Hyvästä kuolemasta

(Korjaus ensimmäiseen virkkeeseen 3.1.2017: Kysymyksessä ei ole vielä lakialoite, vaan aloite lainsäädäntövalmisteluun ryhtymisestä )

Marraskuussa vireille pantu aloite lainsäädäntövalmisteluun ryhtymisestä ”hyvän kuoleman puolesta” on herättänyt ihmiset ajattelemaan ja ilmaisemaan kantansa vanhasta aiheesta. Aloite pyrkii määritelmän mukaisen aktiivisen eutanasian laillistamiseen maassamme. Aktiivisen eutanasian lisäksi saattohoidon kehittäminen on merkittävässä roolissa lakialoitteen sisältötekstissä.

Tahdon pitkähkössä blogikirjoituksessa kuvata sekä keskustelun lähtökohtia, että kuoleman olemusta ja asemaa kristinopissa.

Lähtökohtia

Keskustelun lähtökohdista ensimmäinen on kuolema, joka on väistämätön tosiasia jokaisen ihmisen kohdalla. Keskustelua ei käytäisi, jos menehtyminen ja siihen liittyvä kärsimys olisivat mieleisiä asioita ihmisille. Kuolema ja kuoleman tuottamus ovat synkkä vastakuva elämälle.

Toinen lähtökohta keskustelussa liittyy ihmisten yleisen terveydentilan paranemiseen ja elinajan odotteeseen, joka syntymähetkellä on Suomessa n. 80 vuotta. Tämän odotteen mukaisesti yksilön ajatukset elämästä ohjautuvat usein niin, että kuolema kohtaa nuoruuden sijaan vasta vanhaksi käydessä. Hyvä kuolema on menehtyä elämästä kylliksi saaneena. Näin ajateltuna kuolema on 35-vuotta täyttävälle kirjoittajalle vielä etäinen. Elämä on ja vielä pitkään tulevaisuutta täynnä.

Vakava vamma tai sairaus nuoruudessa murtaa terveyden ja elinajan odotteen tuoman ajattelutavan elämässä. Normaaliksi koettuun asiantilaan saapuu katoavaisuuden uhka ja uhan mukana pelko hengen ja merkityksellisten asioiden (lapset, työ, ystävät, harrastukset) menetyksestä.

Uhan ja pelon aiheuttaja saa aikaan myös kärsimystä, joka ulottuu kärsivän henkilön lisäksi usein myös lähimmäisiin ja yhteiskuntaan. Kärsimyksen kasvaessa liian suureksi syntyy mm. Aloite aktiivisesta eutanasiasta ja sisältötekstin mukainen asteikko tai määritelmä eutanasiaan riittävästä kärsimyksestä.

Kolmas lähtökohta eutanasia-keskustelussa liittyy saattohoitoon ja sen tavoitteisiin, jotka muodostavat joidenkin mielestä kaltevan pinnan ihmispisaralle. Jotkut kysyvät nyt, että voisiko pisaran liikettä kaltevalla pinnalla edesauttaa ja erityistapauksissa nopeuttaa eutanasiaan liittyvillä välineillä.

Kaltevan pinnan – argumentti on harha. Suomalaisen saattohoidon tavoitteina on valmistautua väistämättömään, jarruttaa taudin etenemistä, lievittää oireita ja taata mahdollisimman hyvä elämänlaatu elämän lopussa (lähde: Duodecim). Tavoitteet ovat pinta, jolla pisara lepää. Pintaa ei kuitenkaan kallisteta edes sedaatiohoidossa, joka henkilön heikkouden tähden jouduttaa kuolemaa. Sedaatiohoidon tavoite on lieventää sietämätöntä kipua, ei tappaa.

