Hyvinvointimme ja sen tulevat maksajat

Mitä viestintäkanavat välittävät: Valtio tuo edelleen maakaasua Venäjältä.  Fortum seisottaa valtavaa voimalaitosta pitääkseen Suomen sähkön hintaa korkealla. Putin estää Fortumin lähdön Venäjältä. Valtion korot ahdistavat nuoria. Mielenterveyspalvelut etenkin nuorten osalta ovat riittämättömiä. Euroopan nuorimmat huumeisiin kuolevat nuoret löytyvät Suomesta. Venäläiset tekivät hyökkäyksen eduskunnan verkkosivuille. Suomi myöntää venäläisille lomaviisumeita. Maaseudun Tulevaisuuden mukaan suomalaisten äänestäjien puolueuskollisuus ja tietämättömyys kulkevat käsi kädessä. Vastaavanlaiset uutiset toistuvat päivittäin.

Ongelmista ehkä hälyttävin lienee kuitenkin galluptieto, joka nimeää järjestyksessään inflaation, sodanuhan ja ympäristöongelmat nuorten keskeisimmiksi peloiksi. Oltakoon mitä mieltä hyvänsä väitteestä puolueuskollisuuden ja tietämättömyyden vaikutuksesta lueteltujen ongelmien aiheuttamiseen, ylläpitämiseen ja niihin suhtautumiseen emme voi väistää kysymystä sodanjälkeisten sukupolvien, aina sinuun ja minuun asti, yltävästä vastuusta. Mikään, syöpä yhtä vähän kuin kolerakaan, eivät synny tyhjästä. Väitteet räteistä sikiävistä ja koleraa levittävistä rotista saattoivat kerran – eivät enää – olla uskottavia.

Mitä teemme? Äänestäjinä valitsemme päämisteriksi ja valtionvarainministeriksi miehen ja naisen – sukupuolella tai puoluekannalla ei väliä – joista eräänlaisena ”väärän rahan” tekijöinä (Rikoslaki, Maksuvälinerikos 37.luku) edellinen tarjoaa ratkaisuksi ”vappusatasta” ja jälkimmäinen ”tuplalapsilisää joululahjaksi”. Kun samanaikaisesti valtion vuoden 2023 budjetti on jäämässä aikaisempien vuosien tavoin useita miljardeja alijäämäiseksi jää kysyttäväksi; kuka maksaa? Vastauksena nuorten näköalattomuuteen, ahdistukseen kohdata tulevaisuus, epäilykseen saadun koulutuksen takaamasta työstä ja siitä saatavasta palkasta, perheen perustamisesta ja vieläpä mahdollisesta eläkkeestä ehdotamme parhaimmillamme ongelmien ratkaisemisen sijasta hoitoa oireille kuten huumeiden valvottuina käyttöönottotiloina tai terapian lisäämisenä. Eikö olisi aika pohtia yhä epätasa-arvoisemmaksi, epäoikeudenmukaisemmaksi muuntuneen yhteiskuntajärjestelmän uudistamista sellaiseksi, jossa kaikkinainen oman tai edustamansa ryhmän ahneus valtaan, kuten poliittiset virkanimitykset, muutettaisiin nuorten, tulevien veronmaksajien tarpeita sekä vanhenevan väestön hoitotarpeita vastaaviksi.

Niin paljon kuin välttelemmekin – usein vain uskonnoksi puettua – vuorisaarnan korostamaa totuudellisuutta, oikeudenmukaisuutta ja valistuneisuutta tulisi meidän muistaa runoilija Friedrich Schillerin (1759-1825) määritelmää nerosta; ”Jumalan puhetta lapsen suusta”, joka kertoo lasten ja nuorten paremmasta kyvystä nähdä todellisuus. Lasten ja nuorten ahdistuneisuudesta, syrjäytymisestä ja huumekuolemistahan on kysymys. Itsekin jokavuotisen pihakivetyksen korjaamisen yhteydessä paljastan aina saman näyn: yhtäältä kalvakkaiden matojen olemassaolon ja toisaalta muurahaisten järjestäytyneen yhteisön, joista edelliset itselleni tyypillisine soluineen ja jälkimmäiset omaksumine yhteiskuntarakenteineen ovat muuttumattomina jättäytyneet evoluution kelkasta? Kuulemma Jumalan kuvan kaltaisena – huomaan käyttäväni uskonnollista käsitettä – joudun tekemään kysymyksen, missä määrin evoluutio edellyttää pikemminkin henkistä kuin taloudellista jatkuvaa kasvua? Kannanko äänestäjänä olemuksessani kuitenkin yhä eläimellisyyttä? Ylläpidänkö edustajaa valitessani tietämättömyydelläni yhteiskuntajärjestelmää, joka hyönteistenkaltaisena on ikuisesti valinnut muuttumattomuuden? Olenko sellaisen yhteisön kannattaja, jonka ylläpitämiseen yksi tai pari puoluetta saatikka ministeriä eivät yksin edes kykene, joka ”väärää rahaa” käyttävänä maksattaa hyvinvointinsa ja ahneutensa lapsillaan ja tulevilla sukupolvilla? Näin nähtynä koen syrjäytetyt nuoret, tulevat sukupolvet vain hyvinvointiyhteiskuntani valuuttana. Mitä pahaa siinä on kysymme? Olisiko ajateltavissa, että kivetyksen alla kalvakkaina ryömivät madot – saman alkusolun voimalla, josta itsekin olen saanut alkuni – saavat luvan evoluution myötä kehittyä tulevien miljoonien vuosien aikana sellaisiksi, jotka kerran sallivat omien lastensa päästä osalliseksi vuorisaarnan em. lupauksista? Sitä ehkä toisenkin 2000 vuotta odotellessa yhden seikan voidaan katsoa olevan varmaa. Puolueuskollisuus ja tietämättömyys kuuluvat yhtä vähän evoluutioon kuin vuorisaarnaankaan.