Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal. 2:19-20)
Miten elämäsi olisi pitänyt mennä, jotta voisit pitää sitä hyvänä elämänä?
Minkälaista ihmistä Jumala rakastaa (pitääkö olla uskovainen)?
Mitä on Jumalan Pojan usko; uskonko minä vai uskooko Jumalan Poika minussa?
Kuinka Kristus voi elää meissä?
Miksi pelastus ei riipu meidän elämässä, vaan Kristuksesta?
Kuinka voimme elää Jumalalle?
Minkälainen on Jumalan tahdon mukainen hyvä elämä?
Kaikki julkaistut blogini:
Kun kysymysvaihtoehtoina ovat about esim. mennäänkö liittovaltioon? vai itketäänkö ja mennään liittovaltioon? on vaalikoineiden puolueettomuudesta puhuminen pelkkä vitsi. Kaikki Euroopan kehitys (kehitys?) kulkee tästä lähin vääjäämättä markkinavoimien ja pankkipiirien ehdoilla. Muu, niin sosialistien vikinä kuin perussuomalaistenkin uho on enää turhaa. Suomen kansakin on jo luovuttanut. Kokoomus voittaa taas vaalit. Olemme enää pelkkiä kapitalismin orjia. Ihminen on enää pelkkä kulutuksen yksikkö. Hänen elämänsä tarkoitus on vain kuluttaa, kuluttaa, ja sitten kuolla. (Ja siinä sivussa saastuttaa ja tuhota maapallo.)
Kari, en ota kantaa mutta totean, että on noita sun mielipiteitä useinkin hauska lukea 😀
Lienet aikanaan kovin kommunisti, joka on Suomessa papiksi ryhtynyt. Vai onko (ollut) kovempia?
*kuolee nauruun* Pappeja vai kommunisteja? Toivoisin olevani mahdollisimman kova, molempina. Sillä eihän ehdottomuus ole julmuutta tai suvaitsemattomuutta. Se on vain tosiasioiden kohtaamista. Ja tosiasia on, että tämä humpuukin, vedätyksen ja krääsän määrä, jota markkinataloudeksikin kutsutaan, on jo ajat sitten ylittänyt sekä ihmisen että luonnon sietokyvyn. Sievät puheet eivät enää auta. Itse asiassa mikään ei enää auta. Joten aurinkoista päivän jatkoa vaan (ja Suomi illalla lätkässä voittoon)!
”Olemme enää pelkkiä kapitalismin orjia. Ihminen on enää pelkkä kulutuksen yksikkö. Hänen elämänsä tarkoitus on vain kuluttaa, kuluttaa, ja sitten kuolla. (Ja siinä sivussa saastuttaa ja tuhota maapallo.)”
Niin, olen Peitsamon kanssa tässä samaa mieltä. Ja…
Markkinatalous ohjaa liiaksi ja yksilö tulee niellä jo valmiiksi purtu luovuus ja invaatio. Jos yksilön luovuus tulee esiin, direktiivi on estämässä tai markkinatalous suuri koneisto neilee pienen yrittelijäisyyden kuoliaksi ja levittää tutulla merkillä tuotteen, joka tehdään muutamalla eurolla Aasiassa. Aasia saa työpakat ja täällä ihminen pysyy invaation kuluttaja. Kehutaan vain idean tulleen uomesta isoilla kirjaimilla. Halvalla myytiin. Markkinataloutta.
Kulloinkin vallalla oleva ajanvirtukset ohjaavat vaalikoneita samoin kuin mediaa ja muita toimijoita. Me sokeudumme oman aikamme vääristymille. Taisivat olla muutama aika sitten vasemmistolaiset ajatukset esillä. Vain historiaa tutkivilla on edes jonkinlaiset mahdollisuudet olla puoluettomia ja pystyä arvioimaan oikein menneitä aikoja.
Se riippuu paljon kenen julkaisema. Tein yhden vaalikoneen kysymykset ja vastaavuus oli 45 % ja tämän perusteella minun pitäisi äänestää Demareita. Seuraavina roikkui pieniä oikeistopuolueita. Tämä 45 % on pieni vastaavuus, jotta voisin äämestää luotettavasti. Jos muista vaalikoneista tulisi erilaisia vastauksia, voinko silloin valita vaalikoneen kautta ketään? Eikö silloin minä äänestä mieltymyksen mukaan ehdokkaita? Sama olisi minulle, jos pistetään ehdokkaat laatikkoon ja sekoitetaan ne. Sen jälkeen nostetaan 13 ehdokasta, jotka sitten Brysselistä sekoittaa tavallisen kansan elämää direktiivikielloilla.