Aktiivinen eutanasia on kuin ihmiskäsi, joka kallistaa saattohoidon tavoitteiden pinnan ja asettaa uudeksi päämääräksi pisaran pudottamisen, kuoleman tuottamisen. Tämä tavoite on vastakohtainen jarruttamiselle, valmistautumaan auttamiselle, lievittämiselle tai hyvän elämänlaadun takaamiselle. Saattohoito on passiivi, pinta, jolla pisara lepää. Aktiivinen eutanasia on aktiivi, jonka pyrkimyksenä on tuottaa kuolema. 

Kuolema Jumalan vihollisena

Joulukirkossa laulettiin: ”Synnittä on syntynyt, synnittä myös elänyt, kantoi synnit maailman, mursi vallan kuoleman.” (Vk 16:3)

Virren säe kuvaa kuolemaa kristinopin ympäristössä. Kuolema on luomakunnassa vaikuttava turmiovalta synnin ja sielunvihollisen ohella. Vihollisvallan tavoin kuolema pyrkii syrjäyttämään Jumalan, asettumaan isännäksi ja saattamaan ihmisen orjakseen. Kuolemaa ei kuvata kristinopissa vain elämän päättäväksi fyysiseksi tapahtumaksi. Kuolema on aktiivinen ja hallitsemaan pyrkivä valta, joka ulottaa vaikutuksensa ruumiin lisäksi hengen tasolle – jumalasuhteeseen, arvoihin, asenteisiin ja ajatuksiin jo eletyn elämän aikana.

Raamatun alkuluvuissa (1 moos. 1-3) kuolema on seuraus sielunvihollisen ja langenneen ihmisen yhteistyöstä. Kuoleman vastakuvaksi asetetaan Jumalan tahto ja ”sangen hyvä” luomistyö. 

Vastakuva kirkastaa ensimmäiseksi sen, että kuolema ei ole olemuksellisesti osa sitä elämää jonka Jumala loi. Kuolema saapuu ja sekoittuu ihmiskunnan elämään eroittamattomasti historian suurimman ja merkittävimmän kriisin, syntiinlankeemuksen hetkellä.

Toiseksi, vastakuva tuo ilmi Jumalan ja kuoleman välisen vihollissuhteen. Synnin, kuoleman ja sielunvihollisen tavoite on Raamatun mukaan tuhota hänet, jonka Kaikkivaltias loi rakkautensa kohteeksi. Tämän Jumalan ja turmiovaltojen välisen vihollissuhteen tuo julki apostoli Paavali korinttolaiskirjeessä:  “Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. “ (1 Kor 15:26). Kuolema on sellainen, että se on kukistettava Jeesuksen toimesta.

Vapahtaja kuolemasta

Viattomien lasten päivän aattona sielunhoidon asiantuntija Virpi Sipola lausui haastattelussa: ”On kysyttävä itseltään, voinko ottaa vastuun siitä, että tapan toisen ihmisen”. Sipola tavoittaa pohdinnallaan sen vakavuuden, joka aktiiviseen eutanasiaan kristinopin mukaan liittyy. On kyse taposta, viidennen käskyn rikkomisesta.

Kirkkoa edustaessaan Sipolan voi ymmärtää ilmaisevan, että vastuu taposta kannetaan yhteiskunnan lisäksi myös Kaikkivaltiaan edessä. Kuoleman tuottaminen tuhoaa Kaikkivaltiaan luomakuntaa. 

Tämä on tärkeä näkökulma aiheeseen, sillä Jumalan ilmoituksen mukaan elämän päätös ei lopeta vain ruumiintoimintoja, vaan pahimmassa tapauksessa se erottaa ihmisen iankaikkisesti elämän Herrasta. Fyysinen kärsimys, ruumiintoimintojen päättyminen, perheen ja yhteiskunnallisen elämän menettäminen eivät ole elämän karmeimpia asioita. Elämään kuuluu myös sielu, seurakunta, iankaikkisuus, yhteys rakastavaan Jumalaan ja mahdollisuus niiden kadottamiseen.

