiin  käyttöönsä temppelin puhdistuksen toimituksella vuonna 164 eKr.  Kadonnut oli uudelleen löydetty.

Toinen Makkabealaiskirje kertoo tämän juhlan synnystä.

Kirjoitamme siis teille siksi, että käymme kohta viettämään temppelin puhdistamisen juhlaa; toivomme, että tekin viettäisitte samaa juhlaa samoina päivinä.

Jumalaan me panemme toivomme: hän osoittaa meille pian laupeutensa ja kokoaa meidät kaikkialta taivaan alta pyhään paikkaamme, sillä hän on pelastanut meidät suurista onnettomuuksista ja puhdistanut temppelin.

Vapautuminen suuresta ahdistuksesta, ”hävityksen kauhistuksesta”, synnytti juhlan jota juutalaiset yhä edelleen viettävät.

Meidän kirkkomme adventtikynttilöiden sytyttäminen joulun alla on laina juutalaisten hanukka -juhlan tavasta sytyttää  päivä kerrallan yksi kynttilä lisää.

Sunnuntain apokryfiteksti  2. Makk. 2:1–18

Eräästä kirjoituksesta käy ilmi, että profeetta Jeremia käski pakkosiirtolaisten ottaa pyhää tulta mukaansa, niin kuin on kerrottu, ja että hän antoi heille mukaan Jumalan lain ja varoitti heitä, etteivät he unohtaisi Herran käskyjä eivätkä harhautuisi vääriin ajatuksiin nähdessään kultaisia ja hopeisia, kauniisti koristettuja jumalankuvia. Muutakin samankaltaista hän puhui, jotta he pitäisivät lain sydämessään.

Samassa kirjoituksessa kerrotaan vielä, että kun profeetta sai Jumalalta ilmoituksen, hän käski toisten ottaa pyhäkköteltan ja liitonarkun ja seurata häntä, sillä hän aikoi mennä vuorelle, jolle Mooses oli noussut katsomaan Jumalan omaa maata. Vuorelle tultuaan Jeremia löysi luolamaisen onkalon. Hän vei pyhäkköteltan, liitonarkun sekä suitsutusalttarin sinne ja tukki suuaukon.

Jotkut mukana olleista menivät uudelleen vuorelle merkitäkseen tien, mutta he eivät kyenneet löytämään luolaa. Kun Jeremia sai tietää tästä, hän nuhteli heitä ja sanoi, että paikan tulikin pysyä piilossa, kunnes Jumala taas osoittaisi laupeutensa ja kokoaisi kansansa yhteen. Silloin Herra tuo nuo esineet jälleen päivänvaloon ja Herran kirkkaus näkyy taas pilvessä niin kuin se näkyi Mooseksen aikana ja silloin, kun Salomo pyysi, että Jumala pyhittäisi temppelin.

Tuossa kirjoituksessa kerrotaan myös, että viisas Salomo uhrasi temppelissä kiitokseksi sen valmistumisesta ja vihkimisestä. Niin kuin silloin, kun Mooses rukoili Herraa ja taivaasta iski tuli, joka poltti uhrit, niin Salomokin rukoili, ja tuli iski alas ja kulutti polttouhrit. Mooses sanoi: ”Herran tuli kulutti syntiuhrin, koska uhrilihaa ei syöty.” Mooseksen tavoin Salomokin vietti juhlaa kahdeksan päivää.

Näistä tapahtumista kerrotaan myös Nehemian laatimissa asiakirjoissa ja muistiinpanoissa. Niistä käy myös ilmi, kuinka hän perusti kirjaston ja kokosi sinne kuninkaista kertovat kirjat ja profeettakirjat, Daavidin kirjoitukset ja kuninkaiden lahjoituskirjeet. Samalla tavoin Juudas keräsi meille kirjoitukset, jotka sodan sytyttyä olivat joutuneet hajalleen; ne ovat nyt kaikki meidän hallussamme. Jos tarvitsette näitä kirjoituksia, lähettäkää miehiä hakemaan niitä. Kirjoitamme siis teille siksi, että käymme kohta viettämään temppelin puhdistamisen juhlaa; toivomme, että tekin viettäisitte samaa juhlaa samoina päivinä. Onhan Jumala pelastanut koko kansansa ja antanut meille kaikille perintöosan sekä kuninkuuden, pappeuden ja pyhityksen, niin kuin hän on laissaan luvannut. Jumalaan me panemme toivomme: hän osoittaa meille pian laupeutensa ja kokoaa meidät kaikkialta taivaan alta pyhään paikkaamme, sillä hän on pelastanut meidät suurista onnettomuuksista ja puhdistanut temppelin.