Todellakin, ajat yksinkertaisesti muuttuvat. Mennyttä ovat mm. alueellisesti ja sosiaalisesti tasavertaiset posti-, terveys-, koulutus-
ja muut hyvinvointopalvelut tai edes pyrkimys niihin. Nyt ei kainostella ilmoittaa, että köyhät, sairaat, vanhat tai ylipäänsä etäällä kasvukeskuksista elävät ovat enää pelkkä kuoleva riippa ja rasite. He eivät kuluta tarpeeksi, joten he saavat mennä. Presidentti kuitenkin puheessaan kerran vuodessa kehottaa toki palveluiden tilalle kehittämään jonkinlaisen köyhille säälistä almuja jakavan kartanonherrojen kerhon, johon hän julkisesti armeliaana ensimmäisenä itse esikuvaksi ja vetäjäksi ilmoittautuu. Hieno mies!
Tosiasia kuitenkin on, että kommunismi ei ole onnistunut missään. Mitään sosialistista eldoradoa ei olla onnistuttu luomaan. Game over. Aika kokeilla jotain muuta, toverit.
Kuka väittää, ettei kommunismi ole onnistunut missään? Läntisen median propaganda. Kommunismi ei ole mikään ”kokeilu”, vaan ihmiskunnan yhteiskunnallisen kehityksen korkein aste. Se, että ihminen on itsekäs ja paha, ei sinällään tee kommunismia vääräksi. Voitte toki nyt ”kokeilla” kapitalismia vielä muutaman vuosikymmenen, jos se niin kivaa on, mutta sitten taitaa aika olla lopussa, niin teiltä kuin meiltäkin, peruuttamattomasti.
No kertoisitko missä kommunismi ollaan saatu toimimaan? Sinne voisi sitten itse kukin muuttaa paremman elämän toivossa.
On sitäpaitsi muitakin vaihtoehtoja kuin kapitalismi tai kommunismi. Itse kannatan ”kolmatta tietä” mistä sen sitten löytääkään. Eli maltillista vaihtoehtoa näiden kahden ideologian välillä.
Pahimpia kapitalisteja ja materialisteja tuntuvat muuten olevan entiset tai nykyiset kommunistimaat kuten Kiina ja Venäjä. Esimerkiksi USA on paljon muutakin kuin kivikovaa kapitalismia. Ja vaikka kommunismi olisikin teoriassa toimiva (mitä epäilen) systeemi ei sillä ole merkitystä jos se ei toimi käytännössä. Ainakaan minun maailmankuvassani.
En suosi kommunismia, sillä se menee ihmisten kurissapitoon ja miepiteen nielemiseen, vangitsemiseen ja moneen asian kieltoon ja mikrofonibetonitalolähiöiden syntyyn. Tosiasia on kuitenkin, ettei kapitalismiskaan hyödytä.sillä kasvu pitäisi olla jatkuvaa ja rahan arvo nousta yksikön pysyessä samana. Jos kymmenen vuotta sitten elinkustannukset olivat 40 % pienemmän kuin tänään, markkinatalous odottaa kymmenenvuoden kuluessa elinkustannusien 40 % korkeammat. Silloin kaksion vuokra nousisi 700 eurosta yli 1000 euroon niilläkin alueilla, joiden asunnot kymmenen vuotta sitten oli 400 euron tiennoilla. Jos tulot ei nouse samaan tahtia eikä meillä ole varaa maksaa eläkeitä, näemme dyykkausta roskiksissa. Nyt näen pullodyykkausta, mutta silloin voi olla jo ruokadyykkausta.
Se, mitä Kari tuntuu kaipailevan, oli itseasiassa puhdas sosiaalidemokraattinen luomus. Sitä minäkin kaipaan. Mutta, kommunistinen hyvinvointivaltio meillä oli itärajan takana tunnetuin tuloksin: muutama miljoona kuollutta vankileireillä ja täysin tuhoutunut luonto.
Suomessa on koskaan ollut todellisia Karin kaltaisia kommunisteja melko vähän, lähinnä Skp:n vähemmistössä, eikä kaikki sielläkään.
Kari-Matti, en kaipaile mitään. Kerroin vain, missä mennään. Totta on, että kommunismi on jotakin ihan muuta kuin demareiden hyvinvointivaltio. Kommunismissa tehdään töitä aamusta iltaan surkealla palkalla, mutta niinhän tehdään nykyään kapitalismissakin. Erotuksena vain se, että voiton ja hyödyn keräävät isot firmat ja pankit, joiden orjia olemme kohta kaikki. Demareiden yhteiskuntasopimus ja ns. ”kolmas tie” on enää pelkkä kaunis satu. Todellisuus on tänään Wahlroos vs. kiakkovieraat. Valitse siitä.