Lainaamassani jouluvirressä laulettiin synnittä syntyneestä ja synnittä eläneestä, joka mursi kuoleman vallan. Näiden sanojen mukaisesti kuoleman asema kristinopissa näkyy keskeisesti Jeesuksen elämään ja persoonaan liitetyissä merkityksissä. Jeesus syntyy ja elää kukistaakseen kuoleman ja muut turmiovallat.

Luterilaisen kirkon katekismus ilmaisee tämän mm. apostolisen uskontunnustuksen selityksessä, jossa Raamatun opetus Jeesuksen ristinkuolemasta tiivistyy muotoon: ”Herrani, joka on lunastanut minut kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut ja voittanut minut vapaaksi synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä ja kalliilla verellään”.

Kirkollinen keskustelu aktiivisesta eutanasiasta, kuoleman tuottamisesta, liittyy yksilöiden lisäksi aina kirkon oppiin Jeesuksesta ja hänen lunastustyöstään. Voikin sanoa, että Jeesusta seuraavan seurakunnan tavoitteena ei voi koskaan olla kuoleman tuottaminen, sillä seurakunnan Herra on vapahtaja kuoleman vallasta. Paavali ilmaisee asian jopa niin voimakkaasti, että kuoleman kumoaminen on seurakunnan olemassolon kulmakivi.

”Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;” (1 Kor 15:14)

Lopputulema

Hyvä kuolema on kirkossa ristiriitainen käsite. Hyvää kuolemaa ei ole olemassa, sillä kuolema on Hyvän vihollinen ja seuraus pahasta.

Kristinopin mukaan aktiivinen eutanasia ei ole myöskään ratkaisu kärsimyksiin, jotka ylittävät ihmisen sietokyvyn. Kirkon uskon mukaan fyysiset kärsimykset ovat vain osa kuolemaan liittyvää todellisuutta. Ihminen voi tuhoutua myös hengellisesti ja iankaikkisesti. Tähän kirkossa viitataan mm. käsitteillä helvetti, kadotus ja iankaikkinen ero Jumalasta.

Kuoleman vakavuuden äärellä kirkolle on annettu aktiiviset kädet, suut ja jalat julistaa evankeliumia Kristuksesta. Evankeliumi on ytimeltään sanoma kuoleman valtakuntaan murtautuneesta toivosta ja Elämästä: ”Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista” (1 Kor 15:20)

Jos Herra on esikoinen kuolleista, niin sinä voit olla Hänestä seuraava kristillisen kasteen ja uskon kautta.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. ”…Harjoitetaanko niillä aktiivista eutanasiaa?”

    Kun kaikki on Jumalan sallimusta ja tähtyiä syttyy ja sammuu ja räjä’htele kapapleiksi miljardettain joka sekunti ja niiden läheisten planeetojen elämä sammuu silmänräpäyksessä niin Sallimus tuhoaa itse luomaansa elää surutta ja kaikki kärsimykset loppuvat kerralla eli tavallaan on kyse eutanasiasta…

  2. Oltakoon eutanasiasta mitä mieltä hyvänsä, niin joka tapauksessa on niin, että Tuhat suomalaista -tutkimuksen mukaan 75 prosenttia suomalaisista hyväksyy eutanasian. Vain 11 prosenttia ei hyväksy sitä. Ikäryhmässä 25–34-vuotiaat eutanasian hyväksyy jopa 87 prosenttia vastaajista. https://www.laakariliitto.fi/uutiset/ajankohtaista/laakarien-myonteinen-suhtautuminen-eutanasian-laillistamiseen-lisaantynyt/ Se, että Päivi Räsänen, uskovaiset ylipäätään ja (mahdollisesti) kirkko papistoineen sitä vastustavat ei kansan suuren enemmistön kantaa miksikään hetkauta.

