”Aina kun jotain kamalaa sattuu, joku kysyy: ’Miten voi hyvä Jumala sallia pahojen asioiden tapahtua?’ Valitettavasti tällainen kysymys on tyhmä ja kestämättömän itsekeskeinen. Pahoja asioita tapahtuu, koska niin maailma toimii. Joskus ihminen aiheuttaa kärsimystä ja joskus kärsimys vain tapahtuu. Miksi? Koska kuolema ja kärsimys ovat osa elämää. Jokaisen elävän ihmisolennon on kuoltava. Millä perusteella siis voimme kysyä: ’Miksi tämän ihmisen piti kuolla?’
Kuolema ja tuho ovat luonnon välttämättömiä osia ja viime kädessä palvelevat elämän jatkumista, Millä perusteella siis niitä voi kutsua pahoiksi? Näitä asioita tapahtuu ihmiskontrollin ulottumattomissa, koska ihmiset on alistettu luonnolle eikä heitä ole suinkaan asetettu mestaroimaan luontoa. Me emme tästä ehkä pidä, mutta näin vain asiat ovat. Raamatussa ei kysytä, miksi nämä asiat tapahtuvat, vaan miten ne asiat, jotka tapahtuvat maailmassa, voisivat opettaa meitä ymmärtämään paremmin evankeliumia.”
Tuo edellä oleva on katkelma laajemmasta kokonaisuudesta (www.ocabspress.org), ja sen soisi antavan ajattelemisen aihetta monille. Kun ihminen miettii, mikä on hänen osansa kuoleman jälkeen, asettuu evankeliumin ymmärtäminen ja sen mukaan toimiminen keskeiseen asemaa. Raamattu ei ole vain kokoelma vanhoja satuja, joita voi venytellä ja vanutella mielensä mukaan, vaan ne on kirjoitettu jossain tarkoituksessa. Me kristityt emme voi katsella niitä ulkopuolisen silmin, sillä olemme itse keskiössä. Emme eläneet raamatun aikana (A), mutta emme myöskään vielä elä Kristuksen toisen tulemisen aikaa (Ö), joten me kaikki olemme tuon tarinan keskellä ja sisällä, halusimme sitä tai emme. Muuta tietä ei meille ole annettu. Filosofia, etiikka ja tiede eivät voi mitään tälle alussa esitetylle peruskysymykselle, ja siksi evankeliumin osoittama tie on ainoa, jolla on kristitylle merkitystä.
Onpa ylimielinen ja julma suhtautuminen ns. Teodokian ongelmaan. Ilman omaa syytään neliraajahalvauksen saaneen ihmetelevä kysmys kaikkivaltiaan Jumalan rakkaudesta on siis vain itsekästä…
Se on lähinnä ymmärtämätöntä, ja siihen on kirkon opettajilla oma vastuunsa,
No johan on, …. että epätoivoisen syyttään hirvittävästi kärsivän ihmisen pitäisi ymmärtää Theodokian ongelma jota ei ole ymmärrettävästi eikä ymmärrettäväksi ratkaissut yksikään edes teologian tohtori alemmista oppineista puhumattakaan.
Merja M,
Kiitos raittiista blogista ja erinomaisesta linkistä (www.ocabspress.org).
Seppo H,
Ei ”teodikea” ole ongelma jos uskoo, ja ateistille taas koko kysymys ei edes ole mielekäs. Ei siis kannata vaivata mieltää turhilla.
Ei “teodikea” ole ongelma jos uskoo…
Jos uskovalle ei Theodokian ongelma ole looginen opillinen ongelma, hän on vahvan itsepetoksen vallassa ja tekee älyllistä itsemurhaa.