Kiakkovieraat. Wahlroos on yhteiskuntamoraalille vaarallinen vapaamatkustaja. En voi kuvitella klassisesta konservatiivikokoomuslaisesta, joka kiinnitti huomiota ennen muuta yhteiseen ja isänmaan hyvään, kauempana olevaa eetosta kuin mikä Wahlroosilla on.
Hassua, mutta luultavasti sosiaalidemokraattinen yhteiskuntakäsitys keyneslaiseen talouspolitiikkaan liitettynä (ja meillä maustettuna alkiolaisella maalaisliittolaisuudella) oli tavallisen ihmisen kannalta parasta, mihin ihmiskunta on koskaan kyennyt. Mutta nyt:: meitä odottaa paluu feodaaliherrojen aikaan.
Näkeehän se, että kommunismilla ja kapitalismilla on samanlainen loppu. Hyvinvointia ei riitä kaikille kummassakaan aatteessa. Kontroiloinnin tarve alkaa lopun näkyessä, mutta aatteet joutuvat antamaan uudelle tilaa ihmisten tartuessa siihen kuin uuteen toivoon saada paremman elämän. Jotta mikään ei murene, ihmisiä pyritään kontroloimaan. Moraali on murenemassa, kun erilaiset ajatukset törmäävät yhteen. Yhteinen moraalilinja ei ole enää tärkeä yhteisesti muutoin kuin omien samamielisten joukossa, josata on syntynyt ”kyläyhteisöhenki”. Yhteiskunnassa laki alkaa korostumaan yli moraalilinjan.
Ja vielä, selvyyden vuoksi. En kaipaa myöskään mitään Kuuban tai Venetzuelan kaltaista tico tico meininkiä. Minun kommunismin ideaalini on ankara ja askeettinen. Sillä ihminen on laiska ja paha. Minä ainakin. Ja siksi hänelle on parasta elää kovassa kurissa ja Herran nuhteessa. Oli sitten kyseessä kommunismi tai kristinusko. Tai mieluummin molemmat.
Yli 75-vuotiaisiin käytetään 82 % kaikista sote-menoista ja näistäkin 70 % käytetään kolmen viimeisen elinvuoden aikana. Käytetty rahamäärä näkyy suoraan eliniän pidentymisenä ja parantuneena elämisen laatuna. Vanhuksilla ei ole koskaan Suomen historiassa olleet asiat yhtä hyvin kuin nyt. En hyväksy väitteitä, että vanhuksista ei pidetä huolta.
Asia lienee sukua ihmisten kohonneelle väkivallan pelolle, vaikka elämme väkivallattominta verrattuna mihinkään aiempaan.
Mika Ruusunen :”Vanhuksilla ei ole koskaan Suomen historiassa olleet asiat yhtä hyvin kuin nyt.”
Mannerheim-ristin ritari Pentti Iisalo viime vuosikymmenellä: ”Olin itse kaksi vuotta yli 80-vuotiaan sairaan vanhuksen maksullinen hoitaja huolimatta 60%:sta sydänviasta ja 35%:n sotainvaliditeetista. Tällöin en saanut kotiapua kaupungilta. Luovuin tehtävästä saadakseni kotiapua. Nyt saan kotiapua keskimäärin tunnin kerrallaan pari kertaa vuorokaudessa arkipäivisin ja kerran sunnuntaina.”
”Sekä presidentti että puolustusvoimien komentaja ovat sanoneet sotaveteraanien turvanneen Suomelle vapaan ja demokraattisen maan. Maa on kyllä vapaa, mutta kaukana oikeudenmukaisesta demokratiasta niin sotaveteraaneille kuin eläkeläisillekin. Tehdyt ratkaisut osoittavat sekä puolueiden että eduskunnan unohtaneen sekä oikeudenmukaisuuden että isänmaallisuuden puhumattakaan perustuslaistamme, jonka pääperiaate on kansalaisten tasa-arvo.”
Ymmärrykseni mukaan meidän tulee kristittyinä kääntää huomiomme omasta elämästämme lähimmäisiimme. Toteutuuko Jumalan hyvä tahto toisten elämässä? Voimmeko me olla sitä toteuttamassa vai olemmeko sen toteutumisen esteenä? Meitähän kehotetaan jopa kadottamaan oma elämämme, jotta voisimme sen löytää.
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista ja pohdiskelevista kysymyksistä. Lähimmäisen huomioimisesta minulle tulee mieleen uhrautuva rakkaus, jota monet iäkkäät ihmiset antavat sairaalle puolisolleen, jota vuodesta toiseen jaksaa hoitaa. Todellakin hyvää elämää viettää heistä molemmat.
K24n Seppälän antama vierihoito Heinilän Juhalle on,
on mitä? Ja mikä vierihoito?