    Jään mielenkiinnolla seuraamaan miten hanke eutanasian sallimisesta Suomessakin menestyy nyt, kun se joka tapauksessa tulee eduskunnan käsittelyyn kevään kuluessa. Käyneekö samalla tavalla kuin spn-avioliittolain kanssa?

    • Kimmo hyvä linkki, kiitos. Lääkäreistä suurin osa ei ole valmis murhaamaan potilaitaan ei nyt, eikä myöskään silloin jos eutanasia laillistettaisiin. Vaikuttaa siltä, että myös tulevaisuudessa voimme valita sellaiset lääkärit, jotka eivät murhaa potilaitaan.


      Niiden lääkärien määrä, jotka voisivat itse joskus harjoittaa aktiivista eutanasiaa, jos se olisi Suomessa laillinen, on pysynyt ennallaan vähän runsaassa viidenneksessä. Lääkäreistä 55 prosenttia ei katso voivansa harjoittaa aktiivista eutanasiaa.  

  3. ”Lääkäreistä suurin osa ei ole valmis murhaamaan potilaitaan ei nyt, eikä myöskään silloin jos eutanasia laillistettaisiin.”

    Tajuskohan tuo Heinilä taaskaan mitä tuli sanoneeksi? Luultavasti ja toivottavasti ei. Eli mikä on se osa lääkäreistä,jotka Heinilän mielestä sitten ovat valmiit n y t moista laittomuutta tekemään?

    • Lopputulos on sama vaikka siitä käyttäisi mitä nimitystä tahansa. Murha, tappo tai hengenriistäminen on aivan sama vaikka siitä käyttäisi nimitystä ”vapauttaa kärsimyksistä” tai eutanasia tai ihan mitä tahansa . Itsemurhakin on itsemurha, vaikka nimittäisi sitä poislähtemiseksi. Ihan turha kikkailla sanoilla.

      Tiedä mitä kauheuksia ne marsilaiset tai muut avaruuden humanoidit meille tekisivät, jos niitä olisi olemassa.

    • Siis et tajunnut mitä oikeastaan tulit väittäneeksi osasta Suomen lääkäreitä. Sitä epäilinkin. Käypä suomen kielen kertauskursseilla.

    • Juha, Seppo tarkoitti tuota kirjoittamaasi ”Lääkäreistä suurin osa ei ole valmis murhaamaan potilaitaan ei NYT, eikä myöskään silloin jos eutanasia laillistettaisiin.”

      Siis sanot, että lääkäreistä SUURIN OSA ei ole valmis murhaamaan potilaitaan NYT. Onko siis olemassa jokin osa lääkärikunnasta, joka ON valmis murhaamaan potilaitaan NYT? Enpä usko, ellei nyt sitten joitain tohtori Jekyleitä.

      Eri asia on sitten, kun eutanasia laillistetaan. Se jää nähtäväksi ja siihen (eutanasian toteuttamiseen) voitaneen kouluttaa virkaa hoitamaan muitakin ihmisiä kuin lääkäreitä.

    • Kimmo, puhuin ainostaan lääkärikunnan enemmistöstä. Jotka eivät nyt eivätkä tulevaisuudessa vaikka eutanasia laillistettaisiin murhaisi potilaitaan. Minä olen ollut ainoastaan hyvien lääkäreiden potilaana. Ja uskon, että tilanne ei muutu.

    • Yritetään vielä kerta.

      Onko siis sinun mielestäsi olemassa jokin osa lääkärikunnasta (vähemmistö), joka ON valmis murhaamaan potilaitaan jo NYT, ennen kuin eutanasia on laillistettu? Kun puhuit lääkärikunnan ENEMMISTÖSTÄ, joka ei ole valmis murhaamaan potilaitaan NYT (ennen eutanasian laillistamista) eikä sen jälkeen, täytyy olla siis myös VÄHEMMISTÖ, joka on sen valmis tekemään, siis murhaamaan potilaitaan jo NYT ennen kuin eutanasia on laillistettu. Käsitteellisesti ei voi olla enemmistöä ilman vähemmistöä. Mikä tämä vähemmistö on?

      Minun mielestäni sellaista vähemmistöä ei ole, koska tuo tutkimuksessa ilmoitettu runsas 20% lääkäreistä on valmis eutanasian (murhan sinun mielestäsi) tekemiseen vasta sen jälkeen kun eutanasia on hyväksytty.

    • Hyviä yrityksiä Kimmo, mutta Heinilä ei yksinkertaisesti tod. näk. ymmärrä mitä tuli väittäneeksi.

    • Seppo, tiedän mitä olen kirjoittanut ja tarkoittanut. En arvioi koko lääkärikuntaa, ainoastaan niitä lääkäreitä joita tunnen. En lähde luulottelemaan. Totta on se, että Seppo ja Kimmo haluaisivat lääkäreiden riistävän ”hyvästä” syystä ihmisiltä hengen. Kuten sanoin, etten ole tällaisia lääkäreitä tavannut, jotka lähtisi teidän leikkeihin mukaan. Teillä varmaan on erilaisia kokemuksia lääkäreistä vai mitä?

    • Kuulehan nyty Heinilä, sanottua ja kirjoitettua sanaa ja ammuttua nuolta et saa takaisin. Täällä on ko. kirjoituksesi kaikkien lukutaitoisten nähtävillä ja muut kyllä näkevät kirjoituksestasi saman kuin minä ja Kimmo. Se ei nyt selittelyistä parane.

      Luvan antaneelta tai jotain anoneelta ihmiseltä ei muuten ’riistetä’ mitään joten käytätät tässäkin aivan väärää ja vääristelevää ja manipuloivaa sanaa. Et näköjään osaa kunnolla edes suomea.

      ”riistää”
      (väkivaltaisesti) temmata, kiskaista, raastaa. esim. Riistää ase jkn kädestä. Ottaa väkivalloin tai oikeudettomasti jklta jotakin pois tai haltuunsa tai hyödyntää jotakin oikeudettomasti, anastaa, ryöstää, rosvota, vallata, viedä, nylkeä

    • ”Seppo. Harrastat hengellistä väkivaltaa.”

      Tulkitsen tuon parahduksen myöntämiseksi eli siis taisit viimein ymmärtää. Lukutaito ole Juha väkivaltaa. Eikä luetun ymmärtäminen. Eikä olis häpeällistä myöntää muotoilleensa yhden lauseen huonosti.

  4. Tiedä mitä kauheuksia ne marsilaiset tai muut avaruuden humanoidit meille tekisivät, jos niitä olisi olemassa.

    Psalmi 118 jae 8:
    Kolmas löytämäni Madim esiintymä kätkeytyy aivan Raamatun keskelle, sen keskimmäiseen ja hyvin mystiseen jakeeseen psalmissa 118. ”Parempi luottaa Herraan kuin turvata ihmisiin. Parempi luottaa Herraan kuin turvata ruhtinaisiin. Kaikki muukalaiset piirittävät minua, Herran nimessä ne kuitenkin tuhoan”.

    Els-kirjaimet kirjaimet, jotka liittyvät merkitävästi sanoihin muukalainen, ruhtinas, Herra ja ihminen, antavat yhdistelmän, joka heprean lukutavan mukaan voidaan lukea molempiin suuntiin sanaksi madim; kantasanan tunsivat jo muinaiset juutalaiset rabbit Mars-planeetan nimenä ! On huomattava, että koodi alkaa sanasta muukalainen ja päättyy sanaan ihminen tai päinvastoin. Ihminen onkin, kuten todettu, madim-sanan yksilöllinen anagrammi eli Adam on Mada!

Pihlava Eero
Pihlava Eero
Olen 36-vuotias teologi, puoliso, isä ja virkavapaalla oleva pastori.